Lue keskustelun säännöt.
Rakastava Vittuilu
Onko teillä vai eikö onko ??
11.11.2021 |
***Myös yksi suomalaisille parisuhteille tyypillinen piirre ei tule Yhdysvalloissa kasvaneelle Jasminille kysymykseenkään.
– Todella monilla suomalaisilla pareilla on synkkä huumorintaju. Suhteissa on paljon rakastavaa vittuilua, mutta olen itse aivan liian herkkä tuollaiseen!***
Iltalehdessä ollut USA-tyttö löytänyt jostain aivan jeeppisen termin . Eli siis harrastetaanko teillä rakastavaa vittuilua ??
Kommentit (126)
Juuri noin kun yllä sanottiin.
Ylipäätään tuollaiseen tyyliin puhuminen. Kun enhän minä saa saada mitään, sisältää tietynlaisen latauksen. Ei muuta kun marttyyrinviittaa niskaan ja menoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Meillä puhutaan kohteliaasti ja nätisti, vitsaillessakin.
On niin junttia. Satuhäissähän oli usein tällaisia pariskuntia. Röökit kädessä vittuiltiin rakkaalle.
Meillä ei tehdä tällaista enkä jaksa kuunnella pareja, jotka sitä harrastavat. Vittuilussa ei ole mitään rakastavaa, vaan se on nälvimistä ja halveksuntaa.
Onko tää jotenkin paikkakuntainen juttu? Meidän suku on lapista ja meillä tää on ihan yleistä. Samaten koulussa tämä oli ihan yleistä amiksessa ja lukiossa, kun kaikki oli pohjoisesta. Yliopistossa ei enää niinkään kun porukkaa ympäri suomen.
Ja todellakin hyväntahtoista ja kohdistuu kaikkiin tasapuolisesti. Ja kuten joku aiemmin selitti, niin aroista asioista ei kettuilla. Eli toinen täytyy tuntea ja käyttää pelisilmää.
Jotenkin tuntuu että nuo jotka ei ymmärrä eroa, ei ole tätä oikeaoppisesti koskaan tehneet/kokeneet. Väärässä tilanteessa vääristä asioista vittuillessa se todellakin on silkkaa vittuilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tää jotenkin paikkakuntainen juttu? Meidän suku on lapista ja meillä tää on ihan yleistä. Samaten koulussa tämä oli ihan yleistä amiksessa ja lukiossa, kun kaikki oli pohjoisesta. Yliopistossa ei enää niinkään kun porukkaa ympäri suomen.
Ja todellakin hyväntahtoista ja kohdistuu kaikkiin tasapuolisesti. Ja kuten joku aiemmin selitti, niin aroista asioista ei kettuilla. Eli toinen täytyy tuntea ja käyttää pelisilmää.
Jotenkin tuntuu että nuo jotka ei ymmärrä eroa, ei ole tätä oikeaoppisesti koskaan tehneet/kokeneet. Väärässä tilanteessa vääristä asioista vittuillessa se todellakin on silkkaa vittuilua.
Samanlaiset hakeutuvat toistensa seuraan tässäkin asiassa. Jos on normaalia puhua muille ilkeästi, niin sen on voinut oppia jo kotoaan. Ja kaikki jotka eivät tuota normaalina pidä lopettavat yhteydenpidon, kun eivät jaksa kuunnella. Se on aivan se ja sama missä tarkoituksessa ja tilanteessa kettuillaan, kun se ei hyviin käytöstapohin kuulu.
Lisäksi on omituista olettaa tietävänsä mikä ketäkin missäkin tilanteessa loukkaa, kun kukaan ei osaa toisen ajatuksia lukea.
Ei varmasti liity paikkakuntiin tämä asia.
Se on ihan kauheaa kommunikointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän on pelkkää vallankäyttöä pohjimmiltaan. Se kumpi sanoo toiselle ”nokkelammin”, ”oivaltavammin” ja ”pahemmin” on se voittaja. Kuitenkin ”rakastavaan” sävyyn joka useimmiten tarkoittaa vaan että sorkitaan juuri niitä nappeja joista tietää että toista sattuu.
Oikeasti. Pariskunnat jotka tätä tekee toisten ihmisten nähden. Lopettakaa. Jäätävä myötähäpeä. Monesti miettinyt tuota toisen nolaamista ja keskinäisten asioiden ruotimista kaikkien nähden katsomaan joutuneena että miten helvetissä täältä pääsis nopeiten pois ja jopa joskus jättänyt menemättä jonnekin jos tiennyt et paikalle tulee tietyt tyypit.
Niinpä. Meillä oli aikoinaan eräs tuttu pariskunta, joka kommunikoi keskenään rakastavasti vittuillen koko ajan. Sitä oli ihan hirveä kuunnella, Ja en ole itse mikään tosikko, päinvastoin, sitä oli vain oikeastaan suorastaan ahdistavaa kuunnella.
Yksi kaveri oli myös sitä mieltä, että vittuilu on tosi kivaa ja vittuili myös lapsilleen. Rakastavasti tietenkin eli nolasi, häpäisi, kertoi noloja juttuja muiden kuullen jne.
Näin käyttäytyvillä on runsaasti narsistisia piirteitä. Muiden mitätöinti, vähättely, pilkkaaminen, nolaaminen on heille "huumoria".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lievä kettuilu on ok, kunhan ei yritetä iskeä toista arkaan paikkaan. Harrastan välillä itsekin. Mutta jatkuvaa kommunikointia tuo ei minusta voi olla, joskus tuntuu että mies harrastaa tuota vähän liikaakin (vaikka tiedän myös, ettei hän tarkoita pahaa). Malli tulee varmaan usein kotoa. Yhden vanhemman pariskunnan olen tavannut, jossa mies heitti minusta oikeasti ilkeää läppää vaimolleen, koko ajan. Vaikka mulla on ihan hyvä huumorintaju, niin silti joku raja on siinä, miten rakkaalle ihmiselle puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle ymmärtämättömälle esimerkkilause rakastavasta vittuilusta. Edes yksi! Kiitos etukäteen!
Minulle yksi mieleen jääneimmistä oli nuoruudesta, kun jotenkin ahdistuin siitä miltä näytin ja vaihdoin muutamaan kertaan asua ja sitten kysyin puolisolta "näyttääkö mun takapuoli lihavalta tässä?" hän vastaa lakonisesti sohvalta katsetta nostamatta "joo, mutta ei se johdu siitä mekosta". Keneltä muulta tahansa olisin kommentista suuttunut, mutta hänen suusta se oikeasti tarkoitti "lakkaa stressamasta ulkonäköäsi, et voi siihen vaatteilla vaikuttaa, olet minusta aina kaunis ja ennen kaikkea mahtava ihminen ". Mutta se hänen sanomansa oli huomattavasti hauskempi meidän mielestä, nauroin, heitin häntä tyynyllä, haistattelin jotain takaisin ja lähdimme juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne jotka harrastavat vittuilua, koettakaa tajuta, ettei se ole ok suurimman osan mielestä. Voi olla syy ystävyyden kariutumiseen. En enää pidä yhteyttä tähän ystävääni, mutta kerran sanoi mulle, että ystävyyden pitää kestää terve vittuilu eli se kun hän vittuilee mulle. No ei kestänyt eikä kestänyt hänen avioliittokaan jatkuvaa vittuilua.
Viimeistään keski-iäisenä pitäisi olla älliä tajuta mikä käytös on sopivaa ja mikä ei. Mutta jotkut jatkavat tuota vain ja ihmettelevät miksi hänestä ei tykätä. Hän kun on niin fiksu ja hauska.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle ymmärtämättömälle esimerkkilause rakastavasta vittuilusta. Edes yksi! Kiitos etukäteen!
Minulle yksi mieleen jääneimmistä oli nuoruudesta, kun jotenkin ahdistuin siitä miltä näytin ja vaihdoin muutamaan kertaan asua ja sitten kysyin puolisolta "näyttääkö mun takapuoli lihavalta tässä?" hän vastaa lakonisesti sohvalta katsetta nostamatta "joo, mutta ei se johdu siitä mekosta". Keneltä muulta tahansa olisin kommentista suuttunut, mutta hänen suusta se oikeasti tarkoitti "lakkaa stressamasta ulkonäköäsi, et voi siihen vaatteilla vaikuttaa, olet minusta aina kaunis ja ennen kaikkea mahtava ihminen ". Mutta se hänen sanomansa oli huomattavasti hauskempi meidän mielestä, nauroin, heitin häntä tyynyllä, haistattelin jotain takaisin ja lähdimme juhliin.
Hassutteletteko myös lastenne ja kavereidenne kustannuksella tuohon tyyliin? Muiden nolaaminen ei ole hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasiallisena kommunikointina huono, samoin jos ollaan epäkunnioittavia tai ilkeitä. Mutta huumorina minusta hauskaa, olen mustan huumorin, roastaamisen ja vaikeiden asioiden käsittelyn huumorin kautta ystävä. Onneksi ovat läheisenikin. Ja aina voi sanoa, jos toisen kommentti tuntui ikävältä, niin on pyydetty anteeksi. Tilannetaju pitää olla, mutta usein huumori auttaa vaikeissa paikoissa.
Vierailija kirjoitti:
Pääasiallisena kommunikointina huono, samoin jos ollaan epäkunnioittavia tai ilkeitä. Mutta huumorina minusta hauskaa, olen mustan huumorin, roastaamisen ja vaikeiden asioiden käsittelyn huumorin kautta ystävä. Onneksi ovat läheisenikin. Ja aina voi sanoa, jos toisen kommentti tuntui ikävältä, niin on pyydetty anteeksi. Tilannetaju pitää olla, mutta usein huumori auttaa vaikeissa paikoissa.
Eli vastuutat muita kun loukkaat huumorin varjolla. Ja sinä määrittelet mikä on hauskaa muidenkin puolesta.
Tuo on ikävä piirre ystävässä enkä minäkään koskaan sanonut, että hei, tuo kommentti tuntui ikävältä. Loukkaaminen tulee nopeasti ja huumorin varjolla, joten siinä menee lukkoon syystä että ei odota ystävältä loukkausta. Vähitellen kun noita tilanteita tulee enemmän tekee kysymyksen, että haluanko kokea tuollaista enää: en halua. Joten ystävyys sai jäädä.
En ollut enää vuosiin edes kertonut tuolle ystävälle mitään omia asioitani muutenkaan, joten enemmän oli tuttavuudeksi muuttunut.
Minustakin tuo näyttäisi olevan paikkakuntasidonnaista. Minulle ainakin hyväntahtoinen kettuilu on merkki, että pidän toista hyvänä tyyppinä ja haluan tutustua paremmin. Kaikki eivät vain suhtaudu asiaan samalla tavalla, ja onpa muutama hyvin alkanut tuttavuus tainnut tällaiseen väärinymmärrykseen kariutuakin. Kettuilua harrastetaan vasta siinä vaiheessa, kun toisen luonnon kokee jollakin tavalla tuntevansa ja on luotto, että toinen ymmärtää viestin kettuilun takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa mulle ymmärtämättömälle esimerkkilause rakastavasta vittuilusta. Edes yksi! Kiitos etukäteen!
Minulle yksi mieleen jääneimmistä oli nuoruudesta, kun jotenkin ahdistuin siitä miltä näytin ja vaihdoin muutamaan kertaan asua ja sitten kysyin puolisolta "näyttääkö mun takapuoli lihavalta tässä?" hän vastaa lakonisesti sohvalta katsetta nostamatta "joo, mutta ei se johdu siitä mekosta". Keneltä muulta tahansa olisin kommentista suuttunut, mutta hänen suusta se oikeasti tarkoitti "lakkaa stressamasta ulkonäköäsi, et voi siihen vaatteilla vaikuttaa, olet minusta aina kaunis ja ennen kaikkea mahtava ihminen ". Mutta se hänen sanomansa oli huomattavasti hauskempi meidän mielestä, nauroin, heitin häntä tyynyllä, haistattelin jotain takaisin ja lähdimme juhliin.
Hassutteletteko myös lastenne ja kavereidenne kustannuksella tuohon tyyliin? Muiden nolaaminen ei ole hauskaa.
Lasten kyky käsittää sarkasmia, ironiaa ja asioiden piilomerkityksiä kehittyy vasta, niin heille ei voi samanlaista huumoria käyttää tai jos käyttää pitää tilanne olla hyvin selvä, että tässä vitsaillaan, lähteä lapsen aloitteesta ja lopuksi muistaa sanoittaa ne todelliset tunteet ja ajatukset. Vähän niin kuin täällä palstalla.
Läheisten ystävien, joiden kanssa huumori osuu yksiin, niin kyllä. Ne joiden kanssa ei osu, niin ei. Tuntemattomille ei tietenkään. Toki joskus voi joku katsoa vähän pitkään, kun puhumme toisillemme, mutta ei se ole meidän ainoa tapa kommunikoida, niin asian tola usein selviää nopeasti.
Ei harrasteta minkäänlaista vittuilua. Tuntuu aika oudolta käytökseltä puolisoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pääasiallisena kommunikointina huono, samoin jos ollaan epäkunnioittavia tai ilkeitä. Mutta huumorina minusta hauskaa, olen mustan huumorin, roastaamisen ja vaikeiden asioiden käsittelyn huumorin kautta ystävä. Onneksi ovat läheisenikin. Ja aina voi sanoa, jos toisen kommentti tuntui ikävältä, niin on pyydetty anteeksi. Tilannetaju pitää olla, mutta usein huumori auttaa vaikeissa paikoissa.
Eli vastuutat muita kun loukkaat huumorin varjolla. Ja sinä määrittelet mikä on hauskaa muidenkin puolesta.
Tuo on ikävä piirre ystävässä enkä minäkään koskaan sanonut, että hei, tuo kommentti tuntui ikävältä. Loukkaaminen tulee nopeasti ja huumorin varjolla, joten siinä menee lukkoon syystä että ei odota ystävältä loukkausta. Vähitellen kun noita tilanteita tulee enemmän tekee kysymyksen, että haluanko kokea tuollaista enää: en halua. Joten ystävyys sai jäädä.
En ollut enää vuosiin edes kertonut tuolle ystävälle mitään omia asioitani muutenkaan, joten enemmän oli tuttavuudeksi muuttunut.
No meillä on varmaan sitten ystävien kanssa erilaiset välit, kun aina voitu sanoa puolin ja toisin. Ei loukkaannuta turhasta, mutta ei myöskään ole mitenkään tarkoitus toista loukata. Ei se vittuilu ole mitenkään se ainoa tapa keskustella, eikä tosiaan aina kohdistu henkilöön ja samalla tavalla voi kohdistua itseenkin, kuin toiseen.
Ei harrasteta. Ja ihan sama kokemus noista toisilleen kuittailevista pareista. Ei kutsuta enää juhliin, koska (päinvastoin kuin itse kuvittelevat?) ensinnäkin se on ihan oikeaa vittuilua ja päättyy sitten muutaman drinkin jälkeen usein riitaan. Jopa autoilu on tällaisen pariskunnan autossa tuskaa. Raskasta seuraa nuo vittuilijat kaikin puolin.