Lue keskustelun säännöt.
Rakastava Vittuilu
Onko teillä vai eikö onko ??
11.11.2021 |
***Myös yksi suomalaisille parisuhteille tyypillinen piirre ei tule Yhdysvalloissa kasvaneelle Jasminille kysymykseenkään.
– Todella monilla suomalaisilla pareilla on synkkä huumorintaju. Suhteissa on paljon rakastavaa vittuilua, mutta olen itse aivan liian herkkä tuollaiseen!***
Iltalehdessä ollut USA-tyttö löytänyt jostain aivan jeeppisen termin . Eli siis harrastetaanko teillä rakastavaa vittuilua ??
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava vittuilu. Ei meillä sellaista ole. Rakastavaa viisastelua ja vitsailua enemmänkin.😊 paljon ja usein hyvässä hengessä. Toisen ulkonäön arvostelu verhoiltuna huumoriin ei ole ok. Koskaan. Järkyttävää, että joku pitää sitä hauskana jos oma puoliso laukoo hassunhauskoja kommentteja sun ulkonäöstä. Sellainen suhde ei kuulosta kovinkaan mukavalta.
En tiedä enkö sitten ole niin ulkonäkö keskeinen, kuin muut ihmiset, mutta ei minua ainakaan haittaa jos joku vitsailee minun ulkonäöstäni. Se että sanoo jotain ilkeää on eri asia, mutta se, että joku sanoo jonkun vittuilevan hauskan jutun ulkonäöstäni, ei haittaa lainkaan. Varsinkaan jos se on minun puoliso, jonka tiedän rakastavan minua tälläisenä resupekkana joka yleensä olen.
Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa lähdössä johonkin ja olin laittautunut niin hän sanoi "oho, sinustakin saa näköjään yrittämällä ihan normaalin näköisen". Naurettiin sitä ja helpotti ahdistustani. Sanoi sitten tietysti tuon vitsin lisäksi ihan oikeitakin kehuja kauniisti, mutta nauru helpottaa. Tärkeää on, että toinen pitää tuntea, eikä laukoa ilkeitä kommentteja, jotka satuttaa.
Kuulin äskettäin sukulaisen sanovan lähes samanlaisen kommentin vaimolleen. Mies huomauttelee usein vaimon ulkonäöstä, vaatteista ja painosta niin että kuulostaa todella ilkeältä. Nainen nauraa näille ikäänkuin kyseessä olisi vitsi.
Oletko miettinyt miten se miten näet itsesi resupekkana on syntynyt aikoinaan? Oletko niin tottunut olemaan resupekka että viehättävä naisellisuutesi on kadonnut myös itseltäsi? Oletko piilottanut itseltäsi loukkauksen jonka miehesi kommentti sisältää? Vai onko tämä oikeasti mielestäsi huumoria? Minua ei ainakaan naurata yhtään, tuntuu surulliselta.
Ihan huumorilla otan, ei ihana puoliso muuten siitä vitsailisi. En oikeastaan ajattele ulkonäköäni lainkaan, mutta välillä sitten näyn jossain kuvassa, niin naurattaa, että tuonko näköisenä olen taas ollut edustamassa. Yritän oikeisiin juhliin laittautua kunnioituksesta juhlien järjestejää kohtaan, mutta johonkin kahveille olen monesti pölmähtänyt pyjamahousuissa ja tahraisessa miehen t-paidassa. En ikinä ole ollut kiinnostunut ulkonäköjutuista, vaatteista tai meikeistä. Ymmärrän kyllä että joitain kiinnostaa, varmasti hauska harrastus siinä missä joku muukin. Kaikissa juhlissa viimeisen kuuden vuoden sisällä sama mekko, jonka miehen sisko hommasi minulle juhlamekoksi, kun edellinen näytti kuulemma teinivaatteelta, se oli tosin hommattu, kun olin 14.
En jotenkin koe lainkaan, että ulkonäön arvostelu olisi mitenkään sellaista mikä voisi satuttaa, varsinkaan vaatteiden tai muiden täysin ulkoisten, koska sillä ei ole mitään väliä. Vähän kuin joku vittuilisi sinun autosta tai vastaavasta. Toki jos sitä joutuisi päivittäin koko ajan kuuntelemaan tai olisi ilkeää, se ärsyttäisi, kuten vaikka autosta jatkuva vittuilukin. Mutta pyrin itse olemaan kiusoittelemasta muiden ulkonäöstä, koska se on monelle arka paikka. Sitten kun tutustuu paremmin, niin tietää mistä voi vittuilla ja mistä ei, ei rakastavaa vittuilua voi olla ilman rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kaikki huumori on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset kaikkoo kun niille vähän rakastavasti vittuilee samalla tavoin takaisin.
Tää. Sit kun jompi kumpi pahoittanut mielensä ja rakastavasti vittuilee ja vuosien saatossa ah mikä määrä kaunaa. Saatana että on ilo olla sellaisen parin seurassa ja tätä kuunnella.
Koko rakastavan vittuilun idea on häijy, kiero ja vittuileva.
Eli en osta. Suoraa vittuilua voi joskus arvostaakin, sitä ei leivota maireaksi.
Passiivis-aggressivisten tapa olla suhteessa tämä rv, ja niitähän ei just kestä erkkikään, jos arvostaa asioiden suoraa ja neutraalia ilmaisua. Huono olo noiden seurassa tulee eikä todellakaan liity edes siihen miten olet, vaan siihen ETTÄ olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle ymmärtämättömälle esimerkkilause rakastavasta vittuilusta. Edes yksi! Kiitos etukäteen!
Minulle yksi mieleen jääneimmistä oli nuoruudesta, kun jotenkin ahdistuin siitä miltä näytin ja vaihdoin muutamaan kertaan asua ja sitten kysyin puolisolta "näyttääkö mun takapuoli lihavalta tässä?" hän vastaa lakonisesti sohvalta katsetta nostamatta "joo, mutta ei se johdu siitä mekosta". Keneltä muulta tahansa olisin kommentista suuttunut, mutta hänen suusta se oikeasti tarkoitti "lakkaa stressamasta ulkonäköäsi, et voi siihen vaatteilla vaikuttaa, olet minusta aina kaunis ja ennen kaikkea mahtava ihminen ". Mutta se hänen sanomansa oli huomattavasti hauskempi meidän mielestä, nauroin, heitin häntä tyynyllä, haistattelin jotain takaisin ja lähdimme juhliin.
Hassutteletteko myös lastenne ja kavereidenne kustannuksella tuohon tyyliin? Muiden nolaaminen ei ole hauskaa.
Lasten kyky käsittää sarkasmia, ironiaa ja asioiden piilomerkityksiä kehittyy vasta, niin heille ei voi samanlaista huumoria käyttää tai jos käyttää pitää tilanne olla hyvin selvä, että tässä vitsaillaan, lähteä lapsen aloitteesta ja lopuksi muistaa sanoittaa ne todelliset tunteet ja ajatukset. Vähän niin kuin täällä palstalla.
Läheisten ystävien, joiden kanssa huumori osuu yksiin, niin kyllä. Ne joiden kanssa ei osu, niin ei. Tuntemattomille ei tietenkään. Toki joskus voi joku katsoa vähän pitkään, kun puhumme toisillemme, mutta ei se ole meidän ainoa tapa kommunikoida, niin asian tola usein selviää nopeasti.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että ystävänne voivat olla rasittuneita teidän hauskanpidostanne?
Olen melko varma, että nuo ihmiset, jotka käyttäytyvät kuvatulla tavalla ovat omasta mielestään todella menevä, kiva ja hauska pariskunta. Ehkä jopa vähän muita fiksumpi ja hauskempi, ainakin niitä tosikkoja, jotka eivät ymmärrä hyvää huumoria.
No toivon, että jos ovat rasittuneita sanovat. Minulla ei montaa ystävää ole, koska en pidä ihmisistä. Puolisolla on taas paljon ystäviä, aina he ainakin puolison mukaan toivovat minun olevan mukana illanvietoissa, itse jään useimmin kotiin, välillä toki menen.
Mutta vittuilu on taito, en minäkään halua olla seurassa, jos toisia vaan haukutaan haukkumisen ilosta. Tunnistan kyllä tyypin, jossa ilta alkaa kevyellä ilkeällä vittuillulla ja päättyy aina riitaan, ei sellaista kukaan halua elämäänsä. Vittuilu on vähän kuin kummelivitsien kertominen, jos välillä tulee tilaisuus mihin "auto tykkää, kun autolla ajetaan" sopii mainiosti ja lähes kaikkia naurattaa, paitsi kummelivihaajia. Mutta jos se ainoa tapa puhua, niin alkaa äkkiä ärsyttää kaikkia.
En minäkään tarkoittanut jatkuvaa vittuilua. Kyse on juuri samasta kuittalusta, jota sinäkin todennäköisesti tarkoitat. Koskaan ei tiedä mistä suunnasta piikittely tällä kertaa tulee.
Jos et kerran pidä ihmisistä, niin kaipa vittuilu on ihan suoraan seurausta siitä. Ihmiset ärsyttävät, mutta kuitenkin olet heidän seurassaan, jolloin ilkeily huumorin varjolla tapahtuu lähes vahingossa? Mutta ilmeisesti hyväksyt saman myös itseesi kohdistuvana.
Moni jo sanoi, että tällainen on heidän piireissään yleistä. Minä taas en ole tottunut tuollaiseen enkä pidä sitä hyvänä huumorina ja toimintatapana ihmissuhteissa.
PS. Pohjimmiltaan on kai kyse arvoista ja elämänasenteista. Muiden kustannuksella nauraminen ja muille nauraminen - miten siihen suhtautuu. Onko kyse itsensä muita ylemmäksi asettumisen tarpeesta vai halusta nolata muita. Mitkä tällaisen käytöksen motiivit oikeastaan ovat? Miksi se on hauskaa, että ystävälle tai puolisolle nauretaan ja häntä roustataan?
Tässä pitää muistaa, että yhtä lailla se vitsi voi osua ihmiseen itseensä, eli nauraa muille ja itselleen samalla. En minä ainakaan jaksaisi puolisoni kaikkia vikoja, jos en niille voisi yhdessä nauraa, sama toisin päin, minussa on yhtä paljon ellei enemmän vikoja. Ollaan oltu yhdessä yli 10 vuotta, niin se, että en voisi hänen muistamattomuudella vitsailla, niin alkaisi se minua ärsyttää ja sitten oikeasti nalkuttaisin siitä. Naurattaa myös ihan hirveästi, kun lapsi imitoi minua ja siivoushulluuttani, eipä tuota voi mitenkään pitää muuna kuin vittuiluna.
Ketjun aiheena on muille naljailu, ei itseironia tms.
Ei ole rakastavaa vittuilua, jos ei pysty myös itse heittämään vitsiä itsestään, ainakaan minun mielestä. Siihen kuuluu se, että kaikki heittää kaikista ja kukaan ei loukkaannu, eikä loukkaaminen ole tarkoituksena. Lapsille tietysti heidän ikänsä mukaan, niin ettei koko ajan jostain samasta asiasta ja niin, että lapsikin ymmärtää vitsiksi.
Mikä tämä logiikka on, että kun vitsailen omalla kustannuksellani, niin muut eivät loukkaannu kun vitsailen heidän kustannuksellaan?
Ihan oikeasti en ymmärrä tätä, että minä ite asetetaan mittariksi jota muiden tulisi noudattaa. Vaikka antaisit litsarin itsellesi ja Itten toiselle vasta ei se muuta toisen tuntemusta millään lailla.
Kuulostaa perin itsekeskeiseltä.
Tuo oli vastaus asiaan, jossa sanottiin, että keskustelu koskee vain muille vittuilua.
Sekä keskinäinen vittuilu, että duudsonimainen fyysinen sekoilu (kuten litsarit) pitää olla yhdessä sovittu tapa olla suhteessa. Ei sitä voi yksipuolisesti tehdä tai se on ilkeää.
Epäilen vahvasti että ihniset joiden mielestä on kivaa ja hauskaa vittuilla muille eivät kysele muilta ovatko he hauskoja. Totta kai he ovat hauskoja ja totta kai muutkin kestävät huumoria kun hekin vitsailevat omalla kustannuksellaan.
Taustalla on erilaisia oletuksia ja halusin vähän kyseenalaistaa niitä. Uskon kyllä etteivät kaikki tarkoita pahaa mutta ei kannattaisi laskea sen varaan että voin vitsailla ystäväni kustannuksella. Silloin ottaa riskin että menettää ystävän.
En pitäisi sitä sitten "rakastava vittuiluna" vaan ihan oikeana vittuiluna, jos toinen ei ole mukana vitsissä. Kyllä minä olen ainakin ystävieni kanssa keskustellut asiasta ja osan kanssa en sitä tee, koska eivät siitä pidä. Mutta koska se on minusta kaikkien hauskinta huumoria, niin toki samanmielisten ystävien kanssa nauretaan paljon enemmän ja voi olla rennommin. Ystävyyssuhteita on erilaisia.
Just niin tyypillistä että se muille naureskelu on kaikkein hauskinta ja ihan parasta huumoria näiden mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset kaikkoo kun niille vähän rakastavasti vittuilee samalla tavoin takaisin.
Tää. Sit kun jompi kumpi pahoittanut mielensä ja rakastavasti vittuilee ja vuosien saatossa ah mikä määrä kaunaa. Saatana että on ilo olla sellaisen parin seurassa ja tätä kuunnella.
Koko rakastavan vittuilun idea on häijy, kiero ja vittuileva.
Eli en osta. Suoraa vittuilua voi joskus arvostaakin, sitä ei leivota maireaksi.Passiivis-aggressivisten tapa olla suhteessa tämä rv, ja niitähän ei just kestä erkkikään, jos arvostaa asioiden suoraa ja neutraalia ilmaisua. Huono olo noiden seurassa tulee eikä todellakaan liity edes siihen miten olet, vaan siihen ETTÄ olet.
Täsmälleen. Kuten aiemmin sanoin tulkitsen tällaisen salakavalaksi tyypiksi. Se että sanotaan kiertoteitse huumorin varjolla jotain ilkeää on vain vittuilua. Ei rakkautta.
Tosin väittäväthän väkivaltaisissa suhteissakin elävät suhdettaan rakkaudeksi. Se on suurinta rakkautta ja intohimoa kun välillä saa turpaan eli käsitys normaalista kanssakäymisestä on erilainen kuin muilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Se on osa sitä, että hyväksytään toisemme sellaisina kuin olemme. Itselleen saa nauraa, ja kun toinen on riittävän läheinen, pieni kuittailu puolin ja toisin tuntuu samalta kuin nauraisi itselleen. Oikea ilkeily ja toisen lyttääminen ei kuulu terveeseen ihmissuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava vittuilu. Ei meillä sellaista ole. Rakastavaa viisastelua ja vitsailua enemmänkin.😊 paljon ja usein hyvässä hengessä. Toisen ulkonäön arvostelu verhoiltuna huumoriin ei ole ok. Koskaan. Järkyttävää, että joku pitää sitä hauskana jos oma puoliso laukoo hassunhauskoja kommentteja sun ulkonäöstä. Sellainen suhde ei kuulosta kovinkaan mukavalta.
En tiedä enkö sitten ole niin ulkonäkö keskeinen, kuin muut ihmiset, mutta ei minua ainakaan haittaa jos joku vitsailee minun ulkonäöstäni. Se että sanoo jotain ilkeää on eri asia, mutta se, että joku sanoo jonkun vittuilevan hauskan jutun ulkonäöstäni, ei haittaa lainkaan. Varsinkaan jos se on minun puoliso, jonka tiedän rakastavan minua tälläisenä resupekkana joka yleensä olen.
Viime viikonloppuna oltiin pitkästä aikaa lähdössä johonkin ja olin laittautunut niin hän sanoi "oho, sinustakin saa näköjään yrittämällä ihan normaalin näköisen". Naurettiin sitä ja helpotti ahdistustani. Sanoi sitten tietysti tuon vitsin lisäksi ihan oikeitakin kehuja kauniisti, mutta nauru helpottaa. Tärkeää on, että toinen pitää tuntea, eikä laukoa ilkeitä kommentteja, jotka satuttaa.
Kuulin äskettäin sukulaisen sanovan lähes samanlaisen kommentin vaimolleen. Mies huomauttelee usein vaimon ulkonäöstä, vaatteista ja painosta niin että kuulostaa todella ilkeältä. Nainen nauraa näille ikäänkuin kyseessä olisi vitsi.
Oletko miettinyt miten se miten näet itsesi resupekkana on syntynyt aikoinaan? Oletko niin tottunut olemaan resupekka että viehättävä naisellisuutesi on kadonnut myös itseltäsi? Oletko piilottanut itseltäsi loukkauksen jonka miehesi kommentti sisältää? Vai onko tämä oikeasti mielestäsi huumoria? Minua ei ainakaan naurata yhtään, tuntuu surulliselta.
Ihan huumorilla otan, ei ihana puoliso muuten siitä vitsailisi. En oikeastaan ajattele ulkonäköäni lainkaan, mutta välillä sitten näyn jossain kuvassa, niin naurattaa, että tuonko näköisenä olen taas ollut edustamassa. Yritän oikeisiin juhliin laittautua kunnioituksesta juhlien järjestejää kohtaan, mutta johonkin kahveille olen monesti pölmähtänyt pyjamahousuissa ja tahraisessa miehen t-paidassa. En ikinä ole ollut kiinnostunut ulkonäköjutuista, vaatteista tai meikeistä. Ymmärrän kyllä että joitain kiinnostaa, varmasti hauska harrastus siinä missä joku muukin. Kaikissa juhlissa viimeisen kuuden vuoden sisällä sama mekko, jonka miehen sisko hommasi minulle juhlamekoksi, kun edellinen näytti kuulemma teinivaatteelta, se oli tosin hommattu, kun olin 14.
En jotenkin koe lainkaan, että ulkonäön arvostelu olisi mitenkään sellaista mikä voisi satuttaa, varsinkaan vaatteiden tai muiden täysin ulkoisten, koska sillä ei ole mitään väliä. Vähän kuin joku vittuilisi sinun autosta tai vastaavasta. Toki jos sitä joutuisi päivittäin koko ajan kuuntelemaan tai olisi ilkeää, se ärsyttäisi, kuten vaikka autosta jatkuva vittuilukin. Mutta pyrin itse olemaan kiusoittelemasta muiden ulkonäöstä, koska se on monelle arka paikka. Sitten kun tutustuu paremmin, niin tietää mistä voi vittuilla ja mistä ei, ei rakastavaa vittuilua voi olla ilman rakkautta.
Eli siis teilläkään ei ole tuo kuittailu molemminpuolista, vaan enemmän sun olemus on vitsailun aihe.
Kuulostat kiltiltä ja empaattiselta ihmiseltä, toivon että osaat myös tarvittaessa pitää puolesi.
Itse ajattelen ettei tuollainen kommentointi ole sopivaa, vaikka lyttäämiseen voikin tottua.
En missään nimessä halunnut loukata, vain herättää mietttimään onko sittenkään ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai esimerkki? No paljon avaimiaan unohteleva puoliso. Toinen sanoo pilke silmäkulmassa lähtöpusua antaessaan, että "yritän olla ajoissa kotona iltapäivällä, kun kylmähän se sinun on pihalla odotella...".
Toisella on 10 paria lenkkareita ja asialle on naureskeltu monet kerrat. Mainosta katsoessa hilpeä huikkaus "täällä olisi lenkkarit alessa, jos tunnet tarvetta...".
Siinä minusta esimerkkejä rakastavasta v*ttuilusta. Eli sellaista hyväntahtoista naljailua, ei ilkeilyä.
Siis tätä se nimenomaan on. Ihmisillä tuntuu menevän sekaisin vittuilu ja suora haukkuminen. Kertoo kyllä kellä se korkeampi älykkyys on.((vittuilua)vittuilua) :p
_Rakastava_ vittuilu on kiusoittelevaa ovelaa arkisilla pikkujutuilla naljailua eikä mitään arkojen asioiden tahallista sörkkimistä ja niillä loukkaamista. Kaikki vittuilee huomaamattaan enemmän tai vähemmän. Kyllä sen kuulee milloin joku asia on sanottu ilkeään sävyyn ja milloin ei. Miksi olla edes niin katkerana siitä, että ette pysty samaistumaan toisten huumoriin?
Joten sinä erimielinen, jolla tekee mieli tähän vastata niin älähän vaan vahingossakaan käytä mitään ovelaa tai sarkastista heittoa ettei pointtis vaan romuunnu täysin.(vit.. eiku tajusitte jo varmaa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harrasteta. Taustani vuoksi pidän vittuilua vain epäkunnioittavana lyttäämisenä. Onneksi puoliso on samoilla linjoilla.
Se on just vain tätä, kunnioituksen ja arvostuksen puutetta naamioituna kun loppuu kapasiteetti ja muuten keinot käsitellä asioita. Verbaalista lahjakkuutta voi varmaan muillakin keinoin osoittaa kun vittuilemalla.
Eipäs nyt yleistetä ja vedetä mutkia suoraksi. Leikkimielinen piruilu ei automaattisesti tarkoita kunnioituksen tai arvostuksen puuttumista, tiedän sen jo omakohtaisestikin. Se nyt vain on yksi huumorin muoto (yleistä esim. stand-up-tyyppisessä komediassa) ja voi kahden samanhenkisen ihmisen kesken ilmentää jopa välittämistä ja yhteenkuuluvuutta. Rajanveto voi toki joskus olla häilyvää ja hyväntahtoinen v*ttuilu muuttua pahantahtoiseksikin, mutta se nyt on sitten asia erikseen. Se, ettet itse ymmärrä tietynlaista huumoria tai tyyliä kommunikoida, ei anna sulle oikeutta tuomita ja laukoa "totuuksiasi". Ja muuten, leikkimielinen roastaaminen nimenomaan vaatii hoksottimia, nokkeluutta, luovuutta sekä verbaalista lahjakkuutta, joten siinä mielessä tuo väitteesi kapasiteetin loppumisestakin vähän ontuu. Niin, verbaalista lahjakkuutta voi kyllä osoittaa muutoinkin, kuin v*ttuilemalla, mutta miksipä ihmeessä ei myös sillä saralla.
Seli seli.
No näköjään teille pitää seliselittää, kun ette muuten tunnu tajuavan, että ihmisiä on erilaisia. Teidän loukkaantujien tavat ja tulkinnat eivät ole ainoita oikeita. Joku mainitsi Jouni Hynysen ja Mari Perankosken, siinä loistava esimerkki. Heidän välillään on varsin roisia piikittelyä puolin ja toisin, mutta selvästi rakastavat ja kunnioittavat toisiaan suuresti. He vain sattuvat olemaan huumorimielessä(kin) samasta puusta veistettyjä. Joten voisitteko ystävällisesti kaivaa ne seipäät hanureistanne sekä lopettaa herneiden imuroimisen töpseleihinne ja antaa niiden ihmisten v*ttuilla rakastavasti toisilleen, ketkä niin haluavat tehdä. Kukaanhan ei teitä moiseen kanssakäymiseen pakota. Niin, eikä edes tuomitse, jos ette sellaista ymmärrä. Voitteko sanoa samaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja se on ihan parasta. Vaatii toki, että molemmilla on samanlainen huumorintaju sekä on nokkela ja verbaalisesti lahjakas.
Mielestäni inhottavaa
Todella epähauskan huumorin laji. Suorastaan junttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei harrasteta. Taustani vuoksi pidän vittuilua vain epäkunnioittavana lyttäämisenä. Onneksi puoliso on samoilla linjoilla.
Se on just vain tätä, kunnioituksen ja arvostuksen puutetta naamioituna kun loppuu kapasiteetti ja muuten keinot käsitellä asioita. Verbaalista lahjakkuutta voi varmaan muillakin keinoin osoittaa kun vittuilemalla.
Eipäs nyt yleistetä ja vedetä mutkia suoraksi. Leikkimielinen piruilu ei automaattisesti tarkoita kunnioituksen tai arvostuksen puuttumista, tiedän sen jo omakohtaisestikin. Se nyt vain on yksi huumorin muoto (yleistä esim. stand-up-tyyppisessä komediassa) ja voi kahden samanhenkisen ihmisen kesken ilmentää jopa välittämistä ja yhteenkuuluvuutta. Rajanveto voi toki joskus olla häilyvää ja hyväntahtoinen v*ttuilu muuttua pahantahtoiseksikin, mutta se nyt on sitten asia erikseen. Se, ettet itse ymmärrä tietynlaista huumoria tai tyyliä kommunikoida, ei anna sulle oikeutta tuomita ja laukoa "totuuksiasi". Ja muuten, leikkimielinen roastaaminen nimenomaan vaatii hoksottimia, nokkeluutta, luovuutta sekä verbaalista lahjakkuutta, joten siinä mielessä tuo väitteesi kapasiteetin loppumisestakin vähän ontuu. Niin, verbaalista lahjakkuutta voi kyllä osoittaa muutoinkin, kuin v*ttuilemalla, mutta miksipä ihmeessä ei myös sillä saralla.
Kolahtiko 😅🙈
Tuo herättää ainoastaan myötähäpeää ja saa kuulijat etsimään mahdollisimman nopeaa ulospääsyä tilanteesta. Kukaan tuossa hetkessä ei ihaile hoksottimiasi tai verbaliikkaasi tai älyä. Korkeintaan hämmästelevät moukkamaisuuttasi ja täyttä sosiaalisten taitojen puutetta.
Niin mikä kolahti? Vau, taidat oikeasti kuvitella tietäväsi jotain minusta ja kanssakäymisistäni muiden ihmisten kanssa. Eiköhän tuo kommenttisi kuitenkin kerro enemmänkin sinusta, ja myötähäpeä on kieltämättä minullakin ensimmäinen ajatus, joka siitä tuli mieleen. Voi hyvänen aika taas. Tällaiset keskustelut ja kommentit ovat tämän palstan masentavimpia, koska näistä käy aina niin kouriintuntuvasti ilmi, miten ahdasmielisiä, tuomitsevia, ymmärtämättömiä ja riidanhaluisia ihmisiä täällä pyörii. Siinä jää rakastavat v*ttuilut toiseksi, kun teidän kanssa "keskustelee". Mikäs nimi tällaiselle henkiselle väkivallalle sitten annettaisiin? No mutta saatte olla itsestänne todella ylpeitä, kun ette sentään rakastavaa v*ttuilua harrasta, muuta v*ttuiluahan ei lasketa.
Sanat "rakastava" ja "vittuilu" kumoavat toisensa. En voisi kuvitella "rakastavasti vittuilevani" vaikka lapselleni. Typerää touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin ja isän vittuilu toisilleen ei ole enää rakastavaa vaan jatkuvaa nälvimistä, piikittelyä ja mahdollisimman pahasti toiselle sanomista.
Minulla ja miehelläni on vielä ainakin rakastavaa vittuilua, esim. mies ei löydä villapaitaa vaatekaapistaan vaikka on sen ihan itse sinne laittanut, minä avaan kaapinoven ja nostan yhtä vaatetta minkä alta villapaita löytyy. Annan paidan miehelle ja pudistaen päätäni sanon -Kuinka sä pärjäisit ilman mua?
Tai minun pudottaessa taas kerran käsistäni lasin, lautasen tms. mies pudistaa päätään ja sanoo -Aina saa hävetä ja huokaisee syvään.
Voihan se olla että meilläkään ei enää viidenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen vittuilla rakastavasti, kolmastoista vuosi vasta menossa :D
Pohjoisesta minäkin ja kuunnellut lapsena vanhempien jatkuvaa piruilua toisilleen, itseasiassa se jatkuu yhä, kuin myös heidän avioliittonsa.
Nyt mulla on itselläni kumppani, jonka kanssa piruillaan samalla tavalla toisillemme. Hellää vinoilua joka vahvistaa suhdetta ja läheisyyttä, varsinaisella vttuilulla ja pahantahtoisella nälvinnällä kun tuppaa olemaan päinvastainen vaikutus. Sellaistakin olen kokenut aiemmassa suhteessa, eikä kummallakaan naurattanut.
Ehkä tämä rakastava keljuilu mahdollistaa toisen rasittavistakin piirteistä keskustelun hyvässä hengessä. Tavallaan viestii minä näen sinut, minä tunnen sinut ja minä hyväksyn sinut, voimmeko nauraa yhdessä meille molemmille?
Samankaltainen, synkempi huumori ja luottamus siihen että toinen haluaa sulle pelkästään hyvää, se se kai mahdollistaa tämän kommunikointityylin. Tai ehkä vain vakka kantensa valitsee ja olen löytänyt samanlaisen juntin rinnalleni, kuin mihin olen kotonani kasvanut.
Yhden vanhan ystävän jätin kun se keksi jostain tuon laukomisen. Toki "tasapuolisesti", eli hän ei itse kestänyt mitään sanomista.
Osoitan mieluummin rakkautta ihan suoraan. Narskuäitini harrasti tuota "rakastavaa" vittuilua, ja tajusin myöhemmin, että se oli kyllä ihan vaan vittuilua ja rakkaudesta kaukana.
Vierailija kirjoitti:
Sehän on pelkkää vallankäyttöä pohjimmiltaan. Se kumpi sanoo toiselle ”nokkelammin”, ”oivaltavammin” ja ”pahemmin” on se voittaja. Kuitenkin ”rakastavaan” sävyyn joka useimmiten tarkoittaa vaan että sorkitaan juuri niitä nappeja joista tietää että toista sattuu.
Oikeasti. Pariskunnat jotka tätä tekee toisten ihmisten nähden. Lopettakaa. Jäätävä myötähäpeä. Monesti miettinyt tuota toisen nolaamista ja keskinäisten asioiden ruotimista kaikkien nähden katsomaan joutuneena että miten helvetissä täältä pääsis nopeiten pois ja jopa joskus jättänyt menemättä jonnekin jos tiennyt et paikalle tulee tietyt tyypit.
Just näin. Muiden suhteissa se aiheuttaa jäätävää muötähäpeää. Omassa suhteessa alkaa kulkea mumankuorilla ja tuntea huonoutta ja etsiä pakotietä. Vittuilussa ei ole mitään rakastavaa.
Standup on suhteessa ok jos vitsi kohdistuu itseen, ei toiseen.
Tässä ketjussa menee sekaisin kaksi täysin eri asiaa: rakastava vittuilu ja halveksiva vittuilu.
Joo, se on oikein hauskimpien tyyppien salaseura tää rakastavat vittuilijat. Mikä sen hienompaa kuin nälviä lasta, sen kavereita ja sukulaisia. Ihan vaikka koulukuva tai nössöily riittää aiheeksi ja ai kun on niin hauskaa ihan kuollaan nauruun hei...