Lue keskustelun säännöt.
14v murkkutytär, menee jo hermot. Miten teillä samanikäisten kanssa?
26.01.2015 |
Murkulla 14 v oli mukava viikonloppu. Lauantai aamuna lähti 2 muun kaverin kanssa Helsinkiin shoppailee. Kaverilla oli synttärit, niin oli vielä sovittu, että saa luvan olla kaverilla yökylässä. Piti tulla su klo 14 kotiin. Klo 14 jälkeen soi puhelin, ja murkku vaativalla äänellä tahtoo luvan lähtee vielä junalla lähikaupunkiin ostoskeskukseen. Tyttö on siis ollut poissa kotoa lauantai aamusta sunnuntai iltapäivään, mikä on mun mielestä jo ihan tarpeeksi, kun pitää myös lukea kokeisiin ja vaikka välillä auttaa jotakin pientä kotona. Kielsin lähtemästä, sanoin että on ollut jo Helsingissä ja yötä kaverilla, ja että menisivät joskus toiste, että nyt kotiin sieltä. No, murkku tuli kotiin, sen sijaan että sanois vaikka ”kiitti” kun sain olla ja mennä, niin rupesi arvostelemaan, että meillä on ihan hirveetä eikä hän saa minnekään lähtee ja miksei saanut lähtee vielä sinne ostoskeskukseen ym… Tuntuu että aina kun saa jotain niin pitäisi olla aina vaan enemmän ja enemmän. Mikään ei näytä riittävän ja kaikissa perheissa on ilmeisesti parempaa kuin meillä.
On ollut koko iltapäivän pahalla päällä. Päivän päätteeksi vielä tuli riita jostain ihan pienestä asiasta, ja silloin sain kuulla kaikenlaista paskaa, että käyttäydyn epänormaalisti, että muilla ei oo tällaisia äitejä, oon pilannut hänen elämänsä ym… eikä meinanut lopettaa. Suuttuin ja vein hänen puhelimen (ainoa keino mikä joskus tepsii että se rauhoittuisi ja alkaisi käyttäyttyä) No sen jälkeen olin ilkeä noita, et sä oo mun äiti ei tällainen oo mun vanhempi, painu pois täältä (huoneestaan), onko sulla joku kiukku kohtaus kun pitää puuttuu kaikkeen, miksen saa vaan olla, miks sä kyttäät mua minne menen ja milloin tulen… Tällaista paskaa ja kaikkea muutakin sain kuulla vain sen takia, etten antanut lupaa lähteä enää sinne ostariin ym. Mies on paljon töissä joten yleensä se olen minä joka saa paskaa kuunnella, en enää tiedä miten olisin että neidille kelpaisi.
Nyt vähän helpotti, kun sain purkkaa tänne. Miten tulla murkun kanssa toimeen niin, ettei tarvitsisi kokoajan kuunnella miten meillä on kaikki perseestä? Nimenomaan ei ole, lapsi saa mennä ja tulla kun luotetaan että sovitusta pidetään kiinni, mutta mistä tämä jatkuva tyytymättömyys johtuu? Ei kielletä häneltä mitään, kavereilla saa olla ja kaverit meillä, siis kissanpäivät lapsella on. Ja silti on hänen mielestä kaikki väärin ja mä oon paska äiti. Aaaargh. Kiitos kun luit jos jaksoit lukea loppuun.
Enkä nyt kaipaisi mitään arvosteluja. Lähinnä kiinnostaisi tämän ikäisten vanhempien kokemukset, miten teillä menee ja jos murkulla on säännöllisesti kiukkupäiviä ilman syytä, miten te hoidatte asian? Ärsyttää tämä kiittämättömyys kun neidillä ei ole mistään puutetta …
Kommentit (75)
"Noin iso "lapsi" saa kyllä käyttäytyä aikuisen lailla. Ei mitään lässytystä vaan sano että jos haluaa aikuismaista kohtelua, käyttäytyy asiallisesti. Muuten voi mennä sinne ostarille ja kun tulee takaisin, on kamat pakattuina ja sopii kokeilla itsenäistä elämää."
Vai että lapsi pellolle... entä vaihdevuosi-iässä oleva äiti, kun hormoonit myllertävät tai vanhus tai nuorempikin, joka sairastaa dementiaa. Kaikkia noita olen kuunnellut, eikä niissä todella ole suurta eroa ja aikuisen malli käyttäytyä on täysin kadoksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, kuulostaa tutulta tuo arvostelu et meillä kaikki aina huonommin kuin muilla. Ei tunnu kivalta muta ilmeisesti kuuluu asiaan.
Mä olisin päästänyt menemään vielä sunnuntainakin, kunhan mun ei olisi tarvinnut antaa lisää rahaa.
Mä valikoin taisteluni. En viitsi alkaa tappelemaan pienistä asioista, koska teini pahimmassa iässä on koko ajan kiukkuinen. Toki rajoista ja säännöistä pidetään kiinni, mutta mäkin välttelen viikonloppuisin kotitöitä, joten en laita teinejäkään niitä tekemään ellei ole pakko.
Tärkein on muistaa itse pysyä rauhallisena ja olla huutamatta. Ja antaa sitä huomiota, vaikka teini ei sitä yhtään halua.
Tuo on niin tuttua :)
Meilläkin rento koti, kaverit on aina olleet tervetulleita meille ja tykkäävät olla meillä kun on niin mukavaa ja rentoa. Ruoka on aina hyvää ja ruokin yleensä kaveritkin.
Silti teinin mielestä hän ei saa tehdä mitään. Kotiintuloaikoja ei ole, mutta etukäteen sovitaan, ksoka tullaan ja silloin myös tullaan.
Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kyllä se menee ohi. Vanhin on meillä nyt 18 v ja on rauhoittunut paljon. Ainoa iidat tulee sotkuisesta huoneesta ja jos ei siivoa, silloin lähtee netti ja autoa ei saa lainaan. muulla ei voi enää oikein kiristää... ennen otin puhelimen pois.
meillä oli ihan kamalaa teini-ikäisen tytön kanssa, ja välitkin etääntyivät niin että luulin ettei ne enää ikinä parane. Tyttö siis haki selvästi etäisyyttä, mikä toki kuuluu ikään ja on ihan ok, mutta ihan itketti välillä kun huomasin, että tytön mielestä olin maailman rasittavin äiti, muiden kavereiden äidit oli sentään siedettäviä, minulle ei kertonut mistään mitään, ei huolinut facebook kaveriksi jne.
Mutta onneksi se sitten meni kuin menikin ohi, joskus n. 16 vuotiaana oli jo pieniä merkkejä, ja 17-18 vuotiaana välitä taas korjaantuivat. No, ei tyttö vielä (on nyt siis 18 v) ole facebook kaveriksi huolinut, mutta muuten juttelee jo ihan normaalisti, ollaan käyty yhdessä leffassa, syömässä ja shoppailemassa yms, ja todella olin varma ettei meillä enää ikinä tule olemaan mitään yhteistä kivaa. Nyt alan jo uskoa, että kunhan tässä muutama vuosi vierähtää, voimme olla jo ihan oikeasti läheisiäkin.
Eli kärsivällisyyttä vaan, muista että se teini-ikä menee ohi. Ja että sillä on tarkoituksensa, lapsen täytyy irrottautua vanhemmistaan eikä se aina ole ihan helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viikonloput on lapsen omaa aikaa. Läksyt ja kokeet yms huolehtii arjessa niin viikonloput saa olla vapaamin ja kaikesta voidaan neuvotella. Nuoren kanssa on yhteisesti neuvoteltu säännöt, eikä enää ole ns sanelupolitiikkaan niin on säilynyt keskusteluyhteys. Toki nuori joskus sanoo jotain äkkiväärää, ja paiskoo ovia, mutta osaa kyllä rauhoitettuaan ottaa asiaan aikuistenkin kannan, kun on vähän saanut miettiä niin päästää yhteisymmärykseen molemmin puolisella joustolla.
Aika päivittää sitä vanhemmuutta vähän joustavampaa suuntaan.
Meillä tuo ei ole vielä alkanut, mutta kauhulla odotan tulevaa. Tyttö on 14 ja vieläkin itse suloisuus. Ei tuhlaile rahaa eikä notku kahviloissa. Osallistuu kotitöihin erittäin kiitettävästi, mitä nyt jossain asioissa (kuivien pyykkien laitto kaappiin, oman huoneen imurointi) vitkuttelee mutta ruuanlaittoon tulee aina mukaan kun pyydän ja joskus tekee itsenäisestikin. Soittaa usein kotimatkalta, tarviiko kaupasta tuoda jotain. Hoitaa koulun mallikkaasti ja tunnollisesti ja harjoittelee pianoläksyjä ahkerasti. Ihana lapsi kaiken kaikkiaan, ihan pelottaa jo milloin tämä loppuu. Tämän vuoden alusta aloin antaa hänelle kuukausirahaa 20€, vaikka hän ei edes sitä pyytänyt. Olen vaan ollut niin tyytyväinen häneen ja moni muu samanikäinen saa myös kuukausirahaa.
Anteeksi että minusta ei nyt ollut apua. Toivon sinulle ap voimia! Kuulemani mukaan murrosikä voi olla ihan kamalakin vaihe. Ei siinä kai auta kuin olla aikuinen? Ajan kanssa se menee ohi ja useimmista kauhunuorista tulee ihan tolkullisia aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea aloitustasi, mutta onneksi meillä ei ole lapsia. :)
Kiitos teille mielipiteistä! Olen kyllä ihan tarpeeksi ollut joustava, mutta se joustavuus toimii meillä näköjään ainoastaan mun puolelta. Teinillä on isoja kokeita tämän viikon aikana, eikä hän tehnyt viikolla mitään, kun roikkuu puhelimella tuntitolkulla tai on kavereiden kanssa. Joten mielestäni ihan riitti vapaa viikonloppu koko lauantai + sunnuntai vielä klo 15 asti. Asioita pitää hoitaa ja jos ei hoitanut viikolla mitään, täytyy uhrata viikonlopusta osan aikaa. En minäkään jätä tiskejä kasaantumaan maanantaille, meillä kyllä tehdään kotitöitä viikonloppunakin. Eikä teini kotitöihin juuri osallistu, välillä viikkaa pyykit ja ehkä kerran kuussa siivoaa omaa huonetta. Joten EN pakota tekemään viikonloppuisin kotihommia muutenkaan....
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:39"]
Kiitos teille mielipiteistä! Olen kyllä ihan tarpeeksi ollut joustava, mutta se joustavuus toimii meillä näköjään ainoastaan mun puolelta. Teinillä on isoja kokeita tämän viikon aikana, eikä hän tehnyt viikolla mitään, kun roikkuu puhelimella tuntitolkulla tai on kavereiden kanssa. Joten mielestäni ihan riitti vapaa viikonloppu koko lauantai + sunnuntai vielä klo 15 asti. Asioita pitää hoitaa ja jos ei hoitanut viikolla mitään, täytyy uhrata viikonlopusta osan aikaa. En minäkään jätä tiskejä kasaantumaan maanantaille, meillä kyllä tehdään kotitöitä viikonloppunakin. Eikä teini kotitöihin juuri osallistu, välillä viikkaa pyykit ja ehkä kerran kuussa siivoaa omaa huonetta. Joten EN pakota tekemään viikonloppuisin kotihommia muutenkaan....
t. AP
[/quote]
Niin ja mitä olette sopineen rangaistukseksi, jos sovittuja sääntöjä ei noudata tai mikä on se porkkana, jos kaikki sujuu niin kuin sovitaan. Pelkkä raippa ei enää toimi...
No itse oöen nyt 19 v ja nuo fiilikset on vielä tuoreessa muistissa. Säälin vanhempiani kuinka ärsyttävän kusipäinen tyttö niillä oli...
pidä vaan rajat tiukkoina, tyttäres tulee vielä kiittämään ja senki voin luvata että parin vuoden päästä kyllä taas helpottaa ja ainakin omat välini äitiini ovat nyt paremmassa kunnossa kuin ikinä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:36"]
Meillä tuo ei ole vielä alkanut, mutta kauhulla odotan tulevaa. Tyttö on 14 ja vieläkin itse suloisuus. Ei tuhlaile rahaa eikä notku kahviloissa. Osallistuu kotitöihin erittäin kiitettävästi, mitä nyt jossain asioissa (kuivien pyykkien laitto kaappiin, oman huoneen imurointi) vitkuttelee mutta ruuanlaittoon tulee aina mukaan kun pyydän ja joskus tekee itsenäisestikin. Soittaa usein kotimatkalta, tarviiko kaupasta tuoda jotain. Hoitaa koulun mallikkaasti ja tunnollisesti ja harjoittelee pianoläksyjä ahkerasti. Ihana lapsi kaiken kaikkiaan, ihan pelottaa jo milloin tämä loppuu. Tämän vuoden alusta aloin antaa hänelle kuukausirahaa 20€, vaikka hän ei edes sitä pyytänyt. Olen vaan ollut niin tyytyväinen häneen ja moni muu samanikäinen saa myös kuukausirahaa.
Anteeksi että minusta ei nyt ollut apua. Toivon sinulle ap voimia! Kuulemani mukaan murrosikä voi olla ihan kamalakin vaihe. Ei siinä kai auta kuin olla aikuinen? Ajan kanssa se menee ohi ja useimmista kauhunuorista tulee ihan tolkullisia aikuisia.
[/quote]
Ei se teini-ikä kaikilla edes ole paha, voi olla että sinä pääset kuin kissa veräjästä tässä asiassa :).
Mutta eihän sitä toki voi koskaan etukäteen tietää, milloin se tulee ja minkälaisena. Mutta ei ehkä kannata etukäteen kauheasti pelätä, kun voi olla ettei ongelmia edes tule.
Olen miettinyt, että korroloikohan se jotenkin sen kanssa, miten oma teini-ikä meni. Oliko sinulla helppo teini-ikä, et kauheasti kapioninut vanhempasi vastaan?
Kuulostaa ihan normaalilta, kyllä se siitä ajan kanssa tasoittuu. Pääasia on, että pidät pääsi, jos jotain olet päättänyt etkä lähde murkun kiukkuiluun mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon siis toi ylempi 19 v
ja tuo "kaikkien muiden vanhemmat on niin paljon parempii" kuuluu asiaan. Mut kyl mä ihan pikeasti loppupeleissä arvpstin omiani eniten mut kun sen huomas että arvostelu ärsyttä vanhempia niin siitä tulee oiva ase sodankäyntiin.
Tyttö saa 20€ kuussa jos hoitaa asioita. Jos ei, saa vähemmän. Jos on erityisen reipas ja avulias, voi saada extra rahaa tai jotain muuta kivaa. Omasta mielestäni olen ihan normaali kiltti äiti.
Ääritapauksissa kun teini todella kiukkuu ja puhuu paskaa tyhjästä, varoitan ja jos ei auta, vien puhelimen joksikin aikaa.
t. AP
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:44"]
Tyttö saa 20€ kuussa jos hoitaa asioita. Jos ei, saa vähemmän. Jos on erityisen reipas ja avulias, voi saada extra rahaa tai jotain muuta kivaa. Omasta mielestäni olen ihan normaali kiltti äiti.
Ääritapauksissa kun teini todella kiukkuu ja puhuu paskaa tyhjästä, varoitan ja jos ei auta, vien puhelimen joksikin aikaa.
t. AP
[/quote]
Rankaiset kiukusta?! Eli yrität kasvattaa pois normaalista tunteiden ilmaisemisesta?! Ja mikä on paskan puhuminen tyhjästä, josta pitää rankaista?!
Meillä tyttö vasta 10 v ja nyt jo paiskitaan ovia ja korotetaan ääntä... Vielä on onneksi monessa suhteessa ihan pikkutyttö (leikkii pikkuveljen kanssa ihanasti lasten leikkejä), mutta toisinaan hermostuu pienimmästäkin. Jännityksellä odotan, miten pahaksi meillä menee tämän lapsen kanssa.
Lapsellani on huomattavissa selvästi myös verensokerin vaihtelun vaikutus mielialaan. Tällä lapsella sokeri on aina vaikuttanut tosi vahvasti käyttäytymiseen, ja nyt murrosiän kynnyksellä vaikutus näyttäisi voimistuvan. En keksi oikein keinoja täysin estää karkin ostoa (karkkikauppa koulumatkan varrella), mutta selvästi terveellisen välipalan varaaminen sen lisäksi näyttäisi helpottavan lapsen oloa. Onneksi on itsekin tiedostanut tämän, ja suostuu syömään myös jotain "järkevää" koulusta tullessaan.
Ap, mulla on sulle kaksi kysymystä:
1. Millaiset välit sinulla on ollut lapseesi koko hänen elämänsä ajan?
2. Mitä itse muistat omasta teini-iästäsi? Miltä silloin tuntui? Ymmärsikö sinun vanhempasi? Kuinka ratkoitte ristiriitoja?
Tota... joo, on samantapaista samanikäisen kanssa. Mutta nuo ovat oikeasti aika pieniä murheita. En halua vähätellä missään nimessä, sinulla on oikeus tunteisiisi ja harmistuneeseen oloosi. Mutta kokemuksesta tiedän, että murheet teinin kanssa voivat olla paljon, paljon suuremmat ja siihen suhteutettuna tuollainen kiukuttelu on kumminkin suht mietoa.
Itse jaksan juurikin sen vuoksi melko hyvin tuollaista kiukutteua, kun tuntuu, että se on ns. normaalia. Tässä minun reseptini vastaavaan tilanteeseen, en osaa sanoa onko niistä sinulle hyötyä.
Ota kiukuttelut vastaan rauhallisesti. Pue jopa muutamalla lauseella teinin tunteet sanoiksi (joo, varmaan harmittaa, ettet enää pääse shoppailemaan, mutta nyt on aika tulla kotiin. Tule kolmeen mennessä). Pidä toki kiinni kannastasi (esim. siitä ettein enää sununtaina saa lähteä ostariin vaan välillä on tultava kotiin), mutta älä lähde vänkäämään tai riitaisassa tilanteessa edes perustelemaan sen syvällisemmin. Riittää kun kerran sanot, että nyt pitää tehdä läksyt ja kotityöt.
Jos teini haukkuu sinua ja menee henkilökohtaisuuksiin (ulkonäköösi tai käytökseesi äitinä), anna mennä siinä tilanteessa toisesta korvasta ulos, älä kiellä tai komenna. Mutta jossain rauhallisessa tilanteessa on hyvä jutella hyvässä hengessä siitä mitä toiselle saa sanoa ja mitä ei. Että edes vihapäissä ei ole oikeutta loukata toista vaikkapa puuttumalla ulkonäköön, se on huonoa käytöstä ja epäreilua. Jälkeenpäin voi myös sanoa, että lapsi on mielestäsi anteeksipyynnön velkaa sinun haukkumisestasi (ja sitten annat anteeksi, jos hän pyytää). Mutta riitatilanteessa puhe ei mene perille, tarvitaan rauhallinen hetki.
Joskus on myös hyvä keskustella jonkin esimerkin, oma suvun tarinoiden tai ajankohtaisten tapahtumien kautta siitä miten hyvin tytön asiat ovat. Nuori (lapsi!) ei sitä erimielisyyden hektellä kuule eikä usko, mutta jossain ihan toisessa tilanteessa tästäkin asiasta kannattaa jutella ihan erikseen (eikä tarvitse sen enempää muistella aiempia riitoja).
Itse en ehkä tuossa tilanteessa olisi ottanut vielä sitä puhelinta pois. Antaisin luultavasti rääkyä aikansa, kyllä se ohi menee.
Seuraavan kerran kun tyttösi menee vaikka yökylään, voi etukäteen sanoa miten iloitset siitä, että hänellä on ystäviä ja että he keksivät kaikkea kivaa tekemistä. Ja samalla muistutat, että tyttöä kaivataan kotonakin, joten sunnuntai-iltaan asti ei voi liehua maailmalla.
Riitoja (samasta tai muista asioista) tulee varmasti. Yritä vaan jaksaa pysyä tyynenä raivon hetkellä ja keskustele asioista usein muulloin. Kanattaa muistaa, että käytöksessä on nuoren tarve itsenäistyä ja vahvistaa omaa minuutta. Jaksamista sinulle!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:38"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 14:27"]
Kyllä menee hermot joo, tai oikeastaan olen vain surullinen.
Meillä vielä toinen vanhempi torpedoi kaikki yritykset pitää kuria. Kaiken saa loppujen lopuksi tehdä oman päänsä mukaan, kun tyttö tietää että kun pitää oman päänsä niin isä ei jaksa loputtomiin komentaa, eikä rankaise vaikka välillä uhkaisikin.
Molemmat lapset suorastaan nauravat isän tavalle luovuttaa aikansa huudettuaan.
Lapsi lintsaakin, ja isä ja mummo (jolta tyttö käy välillä kysymässä luvan kun on mukamas huono olo) katsovat sormien lävitse.
Ja minä en voi yhtään mitään.
[/quote]
Kuinka paljon lintsaa?
Ehkä sinunkin pitää opetellä vähän katsomaan sormien läpi. Virheistä ne nuoret oppii, eikä tuuban jänkyttämisestä joka asiasta.
[/quote]
Jaa-a. Minusta lintsaaminen on sen kokoluokan rötös, että sitä ei todellakaan katsota sormien lävitse. Se on valehtelua ja työtehtävien laiminlyöntiä.
Monta muuta asiaa olen valmis sietämään, mutta lintsaamisesta pitääkin nousta älämölö. Mistä sitten, jos ei edes siitä?
35