Nainen, etenki te korkeasti koulutetut, kelpaako teille amis?

Tuntuu, että miehen arvo nousee koulutuksen mukana. En pysty ymmärtämään. Koulutus ei muuta luonnetta mitenkään. Ainoastaan mahdollisuutta tienata… enemmän… rahaa…

Joo, nyt tiedän, miksi korkeasti koulutettu mrnee amiksen edelle. :)

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

En usko että että mulle kelpaisi amis eikä amikselle kelpaisi mä. On niin erilaiset kiinnostuksenkohteet ja elämänpiirit. Eikä liity rahaan, amiksellahan usein vakaat tulot nuoresta pitäen ja tuntemani akateemiset miehet elää epäsäännöllisillä pienillä tuloilla. 

Kelpaa.

Mieheni on ravintola-alalla. Mennyt heti töihin. Itse olen FT asiantuntijatehtävissä. Mukava ja komea yrittäjä.

On aika kokoomushenkinen persu mutta ei me politiikasta puhuta..

Miksi amismiehen pitää välttämättä saada korkeasti koulutettu puoliso? Monelle miehelle naisen korkeampi koulutus, vaativampi työ ja isompi palkka on loukkaus omaa miehisyyttä kohtaan. Siksi naista pitää piikitellä aina tilaisuuden tullen tai naisen pitää koko ajan pönkittää miehen herkkää egoa.

Itse olen korkeammin koulutettu mitä oma mies. Hän on sanonut, että on ylpeä älykkäästä vaimostaan. Meidän lapset ne vasta älykkäitä ovatkin, kiitos geenien ja kasvatuksen, josta olen vastannut enemmän.

Olen korkeakoulutettu nainen ja lähtökohtaisesti amikset kiinnostavat enemmän. En ole ikinä ihastunut korkeakoulutettuun mieheen. Amikset ovat usein maanläheisempiä ja heissä on jotain sellaista karismaa, mitä korkeakoulutetuilla ei yleensä ole. Monet amikset ovat myös käytännöllisissä asioissa hyvin fiksuja, ja käytännönläheisenä ihmisenä arvostan sitä.

Lopulta kaikki ovat toki yksilöitä, ja kannattaa tutustua avoimin mielin myös muihin kuin oman koulutustason ihmisiin.

Mullehan nyt on ihan yksi lysti mitä ihminen tekee työkseen, jos hän on älykäs ja keskustelutaitoinen, kykenee maksamaan OMAT menonsa, ei ryyppää eikä rällää liikaa. 

Eli hyvätuloisena en odota että toinen tarjoaa mulle, mutta en myöskään ole valmis maksamaan miehen sapuskoja ravintolassa tai lomamatkoja yms. 

Kyllä, jos hän kykenee keskustelemaan monipuolisesti. Kaikesta ei tarvitse osata keskustella, mutta syy-seuraussuhteet pitää osata hahmottaa.

Mieheni on puuseppä. On älyä ja taitoa. Itse olen teoreettinen tutkijatyyppi. Hyvin sujuu.

Eikö sinulle amismiehenä kelpaa amisnainen, vai miksi haluat korkeakoulutettujen naisten mielipiteitä erityisesti kuulla?

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Mä olen korkeammin koulutettu kuin mun amiksen käynyt mies, mutta aika vähän mä miehen työstä ymmärrän. Tekevät isoja laivan moottoreita, mutta siihen se ymmärrys oikeastaan jääkin. En tiedä miten niitä tekevät, minkälaisia erilaisia niitä on jne. Mies ymmärtää paremmin mun työtä kuin mä miehen. 

Se, että on amiksen käynyt ei tee ihmisestä tyhmää ja asioista ymmärtämätöntä. Omalla miehellä olisi kyllä ollut kykyjä korkeampaan koulutukseen, mutta ei ole aikoinaan puututtu lukihäiriöön joka aiheuttanut jonkun verran ongelmia. Mä välillä luen miehen tekstejä ja korjaan virheet jos lähettää sähköpostia esim. vakuutusyhtiöön.

Ei ole sopinut, kokeilin joskus. Korkeakoulutettu on sivistyneempi.

Mulle kelpaisi kyllä, tosin se ei ilahduttaisi, jos hän tekisi matalakoulutustyötä. Mutta siis pohjakoulutukseksi amis riittää vallan hyvin.

Se, mitä ihminen on sen jälkeen saanut aikaan tai miten elää, ratkaisee paljon enemmän. Minulle sopisi esim. itse-tehnyt-yrittäjä tai taiteilija.

Minua ahdistaisi olla jonkun (palkka)töissään riippuvaisesti kiinni olevan korkeakoulutetunkaan kumppani. Sellainen mies lähemtelee orjaa, ei kingiä.

Todellakin kelpaa! Olen insinööri, oma ukkoni on kirvesmies, nykyisin kuorma-autonkuljettaja. Käsistään kätevä mies on hot! Ihastuin tahtomattani juuri putkimieheen, siinä asenteessa työhön, vahvoissa käsissä ja siistissä työjäljessä vain on sitä jotain, joka saa sukkani pyörimään. Oma ukkoni on samaa kaliiberia, ihailen kun hän luo vaikka lumet pihalla tai rakentelee jotain. Siinä tunnen itseni naiseksi, kun vierellä on voimakas ja viriili mies. Toimistomme insinöörimiehissä ei ole sitä samaa viehätystä, ehkä tämä on itselleni jotenkin sisäänrakennettu juttu

Onko, ap, parisuhde mielestäsi sitä, että kaksi ihmistä kelpaavat toisilleen? Minusta ei. Kysyn näin päin:

Millä todennäköisyydellä sinä rakastuisit minuun, jos olisimme saman ikäisiä ja molemmat sinkkuja. Olen siis akateemisesti koulutettu ja teen koulutustani vastaavaa työtä. Työni on minulle tärkeää ja se näkyy siinä, että puhun siitä mielelläni; pohdin asioita puolisoni kanssa (tässä tapauksessa sinä siis olisit se potentiaalinen puoliso), panostan urallani etenemiseen.

Vapaa-aikana harrastan kulttuuria. Luen paljon, katson mielelläni elokuvia ja osallistun elokuvajuhlille (Rakkautta & Anarkiaa, DocPoint ym). Teatterissa tulee käytyä vähemmän, konserteissa sen sijaan ennen koronaa useita kertoja vuodessa, sekä klassisissa, kirkkokonserteissa että rock-konserteissa ja keikoilla.

Yhteiskunnalliset asiat kiinnostavat, luen Hesarin ja seuraan Ylen uutisia ja sivustoa ja tykkään keskustella ajankohtaisista asioista. Aatemaailmaltani olen vihervasemmistolainen.

Ruoka on myös yksi lempiaiheistani. Sen lisäksi, että syön vegaanisesti, vältän palmuöljyä ja pyrin syömään mahdollisimman paljon lähellä tuotettua ja luomua. En meikkaa, en värjää hiuksia, en käytä tekokynsiä, -ripsiä tai muita lisukkeita. Ostan vaatteita vain tarpeeseen, niissäkin suosin EU:n sisällä valmistettua ja materiaalina pellavaa.

Kaikki mainitsemani asiat eivät liity koulutukseeni, mutta huomasin itse sinkkuna ollessani, että äärimmäisen harvoin matalammin koulutettua miestä kiinnosti kaltaiseni nainen. Puolisoni on itsekin korkeastikoulutettu, aatemaailmaltaan samaa mieltä ja arvoiltaan sikäli samanlainen, että on huolissaan ilmastosta, ei pidä eettisenä sitä, että ihmisille luodaan tarpeita (vaate- ym. trendit), ajaa hybridillä (koska auto on pakko olla täällä missä asumme), kierrättää ja ostaa käytettynä kaiken, mikä on mahdollista käytettynä ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu nainen ja lähtökohtaisesti amikset kiinnostavat enemmän. En ole ikinä ihastunut korkeakoulutettuun mieheen. Amikset ovat usein maanläheisempiä ja heissä on jotain sellaista karismaa, mitä korkeakoulutetuilla ei yleensä ole. Monet amikset ovat myös käytännöllisissä asioissa hyvin fiksuja, ja käytännönläheisenä ihmisenä arvostan sitä.

Lopulta kaikki ovat toki yksilöitä, ja kannattaa tutustua avoimin mielin myös muihin kuin oman koulutustason ihmisiin.

Täysin samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa. Haluan, että mieheni ymmärtää mitä teen työkseni ja arvostaa sitä.

Mä olen korkeammin koulutettu kuin mun amiksen käynyt mies, mutta aika vähän mä miehen työstä ymmärrän. Tekevät isoja laivan moottoreita, mutta siihen se ymmärrys oikeastaan jääkin. En tiedä miten niitä tekevät, minkälaisia erilaisia niitä on jne. Mies ymmärtää paremmin mun työtä kuin mä miehen. 

Se, että on amiksen käynyt ei tee ihmisestä tyhmää ja asioista ymmärtämätöntä. Omalla miehellä olisi kyllä ollut kykyjä korkeampaan koulutukseen, mutta ei ole aikoinaan puututtu lukihäiriöön joka aiheuttanut jonkun verran ongelmia. Mä välillä luen miehen tekstejä ja korjaan virheet jos lähettää sähköpostia esim. vakuutusyhtiöön.

Mun mies on myös koulutukseltaan puuseppä, mutta paljon fiksumpi kuin iso osa korkeakoulutetuista. Osaa ajatella omilla aivoillaan eikä pelkää poiketa massasta ratkaisuissaan. En sano, etteikö korkeakoulutetuilla olisi joskus miestäni parempia ominaisuuksia, mutta aika harvoin. Esim. mies ei osaa olla sillä lailla pinnallisen ja viihdyttävän sosiaalinen, kuin olisi joskus kiva. Ei ole epäsosiaalinenkaan, mutta normaali suomalaisen pidättyväinen silti. Pidän itse sellaisesta suomenruotsalaisesta heja-meiningistä.

AP, kannattaa pysyä kaukana korkeasti koulutetuista elitistisistä naisista. Trust me.

Vierailija kirjoitti:

Olen korkeakoulutettu nainen ja lähtökohtaisesti amikset kiinnostavat enemmän. En ole ikinä ihastunut korkeakoulutettuun mieheen. Amikset ovat usein maanläheisempiä ja heissä on jotain sellaista karismaa, mitä korkeakoulutetuilla ei yleensä ole. Monet amikset ovat myös käytännöllisissä asioissa hyvin fiksuja, ja käytännönläheisenä ihmisenä arvostan sitä.

Lopulta kaikki ovat toki yksilöitä, ja kannattaa tutustua avoimin mielin myös muihin kuin oman koulutustason ihmisiin.

Tosi samat ajatukset. En oikein osaa pitää pukumiehiä miehekkäinä. Johtuisko siitä, että olen kasvanut työläisperheessä, vaikka olenkin menestynyt akateemisella uralla.

Eikö amismiehelle kelpaakaan amisnainen? Miksi?