Millainen on "täysin paska" (ex-)kumppanisi?

[quote author="Vierailija" time="29.01.2015 klo 18:46"]

Mistä ihmeestä te löydätte näitä tapauksia?

[/quote]

Mun mielestä löytöpaikka ei ole tässä oleellinen juttu, varmaan mistä vaan löytää. Mun tapauksessa olin kaksikymppinen enkä ollut koskaan tavannut tällaista ihmistä. En osannut ollenkaan aavistaa, millaisia käänteitä suhteessa tulisi olemaan (kuten vaikka tuo pettäminen ja se, että nainen piti lapsen). Kun tuli hankaluuksia, ajattelin ensin, että ne selvitetään. Meni kaiketi myös tietty aika, ennen kuin itselle tuli ymmärrys, että mies ei muutu.

15

Ei ole tehnyt mitään, olisikin. Mikään ei vaan kiinnostanut, ei edes töitten hakeminen muuta kuin vasta pakon edestä. Opinntoja ei olisi jaksanut tehdä loppuun ilman auttamistani. Olisin saanut valita, millä paikkakunnalla asutaan, tai olisin muuttanut ja hän seuraillut. Sitten hän valitti ystävien puutetta, mutta jos häneen joku kaveri otti yhteyttä, hän tuskin koskaan soitti takaisin. Ei yleensä edes jaksanut lähteä ihmisten ilmoille tai harrastamaan, jossa olisi tutustunut muihin. Minä olin ainoa asia, johon hänellä oli intressejä.

Täysin narsistinen, omahyväinen, kännissä totaalisen sekaisin ja väkivaltainen.

Suuttui mm siitä että yhteinen ystäväni (johon siis olimme kummatkin tutustuneet ennen kuin tunsimme toisiamme edes) pyysi minut kahville. Se ei kuulemma ole ok, koska hän oli tuntenut tämän ystävän kauemmin kuin minä. Wonder why tämä ystävä ei halunnut kahvitella hänen kanssaan..

Oli epäluotettava; saatoin joskus odotella kotona monta tuntia ennen kuin hän ilmoitti ettei ole tulossa kotiin tms mitä nyt oltiinkaan sovittu

Puhui aina vaan itsestään, piti itseään helvetin erinomaisena. Hyvä ja ahkera tyyppi olikin omassa työssään yms, mutta korosti omaa erinomaisuuttaan aivan kaikessa. Saattoi nolata minut porukassa yhtäkkiä sanomalla "ole hiljaa kun et mistään mitään tiedä" yms.

Kännissä keksi päästään millon mitäkin, olin pettänyt tai varastanut häneltä tms.. Sitten kävi päälle.

Nykyään seurustelee mukavanoloisen mutta todella nuoren naisen kanssa. Toivon että olin ns poikkeus,ja että hän kohtelisi tyttöä samoin kuin minua alkuaikoinamme.

Mä olen just tommonen täys paska-ex. Mulla ei ole ollut kuin ihania poikaystäviä (paitsi ehkä kaksi), joita olen kaikkia pettänyt ja vetänyt hirveitä känniepisodeja. Väkivaltainen en tosin ole koskaan ollut. Olenkin monesti ihmetellyt tätä epäsuhtaisuutta: miksi hirveät ihmiset saavat sellaiset ihanat ja kannustavat puolisot, joiden itsetunto sitten systemaattisesti tuhotaan? Miksei hirveät ihmiset pariudu samanlaisten hirveiden ihmisten kanssa? Mulle tekis ainaki varmasti ihan hyvää seurustella hetkinen kaltaiseni narsisitin kanssa. Se oliskin varmaan elämäni rakkaus.

Eli minun rahoilla, suuttui monesti jos rahaa ei tippunut. Maksoin poikien illat (juomat, ruuat), bensarahat kun mies halusi reissuun.. minun kontolla oli myös ruokaostokset, auton vakuutusmaksut sekä verot (vaikka autolla en metriäkään ajanut ja minulle luvattiin ettei minun siitä tarvitse maksaa penniäkään, kun olin auton ostoa vastaan) Mies lainasi minulta pari tonnia rahaa, eikä aio koskaan maksaa takaisin. Noina aikoina kun totesin, ettei minulla ole varaa elättää molempia, hänen ratkaisunsa oli että minun pitäisi hankkia parempi työ. Tuolloin myös oma sosiaalinen elämä kuihtui, kun kaikki rahat meni miehelle.

Koko suhde oli täynnä henkistä vallankäyttöä (joka riidan päätteeksi mm. jätti minut sanoen, että tämä oli nyt tässä ja lähti pois teille tietämättömille), alistamista, minun mollaamista ja vertailuja johonkin niin "täydelliseen" exäänsä. Väitti että olisin huono äiti ja perusteena oli se, etten leivo (??!!).

Riidat olivat vähän väkivaltaisia, alkaen uhkailulla "haluatko että heitän sinut alas parvekkeelta"-tyyppisesti ja sitten niitä missä minua heiteltiin tavaroilla (esim kirjat), lyötiin, laitettiin "nippuun" ja oltiin päällä siten etten päässyt liikkumaan, kunnolla hengittämään tms.

En koskaan saanut varmuutta, että pettikö tämä mies minua, mutta melkein joka kerta kun hän oli viihteellä, hän jätti tulemasta kotiin yöksi ja kun siitä kysyi, vastaus oli "olin kaverin luona"-luokkaa. Ei vastannut puheluihin tai viesteihin. Suuttui kun yritti mitään kysellä.

Kontrolloi minun elämääni niin paljon kuin mahdollista. Päätti mihin aikaan minun täytyy mennä nukkumaan, milloin tehdä ruokaa (ja piti muuten olla lautasella valmiina, muuten ei syönyt), kerran meinasin myöhästyä töistä kun oli pakko ruveta leipiä väsäämään herralle... Äärimmäisen mustasukkainen, päätti kenelle saan jutella eli ei yhdellekään miehelle, oli tuttu tai ei...

Tulin raskaaksi ja painosti aborttiin uhkaamalla tappaa itsensä jos lapsen pidän. (Meni kesken, ei tarvinnut kenenkään tappaa itseään)

Oiskai noita vielä vaikka kirjaksi asti. Mies on tosiaan lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymppiä, joten ei siis ollut teinitarina, vaikka ehkä vaikuttikin...

Väkivaltainen narkkari ja linnassakin ollut. Tuli sittemmin tapetuksi...