Mistä syystä sinä olet soittanut sairaalassa kutsukelloa?

Yhden kerran minulta kerättiin johonkin tutkimukseen 24 h virtsa. Pesuhuoneeseen raahattiin ämpäri johon piti pissata ja soittaa hoitaja hakemaan pissat. Se oli hirveän kiusallista ja minulla oli vielä nesteenpoistolääkitys, joten ämpärillä sai ravata koko ajan. Toisella kerralla olin nesteytyksessä ja se laite hälytti vähän väliä. Lopulta hoitajat opettivat minulle, mistä napeista hälytyksen sai pois. Kerran jouduin soittamaan myös naapuripedin rouvan puolesta, kun häneltä lähti joku letku irti ja verta roiskui joka puolelle eikä hän tajunnut itse soittaa, oli kai jotenkin dementoitunut.

Synnytyksen jälkeen, kun vauva ei ollut suostunut syömään moneen tuntiin, ja kaipasin neuvoja/tukea imetykseen.

Kun viereisessä sängyssä ollut mummo oli huutanut poliisia ja palokuntaa apuun useamman tunnin (hoitajat olivat käyneet monta kertaa rauhoittelemassa kyllä) niin alkoi huutaa että rintaan sattuu niin silloin soitin.

Sektion jälkeen soitin kun en saanut vauvaa nostettua sylistä takaisin siihen läpinäkyvään sänkyyn, hoitaja tuli nostamaan.

Leikkauksen jälkeen piti päästä vessaan. Odotin kuitenkin n. viiteen aamulla, että häiritsisin mahdollisimman vähän oikeita töitä. Tiesin, ettei hoitajia saa häiritä typerien potilaiden huolilla.

Sektion jälkeen vauva ei ollut ensimmäistä yötä vierihoidossa, heräsin vauvalasta tulevaan itkuun ja soitin kelloa. Ei ollut meidän vauva mutta toivat vauvan sängyssä viereeni nukkumaan. Lisämaitoa myös soitin ja myös soitin kun halusin vauvan rinnalle kaikkien lasten kohdalla ennen kuin pystyin nousta sängyn laidalle itse. Ketään muuta lasta en antanut pois ensimmäisenä yönäkään joten kelloa tuli soitettua... Ehkä työläämpää henkilökunnalle mutta  tuntui oikeammalta  pitää lapsi lähellä ja eka vrk sitä on vain ihan avuton leikkauksen jälkeen., sen jälkeiset pari sairaalayötä hoidin kyllä vauvat hitaasti mutta itse. Kaikki lapset (3) jouduttu leikkamaan ahtaan lantion vuoksi, yksi oli perätilassakin.

Hätäsektion jälkeen toidena yönä, kun vauva oli ensimmäistä yötä vieressä. Sovittiin iltahoitajan kanssa, että soitan kelloa, kun imetän toisesta rinnasta niin hän siirtää vauvan sängyn toiselle puolelle. En pystynyt vielä itse nousemaan enkä nostaan vauvaa kivuilta.
Soitin sitten kelloa ja toinen hoitaja tuli huoneeseen. Hän hermostui pyynnöstä ja sanoi, että kyllä täällä täytyy muidenkin vauvansa itse hoitaa ja kotonakin kuulemma ei ole vauvan siirtäjää.
Nostaminen sängyssä ilman, että voi käyttää vatsalihaksia on yllättävän vaikeaa.

Pari kertaa olen ollu sairaasalla leikeltävänä. Muistelisin että olen soittanut yöllä kelloa kun olen tarvinnut lisää kipulääkettä.

Olin 10-vuotiaana katsomassa kaveriani sauraalassa. Hänellä oli syöpä. Ykskaks tämä meni todella huonoksi ja painoin sitä nappia. Muistan kaiken, nuoren lapsen hädän, kivun kaverini silmissä ja sen, kun hoitaja ei aluksi erottanut äänestä puhunko minä, vai kaverini.

Kuulostimme samalta ja näytimme samalta, olimme parhaat kaverit eskarista lähtien. Meitä luultiin todella usein sisaruksiksi.

Se oli viimeinen kerta, kun sitä kutsukelloa painettiin siitä huoneesta. Vain muutama päivä myöhemmin paras kaverini lähti enkeliksi, poistui elävien kirjoista. Tästä tulee muutaman viikon päästä tasan 6v ja yhä sattuu, on niin ikävä.

Leikkauksen jälkeen käskettiin soittamaan kelloa, kun tarvii mennä vessaan.

Jalattomana myös hädän yllättäessä

Tippa oli väärin ja neste pumppautui ohi suonen

Noin esimerkkinä

Up

Neljättä synnyttäessä olin melkein koko ajan mieheni kanssa salissa ja välillä yksin. Painoin kelloa kun alkoi ponnistuttaa. Muuten varmaan kukaan ei olis edes muistanut että oon synnyttämässä!! Samoin osastolla. Menin pyytämään särkylääkettä illalla kun meinas alapäätä särkeä. Hoitsu kysyi että eikö omahoitaja ole käynyt äsken sun luona iltakierrolla. Kysyin että onko mulla sellanenki!? Ei kukaan käynyt mun luona sen kahden päivän aikana jonka osastolla jouduin olemaan. Eipä mulla hätää ollutkaan mutta mielestäni aika erikoista.

Kipulääkeen tarve + se, että piti päästä vessaan. Olin toipumassa leikkauksesta ja liikkuminen oli hankalaa.

Soitin hoitajan avustamaan vessaan, yksin meneminen oli pyörtymisriskin ja lääkityksen vaikutuksen vuoksi kiellettyä.