Lue keskustelun säännöt.
Haluan helpon elämäni takaisin!
27.01.2015 |
Rakastan toki eskari-ikäistä lastani (pakollinen disclaimer), mutta pakko se on myöntää, ettei minusta ole kodinhengettäreksi tai lapsiperheen arjen "pyörittäjäksi". Kotityöt pitää tehdä säntillisesti, tai muuten kaaos leviää käsiin. Ruokaa on laitettava, vaikkei huvittaisi. Pyykkiä tuntuu tulevan moninkertaisesti. Kaikki siirtymiset ovat operaatioita. Omaa aikaa on todella vähän. Kotitehtävissä pitää auttaa jo nyt. Kohta alkavat harrastuskuskaukset. Silloinkin, kun ei ole kiukutteluja tai muuta murehdittavaa, arki on jotenkin ilotonta. Arjenhelpotusniksit eivät auta, kun oikeasti haluaisin asua yksin tai korkeintaan kaksin mieheni kanssa, ansaita töissä kulutusrahaa ja huvitella loppupäivän lukemalla, kahviloissa ja kaupungeilla.
Luulin, että tottuisin tähän, mutta enpä ole tottunut. Kohtalotovereita?
Kommentit (127)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:19"][quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 11:48"]
Tajuatko, ongelma on sinussa , ei lapsessa, jos koet huonoa omaatuntoa kahvilla käynnistä? Miksi? Oletko lapselle oikeasti läsnä kotona vai roikutko kännykkä kädessä netissä? Asioita voi tehdä yksin ja ilman lasta. Käy pitkä viikonloppu kavereiden kanssa Pariisissa. Varatkaa perheelle loma etelään.
[/quote]
Kun istuu kahvilla, tietää että kotona odottaa pyykkivuori, huomionkipeä lapsi, siivous, tiskit, ruoanlaitto. Huomenna odottaa sama homma. Ja ylihuomenna. Ja vuoden päästä. Ja melkein vielä 10 vuodenkin päästä. Ei siinä yksi kahvihetki paljoa lämmitä. Sama homma pariisin reissun kanssa, ei ne kotivelvollisuudet mihinkään häviä.
[/quote]
Itselleni suurin ongelma omassa ajassa on huono omatunto. Tieto siitä, että samaan aikaan puolisosi joutuu olemaan yksin lasten kanssa. Viisi -ja yksivuotiaiden kanssa on monta kertaa sujuvampaa kahden aikuisen kesken. Tahtoisin aikaa yksin, mutta vapaa, aikaan sitomaton haahuilu on ollut pakko jättää pois.
Itselläni on vaativa työ ja lapsia näkee muutenkin vain klo 17 -21. Tottakai sen ajan tahtoo käyttää heidän kanssaan, MUTTA silti kaipaan iltoja jolloin voisin vaan maata hiljaa sohvalla klo 17-22.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="AV Mamma" time="28.01.2015 klo 12:25"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:23"]
[quote author="AV Mamma" time="28.01.2015 klo 12:22"]
Se yksi lapsiko oikeasti tekee sinne kotiin ne pyykki- ja tiskivuoret?
Tekee se lapsettomaan elämään verrattuna. [/quote]
[/quote] Mitä hittoa? Uskotkohan itsekään tuohon.
[/quote]
??? Eikö sun mielestä lapsesta aiheudu pyykkiä? Eikö se vaadi ruokaa, eikö se syö ruokaansa astioista? Eikö ne pyykit vie yhtään tilaa pesukoneesta, ihan riittää sama pyykinpesutiheys kuin lapsettomana? Ei niitä pyykkejä varmaan tarte ripustaakaan, eikä laittaa kaappiin, eikä astioita koneeseen ja siitä kaappiin eikä tehdä ruokaa yhtään enempää kuin lapsettomana...
Hoh hoi.
Olen viime vuosina vakavasti miettinyt, haluanko oikeasti lapsia - vaikka vauvakuume koko ajan suurempi onkin. Juuri se, että koko ajan pitää huolehtia jostain, joka on riippuvainen sinusta, siinä on tosi suuri vastuu. Ei onnistu niin helposti käydä pitkällä illallisella miehen kanssa ja viihtyä sängyssä iltapäivään viikonloppuna.
Ja minä vielä sentään olen varsinainen kotihiiri, nautin kokkailusta, pyykin pesemisestä ym, enkä kaipaa arkeen mitään erikoista aktiviteettia. Shoppailu, jumpassa käyminen ja kahviloissa hengailu on lähinnä pakkopullaa :)
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 11:59"]
Täytyyhän ne kotityöt tehdä silloinkin kun ei ole lasta, on pestävä pyykkiä, laitettava ruokaa, syötävä, siivottava. [/quote]
Typerä kommentti. Lapsi vähintään tuplaa kotitöiden määrän, ei voi mitenkään verrata lapsettomaan elämään. On ihan eri asia pestä pyykkiä kerran tai kaksi päivässä kuin melkein joka päivä, tai tehdä ruokaa kerran viikossa vs. joka päivä. Samalla tiskin ja muunkin siivoamisen määrä kasvaa potentiaalisesti. Aikuinen ei tiputa ruokaa, lapsi tiputtaa ainakin ekat 4-5 vuotta. Aikuisten ruokailun jälkeen riittää kun pistää astiat koneeseen, lapsen ei ja niin edelleen.
Muistatteko te enää ollenkaan millaista se lapseton elämä oli kun heitätte noin absurdeja väitteitä :D ?
[/quote]
Minä ihan oikeasti uskon, että todella monet tämän palstan äidit ovat joku torjuneet mielestään, millaista on elää kahden työssäkäyvän lapsettoman aikuisen elämää, tai sitten he eivät ole koskaan eläneet sitä. Jos lapset on tehty vaikkapa opiskeluaikana, ei välttämättä hahmota, miten vapaata ja helpppoa on käydä töissä ja sitten tehdä, mitä huvittaa. Ainakaan yliopisto-opiskelijallahan ei ole varsinaista vapaa-aikaa, koska aina voisi periaatteessa lukea tenttiin tai tehdä itsenäisiä suorituksia. Itse opin nauttimaan vapaasta ilman velvollisuuksia kunnolla vasta siirryttyäni päivätöiden tekijäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 16:19"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 16:05"]
Mulla on niin samat fiilikset kuin sulla ap. Tietenkin rakastan lapsiani, mutta tämä ainainen pakkopulla-arki ruuanlaittoineen yms on vaan niin puuduttavaa! Meillä vielä molemmilla lapsilla adhd-diagnoosi ja muita ongelmia, ihan oikeasti tuntuu etten ikinä saa olla rauhassa :( Ns. omaa aikaa järjestyy kyllä, mutta en siitäkään osaa nauttia kun tiedän, että sama pakkoarki ja hullunmylly jatkuu taas hetken päästä kuitenkin...
[/quote]
Joo. Kyllä minullakin on toki mahdollisuus tehdä asioita omin päin, kunhan asioikseni järjestän sen, mutta siitä nauttiminen ei ole helppoa, kun elämä siinä ympärillä ei kaikilta osin ole mieluinen. Kahvilla käymisestäkin voi tulla sellainen ajatus takaraivoon, että no nin, nyt olet saanut omaa aikaa, nyt pitää taas jaksaa valittamatta. Enkä minä valitakaan, olen vain itsekseni tyytymätön.
Saimme lapsen yli kolmikymppisinä, joten olimme jo tottuneet hyvin vapaaseen ja mukavaan elämän. Mies sopeutui muutokseen paljon paremmin. Ilman häntä ei tästä tulisi yhtään mitään. -ap
[/quote]. Hassua! Mie sain lapseni 18v. Poika on nyt vähän päälle 1v! En kaipaa ollenkaan omaa aikaa. Rakastan tätä kaikkea! Jopa kaaosta joka välillä täällä kotona vallitsee! Ehdin tehdä kaikkea silti. Olen kyllä aina ollut kotihiiri että ei sen puoleen. (Vihaan biletystä, en juo, enkä polta).. Tällä hetkellä opiskelen 1-3pv viikosta. Lapsen kanssa käymme usein uimassa ja teemme kaikkea mukavaa. Ei sen kodin tartte tip top olla kokoajan. Lapsen kanssa pääsee kahville ja jos haluat omaa rauhaa ystävien kanssa vie lapsi mummulaan tai kummeille. Eiköhän joku aina mielellään huolehdi sen aikaa että saat tuulettaa päätäsi.
[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 11:59"]
Täytyyhän ne kotityöt tehdä silloinkin kun ei ole lasta, on pestävä pyykkiä, laitettava ruokaa, syötävä, siivottava. [/quote]
Typerä kommentti. Lapsi vähintään tuplaa kotitöiden määrän, ei voi mitenkään verrata lapsettomaan elämään. On ihan eri asia pestä pyykkiä kerran tai kaksi päivässä kuin melkein joka päivä, tai tehdä ruokaa kerran viikossa vs. joka päivä. Samalla tiskin ja muunkin siivoamisen määrä kasvaa potentiaalisesti. Aikuinen ei tiputa ruokaa, lapsi tiputtaa ainakin ekat 4-5 vuotta. Aikuisten ruokailun jälkeen riittää kun pistää astiat koneeseen, lapsen ei ja niin edelleen.
Muistatteko te enää ollenkaan millaista se lapseton elämä oli kun heitätte noin absurdeja väitteitä :D ?