Sairaanhoitajat hoi! Kannattaako alalle hakeutua?

Voisko tänne porukka ja varsinkin hoitajat kertoa oman kantansa alapeukuttamisen sijaan asiasta ?

EI!!!!!!

Samaa mieltä 6 kanssa. Töitä on TODELLA vaikea saada, sijaisia kun ei oteta vähässä tingassa. Sitten rahdataan Espanjasta hoitajia tänne, samalla koulutetaan iso määrä porukkaa Suomessa. Lopputulema ei ole hyvä.

Olisko noi alapeukut tolle "lakkojutulle" sellaista kun nyt ei ole näkyvissä.

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 20:29"]Voisko tänne porukka ja varsinkin hoitajat kertoa oman kantansa alapeukuttamisen sijaan asiasta ?
[/quote]

Olen sh. T. 4&10

En kyllä suosittele. Työvoimaa liian vähän ja työtä niin paljon ettei tätä eläkeikään asti kroppa kestä. Alanvaihtoa minäkin mietin mutta kun tuota ikääkin jo on niin mietityttää työllistyykö sitä enää uuteen ammattiin...

Meillä koko ajan vähennetään porukkaa. Sijaisia ei saa ottaa. Peräsuoli pitkällä saa koko päivä juosta, syömään ei ehdi ja työn jälki ei ole kovin hyvä ajan ja resurssien puutteen takia. Joo, ja lomautuksillakin uhataan. Tk vuodeosasto.... :( en kyllä hakeutuisi nyt alalle. T. Sh

Olen vastavalmistunut sh ja olen jo seuraavassa yhteishaussa hakemassa toisee aivan eri koulutukseen. Työilmapiiri harjoittelu- ja työpaikoissa on ollut aivan järkyttävää. En ymmärrä kuinka aikuiset ihmiset jaksavat päivät pitkät jauhaa sitä sontaa. Sen ajan voisi tehdä töitäkin. Olen myös kokenut työn hyvin raskaaksi nillittävien omaisten takia, mutta ymmärrän että heillä ei ole realistinen kuva työstäni. Potilaat ovat aina olleet ihania ja heitä on ollut miellyttävää hoitaa. Suoraan sanottuna vituttaa että kusipäät on menny tänki alan mädännyttämään.

Tampereen seudulla on todella huonosti töitä sairaanhoitajille. Olisin palaamassa hoitovapailta töihin, mutta ainoastaan keikkahommaa saanut. Alkaa stressaamaan kun 2h ennen vuoron alkua soitetaan että pääsetkö töihin.

16 vuotta alaa takana. Nyt valitsisin toisin, syynä huono työilmapiiri yli puolessa työyhteisöistä (kokemusta useista), huono johto, työn joustamaton ja kankea organisointi, omaiset (ja joskus potilaatkin) joilla epärealistinen kuva työn laadusta, työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus ja huonot etenemismahdollisuudet.
Lisäksi raskas 3-vuorotyö ja surkea korvaus siitä.

En hakeutuisi enää alalle. Lomautuksilla uhkaillaan, väkeä nyt jo liian vähän. Ilmapiiri huono ja johtaminen on kuin jostain aikuisten hiekkalaatikolta. Nekin vähät sijaiset mitä saadaan vaihtaa paikkaa jatkuvasti tai etsivät epätoivoisesti muita töitä. Sairaalabakteerit ja esim tubi mietityttävät. Mille kaikelle altistunkaan töissä :(. Lisäksi tulee vielä kehno palkka ja vuorotyö. Mitään etuja kuten liikuntaseteleitä, tukea fysioterapiaan ei ole. Joululahjaksi saimme kaksi suklaarasiaa - koko osastolle siis :D.

Vau, ei meillä mitään lahjoja saatu :D

3

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 20:53"]

16 vuotta alaa takana. Nyt valitsisin toisin, syynä huono työilmapiiri yli puolessa työyhteisöistä (kokemusta useista), huono johto, työn joustamaton ja kankea organisointi, omaiset (ja joskus potilaatkin) joilla epärealistinen kuva työn laadusta, työn fyysinen ja psyykkinen kuormittavuus ja huonot etenemismahdollisuudet. Lisäksi raskas 3-vuorotyö ja surkea korvaus siitä.

[/quote]

Täysin samaa mieltä kanssasi !

Olen myös sh ja kokemusta 15v

[/quote]

mä oon myös 15 v ollut alalla, ja nyt hakeudun pois. ei jaksa, ei pysty. työtä ei ole enää pitkään aikaan pystynyt tekemään niinkuin se pitäisi tehdä. jatkuva eettinen stressi, huono työilmapiiri, liian paljon potilaita/vähäinen resurssi = sekä hoitajalla että potilaalla paha mieli. Mulle riitti!  EI kannata hakeutua hoitoalalle. 

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 13:59"]

Mä olen juurikin 27-vuotiaana aloittanut nuorisopuolella opiskelun ensihoitajaksi, eli valmistuessani olin 31 v. Nyt tätä työtä 12 vuotta tehneenä voin sanoa vieläkin viihtyväni erittäin hyvin.

[/quote]

Mutta kyllä se tuntuu hirveältä kuvitella opiskelua 3- vuotta luokan kanssa joista suurin osa on 16 vuotiaita lissuja ja teinejä

[/quote]

Ei muuten onnistu vasta kuin toissijaisesti hakea ammattioppiin jos taustalta löytyy ammatti

[quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 19:17"][quote author="Vierailija" time="01.02.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:34"]

Onko kenelläkään tietoa, kuinka puheterapeutit työllistyvät nykyään? Alanvaihtoa omallakohdallani pidän melko varmana lähivuosina.

[/quote]

Ymmärtääkseni puheterapeutti tulee erikoistumisvaihtoehtona toimintaterapeutista. Ap täällä nyt miettinyt tuota toimintaterapeutin tehtävää. Onko täällä valmistuneita jotka vois vähän kertoa millaista työ on ?
[/quote]

Puheterapeutti taitaa olla kyllä ihan yliopistotutkinto.
[/quote]

On juu! Juuri toisessa keskustelussa joku mainitsi alan olevan parhaiten työllistettyjen joukossa yliopistotutkinnoista :) eli se on hyvä vaihtoehto ap:lle!

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 13:13"]Olen opiskellut sairaanhoitajaksi vuoden ja aion tämän kevään yhteishaussa hakea yliopistoon. On jotenkin rankkaa myöntää itselleni, että minun pääkoppani ei kestä tätä. Palkkaus ja työajat ovat surkeat ja se totta kai vaikuttaa myös työntekijöihin. Harva tulee töihin hymyssäsuin. Lisäksi sairaanhoitaja on niin aliarvostettu ammatti kun voi olla. Tälläkin palstalla jatkuvasti aliarvioidaan ja haukutaan sairaanhoitajia, mutta jostain kumman syystä kuitenkin päivittäin täällä myös paniikissa kysellään, että onko sairaanhoitajaa paikalla kun lapsella tai miehellä on sitä ja tätä ja nyt tarvittais apua. Aika ristiriitaista. Sh:n työ on kuitenkin henkisesti todella raskasta ja minä en siihen kykene. Luulin että pystyn kohtaamaan esim. kuoleman ammattimaisesti mutta en pysty. Potilaan kuolema saattaa viedä yöunet useaksi päiväksi. Nostan todella hattua kaikille sairaanhoitajille, te teette niin mielettömän arvokasta työtä.
[/quote]

Samaistun tähän täysillä! Itsekin hakemassa yliopistoon keväällä, kaduttaa että hain tähän alunperinkään. Joku tuolla hyvin sanoikin, että työ on juuri sitä mitä haluaa, mutta muut tekijät pilaavat sen!
Itse jo harjotteluista olen lähtenyt usein itku kurkussa. Valmiit hoitajat mollaavat ja sorsivat (kostavat heikommalle oman sorsituksi tulemisensa?), työssä mennään pää kolmantena jalkana. Juurikin kuoleman kohtaaminen on vaikeaa (saa olla aina psyko jos se ei tunteita herätä), mutta ohjaajat vain katsovat nenänvarttaan pitkin jos haluan aiheesta puhua.
Tsemppiä hoitajille, teette hienoa työtä liian vähällä arvostuksella!!

Hoitoalan ongelma on ilmapiiri. Itse työ on ihan ok, joskus kiireistä, joskus ei. Ja riippuu paikastakin. Ei se olisi ongelma, ellei työpaikoista 80% olisi ilkeiden, sadististen ihmisten peukalon alla. Menkää helvetti hoitajat itseenne. Mikä siinä on niin vaikeaa olla "mukava" työkaverille? En ole koskaan ymmärtänyt sitä... Ensimmäinen siivoaminen pitäisi tehdä johdossa (ylihoitajat, osastonhoitajat jne.) ja niille pitäisi terottaa sitä, miten alaisia kohdellaan ja heidän tulisi puuttua myrkyttäjien toimintaan. Porukka olisi paljon motivoituneempaa ja työssä viihdyttäisiin, jos se ilmapiiri olisi normaali.

Osaako kukaan kertoa leikkausosastojen työilmapiiristä? Mikä tökkii, millaiset jutut? Olisiko peräti kokemusta Helsingin alueelta?
T. Sh joka haluaisi kokeilla uutta mutta pelkää pettyvänsä

Miehiä kohdellaan kuitenkin hoitoalalla melkolailla eritavalla kun ap: kin on mies niin tuskin tulee yhtä pahaa kanalaumaa vastaan