Oletko ymmärtänyt, että suurin osa mitä kaipaat elämääsi, onkin vain pinnallista, joka ei kuitenkaan lisäisi onnellisuuttasi?

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Olen todennut, että onnellisuus on harhaa ja täten en voi tehdä mitään, jotta tulisin onnelliseksi. Elämäni on ollut paljon tyynempää tämän toteamuksen jälkeen.

Tämä on varsin kiitettävä oivallus.

Varmaan sekin auttaa edes hetkittäiseen onnellisuuden tuntemuksiin, kun tunnistaa tilanteen, eikä ole pakonomaista jonkin/johonkin pyrkimystä. Näin jos onnellisuutta on, niin se tulee ihan omia aikojaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä näin.

Nimittäin en voi tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Koronan aiheuttama "mökkibuumi". Monella oli joku unelma mökkielämästä ja sen autuudesta. Todellisuus sitten toinen. Havainto että mikä vähintään pitää olla, eli nettiyhteydet.

Järven selän katsominenkin on voinut tympiä. Siinä on se yksinäisyys, joka ei sittenkään tuo sitä onnellisuutta. 

Usein onnellisuuden kiksit saa siitä, että esittää jotain, tai vetää jotain roolia, ja kun on jossain mökillä, niin ei ole sitä yleisöä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ymmärtänyt tuollaista, sillä tuo klisee ei päde minuun.

Kaipaan elämääni normaalimpaa mieltä ja toimintakykyä, olen liian haahuli ja ailahtelevainen boheemi.

Eli järjestelmällisyys, sinnikkyys ja reippaus olisi haaveitani, JOTKA todellakin myös tekisivät elämästäni helpompaa.

Nuohan on ominaisuuksia jotka voisit korjata ja muuttaa, kun kerran olet havainnut ne?

Kysymys kuuluu siis että miksi et korjaa niitä?  Ehkä siksi että haluat pitää tämmöistä "mahdollisuuden ikkunaa" auki, vaikka tuo ei olisikaan todellista ja toisi lopultakaan onnellisuuteesi mitään lisää.

Tuossa on myös jotain siitäkin että "sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä"?

ap

Ei ole mitään ”sitten teen sitä ja tätä”-ajatuksia saati mitään eläkettä mieti, vaan olen haaveillut suorituskeskeisemmästä ja reippaammaasta luonteesta, ja erilaisesta temperamentista.

Luonteeseeni ei missään nimessä kuulu mikään eläkkeen miettiminen, kuulostaa että katsot tosiaan tiukasti joidenkin normi-lasien läpi tätäkin asiaa ja oletat minulle piirteitä jotka kuuluvat niiden normi suorituskeskeisten ihmisten maailmaan (sitku-elämä ja eläkkeen suunnittelu, eli päinvastaista kuin minä).

Kyse on synnynnäisistä luonne- ja temperamenttieroista, joita voi jonkin verran hienosäätää, mutta ei MUUTTAA.

Kun otat tuon asenteen, että et voi muuttua niin valitset itse epätyydyttävän elämän ja esität että on väistämätöntä. Mielestäni surkutteleva asenne ja jotenkin että haet sääliä ja käperryt tähän säälitunteeseen. Haet sääliä itseltäsi. Samoin kuin juoppo katsoo kaljamukiaan kyynelsilmin ja kuuntelee melankolista musiikkia ja nauttii siitä todellisuudessa.

Eli elät sitä elämää mitä haluat elää. Haluat vain puolustella tätä valintaasi tuolla ettei voi muuttua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan joo. Olen kadehtinut kovasti ihmisiä, joilla on vilkas sosiaalinen elämä, paljon kavereita ja koko ajan jotain menoa ja meininkiä. Mietin, että elämäni menee jotenkin hukkaan, kun vietän aikaa kotona ja luen kirjoja tai katson sarjoja. Nyt olen vasta herännyt siihen, että eihän se haittaa, jos itse nautin noiden asioiden tekemisestä.

Yes Man elokuvassa sanottiin kaikelle "kyllä".

Ehkä kannattaisi kokeilla sitä.

ap