Oletko ymmärtänyt, että suurin osa mitä kaipaat elämääsi, onkin vain pinnallista, joka ei kuitenkaan lisäisi onnellisuuttasi?

En tiedä mutta äsken kakkasin, tai tarkemmin sanottuna ripuloin, ja nyt on taas vähän kevyempi olo.

Nautin siitä, ettei tarvi olla kovin monen ihmisen kanssa tekemisissä päivittäin. Mulla on parempi olo kun saan olla suurimman osan ajastani vain puolisoni kanssa.

Ennen oli aina jotain ihme säätämistä, tai jotain outoa työpaikalla.

Ehkä näin.

Nimittäin en voi tehdä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

En ole ymmärtänyt tuollaista, sillä tuo klisee ei päde minuun.

Kaipaan elämääni normaalimpaa mieltä ja toimintakykyä, olen liian haahuli ja ailahtelevainen boheemi.

Eli järjestelmällisyys, sinnikkyys ja reippaus olisi haaveitani, JOTKA todellakin myös tekisivät elämästäni helpompaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole ymmärtänyt tuollaista, sillä tuo klisee ei päde minuun.

Kaipaan elämääni normaalimpaa mieltä ja toimintakykyä, olen liian haahuli ja ailahtelevainen boheemi.

Eli järjestelmällisyys, sinnikkyys ja reippaus olisi haaveitani, JOTKA todellakin myös tekisivät elämästäni helpompaa.

Nuohan on ominaisuuksia jotka voisit korjata ja muuttaa, kun kerran olet havainnut ne?

Kysymys kuuluu siis että miksi et korjaa niitä?  Ehkä siksi että haluat pitää tämmöistä "mahdollisuuden ikkunaa" auki, vaikka tuo ei olisikaan todellista ja toisi lopultakaan onnellisuuteesi mitään lisää.

Tuossa on myös jotain siitäkin että "sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä"?

ap

Tavallaan. Olen todennut, että onnellisuus on harhaa ja täten en voi tehdä mitään, jotta tulisin onnelliseksi. Elämäni on ollut paljon tyynempää tämän toteamuksen jälkeen.

No en ole, koska asia ei ole niin. Minut tekisi onnelliseksi ainoastaan se, että saisin suhteen miehen, johon olen rakastunut, kanssa. Ei, en voi tehdä sellaista, mikä saisi minut onnelliseksi, koska hän ei ole täällä kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Olen todennut, että onnellisuus on harhaa ja täten en voi tehdä mitään, jotta tulisin onnelliseksi. Elämäni on ollut paljon tyynempää tämän toteamuksen jälkeen.

Mä en kyllä ikinä vois ajatella, että onnellisuus on harhaa. Ehkä se sinun kohdallasi sitten oli sitä, mutta ei minun kohdallani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ymmärtänyt tuollaista, sillä tuo klisee ei päde minuun.

Kaipaan elämääni normaalimpaa mieltä ja toimintakykyä, olen liian haahuli ja ailahtelevainen boheemi.

Eli järjestelmällisyys, sinnikkyys ja reippaus olisi haaveitani, JOTKA todellakin myös tekisivät elämästäni helpompaa.

Nuohan on ominaisuuksia jotka voisit korjata ja muuttaa, kun kerran olet havainnut ne?

Kysymys kuuluu siis että miksi et korjaa niitä?  Ehkä siksi että haluat pitää tämmöistä "mahdollisuuden ikkunaa" auki, vaikka tuo ei olisikaan todellista ja toisi lopultakaan onnellisuuteesi mitään lisää.

Tuossa on myös jotain siitäkin että "sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä"?

ap

Ei ole mitään ”sitten teen sitä ja tätä”-ajatuksia saati mitään eläkettä mieti, vaan olen haaveillut suorituskeskeisemmästä ja reippaammaasta luonteesta, ja erilaisesta temperamentista.

Luonteeseeni ei missään nimessä kuulu mikään eläkkeen miettiminen, kuulostaa että katsot tosiaan tiukasti joidenkin normi-lasien läpi tätäkin asiaa ja oletat minulle piirteitä jotka kuuluvat niiden normi suorituskeskeisten ihmisten maailmaan (sitku-elämä ja eläkkeen suunnittelu, eli päinvastaista kuin minä).

Kyse on synnynnäisistä luonne- ja temperamenttieroista, joita voi jonkin verran hienosäätää, mutta ei MUUTTAA.

Kaipaan enemmän lepoa ja aikaa itselleni. En voi oikeastaan tehdä mitään sen saavuttamiseksi. Teen raskasta vuorotyötä ja vapaa-aika täyttyy rästiin jääneistä kotitöistä. Tällä hetkellä tosin makaan sohvalla vaikka mieluummin olisin metsässä kävelemässä. Mutta en jaksa, ja kohta on aloitettava viikkosiivous.

Töissä kiireet vain lisääntyvät mutta ei ole varaa lopettaa.

Tavallaan joo. Olen kadehtinut kovasti ihmisiä, joilla on vilkas sosiaalinen elämä, paljon kavereita ja koko ajan jotain menoa ja meininkiä. Mietin, että elämäni menee jotenkin hukkaan, kun vietän aikaa kotona ja luen kirjoja tai katson sarjoja. Nyt olen vasta herännyt siihen, että eihän se haittaa, jos itse nautin noiden asioiden tekemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan. Olen todennut, että onnellisuus on harhaa ja täten en voi tehdä mitään, jotta tulisin onnelliseksi. Elämäni on ollut paljon tyynempää tämän toteamuksen jälkeen.

Mä en kyllä ikinä vois ajatella, että onnellisuus on harhaa. Ehkä se sinun kohdallasi sitten oli sitä, mutta ei minun kohdallani.

Niin, riippuu varmasti temperamentista ja muista henkilökohtaisista piirteistä että mikä on paras tapa hahmottaa asiaa. Itse olen ollut tyytyväinen :D Onpahan senkin verran taas vähemmän mietittävää.

Haluan kodin jossa voi olla rauhassa ja turvassa. Jos se on pinnallisuutta ni olisi kiva tietää mikä ei ole.

Tahtoisin kaikkein eniten terveyteni takaisin. Ei auta, vaikka lotossa voittais.

En voi tehdä mitä haluan eikä se ole pinnallista.

Kaipaan puolisoa, työpaikkaa ja omaa kotia, jonkunlaista pysyvyyttä elämääni. Olen vaan niin vammainen, että noinkin "normaalit" asiat on minulle liian vaikeita saavuttaa. Eniten kaipaan siis sitä, että olisin normaali ihminen.

Kyllä. Aina välillä pysähdyn tuntemaan onnellisuutta siitä, että minulla on elämässäni jo ne tärkeät palikat. Ihana koti, työ josta aidosti pidän, upeita ystäviä, rakastava mies ja puskuria tilillä niin että vaikka elämä yllättäisi ikävästi, minulla on aikaa suunnitella seuraava siirtoni eikä mikään kaadu hetkessä niskaan. Oloni on turvallinen ja rauhallinen.

Kaikki mitä haluan ja mistä unelmoin ovat vain extraa tämän vankan perusonnellisuuden päälle. Mitään ei puutu, mutta kivoja asioita ja kokemuksia voin saada lisää. Oikeastaan kaikki ongelmanikin ovat pinnallisia, turhia "first world" ongelmia.

Olen onnellinen.

En voi tehdä niitä asioita joita haluan sairauden takia. Olin aika onnellinen ennen, kun voin. Silloinkin kun olin surullisella tuulella, niin mietin, että onneksi mulla on kuitenkin suht hyvä terveys, harrastukset ym. joten mahdollisuuksia tulevaisuudessa on aika moneen, vaikka juuri nyt olenkin onneton. Onnellisuus riippuu paljon olosuhteista. Silloin jos on hyvä pohja - terveys, taloudelliset mahdollisuudet - niin elämästä voi aika hyvin tehdä sellaista kuin haluaa. Jos rahaa ja etenkin

jos toimintakykyä puuttuu, voi olla hyvin vaikeaa toteuttaa niin isoja kuin pieniäkin unelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ymmärtänyt tuollaista, sillä tuo klisee ei päde minuun.

Kaipaan elämääni normaalimpaa mieltä ja toimintakykyä, olen liian haahuli ja ailahtelevainen boheemi.

Eli järjestelmällisyys, sinnikkyys ja reippaus olisi haaveitani, JOTKA todellakin myös tekisivät elämästäni helpompaa.

Nuohan on ominaisuuksia jotka voisit korjata ja muuttaa, kun kerran olet havainnut ne?

Kysymys kuuluu siis että miksi et korjaa niitä?  Ehkä siksi että haluat pitää tämmöistä "mahdollisuuden ikkunaa" auki, vaikka tuo ei olisikaan todellista ja toisi lopultakaan onnellisuuteesi mitään lisää.

Tuossa on myös jotain siitäkin että "sitten eläkkeellä teen sitä ja tätä"?

ap

Tapoja voi muuttaa jos todella haluaa, ja tottakai kannattaakin, mutta luonteenpiirteitä ei. Kommentoijaa tuntematta mahdoton sanoa, mistä on kyse. Voi olla myös nepsyongelmaa, ja tällehän voi jotain yrittää tehdä, mutta silloinkin jos nepsyyn saa hoitoa niin joihinkin se tepsii paremmin ja joillekin auttaa vain vähän.

En sanoisi. En kaipaa ollenkaan pinnallisia asioita :)

Onnellinen