Lue keskustelun säännöt.
14v murkkutytär, menee jo hermot. Miten teillä samanikäisten kanssa?
26.01.2015 |
Murkulla 14 v oli mukava viikonloppu. Lauantai aamuna lähti 2 muun kaverin kanssa Helsinkiin shoppailee. Kaverilla oli synttärit, niin oli vielä sovittu, että saa luvan olla kaverilla yökylässä. Piti tulla su klo 14 kotiin. Klo 14 jälkeen soi puhelin, ja murkku vaativalla äänellä tahtoo luvan lähtee vielä junalla lähikaupunkiin ostoskeskukseen. Tyttö on siis ollut poissa kotoa lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään, mikä on mun mielestä jo ihan tarpeeksi, kun pitää myös lukea kokeisiin ja vaikka välillä auttaa jotakin pientä kotona. Kielsin lähtemästä, sanoin että on ollut jo Helsingissä ja yötä kaverilla, ja että menisivät joskus toiste, että nyt kotiin sieltä. No, murkku tuli kotiin, sen sijaan että sanois vaikka ”kiitti” kun sain olla ja mennä, niin rupesi arvostelemaan, että meillä on ihan hirveetä eikä hän saa minnekään lähtee ja miksei saanut lähtee vielä sinne ostoskeskukseen ym… Tuntuu että aina kun saa jotain niin pitäisi olla aina vaan enemmän ja enemmän. Mikään ei näytä riittävän ja kaikissa perheissa on ilmeisesti parempaa kuin meillä.
On ollut koko iltapäivän pahalla päällä. Päivän päätteeksi vielä tuli riita jostain ihan pienestä asiasta, ja silloin sain kuulla kaikenlaista paskaa, että käyttäydyn epänormaalisti, että muilla ei oo tällaisia äitejä, oon pilannut hänen elämänsä ym… eikä meinanut lopettaa. Suuttuin ja vein hänen puhelimen (ainoa keino mikä joskus tepsii että se rauhoittuisi ja alkaisi käyttäyttyä) No sen jälkeen olin ilkeä noita, et sä oo mun äiti ei tällainen oo mun vanhempi, painu pois täältä (huoneestaan), onko sulla joku kiukku kohtaus kun pitää puuttuu kaikkeen, miksen saa vaan olla, miks sä kyttäät mua minne menen ja milloin tulen… Tällaista paskaa ja kaikkea muutakin sain kuulla vain sen takia, etten antanut lupaa lähteä enää sinne ostariin ym. Mies on paljon töissä joten yleensä se olen minä joka saa paskaa kuunnella, en enää tiedä miten olisin että neidille kelpaisi.
Nyt vähän helpotti, kun sain purkkaa tänne. Miten tulla murkun kanssa toimeen niin, ettei tarvitsisi kokoajan kuunnella miten meillä on kaikki perseestä? Nimenomaan ei ole, lapsi saa mennä ja tulla kun luotetaan että sovitusta pidetään kiinni, mutta mistä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu? Ei kielletä häneltä mitään, kavereilla saa olla ja kaverit meillä, siis kissanpäivät lapsella on. Ja silti on hänen mielestä kaikki väärin ja mä oon paska äiti. Aaaargh. Kiitos kun luit jos jaksoit lukea loppuun.
Enkä nyt kaipaisi mitään arvosteluja. Lähinnä kiinnostaisi tämän ikäisten vanhempien kokemukset, miten teillä menee ja jos murkulla on säännöllisesti kiukkupäiviä ilman syytä, miten te hoidatte asian? Ärsyttää tämä kiittämättömyys kun neidillä ei ole mistään puutetta …
Kommentit (75)
1. Todella läheiset ja hyvät, kunnes murrosikä tuli ja yhtäkkiä olinkin paska äiti joka ei kelpaa mihinkään...
2. Muistan ihan kaiken, olin aika helppo tapaus, vanhemmat kuuntelivat, eikä pahemmin riitoja ollutkaan. Ei ainakaan mitään normaalista poikkeavaa :)
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:53"]
Ap, mulla on sulle kaksi kysymystä:
1. Millaiset välit sinulla on ollut lapseesi koko hänen elämänsä ajan?
2. Mitä itse muistat omasta teini-iästäsi? Miltä silloin tuntui? Ymmärsikö sinun vanhempasi? Kuinka ratkoitte ristiriitoja?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana, kamala14v tyttö täälläkin :) Pojilla murkku meni leppoisasti ohitse, tytöstä osasin odottaa muutakin, koska on ollut pienestä asti itsepäinen ja tempperamenttinen ja äkkipikainen. Tyttö on kyllä kasvatettu juuri sen vuoksi tosi tiukilla ohjaksilla.
Tämän vuoksi olen valinnut jonkun muunkin valinnan, eli valitsen sotani. En provosoidu, vaikka kuinka yrittää saada minua pillastumaan. Länkyti, länkyti jäk jäk jää, joskus ihan pikkuasioista. Mutta kun on ongelmia, tulee minulle ensimäisenä puhumaan. Kun on kavereiden kanssa jotain ikävää, tulee vieläkin kainaloon puhumaan asioistaan. Mutta sitten tunnin päästä taas sama, länkyti, länkyti :)
En tiedä, mitä olisin sinun tilanteessa tehnyt, koska ulkopuolelta on niin helppo huudella. Näihin ratkaisuihin vaikuttaa aina niin moni asia. Vuosi, kaksi vielä, niin helpottaa. Siihen asti repikööt itseään irti äidistään ja osoittakoot, että on erillinen nainen, eikä yhtään samanlainen, kuin äitinsä.
Kirjoitellaan tänne parin vuoden päästä, miten selvittiin teinitytön murrosiästä :)
Ps. olen kyllä kuullut, että toisenlaisiakin teinityttöjä on olemassa. Kuulemma helppoja ja sopeutuvaisia.
Onpa taas hampaatonta. Tytär haistattaa vittua ja äiti UHKAA, että puhelin mahdollisesti lähtee kohta pois.
Noin iso "lapsi" saa kyllä käyttäytyä aikuisen lailla. Ei mitään lässytystä vaan sano että jos haluaa aikuismaista kohtelua, käyttäytyy asiallisesti. Muuten voi mennä sinne ostarille ja kun tulee takaisin, on kamat pakattuina ja sopii kokeilla itsenäistä elämää.
Kiitos no. 19 todella asiallisesta kirjoituksesta
t. AP
Pistää 14 vuotiaan oven taakse laukku pakattuna? No huh huh. Ehkä mielummin otan sen luurin pois.
AP
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:02"]
Onpa taas hampaatonta. Tytär haistattaa vittua ja äiti UHKAA, että puhelin mahdollisesti lähtee kohta pois.
Noin iso "lapsi" saa kyllä käyttäytyä aikuisen lailla. Ei mitään lässytystä vaan sano että jos haluaa aikuismaista kohtelua, käyttäytyy asiallisesti. Muuten voi mennä sinne ostarille ja kun tulee takaisin, on kamat pakattuina ja sopii kokeilla itsenäistä elämää.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:44"]
Tyttö saa 20€ kuussa jos hoitaa asioita. Jos ei, saa vähemmän. Jos on erityisen reipas ja avulias, voi saada extra rahaa tai jotain muuta kivaa. Omasta mielestäni olen ihan normaali kiltti äiti.
Ääritapauksissa kun teini todella kiukkuu ja puhuu paskaa tyhjästä, varoitan ja jos ei auta, vien puhelimen joksikin aikaa.
t. AP
[/quote]
Rankaiset kiukusta?! Eli yrität kasvattaa pois normaalista tunteiden ilmaisemisesta?! Ja mikä on paskan puhuminen tyhjästä, josta pitää rankaista?!
[/quote]
Tuo toimii taaperoihin että kiukusta ei rankaista :D teinin uhmaa voi jo vähän rankaistakin.
Mulla oli aikoinaan ihan kauhea murkkuikä, ei tultu äidin kanssa ollenkaan toimeen ja vaikka minulla oli niin auroritäärinen kasvatus etten vittua viitsinyt haistattaa, en puhunut äidilleni pariin vuoteen varmaan mitään. Ei juteltu, ei käyty missään yhdessä ja ajattelin, etten ikinä opi rakastamaan sitä ihmistä. Niin siinä sitten vaan kävi, että ikää on nyt 21, omilleen muutto viilensi pahimmat tunteet ja nykyään soitellaan harvakseltaan ja kun käyn kotona, on meillä ihan oikeita keskusteluja äidin kanssa ja äiti on selkeästi ihan onnessaan kun tytär antaa halia ja käyttäytyy normaalisti ja ystävällisesti. Ei meistä sielunsiskoja tule ikinä, mutta kyllä minä äitiäni rakastan ja häneen tukeudun ja vastavuoroisesti hänkin minuun, kerrankin oli isoisäni kanssa todella lähellä piti -tilanne ettei kuollut ja äiti minulle soitti kaikista ihmisistä tukea saadakseen. Vuodet auttaa ja viimeistään omilleen muutto yleensä ratkaisee tilanteen itsestään, minulle auttoi vain kasvaminen, itsenäistyminen ja oman tilan saaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:56"]
Kirjoitin ääritapauksissa. Jos hän haukkuu minua paskaksi äidiksi ym. Silloin kyllä. Ei ole mielestäni normaali tunteen ilmaiseminen painu vittuun täältä, oot paska äiti ja vaikka mitä muuta nimittelyä. Ei kaikkea tarvitse niellä, vaikka murkkuiässä onkin. Meillä on tästä nimittelystä juteltu ja varoitin ettei minulle näin puhuta, muuten luuri lähtee. En minäkään koskaan haukkunut omaa äitiäni paskiaiseksi ym. En äänen. Joku itsehillintä pitää murkullakin olla. Vai voiko sinulle oma lapsesi, nro 16, huutaa näin, ja sinä hymyilet takaisin?
AP
[/quote]
Opi ottamaan huumorilla kun lähtee tulemaan tuota litaniaan paskastä äidistä jne. Eihän siihen voi muuta vastata, kun lapsi kulta se on minun tehtäväni olla se kurjin ihminen maailmassa, eikä typistää itseään lapsen tasolle ottamalla itseensä. Kyllä se nuori tietää mistä narusta vetää ja varsinkin sen, että kyllä se puhelimen nopeasti takaisin saa. Turhaa uhkailua ja kiristystä ;)
Kaikkea ei toki pidä hyväksyä, mutta ei hikeäkään ottaa.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:56"]
Kirjoitin ääritapauksissa. Jos hän haukkuu minua paskaksi äidiksi ym. Silloin kyllä. Ei ole mielestäni normaali tunteen ilmaiseminen painu vittuun täältä, oot paska äiti ja vaikka mitä muuta nimittelyä. Ei kaikkea tarvitse niellä, vaikka murkkuiässä onkin. Meillä on tästä nimittelystä juteltu ja varoitin ettei minulle näin puhuta, muuten luuri lähtee. En minäkään koskaan haukkunut omaa äitiäni paskiaiseksi ym. En äänen. Joku itsehillintä pitää murkullakin olla. Vai voiko sinulle oma lapsesi, nro 16, huutaa näin, ja sinä hymyilet takaisin?
AP
[/quote]
Pakko kysyä tuosta luurin pois lähtemisestä. Toki rangaistus keinona oikein oivallinen, mutta onko se realistinen. Sehän on tärkein kommunikaation väline myös vanhemman ja nuoren välillä missä mennään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääset helpomalla kun annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä tyhmä menin mukaan tyttären kiukutteluun aluksi. Hän osasi loukata todella loistavasti ja tiesi, mistä suutun: sotkuisesta huoneesta, ruokaa haukkumalla, sanomalla idiootiksi ja tyhmäksi jne..
Jossain vaiheessa tajusin, että jos ei välitä kiukuttelusta niin ei se tyttö jaksa yksikseen tapella. Nyt on jo lukiossa ja meillä on taas todella mahtavat välit, shoppaillaan yhdessä, tehdään ruokaa yhdessä, käydään leffassa jne . ihan yhtä kivaa kuin ennen murrosikää. Olaan aina oltu tosi läheisiä ja hän kertoo yleensä minulle kaikki ilot ja surut.
Toisaalta, pullat ovat hyvin uunissa, kun teini saa purkaa tuntojaa omassa kodissaan ja läheistensä seurassa ja ennen kaikkea ja jos vanhemmat ovat vastuullisia ja vastaanottavaisia. Ei mitään hätää. Toinen vaihtoehto voisi olla kadulla potkimassa mummoja ja tekemässä ilkivaltaa.
Jos teinien vanhemmillakaan ei ole helppoa, niin ei ole teinilläkään, kun ei ole valmis kohtaamaan hormoonimyrskyssään aikuisten maailmaa ja velvollisuuksia. Ja se on aikuinen, johon teini nojaa. Jaksamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä menee hermot joo, tai oikeastaan olen vain surullinen.
Meillä vielä toinen vanhempi torpedoi kaikki yritykset pitää kuria. Kaiken saa loppujen lopuksi tehdä oman päänsä mukaan, kun tyttö tietää että kun pitää oman päänsä niin isä ei jaksa loputtomiin komentaa, eikä rankaise vaikka välillä uhkaisikin.
Molemmat lapset suorastaan nauravat isän tavalle luovuttaa aikansa huudettuaan.
Lapsi lintsaakin, ja isä ja mummo (jolta tyttö käy välillä kysymässä luvan kun on mukamas huono olo) katsovat sormien lävitse.
Ja minä en voi yhtään mitään.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:27"]
Kyllä menee hermot joo, tai oikeastaan olen vain surullinen.
Meillä vielä toinen vanhempi torpedoi kaikki yritykset pitää kuria. Kaiken saa loppujen lopuksi tehdä oman päänsä mukaan, kun tyttö tietää että kun pitää oman päänsä niin isä ei jaksa loputtomiin komentaa, eikä rankaise vaikka välillä uhkaisikin.
Molemmat lapset suorastaan nauravat isän tavalle luovuttaa aikansa huudettuaan.
Lapsi lintsaakin, ja isä ja mummo (jolta tyttö käy välillä kysymässä luvan kun on mukamas huono olo) katsovat sormien lävitse.
Ja minä en voi yhtään mitään.
[/quote]
Kuinka paljon lintsaa?
Ehkä sinunkin pitää opetellä vähän katsomaan sormien läpi. Virheistä ne nuoret oppii, eikä tuuban jänkyttämisestä joka asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kuullostaa tutulta, omien lasteni murrosiässä olimme p***immat vanhemmat ja kaikki kotona oli peestä. Kun murrosiän kuohunnat oli ohi siinä lukioikäisenä saimme kiitosta kuinka hyviä, kivoja ja ymmärtäväisiä vanhempia olemme olleet. Vaikka se lämmitti mieltä niin silti kyllä muutamat erimielisyydet olisin mielummin vaihtanut pois…
Meillä oli muutama juttu jota noudatimme: valitaan taistelu; asiat asetettiin mittasuhteisiin ja sen mukaan toimittiin että oliko homma ok vai ei, esim. goottimeikit mummun synttäreillä ok, yömyöhään hilluminen keskellä kouluviikkoa ei. Kaverit tunnettiin, uusista tyypeistä kerrottiin ja varsinkin yökyläpaikoista, sen takia ruokimme ja yövytimme ”mielellään” runsasta kaveriporukkaa niin tiesimme keiden kanssa kuljetaan. Alkoholin käytöstä pitää kertoa ja jos on aikomus juoda niin kuinka paljon suurinpiirtein. Alkoholia ei katogorisesti kielletty mutta jotenkin se ei kiehtonut enää niin paljon kun se ei ollut ehdoton nou-nou. Ja viimeksi kotiin saa aina tulla ja pitää tulla, oli kunto mikä tahansa tai vaikka olisi mokannut. Aika monta tyyppiä yövytimme kun eivät saaneet/uskaltaneet kotiinsa mennä.
Silti tosiaan välillä 14-16v olimme tosi p***t vanhemmat, ja joskus sitä oli vaikea kestää mutta nyt kaikki on taas hyvin. Hyvät välit ja jopa kiitosta ollaan saatu. Eli ap, voimia! Kyllä se siitä!
Tyttö kaipaa aikuisen miehen läheisyyttä.
Älä huoli. Toi on ihan normaalia käytöstä ton ikäiseltä. Tuollainen vaihe on sitä itsenäistymisen harjoittelua. Olet hyvä vanhempi kun asetat rajat ja tarjoat sitä turvaa. Eihän se murkku sitä arvosta mutta kuitenkin kaipaa. Varmasti käy sun hermoille ja varmasti käy myös jatkossa. Tarvitset kärsivällisyyttä ja hermoja. Tuo vaihe menee kyllä ohi. Älä ole vihainen lapselle vaan koita ymmärtää ja jaksaa. Aseta rajat määrätietoisesti ja pidä niistä kiinni. Voin luvata että tuo tulee helpottumaan muutamassa vuodessa
Itse taas teininä olin toki oikein inhottava ja kamala mutta niin oli myös äitini. Uhkaili, kiristi ja valehteli sekä petti luottamukseni useita kertoja. Huusi takaisin ja haistetteli vittua ärsyttävälle "kakaralle" joka pilaa hänen elämänsä. Ja suureen ääneen marttyynä esiintyi kaikille kuinka hän on niin mahtava ja teini on yksi saatana itse.
Joo ei olla missään väleissä, lähdin kotoa heti kun pystyin eli heti peruskoulun päätyttyä.
Teini on terve silloin kun elämä on paskaa ja kellään muulla ei ole niin vaativia vanhempia kuin hänellä...
Kirjoitin ääritapauksissa. Jos hän haukkuu minua paskaksi äidiksi ym. Silloin kyllä. Ei ole mielestäni normaali tunteen ilmaiseminen painu vittuun täältä, oot paska äiti ja vaikka mitä muuta nimittelyä. Ei kaikkea tarvitse niellä, vaikka murkkuiässä onkin. Meillä on tästä nimittelystä juteltu ja varoitin ettei minulle näin puhuta, muuten luuri lähtee. En minäkään koskaan haukkunut omaa äitiäni paskiaiseksi ym. En äänen. Joku itsehillintä pitää murkullakin olla. Vai voiko sinulle oma lapsesi, nro 16, huutaa näin, ja sinä hymyilet takaisin?
AP