Lue keskustelun säännöt.
14v murkkutytär, menee jo hermot. Miten teillä samanikäisten kanssa?
26.01.2015 |
Murkulla 14 v oli mukava viikonloppu. Lauantai aamuna lähti 2 muun kaverin kanssa Helsinkiin shoppailee. Kaverilla oli synttärit, niin oli vielä sovittu, että saa luvan olla kaverilla yökylässä. Piti tulla su klo 14 kotiin. Klo 14 jälkeen soi puhelin, ja murkku vaativalla äänellä tahtoo luvan lähtee vielä junalla lähikaupunkiin ostoskeskukseen. Tyttö on siis ollut poissa kotoa lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään, mikä on mun mielestä jo ihan tarpeeksi, kun pitää myös lukea kokeisiin ja vaikka välillä auttaa jotakin pientä kotona. Kielsin lähtemästä, sanoin että on ollut jo Helsingissä ja yötä kaverilla, ja että menisivät joskus toiste, että nyt kotiin sieltä. No, murkku tuli kotiin, sen sijaan että sanois vaikka ”kiitti” kun sain olla ja mennä, niin rupesi arvostelemaan, että meillä on ihan hirveetä eikä hän saa minnekään lähtee ja miksei saanut lähtee vielä sinne ostoskeskukseen ym… Tuntuu että aina kun saa jotain niin pitäisi olla aina vaan enemmän ja enemmän. Mikään ei näytä riittävän ja kaikissa perheissa on ilmeisesti parempaa kuin meillä.
On ollut koko iltapäivän pahalla päällä. Päivän päätteeksi vielä tuli riita jostain ihan pienestä asiasta, ja silloin sain kuulla kaikenlaista paskaa, että käyttäydyn epänormaalisti, että muilla ei oo tällaisia äitejä, oon pilannut hänen elämänsä ym… eikä meinanut lopettaa. Suuttuin ja vein hänen puhelimen (ainoa keino mikä joskus tepsii että se rauhoittuisi ja alkaisi käyttäyttyä) No sen jälkeen olin ilkeä noita, et sä oo mun äiti ei tällainen oo mun vanhempi, painu pois täältä (huoneestaan), onko sulla joku kiukku kohtaus kun pitää puuttuu kaikkeen, miksen saa vaan olla, miks sä kyttäät mua minne menen ja milloin tulen… Tällaista paskaa ja kaikkea muutakin sain kuulla vain sen takia, etten antanut lupaa lähteä enää sinne ostariin ym. Mies on paljon töissä joten yleensä se olen minä joka saa paskaa kuunnella, en enää tiedä miten olisin että neidille kelpaisi.
Nyt vähän helpotti, kun sain purkkaa tänne. Miten tulla murkun kanssa toimeen niin, ettei tarvitsisi kokoajan kuunnella miten meillä on kaikki perseestä? Nimenomaan ei ole, lapsi saa mennä ja tulla kun luotetaan että sovitusta pidetään kiinni, mutta mistä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu? Ei kielletä häneltä mitään, kavereilla saa olla ja kaverit meillä, siis kissanpäivät lapsella on. Ja silti on hänen mielestä kaikki väärin ja mä oon paska äiti. Aaaargh. Kiitos kun luit jos jaksoit lukea loppuun.
Enkä nyt kaipaisi mitään arvosteluja. Lähinnä kiinnostaisi tämän ikäisten vanhempien kokemukset, miten teillä menee ja jos murkulla on säännöllisesti kiukkupäiviä ilman syytä, miten te hoidatte asian? Ärsyttää tämä kiittämättömyys kun neidillä ei ole mistään puutetta …
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
"Ihanaa" lukea että on muitakin vaikeita. Tämä ikä on ihan hirveä. Kodin rauha on mennyttä ja tunnelma jatkuvasti kireä ja riitaisa vaikken riitaan lähdekään mukaan. Miten muut äidit jaksatte tätä?
Aksoin sillä, että jätin isän kanssa kotiin ja lähdin pitkäksi viikonlopuksi kakkoskämpälle muutaman kerran vuodessa.
Meillä ne rankat vuodet oli 5-11 (uhmaa ja ylenpalttista kiukkua), nyt tuon 15v kanssa pystyy keskustelemaan ja sopimaan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap millainen viikkoraha muurahaisella on?
Ap asuuko siis 21-vuotias muurahainen vielä teillä?
Meillä auttoi kahden murrosikäisen kanssa, kun aloitin aina kertomalla miten paljon välitän ja haluan heidän parastaan, kun tulee rajoituksia. Älä luovuta. Laita selvät rajat ja palkitset hyvästä käytöksestä. Tyttö-lapsi aikuistuu 16-vuotiaana, poika 18-vuotiaana. Menkää joskus yhdessä ostoksille ja syömään. Ne tilaisuudet ovat ainutlaatuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Rankaiset kiukusta?! Eli yrität kasvattaa pois normaalista tunteiden ilmaisemisesta?! Ja mikä on paskan puhuminen tyhjästä, josta pitää rankaista?! [/quote]
Loukata ei saa, ei edes riidan aikaan saamiseksi vaikka kuinka haluaisi raivota. Mikä kynnysmatto minä äitinä olen, että minun saa jalkansa pyyhkiä? Ja kiukuttelemaan mennään omaan huoneeseen, eikä ovia paiskota.
Kuuluu ikään. Ei siinä auta muu kuin ottaa vastaan nuo kiukut, sellaisia vanhempia ei olekaan, jotka eivät teinille välillä olisi ihan perseestä. Liikaa ei periksi tietenkään kannata antaa eikä missään tapauksessa kaikkea myöskään sietää, mutta kannattaa valita myös ne taistelut, jotka ylipäätään käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin antanut lapsen mennä vielä sunnuntaina ostoksille, mitä väliä ihan oikeasti? Tämä avautuminen kuullostaa pelkästään kontrollintarpeelta. Ja ihanko tosissaan luulit, että teini jotenkin arvostaisi tai osaisi edes ajatella tätä hänen reissuaan sinun uhrautumisenasi, josta hänen olisi pitänyt olla kiitollinen? Ei, vaan ihan tavallisesta nuoren menosta kyse ja sinä teet siitä jotain elämää suurempaa, mistä teinin pitäisi olla ikiajoiksi kiitollinen..
Myös puhelimen vieminen suutuspäissään on lapsellista käytöstä. Pitää olla sovittuna selvät sävelet, etkä voi vaan hetken mielijohteesta keksiä sääntöjä ja tehdä mitä haluat. Sillä tavalla aiheutat lapselle turvattomuuden tunnetta, etkä ainakaan saa sitä haluamaasi kiitosta ja kunnioitusta.
Ohjeeksi sanon, että koittakaa ymmärtää vähän sitä teinin maailmaa. Vaikka itselle joku asia on yhdentekevä niin se voi teinille olla koko elämä tai ainakin tuntua siltä. Keskusteleminen ja sopiminen on kaiken a ja o. Teinin pitää tietää missä menee rajat ja mitä tapahtuu jos sovittua ei noudateta. ps. kiva vanhempi pisteitä saa just näillä pienillä joustoilla kuten esim. se sunnuntaina shoppailu. Sen sijaan että olisit alkanut säksättää, olisit voinut sanoa että joo tottakai saat mennä, mutta älä ole kauaa kun tarvitsen sua xyz asioihin/sun pitää vielä valmistautua kouluviikkoon. Ja tadaa ei riitaa ja teini ajattelee että olit ymmärtäväinen ja reilu äiti.
Itseäni jotenkin ärsyttää tällaiset autoritääriset vanhemmat, jotka eivät ymmärrä lapsiaan ja sitten suuttuvat kun lapsi ei tee niinkuin sanotaan. Milloin vouhkataan pelaamisesta, maleksimisesta, kun siitä ei ole mihinkään ja tiuskii vaan.. Mitä jos koittaisitte asettua sen teinin asemaan ja sellaisenkin villin idean heitän, että miten olisi keskustelu? Mitä lapsi haluaa, miten käsittää oman tilan ja sen tarpeen? Aina myöskään kiukuttelut ja haistattelut ei johdu vanhemmista, voi olla että koulussa kiusataan tai on muuten paineita ja niitä sitten puretaan vanhempiin, ihan niinkuin taaperotkin.
Relatkaa ja antakaa lapsillenne tilaa ja keskustelkaa, ei ole niin vaikeaa. Tuon ikäisen pitää jo osata sanoittaa tunteitaan ja omia toiveitaan ja jos ei osaa se on vanhempien vika kun ei ole opetettu sopimaan ja keskustelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttua juttua! Lue Anja Porion kirja "Ihana, kamala murkku". Helpottaa!
Ootko miettinyt diabetesta? Jos sokeri vaikuttaa paljon, voi olla että on sairastumassa. Yleensähän 1tyypin diabetes puhkeaa lapsena tain teininä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko miettinyt diabetesta? Jos sokeri vaikuttaa paljon, voi olla että on sairastumassa. Yleensähän 1tyypin diabetes puhkeaa lapsena tain teininä
tämä oli siis aikaisemmin henkilölle, joka puhui verensokerin vaikutuksesta 10-vuotiaaseen lapseensa
En olisi edes päästänyt alkuunkaan tuonne seudulle ostareille pyörimään. Sellanen läjä koko paikka ja tosi huonoa porukkaa pyörii siellä.
Otin opiksi omasta nuoruudesta ja tiedän että asiat ei ole ainakaan parantuneet siellä. Tuossa iässä alkaa viimeistään kiinnostamaan alkoholi ym. ja "pojat" jos lapsella ei ole vakavaa urheiluharrastusta tai sinne on yletön hinku päästä pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä on tuoreessa muistissa oma murkkuikä. Etenkin tässä keskustelussa käytetty sanasto pistää silmään, kuinka teinin puhe on länkyttämistä, kuinka teini haukkuu, mutta ei mainintaa miten itse puhutaan teinille.
Kiitän omaa äitiäni siitä, että on ollut pitkähermoinen ja perustellut minulle miksi säännöt ovat millaisia ovat, oikeasti kuunnellut mitä sanon ja antanut purkaa tunteita, joita on sitten käsitelty rauhoittumisen jälkeen.
Kun koulussa on kiusattu tai kaveriporukassa on ollut draamaa, on kuunnellut. Kylässä käyvien kaverienkin kanssa keskusteltiin esimerkiksi kaverien eroa tekevistä vanhemmista ja kaveritkin ovat kokeneet, että meille voi tulla jos tilanne kiristyy liikaa kotona tai kaipaa turvallista aikuista, joka ei vähättele tai kohtele alentavasti.
Itse olin etenkin yläasteiässä nopeasti kiehuvaa tyyppiä.
Näissä perheissä nuori ei välttämättä edes uskalla käydä vanhempaansa vastaan, vaan kiltisti odottaa että pääsee kotoa pois....