Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asun lapissa pikkukylässä ja tulen hullukdi
28.01.2015 |
Hulluksi siis en saa korjattua tällä puhelimella. Ahdistaa tosi paljon. Ihan sama mihin menee niin kaikki tuntee. Ei minnekään voi vaan mennä ilman että joutuu jonkun kanssa juttelemaan vaikka ei kiinnostais just sillon. Masentaa. Kaikki tietää mun asiat. Haluan pois täältä! En voi muuttaa minnekään kun en halua lapsia tänne jättää enkä halua että ne joutuu luopumaan kavereistaan ja koulusta. Mies ei myöskään ikinä suostuis muuttamaan. Oisko vinkkejä miten jaksan ja selviän tästä? Edes lasten kouluvuodet.
Kommentit (58)
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 18:08"]Jos rahat antaa myöten, niin matkustelisin tuossa tilanteessa. Vaikka vauvan kanssa kahdestaan, jos ei rahat riitäisi koko perheen kanssa matkusteluun. Siinä sais joustaa ne, jotka sinne korpeen haluaa jäädä asumaan. Vähintäänkin reilua.
[/quote]
AP:lle jo pelkkä Helsingin loma tulisi maksamaan maltaita, kun välimatkaa n. 1000km.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olisi ihanaa tuollainen sosiaalisuus. Täällä Etelä-pohjanmaalla puhutaan vain takana päin mutta kasvotusten ei mitään kommunikaatiota. Kaikki on kuin seipään nielleitä ja hymyyn ei vastaa kukaan. Omat tiiviit ympyrät joihin ei uusia hyväksytä. Kuolen yksinäisyyteen!?
Ihmettelen joskus että tuollaista tuppukylä-sosiaalisuutta pidetään hyvinkin hienona ja arvostettavana asiana silloin kun kyse on jostain ulkomailla sijaitsevasta "idyllisestä" paikasta. Sitten taas oman maamme vastaavia tapoja hävetään ja haukutaan. Höh.
Itse asun "vain" Siilinjärvellä, joka on suht iso pikkupaikka vajaalla 20 000 asukkaalla, mutta silti meinaan seota :D Olen asunut täällä jo pari vuotta, enkä silti tunne, saati edes tiedä, ainuttakaan ihmistä nimeltä. No enivei, enää pari vuotta ja meitsi lähtee vekeveke täältä, niin pystyyn kuollut paikka, että huh huh.
t. teini
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 19:46"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 19:45"]Kyllä mä oikein innoissani olin tänne muuttamassa. Ostettiin talo yms. Nyt 9v täällä asuneena en vaan kestä enää ;(
[/quote]:DD mulla sama juttu. Pitäs perustaa joku vertaistukiryhmä. Jakaa traumakokemuksia
[/quote]
Ajattele positiivisesti!
Mä kaipaisin pikkukylää.
Tiedätkö kuinka ankeaa on täällä Helsingissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halvat lentoliput (Norwegian) ja onko sinulla sukulaisia vaikka Helsingissä tai voisitko käydä välillä vaikka ulkomailla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä puhu niille. Käy psykiatrilla, sitten saat hullun paperit, niin voit sillä perustella puhumattomuutta.
Itse asun pikkukylässä Lapissa, Lapissa ovat myös sukujuuret mutta asunut olen myös Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla. Sanoisin että ratkaisu on se että elät niin kuin huvittaa etkä välitä naapureiden mielipiteistä. Itse voin vetää vaikka alushousut lipputankoon eikä kiinnosta pätkääkään mitä naapurit siitä ajattelisivat vai ajattelisivatko yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös päätynyt samaan kuin 52 ehdottaa. Olen niin monta vuotta yrittänyt päästä mukaan ja löytää täkäläisistä ystäviäkin turhaan, etten enää välitä koko sakista- Se "solidaarisuus" ja "välittömyys" toimii tasan sen aikaa, että tulokkaasta on saatu udeltua riittävästi tietoa juoruilun aineksiksi, mutta sen jälkeen selät kääntyvät.
En kerta kaikkiaan enää puhuttele ketään enkä kerro asioistamme kenellekään syvällisessti. Elän miehen ja lasten kanssa pitkin ja poikin, koska on ihan se ja sama mitä tekee, niin aina riittää äimisteltävää. Vihaan niin paljon sitä, että jopa pankkivirkailijalla on "oikeus" ihmetellä millä kadulla te asuittekaan kun jotenkin kummassa hänellä on mennyt ihan ohi. Ja huomautella, että oletpas sie lihonut. Ihmisiltä puuttuu käytöstavat ja henkilökohtaisen reviirin salliminen, yksityisyyden salliminen. Se ahdistaa ihan hirveästi, en totu ikinä.
Sulkeudun ja poteroidun, hengitän vapaasti ilmaa vain silloin kun pääsen lomailemaan takaisin etelärannikolle. Poiskaan ei voi muuttaa, koska olemme monella tavalla niin naimisissa talomme kanssa ja töitä ei liki viisikymppiselle miehellenikään löydy enää muualta. Hänkään ei täällä Lapissa viihdy, vaikka on asunut kauan. Muualta tosin hänkin tullut.
Haaveilen lottovoitosta ja pikaisesta Lapin eksotiikan karistamisesta. Ei auta todellakaan edes poiketa Oulussa, samaa äljötystä sielläkin. Yhtä kärsimystä koko seutu ja sen moukat ihmiset, joilla ajatuskin liikkuu tahmeasti kuin sääski siirapissa. Lähtisin kiljuen!!!!!
Se minkä sinä koet olevan tunkeilua ja epäystävällistä, on lappalaiselle verissä kulkevaa lähimmäisestä välittämistä. Olen alkuperäinen enontekiöläinen, asunut pienimmissäkin korpikylissä pitkin lappia ja toisaalta myös turussa, tampereella yms isommissa kaupungeissa. Jos Turussa joku hyvänpäivän tuttu kysyi kuulumisia, saattoi melko varmasti sanoa ettei sitä Oikeasti kiinnostanut mitä minulle kuuluu, kunhan kysyi kun tapoihin niin kuuluu. Täällä naapurin mummu tulee kysymään miten jakselen koska se Haluaa tietää ja mielellään ottaisi vaikka vanhemman lapsen kylään syömään keksejä jotta saisin hetken levähtää. Etelässä kasvaneelle ei varmasti ole helppo oppia huomaamaan että vaikka ne emännät ja isännät utelee ja innostuu kylilläkin hieman juoruilemaan, niiden sydämessä on yleensä myös aito välittäminen :)
Täällä on pitkät välimatkat, vaikeat olosuhteet, vähän virkavaltaa ja sairaaloita. Joskus se naapurin apu on kultaa kalliimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.01.2015 klo 21:06"]
Se minkä sinä koet olevan tunkeilua ja epäystävällistä, on lappalaiselle verissä kulkevaa lähimmäisestä välittämistä. Olen alkuperäinen enontekiöläinen, asunut pienimmissäkin korpikylissä pitkin lappia ja toisaalta myös turussa, tampereella yms isommissa kaupungeissa. Jos Turussa joku hyvänpäivän tuttu kysyi kuulumisia, saattoi melko varmasti sanoa ettei sitä Oikeasti kiinnostanut mitä minulle kuuluu, kunhan kysyi kun tapoihin niin kuuluu. Täällä naapurin mummu tulee kysymään miten jakselen koska se Haluaa tietää ja mielellään ottaisi vaikka vanhemman lapsen kylään syömään keksejä jotta saisin hetken levähtää. Etelässä kasvaneelle ei varmasti ole helppo oppia huomaamaan että vaikka ne emännät ja isännät utelee ja innostuu kylilläkin hieman juoruilemaan, niiden sydämessä on yleensä myös aito välittäminen :) Täällä on pitkät välimatkat, vaikeat olosuhteet, vähän virkavaltaa ja sairaaloita. Joskus se naapurin apu on kultaa kalliimpi.
[/quote]
Kyllä on silti etuoikeus saada valita ystävänsä. Tuo nimittäin on kuin elämistä loputtomiin lapsuudenperheen ja suvun kanssa ilman ystäviä. Olette tehneet välttämättömyydestä hyvän.
Voi, ei tarvitse lappiin muuttaa, riittää kun muuttaa 100km helsingistä. Muutan parin vuoden kuluttua takaisin stadiin, kun lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa. Mä kun olen aina miettinyt miten saisin ajan kulumaan kaupungissa.
Been there. Muutin etelään enkä ikinä palaa takaisin. Ahdistaa ajatuskin.
Missä kylässä ootte asuneet? :D mä niin tiedän tuon. Mulla Salla eikä enää ikinä takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Jos rahat antaa myöten, niin matkustelisin tuossa tilanteessa. Vaikka vauvan kanssa kahdestaan, jos ei rahat riitäisi koko perheen kanssa matkusteluun. Siinä sais joustaa ne, jotka sinne korpeen haluaa jäädä asumaan. Vähintäänkin reilua.