Lue keskustelun säännöt.
Rakastava Vittuilu
Onko teillä vai eikö onko ??
11.11.2021 |
***Myös yksi suomalaisille parisuhteille tyypillinen piirre ei tule Yhdysvalloissa kasvaneelle Jasminille kysymykseenkään.
– Todella monilla suomalaisilla pareilla on synkkä huumorintaju. Suhteissa on paljon rakastavaa vittuilua, mutta olen itse aivan liian herkkä tuollaiseen!***
Iltalehdessä ollut USA-tyttö löytänyt jostain aivan jeeppisen termin . Eli siis harrastetaanko teillä rakastavaa vittuilua ??
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
:-) Jotka erottaa miten...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava vittuilu. Ei meillä sellaista ole. Rakastavaa viisastelua ja vitsailua enemmänkin.😊 paljon ja usein hyvässä hengessä. Toisen ulkonäön arvostelu verhoiltuna huumoriin ei ole ok. Koskaan. Järkyttävää, että joku pitää sitä hauskana jos oma puoliso laukoo hassunhauskoja kommentteja sun ulkonäöstä. Sellainen suhde ei kuulosta kovinkaan mukavalta.
En tiedä enkö sitten ole niin ulkonäkö keskeinen, kuin muut ihmiset, mutta ei minua ainakaan haittaa jos joku vitsailee minun ulkonäöstäni. Se että sanoo jotain ilkeää on eri asia, mutta se, että joku sanoo jonkun vittuilevan hauskan jutun ulkonäöstäni, ei haittaa lainkaan. Varsinkaan jos se on minun puoliso, jonka tiedän rakastavan minua tälläisenä resupekkana joka yleensä olen.
Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa lähdössä johonkin ja olin laittautunut niin hän sanoi "oho, sinustakin saa näköjään yrittämällä ihan normaalin näköisen". Naurettiin sitä ja helpotti ahdistustani. Sanoi sitten tietysti tuon vitsin lisäksi ihan oikeitakin kehuja kauniisti, mutta nauru helpottaa. Tärkeää on, että toinen pitää tuntea, eikä laukoa ilkeitä kommentteja, jotka satuttaa.
Tuo on henkistä väkivaltaa. Et edes kyseenalaista sitä, kun olet jo tähän mennessä itsekin alistunut ja sisäistänyt, että "no minä olen resupekka ja minua pitää kouluttaa".
Mistä tuo on lähtenyt, miksi itsekin pidät itseäsi epäsiistinä? Onko sinulla ollut pienten lasten kanssa rahat ja jaksaminen vähissä, ei kunnon vaatteita?
Olen eri, mutta samaa mieltä ylläolevan kanssa. Ei tuossa, ja tuossa kontekstissa ollut mitään pahaa.
Minulla on mies, joka painaa 115 kg. Ylipainoa on, mutta kaikki kilot eivät tule siitä. Hän on siis iso muutenkin: pitkä, jalkateräki niin leveä, että vaikea löytää kenkiä. Rintakehä on isompi kuin maha. Minä nauran aina, kun kaikki vaatteet ovat pieniä tai koko xxl ei mene rintakehästä kiinni. Ja vittuilen.
Pointti on siinä, että fakta on fakta, eikä koko ole hänelle ongelma. Itsekin hän katsoo valokuvia ja ihmettelee, miten minä näytän hänen rinnallaan niin pieneltä - ja minäkin olen sentäs 177cm/75kg….
Jos hän kärsisi tästä, niin sittenhän asiasta ei paranisi sanoa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
:-) Jotka erottaa miten...?
Motiivista ja hyvän/pahantahtoisuudesta. Hyväntahtoinen tarkoittaa sanomisillaan hyvää, eli tarkoituksena on hauskuuttaminen. On ihanaa saada toinen nauramaan. Pahantahtoinen haluaa vähintään nostaa itsensä korkeamalle kuin toisen, pahimmassa tapauksessa alistaa.
Tästä tietty seuraa, että pitää tuntea toinen hyvin, puolin ja toisin, jotta nämä asiat tietää. Se vaatii myös tunneälyä, eli tarkkaa silmää, milloin menee juuri toisen ihmisen kohdalla liian pitkälle ja mikä on sopivissa rajoissa. Ja tietty, jos huomaa menneensä liian pitkälle, ei sitä toiste tee.
Mitään "rakastavaa ..ttuilua" ei ole olemassakaan. Tämä on ihan sitä samaa kuin joissakin työpaikoissa jauhetaan, että "meillä tykätään rankemmasta huumorista", mutta tosiasiassa se on pelkkää kiusaamista jota harrastaa yksi tai kaksi, ja muut pitää suut kiinni. Nämä pari sitten keksivät tällaisen "rankempi huumori"-kulman että se sekoilu vaikuttaisi jotenkin korrektimmalta. Samalla tavalla tuo "rakastava ..ttuilu" on aina sen toisen osapuolen määrittämä asia, johon heikompi alistuu ja kenties uskoo että se pilkkaaminen on ok ja osoitus rakkaudesta, vaikka se vallankäyttöä. Yksinkertaisten ihmisten valtapelejä. Kukaan fiksu ei kuuntele parisuhteessa tuollaista.
Aina jos joku mainostaa miten ..ttuilu on jotakin "välittämistä", niin sen tietää että kyseessä on kusipää. Yhdessä työpaikassa oli tällainen äijä, joka luuli olevansa koko paikan pomo. Hän mm. läskitteli ja haukkui muita eri tavoin ja oli ihan sekaisin oleva narsisti. Hän jaksoi aina mainostaa miten "..ttuilu" kuuluu työpaikan henkeen ja se on hyvä juttu. Kaikki muut olivat ahdistuneita, mutta eivät uskaltaneet vastustaa tätä psykopaattia. Lopputuloksena ihmisiä alkoi irtisanoutua ja jäädä sairaslomille keksittyjen selkäkipujen takia. Ja tämä psyko raivosi siellä ja otti uusia sijaisia kohteekseen sitä mukaa kun niitä tuli. Pomo piilotteli eikä uskaltanut sanoa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
:-) Jotka erottaa miten...?
Motiivista ja hyvän/pahantahtoisuudesta. Hyväntahtoinen tarkoittaa sanomisillaan hyvää, eli tarkoituksena on hauskuuttaminen. On ihanaa saada toinen nauramaan. Pahantahtoinen haluaa vähintään nostaa itsensä korkeamalle kuin toisen, pahimmassa tapauksessa alistaa.
Tästä tietty seuraa, että pitää tuntea toinen hyvin, puolin ja toisin, jotta nämä asiat tietää. Se vaatii myös tunneälyä, eli tarkkaa silmää, milloin menee juuri toisen ihmisen kohdalla liian pitkälle ja mikä on sopivissa rajoissa. Ja tietty, jos huomaa menneensä liian pitkälle, ei sitä toiste tee.
Puhut ihan lööperiä, ja taidat itsekin sen tietää. Trololoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
:-) Jotka erottaa miten...?
Motiivista ja hyvän/pahantahtoisuudesta. Hyväntahtoinen tarkoittaa sanomisillaan hyvää, eli tarkoituksena on hauskuuttaminen. On ihanaa saada toinen nauramaan. Pahantahtoinen haluaa vähintään nostaa itsensä korkeamalle kuin toisen, pahimmassa tapauksessa alistaa.
Tästä tietty seuraa, että pitää tuntea toinen hyvin, puolin ja toisin, jotta nämä asiat tietää. Se vaatii myös tunneälyä, eli tarkkaa silmää, milloin menee juuri toisen ihmisen kohdalla liian pitkälle ja mikä on sopivissa rajoissa. Ja tietty, jos huomaa menneensä liian pitkälle, ei sitä toiste tee.
Puhut ihan lööperiä, ja taidat itsekin sen tietää. Trololoo.
En yhtään ihmettele, ettet ymmärrä. Tuo sinun vastauksesi on täynnä halveksuntaa minua kohtaan. Sanot, että minä olen valehtelija, ja olen sitä tietoisesti ja tahallaan.
Sinä selvästi halveksit muita ihmisiä, ja ajattelet ihmisten olevan tahallaan pahantahtoisia. Siksi et ole kykenevä näkemään, että me kaikki muut emme sitä ole. Moni oikeasti haluaa toiselle pelkkää hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
:-) Jotka erottaa miten...?
Motiivista ja hyvän/pahantahtoisuudesta. Hyväntahtoinen tarkoittaa sanomisillaan hyvää, eli tarkoituksena on hauskuuttaminen. On ihanaa saada toinen nauramaan. Pahantahtoinen haluaa vähintään nostaa itsensä korkeamalle kuin toisen, pahimmassa tapauksessa alistaa.
Tästä tietty seuraa, että pitää tuntea toinen hyvin, puolin ja toisin, jotta nämä asiat tietää. Se vaatii myös tunneälyä, eli tarkkaa silmää, milloin menee juuri toisen ihmisen kohdalla liian pitkälle ja mikä on sopivissa rajoissa. Ja tietty, jos huomaa menneensä liian pitkälle, ei sitä toiste tee.
Puhut ihan lööperiä, ja taidat itsekin sen tietää. Trololoo.
En yhtään ihmettele, ettet ymmärrä. Tuo sinun vastauksesi on täynnä halveksuntaa minua kohtaan. Sanot, että minä olen valehtelija, ja olen sitä tietoisesti ja tahallaan.
Sinä selvästi halveksit muita ihmisiä, ja ajattelet ihmisten olevan tahallaan pahantahtoisia. Siksi et ole kykenevä näkemään, että me kaikki muut emme sitä ole. Moni oikeasti haluaa toiselle pelkkää hyvää.
Hyvä esimerkki vanhaan psykologiseen totuuteen, että me näemme muut ihmiset sellaisena kuin itse olemme. Kiitos tästä havainnollistavasta esimerkistä.
Ah, tämä on hauskaa :) Meillä on miehen kanssa omat "roolit" (hän on maalaisjuntti ja minä cityhipsteri), joilla ruoskimme verbaalisesti toisiamme. Mitäpä maalaisjuntti asiasta mitään ymmärtäisi, ajelee vaan tukiaisilla ostetuilla hienoilla traktoreillaan kaiket päivät ja nukkuu talvet! Mutta entäs soijalattea latkiva cityhipsteri sitten - ah ja voi - taas idolini Pekka Haavisto sanoi sitä ja tätä..
Tästä voi ammentaa loputtomasti ja päivälehdet ja media ylipäätään tarjoilee aina uusia aiheita susien kaatoluvista persujen tai vihreiden aivopieruihin. Ennakkoluuloilla, kärjistyksillä ja mustavalkoisilla mielipiteillä leikitään. Huvinsa kullakin, tiedetään.
Todellisuudessa vellomme molemmat poliittisissa näkemyksissä ja arvomaailmaltamme hyvinkin samoilla aluevesillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään "rakastavaa ..ttuilua" ei ole olemassakaan. Tämä on ihan sitä samaa kuin joissakin työpaikoissa jauhetaan, että "meillä tykätään rankemmasta huumorista", mutta tosiasiassa se on pelkkää kiusaamista jota harrastaa yksi tai kaksi, ja muut pitää suut kiinni. Nämä pari sitten keksivät tällaisen "rankempi huumori"-kulman että se sekoilu vaikuttaisi jotenkin korrektimmalta. Samalla tavalla tuo "rakastava ..ttuilu" on aina sen toisen osapuolen määrittämä asia, johon heikompi alistuu ja kenties uskoo että se pilkkaaminen on ok ja osoitus rakkaudesta, vaikka se vallankäyttöä. Yksinkertaisten ihmisten valtapelejä. Kukaan fiksu ei kuuntele parisuhteessa tuollaista.
Ei tämä mun ja miehen keskinäinen huumori kyllä näy omalla työpaikalla mitenkään. Joitain läheisiä ystäviä on joiden kanssa tunnettu pitkään ja heidän kanssaan on hieman samantyylistä sanailua, muttei todellakaan tuttujen tai työkavereiden kanssa. Kyllä se vaatii syvempää ihmisen tuntemista, läheisyyttä ja yhteistä historiaa, mistä ne vitsit kumpuaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusoittelu on taitolaji
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai esimerkki? No paljon avaimiaan unohteleva puoliso. Toinen sanoo pilke silmäkulmassa lähtöpusua antaessaan, että "yritän olla ajoissa kotona iltapäivällä, kun kylmähän se sinun on pihalla odotella...".
Toisella on 10 paria lenkkareita ja asialle on naureskeltu monet kerrat. Mainosta katsoessa hilpeä huikkaus "täällä olisi lenkkarit alessa, jos tunnet tarvetta...".
Siinä minusta esimerkkejä rakastavasta v*ttuilusta. Eli sellaista hyväntahtoista naljailua, ei ilkeilyä.
Juuri näin. Tässä ei olla ilkeitä, eikä tarkoitus ole loukata, mutta nauretaan yhdessä niille pienille persoonallisille ominaisuuksille, joita meillä kaikilla on ja joita me omissa rakkaissamme rakastamme.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
Olen samaa mieltä. Minulla on tapana kohdella huonosti esim. puhelimia, tietokoneita ja kaukosäätimiä. Ne putoilevat ja kärsivät muutenkin olostaan hyppysissäni. Eilen lähdin läpprini kanssa alakertaan, mutta metrin edettyäni, matka stoppasi ja takaani kuului epämääräinen, mutta ei ihan asiaankuuluva ääni. Olin lähtenyt matkaan läpperin kanssa, jossa oli johto vielä seinässä. Lapseni vilkaisi tilannetta sohvalta ja totesi huvittuneena, että "tuo oli uutta". Hän oli huvittunut siitä, että olin jälleen löytänyt uuden tavan kohdella konetta huonosti. Rakastavaa kettuilua.
Ajan saatossa kyllä huomannut että jos joku alkaa jossainkohtaa vittuilemaan sulle, ni kyseessä on jonkinsortin ärtymystä sinua kohtaan ja tarve purkaa sitä jotenkin. Juoruaminen on vastaavanlainen ilmiö. Ystävien välinen vitsaileva vittuilu on ok, kunhan sen tekee hyvällä maulla, jota TODELLA harva osaa. Olen tavannut ihmisiä joiden vittuilu on jo ihan sairasta, ja sillä ajaa hyvin äkkiä nurkkaan sen koko keskustelun, ja sen vittuilun saava ihminen alkaa miettimään että kannattaako tätä enää jatkaa. Tilannetaju on myös todella huono usein joillain vittuilijoilla, on hetkiä jolloin sen kestää ja jolloin ei.
Mitä tulee rakastavaan vittuiluun, ni silläkin on rajansa yhtälailla. Olen seurustellut kumppanien kanssa joille vittuilu ja ylenpalttinen sarkasmi on sydämmen asia, ja he ovat menneet niin pitkälle että omasta olosta tulee epämukava, ja se voi johtaa jopa siihen ettei enää uskalla sanoa käytännössä mitään ku kaikesta pitää heti vääntää jotain settiä.
Koko perheeni harrasti tuota. Ja harrastaa yhä. Kuvittelevat että heidän perheessään kokema tapa menee jollain ilveellä läpi muuallakin. Aika noloa porukkaa.
Eräässä kodissa toinen vanhemmista harrasti sitä ja toinen vanhempi loukkaantui ja suuttui siitä. Seurasi jokaviikkoista kinastelua ja riitaa monta vuotta ja lopulta se kiusoittelijakaan ei viihtynyt kotona enää.
Esim. ylipainoista puolisoa voi piristää kysymällä, milloin se vauva viimein syntyy. Ja maalta muuttaneelle voi sanoa, että oletkin kotoisin sisäsiittoiselta paikkakunnalta.
Tuo on henkistä väkivaltaa. Et edes kyseenalaista sitä, kun olet jo tähän mennessä itsekin alistunut ja sisäistänyt, että "no minä olen resupekka ja minua pitää kouluttaa".
Mistä tuo on lähtenyt, miksi itsekin pidät itseäsi epäsiistinä? Onko sinulla ollut pienten lasten kanssa rahat ja jaksaminen vähissä, ei kunnon vaatteita?