Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Löysin psykoterapeutin, hinta 110e/1h hirvittää
12.11.2021 |
Pystyn kyllä maksamaan ton mun tulee negatiivinen viba jostain syystä et toi on yks kallein psykoterapeutti vaikka ennen psykoterapia-koulutusta oli ”vain” sairaanhoitaja, ei esim psykologi
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Tulipa suru puolestasi. Olisi varmaan auttanut, jos olisi ollut joku taho jonka kanssa säännöllisesti myös puhua siitä terapiasta. Nythän sinä olet jäänyt ihan heitteille vakavan ongelman kanssa. Se on aika paljon vaadittu, että potilas jonka vointi alkaa heiketä, osaisi ja pystyisi siinä tilanteessa tekemään oman hoidontarpeen arvionsa ja vaihtamaan terapeuttia. Eikö terapautin olisi pitänyt tehdä jotain? Hän varmasti huomasi, että voit huonommin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Olen pahoillani puolestasi. Aivan paskan kuuloinen kokemus. Kävitkö minkä suuntauksen terapiassa?
Ratkaisukeskeinen terapia. Mutta traumaa hoidettiin mm. emdr-terapialla. Mä todellakin uskoin että se auttaa, sillä terapeuttikin jatkuvasti puhui kuinka tehokas menetelmä se on. Tosiasiassa en koskaan tuntenut mitään positiivista sen aikana tai jälkeen, päin vastoin. Pikkuhiljaa masennuin sängyn pohjalle. Myöhemmin psykiatri sanoi ettei emdr:llä aina saada tuloksia aikaan jos trauma on pitkä kestoinen. Tre ei myöskään toiminut yhtään odotetulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Tulipa suru puolestasi. Olisi varmaan auttanut, jos olisi ollut joku taho jonka kanssa säännöllisesti myös puhua siitä terapiasta. Nythän sinä olet jäänyt ihan heitteille vakavan ongelman kanssa. Se on aika paljon vaadittu, että potilas jonka vointi alkaa heiketä, osaisi ja pystyisi siinä tilanteessa tekemään oman hoidontarpeen arvionsa ja vaihtamaan terapeuttia. Eikö terapautin olisi pitänyt tehdä jotain? Hän varmasti huomasi, että voit huonommin :(
En ole ensimmäisen kommentin kirjoittaja.
Mutta niinpä, minustakin potilailta vaaditaan tässä nykyisellään olevassa mallissa liian paljon. Pitäisi ehdottomasti olla säännöllinen kontrolli siihen miten terapia on vaikuttanut. Onko mennyt huonompaan vai parempaan suuntaan. Ja tämä valvova taho osaisi sitten puuttua ja auttaa eteenpäin, jos terapeutti ei itse osaa työtänsä kriittisesti arvioida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni täällä on kokenut mt-ongelmia, siis teistä epäilijäistä? Olen käynyt terapiassa nyt puoli vuotta, ja ahdistus ja masennus on selvästi vähentynyt. Ei tule läheskään niin usein mieleen kävellä pikajunan eteen.
Kannattaisi olla hiljaa jos ei tiedä asioista mitään.
En tiedä. Itselleni määrättiin lääkettä lääkkeen perään mutta en nukkunut jollen huumannut itseäni lääkkeillä tajuttomaksi. Kun pääsin terapiaan joku otti traumani ensimmäistä kertaa tosissaan ja ne saatiin käsiteltyä niin että eivät enää juurikaan nouse pintaan ja saan nukuttua.
Millä tavalla saatiin käsiteltyä? Mitä menetelmiä? Mä oon nyt terapiassa ja tuntuu että mitä enemmän menneisyyden kipeitä asioita käsitellään, sitä kipeämmiksi ne tulevat. Joku muukin siitä kertoi. Mulla on jo yli puoli vuotta ollut kauhea olo traumastani ja odottaisin että jossain kohtaa helpottaa. Toivottavasti näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsin ensimmäistä kertaa psykoterapeuttia, pieni kaupunki kyseessä.
Kelan kuntoutustukiasiakkaalle odotusaika on puolisen vuotta, eli kovin ovat terapeutit kysyttyjä.
Hinnat täälläkin reilut 90€/45min.
Vaikka Kelalta saa 52€ takaisin niin kyllähän siinä hintaa kertyy jos terapiaa on 4-8krt/kk ja kestää 2-3v.Naiset käyvät valittamassa pienistä ongelmistaan psykoterapeuteille, eivätkä terapiaa todella tarvitsevat saa aikoja.
Taisit juuri tuossa viestissäsi paljastaa suurimman ongelmasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Tulipa suru puolestasi. Olisi varmaan auttanut, jos olisi ollut joku taho jonka kanssa säännöllisesti myös puhua siitä terapiasta. Nythän sinä olet jäänyt ihan heitteille vakavan ongelman kanssa. Se on aika paljon vaadittu, että potilas jonka vointi alkaa heiketä, osaisi ja pystyisi siinä tilanteessa tekemään oman hoidontarpeen arvionsa ja vaihtamaan terapeuttia. Eikö terapautin olisi pitänyt tehdä jotain? Hän varmasti huomasi, että voit huonommin :(
En ole ensimmäisen kommentin kirjoittaja.
Mutta niinpä, minustakin potilailta vaaditaan tässä nykyisellään olevassa mallissa liian paljon. Pitäisi ehdottomasti olla säännöllinen kontrolli siihen miten terapia on vaikuttanut. Onko mennyt huonompaan vai parempaan suuntaan. Ja tämä valvova taho osaisi sitten puuttua ja auttaa eteenpäin, jos terapeutti ei itse osaa työtänsä kriittisesti arvioida.
Nykyäänhän on psykiatrin arvio kerran vuodessa. Se ei tietenkään paljoa lämmitä, kun ei potilaalla ole välttämättä kykyä sanoittaa terapian toimimattomuutta ymmärrettävällä tavalla. Ja alalla kai on tapana syyttää potilaita ja henkilökemioita, vaikka syy olisikin terapeutissa. Ja vielä että eipä se psykiatrin vaihtokehoitus todennäköisesti auta mitään, kun ei niitä terapeutteja ole tarjolla.
preferenssinsä kullakin kirjoitti:
Sairaanhoitajataustaisilta psykoterpiaopintoihin hakijoilta edellytetään vähintään 30op psykologian opintoja, sekä riittävän pitkää kokemusta psykiatrialla työskentelystä. Sairaanhoitajatausta psykoterapeutilla ei ole huonompi pohja kuin muutkaan vaihtoehdot, vaikka toki jokainen saa valita terapeuttinsa halutessaan vaikka hiustenvärin perusteella.
Ei edellytetä. Edellytetään joko erikoistumisopinnot mielenterveys - kriisi - ja päihdetyöhön eli ns. psykiatrisen sairaanhoitajan erikoistuminen tai vaihtoehtoisesti tuo psykoterapeuttiset valmiudet 30 op.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Olen pahoillani puolestasi. Aivan paskan kuuloinen kokemus. Kävitkö minkä suuntauksen terapiassa?
Ratkaisukeskeinen terapia. Mutta traumaa hoidettiin mm. emdr-terapialla. Mä todellakin uskoin että se auttaa, sillä terapeuttikin jatkuvasti puhui kuinka tehokas menetelmä se on. Tosiasiassa en koskaan tuntenut mitään positiivista sen aikana tai jälkeen, päin vastoin. Pikkuhiljaa masennuin sängyn pohjalle. Myöhemmin psykiatri sanoi ettei emdr:llä aina saada tuloksia aikaan jos trauma on pitkä kestoinen. Tre ei myöskään toiminut yhtään odotetulla tavalla.
Tiedän niin tuon, kun toiveet on korkealla, ja sitten tajuaa että ei tästä tullutkaan mitään tai tuli vielä pahempaa. Kuulostaa, että olet ollut tosi motivoitunut itse, mutta terapeutilla on loppunut ammattitaito kesken.
Suosittelen sulle vielä, että kokeile traumapsykoterapiaa, heillä on oikeanlainen koulutus hoitaa pitkäkestoista traumaa.
En ymmärrä miten ratkaisukeskeinen terapeutti on edes lähtenyt hoitamaan sinua, vaikka hänellä lisäkoulutuksena EMDR-osaaminen olisikin.
Sydämiä ja voimia sinulle, olet ajatuksissa, yritä jaksaa löytää hyvä terapeutti, heitäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Haluan nyt myös puuttua siihen, että psykologia yliopistossa on hieno homma, mutta nämä nimikkeet johtavat myös väärinkäsityksiin. Filosofiassa ja teologiassa ihmismielen kysymyksiä on mietitytty jo tuhansia vuosia ja psykologiassa vasta alle 200 vuotta. Yliopiston psykologia valmistaa ihmisen tekemään tietynlaisia tutkimuksia ja testejä, mutta mitään muuta varsinaista yksinoikeutta ihmismielen kysymyksiin psykologialla ei ole, vaan psykologia on paremminkin yksi tulokulma ihmisen käytökseen ja ajatuksiin. Muita näkökulmia on kirjallisuustieteessä, uskontotieteessä, historiassa, sosiologiassa ja muualla.
Suoraa yhteyttä psykologin taitoon tehdä tiettyjä muodollisia tutkimuksia ja testejä ja hänen kykyynsä toteuttaa puhepohjaista terapiaa paremmin ei välttämättä ole missään osoitettu, vaikka toki psykologiaa on vaikeampi päästä yliopistoon opiskelemaan ja tutkinto on pitempi ja tämä tietysti lisää luotettavuutta henkilöä kohtaan niillä, joilla se niin tekee.
Tämä on todella tärkeä ja liian usein unohtuva pointti. Mielen ja kulttuurin voi käsitteellistää niin monin eri tavoin ja monista eri ajattelun perinteistä käsin, että jokin tietty ala on aina vain lisänä muiden joukossa. Psykologisoiva ajattelutapa on saattanut saada jo turhankin paljon jalansijaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jaa, tunti yksityisellä psykiatrilla on sen 350€. Jopa läheisellä kosmetologilla tunti jollain kalliilla laitteella hoidettuna on sen 200€. Hitusen on näillä henkilöillä koulutuseroa, eli noin 15 vuotta. 110€ on psykoterapiasta mielestäni kohtuullinen hinta. Psykoterapiaprosessia on verrattu auton hintaan. Autolla ajaa paikasta toiseen joitain vuosia, psykoterapialla elää mahdollisesti hyvää elämää vuosikymmeniä (ja pystyy esim. käymään töissä, jotta voi tienata rahat myös siihen autoon).
Olet näemmä näitä tyyppejä, joilla raha ei ole tiukassa. Voisit hiukan opetella katselemaan maailmaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, jolla muutenkin kaikki tulo menee elämiseen. Tosin luulen, ettei sinunlaisillasi ole kapasiteettia ymmärtää mitään mikä poikkeaa omasta elämästäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Olen pahoillani puolestasi. Aivan paskan kuuloinen kokemus. Kävitkö minkä suuntauksen terapiassa?
Ratkaisukeskeinen terapia. Mutta traumaa hoidettiin mm. emdr-terapialla. Mä todellakin uskoin että se auttaa, sillä terapeuttikin jatkuvasti puhui kuinka tehokas menetelmä se on. Tosiasiassa en koskaan tuntenut mitään positiivista sen aikana tai jälkeen, päin vastoin. Pikkuhiljaa masennuin sängyn pohjalle. Myöhemmin psykiatri sanoi ettei emdr:llä aina saada tuloksia aikaan jos trauma on pitkä kestoinen. Tre ei myöskään toiminut yhtään odotetulla tavalla.
Ratkaisukeskeinen terapia ei missään nimessä ole sopiva traumatisoituneen hoitoon. Sitä markkinoidaan nykyään paljon, koska se sopii yhteen nykyajan tehokkuuspuheen kanssa.
Emdr-saattaa auttaa jos kyseessä yksittäinen trauma, mutta sinun kohdallasi siitä ei ole kyse.
Etsi oikeaa traumaterapiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Tulipa suru puolestasi. Olisi varmaan auttanut, jos olisi ollut joku taho jonka kanssa säännöllisesti myös puhua siitä terapiasta. Nythän sinä olet jäänyt ihan heitteille vakavan ongelman kanssa. Se on aika paljon vaadittu, että potilas jonka vointi alkaa heiketä, osaisi ja pystyisi siinä tilanteessa tekemään oman hoidontarpeen arvionsa ja vaihtamaan terapeuttia. Eikö terapautin olisi pitänyt tehdä jotain? Hän varmasti huomasi, että voit huonommin :(
En ole ensimmäisen kommentin kirjoittaja.
Mutta niinpä, minustakin potilailta vaaditaan tässä nykyisellään olevassa mallissa liian paljon. Pitäisi ehdottomasti olla säännöllinen kontrolli siihen miten terapia on vaikuttanut. Onko mennyt huonompaan vai parempaan suuntaan. Ja tämä valvova taho osaisi sitten puuttua ja auttaa eteenpäin, jos terapeutti ei itse osaa työtänsä kriittisesti arvioida.Nykyäänhän on psykiatrin arvio kerran vuodessa. Se ei tietenkään paljoa lämmitä, kun ei potilaalla ole välttämättä kykyä sanoittaa terapian toimimattomuutta ymmärrettävällä tavalla. Ja alalla kai on tapana syyttää potilaita ja henkilökemioita, vaikka syy olisikin terapeutissa. Ja vielä että eipä se psykiatrin vaihtokehoitus todennäköisesti auta mitään, kun ei niitä terapeutteja ole tarjolla.
Niin on, mutta se kerran vuodessa tehtävä arvio on mielestäni aivan liian vähän. Hyvin sanoitit tuon, ettei potilaalla välttämättä ole kykyä siinä lyhyellä käynnillä kertoa terapian todellista tilannetta, jolloin psykiatri kirjoittaa vain seuraavan vuodenkin ja näin huono terapia jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Psykoterapiaan hakeutuvien oikeusturva on kyllä ihan järkyttävän huono. Muodollisesti jotain valituskanavia on olemassa, mutta eihän huonompaan kuntoon mennyt jaksa niitä ruveta käyttämään ja sitten niillä ammattilaisilla on vastauksena, että huonompaan kuntoon meno ei johdu psykoterapiasta tai että tämmöinen valittaminen kertoo potilaan psykopatologiasta. Sitten kun kysymys on niin intiimistä hoitosuhteesta, niin se valitusprosessi viimeistään tuhoaa potilaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä yksi asia tuosta sairaanhoitajuudesta ja terapeuttiudesta.
Psykologian yliopistotutkinnossa kyllä keskitytään tarkemmin mielen kysymyksiin, mutta sairaanhoitajapohjassa on omat etunsa. Se ei ole yhtä älyllisesti vaativa koulu, mutta vaatii muita henkisiä vahvuuksia, joista voi olla hyötyä tuossa, sillä psyk.sairaanhoitajan on pitänyt selvitä seuraavista asioista:
-harjoittelut hyvin erilaisissa ympäristöissä
-kuolevien, vammautuneiden ja sairaiden kohtaaminen ja fyysinen käsittely (ei pelkkä puhe kuten sairaalapapilla)
-lääkitsemisen ja hoidon vastuu lääkärin määräyksen mukaan (paineensietokyky, vastuu, näppäryys)
-akuutissa kriisissä olevan kohtaaminen, väkivaltatilanteet ja rajoittaminen (ei keretä kysyä lääkäriltä lupaa, kun tilanne on päällä ja siihen pitää saada ratkaisu)
-konkreettista tietoa psyykelääkityksistä ja niiden käyttäminen ja tehon tarkkailu elävässä ympäristössä
-läsnäolo psyykepotilaan arkielämässä osastolla
Psykologia vaatii enemmän lukemista ja kaikista psyk.sairaanhoitajista ei ole psykologeiksi eikä kaikista psykologeista psyk.sairaanhoitajiksi, koska psyk.sairaanhoitajaksi valmistuminen vaatii monipuolisempaa sietokykyä sekä sen voi myös ajatella valmistavan terapeuttia paremmin empatian osoittamiseen, sillä psyk.sairaanhoitaja ei ole ainoastaan lukenut tietyistä ilmiöistä kirjasta, vaan ollut todistamassa ja ottamassa vastuuta näissä tilanteissa. Sairaanhoitajan koulutus on eräänlainen terveysalan 'armeija' naisille ja joillekin miehille. Toki sitten taas vastaavasti psykologiapuolella on enemmän niitä, joilla on paremmat teoreettiset valmiudet tiettyihin kysymyksiin, sillä opintoja abstraktien kysymysten käsittelyyn on tutkintokoulutuksen puolesta selvästi enemmän. Ajattelisin nyt kuitenkin, että näillä aloilla on enemmän yhteistä kuin eroa ja jokainen terapeutti on omanlaisensa koulutustaustasta riippumatta; jokainen terapeutti on myös muodollisesti pätevä antamaan sitä terapiaa, jota hän antaa.
Olen samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että hinta on kova ja miettisin myös vielä erilaisten järjestöjen ja työväenopistojen vertaistukikursseja, psykoedukaatiota ja muita ryhmiä halvempana tukimuotona, jos kokee voivansa hyötyä sellaisesta.
Tämän kirjoittajalla ei nyt selvästi ole mitään käsitystä psykologian opinnoista tai terapiaprosessista.
Ennen oli sanonta "hullulla on halvat huvit"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Psykoterapiaan hakeutuvien oikeusturva on kyllä ihan järkyttävän huono. Muodollisesti jotain valituskanavia on olemassa, mutta eihän huonompaan kuntoon mennyt jaksa niitä ruveta käyttämään ja sitten niillä ammattilaisilla on vastauksena, että huonompaan kuntoon meno ei johdu psykoterapiasta tai että tämmöinen valittaminen kertoo potilaan psykopatologiasta. Sitten kun kysymys on niin intiimistä hoitosuhteesta, niin se valitusprosessi viimeistään tuhoaa potilaan.
Ja vaikka se terapia todettaisiin vahingolliseksi, niin rahojaan ei saa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalitonta rahastusta hädänalaisilla.
Surullisinta on se, että samalla kun terapeuttiyrittäjät ovat nostaneet hintojaan, he ovat voineet ottaa vähemmän potilaita ja säilyttää silti saman elintason. Käytännössä siis yhä useampi jää ilman apua. Toivottavasti järjestelmä puretaan, tai ainakaan siihen ei enää laiteta veroeuroja.
Mtongelmien hinta veronmaksajille liikkuu tällä hetkellä yli 10 miljardissa. Luulen että terapeuttiyrittäjät eivät ole suurin ongelma tässä sopassa.
Eivät suurin ongelma, mutta eivät ole ratkaisukaan.
Yrittäjät pitäisi saada siirtymään julkiselle puolelle mutta niin kauan kuin sitä ei tapahdu vaihtoehtoja on melko lailla ei terapiaa tai yrittäjä.
Potilasturvallisuuden kannalta on hyvä, ettei terapeutti vastaanota liian montaa potilasta päivässä. Mihin luultavasti ilman kelan tukea tilanne johtaisi. Joutuisivat yrittäjinä laskemaan hintoja, ja ottamaan enemmän potilaita.
Mutta se ettei psykoterapeutit olisikaan yrittäjiä, vaan kaupungilla/kunnalla töissä, voisi lisätä potilasturvallisuutta.
Koska tällä hetkellä heidän työtään tai työjälkeään ei oikeastaan valvota mitenkään. Kaupungin ollessa työnantajana tähän tulisi varmasti muutosta.
Mutta toisaalta julkisella puolella on tapana vain kiristää ja kiristää työ tahtia, joten ehkä he uupuisivat työmäärään, vaikka työ olisi tarkemmin seurattua.Tuskin uupuisivat, voivathan he aina palata yksityisyrittäjäksi. Hyötynä olisi valvonnan lisäksi laadukkaampi tarpeen arviointi. Ei kävisi niin, että se psykoottinen neljän lapsen äiti jää ilman terapeuttia, koska on liian väsynyt laittamaan toista tuhatta kyselysähköpostia.
Psykoottinen neljän lapsen äiti ei ole terapiakuntoinen vaan tarvitsee sairaanhoitoa ja moniammatillisen työryhmän psykiatrialla. Psykoterapian tarkoitus on tukea työ- ja opiskelukykyä, eli on oltava toimintakykyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin kolme vuotta ihan sairaan kalliilla psykoterapeutilla ja sinne uppos säästöt. Mulla on lapsuuden vakava trauma (seksuaalinen hyväksikäyttö) ja olin hyvin optimistinen terapian suhteen ja ajattelin että hyvästä kannattaa maksaa. Mä en osannu kuvitellakkaan että menisin niin huonoon kuntoon terapiassa, masennuin pahasti, menetin säästöni ja jouduin työttömäksi (nyt työttömänä toista vuotta sillä olen niin huonossa kunnossa... sairaslomaa en saa). Ymmärrettävästi terapiassa on aina jaksoja joilloin masentaa mutta tässä tapauksessa se meni niin että lannistuin pahemmin kuin koskaan elämässä ja menetin elämän iloni. Ennen terapiaa olin töissä ja täynnä suunnitelmia. Mä todellakin toivon että saat rahallesi vastiketta. Suosittelen haastattelemaan useampaa terapeuttia ennen valintaa ja harkitse tarkoin.
Olen pahoillani puolestasi. Aivan paskan kuuloinen kokemus. Kävitkö minkä suuntauksen terapiassa?
Ratkaisukeskeinen terapia. Mutta traumaa hoidettiin mm. emdr-terapialla. Mä todellakin uskoin että se auttaa, sillä terapeuttikin jatkuvasti puhui kuinka tehokas menetelmä se on. Tosiasiassa en koskaan tuntenut mitään positiivista sen aikana tai jälkeen, päin vastoin. Pikkuhiljaa masennuin sängyn pohjalle. Myöhemmin psykiatri sanoi ettei emdr:llä aina saada tuloksia aikaan jos trauma on pitkä kestoinen. Tre ei myöskään toiminut yhtään odotetulla tavalla.
Tiedän niin tuon, kun toiveet on korkealla, ja sitten tajuaa että ei tästä tullutkaan mitään tai tuli vielä pahempaa. Kuulostaa, että olet ollut tosi motivoitunut itse, mutta terapeutilla on loppunut ammattitaito kesken.
Suosittelen sulle vielä, että kokeile traumapsykoterapiaa, heillä on oikeanlainen koulutus hoitaa pitkäkestoista traumaa.
En ymmärrä miten ratkaisukeskeinen terapeutti on edes lähtenyt hoitamaan sinua, vaikka hänellä lisäkoulutuksena EMDR-osaaminen olisikin.
Sydämiä ja voimia sinulle, olet ajatuksissa, yritä jaksaa löytää hyvä terapeutti, heitäkin on.
Ja tähän lisäyksenä vielä, että jos sinulla vain on vähänkin ylimääräistä voimaa ja jaksamista, niin tee myöskin kantelu tästä psykoterapeutista, joka kuntosi romahdutti.
Uskomatonta, että he voivat tehdä mitä vain vastuuseen joutumatta. Kantelun tekemisellä ehkä psykoterapeutit pikkuisen havahtuisivat ja miettisivät tarkemmin työnsä vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moraalitonta rahastusta hädänalaisilla.
Surullisinta on se, että samalla kun terapeuttiyrittäjät ovat nostaneet hintojaan, he ovat voineet ottaa vähemmän potilaita ja säilyttää silti saman elintason. Käytännössä siis yhä useampi jää ilman apua. Toivottavasti järjestelmä puretaan, tai ainakaan siihen ei enää laiteta veroeuroja.
Mtongelmien hinta veronmaksajille liikkuu tällä hetkellä yli 10 miljardissa. Luulen että terapeuttiyrittäjät eivät ole suurin ongelma tässä sopassa.
Eivät suurin ongelma, mutta eivät ole ratkaisukaan.
Yrittäjät pitäisi saada siirtymään julkiselle puolelle mutta niin kauan kuin sitä ei tapahdu vaihtoehtoja on melko lailla ei terapiaa tai yrittäjä.
Potilasturvallisuuden kannalta on hyvä, ettei terapeutti vastaanota liian montaa potilasta päivässä. Mihin luultavasti ilman kelan tukea tilanne johtaisi. Joutuisivat yrittäjinä laskemaan hintoja, ja ottamaan enemmän potilaita.
Mutta se ettei psykoterapeutit olisikaan yrittäjiä, vaan kaupungilla/kunnalla töissä, voisi lisätä potilasturvallisuutta.
Koska tällä hetkellä heidän työtään tai työjälkeään ei oikeastaan valvota mitenkään. Kaupungin ollessa työnantajana tähän tulisi varmasti muutosta.
Mutta toisaalta julkisella puolella on tapana vain kiristää ja kiristää työ tahtia, joten ehkä he uupuisivat työmäärään, vaikka työ olisi tarkemmin seurattua.Tuskin uupuisivat, voivathan he aina palata yksityisyrittäjäksi. Hyötynä olisi valvonnan lisäksi laadukkaampi tarpeen arviointi. Ei kävisi niin, että se psykoottinen neljän lapsen äiti jää ilman terapeuttia, koska on liian väsynyt laittamaan toista tuhatta kyselysähköpostia.
Psykoottinen neljän lapsen äiti ei ole terapiakuntoinen vaan tarvitsee sairaanhoitoa ja moniammatillisen työryhmän psykiatrialla. Psykoterapian tarkoitus on tukea työ- ja opiskelukykyä, eli on oltava toimintakykyinen.
Niin, vasta täällä sanottiin että se on mielenterveyden hoitoa. Sinä näköjään kuulut "kuntoutus"-koulukuntaan. Mutta poistetaan tuosta vaikka sana psykoottinen ja korvataan sanalla masentunut. Silti ongelma ei poistu mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Olen pahoillani puolestasi. Aivan paskan kuuloinen kokemus. Kävitkö minkä suuntauksen terapiassa?