onko masentuneiden puolisoita/läheisiä
Miten itse jaksatte, miten kestätte tilanteen? Mistä saatte voimia? Mulla alkaa olla voimat vähissä.
Kommentit (24)
mulla myös pidemmän aikaa masentunut ja voimakkaista paniikkihäiriöstä sairastava mies, joka huonoon oloonsa juonut paljon. Elämä on ollut viimeisen vuoden tosi raskas ja asumuserossakin ollaan oltu hetken. Meillä myös kaksi pientä lasta, joiden huolenpito on kuitenkin ollut mun vastuulla, ainakin niinä aikoina kuin mies ollut erityisen huonossa voinnissa. Tuntuu, että oma elämä on alkanut pyöriä vain toisen sairauden ympäröimänä ja olen eristäytynyt omaan pahaan olooni yhä vain enemmän. Tunnollisena ihmisenä jäin nyt viimein muutaman vkon sairaslomalle, aloin käymään säänn. psykologin juttusilla ja hankin masennusolooni myös lääkitystä. Tuntui vain, että elämä on yhtä alakuloa. Toivon vielä tästä kaiken muuttuvan paremmaksi ja mieskin on nyt hoidossa. Ja molemmat haluaisimme asiat kuntoon.Olisi kuitenkin tosi ihanaa saada vaihtaa ajatuksia samassa elämätilanteessa elävien kanssa. Meilaa osoitteeseeni, jos kolahti; piikuli2@netti.fi
Kuulin juuri,että netissä on linja
omaisten.org
P. 09-85010510
TSEMPPIÄ!
Täällä myös masentuneen vaimo. Miehen sairaus iski päälle vuosi sitten pommin lailla. Pikku kakkosen kipu huudon siivittämänä, mies ei kestänyt ajatusta sairaasta lapsesta. Neuvolan kautta miehelleni saatiin hoito psykiatrisen sairaanhoitajan kautta psykiatrian poliklinikalle ja sieltä päiväsairaalaan... Alkuun kaikki näytti hyvältä... puhuivat työuupumuksesta ja isän babybluesista... nyt kun asioita on selvitelty kohta jo vuoden päivät on selvinnyt että miehen masennus on alkanut jo murkkuiän kynnyksellä ja lapsen kipu on vain laukaissut akuutin masennuksen pahenemisen. Matkan varrella on mukaan tullut lisädiagnooseja ja hoitomuotoja... loppua ei näy! Tällähetkellä on menossa taas huonompi vaihe joka koettelee niin minua kuin lapsiakin joita on kolme ( vanhin 3v, kakkonen 1v ja vauva 2kk). Miehellä on vaikeuksia saada itsensä sängystä ylös aamuisin ja ajoissa sairaalaan, illat hän istuu koneella näkemättä ja kuulematta mitä ympärillä tapahtuu. pelailu venyy yömyähään ja häiritsee lasten unta, mutta mies ei ymmärrä (tai välitä), vaikka asiasta kuinka sanoisin... Tänään on myös mulla huonopäivä... flunssa tuntuu vieneen viimeisetkin mehut arjen pyörittämisestä... Kaikkialta tarjotaan apua perheelle, lapsille, masentuneelle.... Mikä on se taho joka tarjoaa apua ja tukea puolisolle? Vertaistuki ryhmiä on lähes mahdoton löytää ja jos sellaisen löytääkin niin miten järjestää aikataulu niin että pääsisi osallistumaan kolme pientä kainalossa? Onko kukaan löytänyt keinoa selvitä itse täysjärkisenä tästä helvetistä?