Olen adoptiolapsi, haluatko kysyä jotain?

Tärkeä aihe!

Todella tärkeä aihe ja kaikkein hienointa on kuulla adptoitujen kokemuksia. Itse tiedän tytön ja pojan sisarukset jotka annettiin adoptioon..tai toinen joutui lastenkotiin ja toinen sai perheen. Huonosti meni perhe erosi, olivat alkoholisteja molemmat, joutui taas laitokseen ja sieltä sijaisperheeseen jotka eivät jaksaneetkaan pitää häntä, lastenkotiin taas loppulapsuudeksi ja sislo oli jossain toisessa lastenkodissa. Ei se aina ole herkkua.

Todella mielenkiintoinen ohjelma näistä adoptoiduista tulossa..taitavat useimmat kuitenkin haluta etsiä ne biologiset vanhempansa vaikka olisivat millaisia olleet.

Morjens ap, olen itsekin adoptoitu päälle kolmekymppinen naisihminen.

Meitä on monia, joilla ei käynyt hyvä tuur kasvattivanhempienkaan suhteen.

Ajattelin vain sanoa, että ymmärrän sinua hyvin.

Suomessa on kolme aikuisille adoptoiduille tarkoitettua vertaisryhmää, suosittelen sellaista, jos haluaa tukea biologisen taustansa selvittelyyn ja siinä tapahtuviin, usein haastaviin kohtaamisiin, tai muuten adoptiokokemustensa jäsentämiseen. 

"Olen aina ollut sitä mieltä että adoptiota hakeville on liian tarkat syynit, miten pitää olla "täydellinen" saadakseen adoptiolapsen, mutta sinun kokemuksesi osoittavat että liian tarkkaa se syyni ei varmastikaan ole."

Mä olen kanssa sitä mieltä, että vaatimustaso on liian kova vanhemmille tai oikeastaan vääränlainen. Vaaditaan, että tilanne on jotenkin unelmatilanne. Arvostetaan korkeaa koulutusta, hyvää terveyttä, menestystä elämässä jne. Jos joku on sairastanut vaikkapa vaikean masennuksen vuosia aiemmin, häntä ei kelpuuteta. Jos jollain perheellä on vammainen lapsi, heitä ei kelpuuteta jne. Mielestäni kuitenkin ne ihmiset, jotka ovat kohtaamistaan vaikeuksista huolimatta selvinneet elämässä eteenpäin, olisivat parhaita adoptiovanhempia. He eivät enää vaadi liikoja eivätkä heidän odotuksensa ole epärealistisia. He kestävät epäonnistumista, turhautumista, rikkinäisyyttä ja epätäydellisyyttä. Liian moni täydellinen pariskunta ei kestä sitä, että adoptoitu lapsi onkin vaikeahoitoinen ja tuottaa paljon säröä ja pettymyksiä heidän täydelliseen elämäänsä. Ne ihmiset, jotka ovat taas elämässään kohdanneet vaikeuksia ja voittaneet ne, osaavat suhtautua toisin.

up

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 16:52"]

Morjens ap, olen itsekin adoptoitu päälle kolmekymppinen naisihminen.

Meitä on monia, joilla ei käynyt hyvä tuur kasvattivanhempienkaan suhteen.

Ajattelin vain sanoa, että ymmärrän sinua hyvin.

[/quote]

Helpottavaa kuulla! Ap.