Lue keskustelun säännöt.
Nuorella alkava anoreksia? Neuvoja puuttumiseen, kiitos.
26.01.2015 |
Lapsi on kohta 12 -vuotias. Laihtunut, lakannut syömästä, kun pelkää lihovansa. Huomasin tämän syömättömyyden vasta ja tunnusti, ettei koulussakaan syö kuin pari lusikallista. On kotona aina olevinaan "juuri syönyt" ja toisaalta haluaa "syödä" yksin eli ei syö lainkaan. Asiasta on nyt puhuttu ja tarkoitus on että ruoka-aikoina ruokaillaan tästä lähtien yhdessä ja aikuinen valvoo, että lapsi syö. Mitä vinkkejä asiaan puuttumiseen tulee asian kokeneilta tai muuten vaan teiltä lukijoilta?
Kommentit (70)
Yhteyden säilyttäminen nuoreen on tosi tärkeää. Syömishäiriö kertoo ahdistuneisuudesta. Ehkä kannattaisi hankkia ammattiapua heti alkuvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syömishäiriöstä parantuminen on todella vaikeaa. Antaisin vinkiksi olla nyt heti välittömästi yhteydessä ammattiauttajiin, ensin vaikka koulun terveydenhoitajaan. Valitettavasti perheen omin avuin asian korjaantuminen on hyvin epätodennäköistä.
Kuten kakkonen sanoi, yhteys pitää pysyä. Kun luottamus on menetetty, lapsi alkaa tehdä kaikkensa että käyttäytyminen pysyy salassa. Samalla ei halua kuunnella vanhempia enää ollenkaan, vaan alkaa pitää teitä vihollisina jotka haluavat lapselle pahaa (vaikka oikeastihan näin ei ole). Siis pyrkikää avoimuuteen ja välttäkää syyllistämistä ja huutoa. Toivotaan että tilanne ei pahene!
Mitä kotona sitten voi tehdä, ettei tule syyllistettyä? Pakkohan se ruoka on saada lapselle syötettyä.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:32"]
Mitä kotona sitten voi tehdä, ettei tule syyllistettyä? Pakkohan se ruoka on saada lapselle syötettyä.
[/quote]
Siinäpä se. Omassa lähipiirissäni on kaksi anorektikkoa, eikä kummankaan kohdalla ole onnistunut. Vaikka aikuinen ei omasta mielestään syyllistä (vaan osoittaa aiheellisen huolensa), niin sairaus saa kaiken kuulostamaan siltä. Tuputtaminen ei auta, vahtiminen ei auta, pakkosyöttäminen ei auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:32"]Mitä kotona sitten voi tehdä, ettei tule syyllistettyä? Pakkohan se ruoka on saada lapselle syötettyä.
[/quote]
Heh, hyvä kysymys. Lempeän terävästi "pakottakaa" se lapsi kuitenkin syömään, mutta ilman "olet kuin pikkulapsi", "kyllä tuon ikäisen pitäisi...", "yritätkö hakea huomiota", "älä pelleile" -tyyppisiä lausahduksia. Usein vanhemmat hermostuvat, ymmärrettävästi, mutta yritä pitää pää viileänä. Helppoahan se ei ole..:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4- ja 8-viestien kirjoittaja lisää vielä, että läheisen rooli on aina äärimmäisen hankala, koska sairastunut/sairastumassa oleva kääntää useimmiten minkä tahansa kommentin päälaelleen, kannustaen laihduttamiseen ja syömättömyyteen entistä enemmän. Siksi suosittelen muiden mukana myöskin ammattiapua ihan jo alkuvaiheessa, jo senkin takia että saat itsekkin apua miten suhtautua tilanteeseen.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:36"]
Onko teillä tiukka kuri?
[/quote]
Se vaihtelee. Tavallaan ei ja tavallaan kyllä. Lapselle on kyllä sanottu joskus, että hänestä tulee paksu, jos jatkaa karkin syömistä. Ei olisi varmaan pitänyt sanoa. Liikuntaa on pakko harrastaa. Se on terveellistä. Muista asioista annetaan kyllä periksi melko helpostikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ammattiapua. Hyvä että lapsesi on kertonut asiasta sinulle. Miten hän liikkuu? Toisille tulee syömishäiriöön lisäksi pakonomainen liikkuminen ja jokaisen kalorin hysteerinen kuluttaminen. Piilota vaaka. Vahdi syömisiä. Paljon voimia.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:48"]
4- ja 8-viestien kirjoittaja lisää vielä, että läheisen rooli on aina äärimmäisen hankala, koska sairastunut/sairastumassa oleva kääntää useimmiten minkä tahansa kommentin päälaelleen, kannustaen laihduttamiseen ja syömättömyyteen entistä enemmän. Siksi suosittelen muiden mukana myöskin ammattiapua ihan jo alkuvaiheessa, jo senkin takia että saat itsekkin apua miten suhtautua tilanteeseen.
[/quote]
Mistä sitä apua kannattaa hakea? Ei ole oikein paljon rahaa (yh-äiti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinäpä kiperä kysymys jopa entiselle anorektikolle.
Puutu asiaan, sano, että oot huolissas ja että tuohon kuolee. Todennäköisesti nuoresi tietää jo "ainakin kaiken" anoreksiasta, mutta kerro kuitenkin. Itse tykkäsin saamastani vähäisestäkin huomiosta ja kauhisteluista alkuaikoina. Edes se, että hiukset lähtee, ei ajatuksena pelottanut, mutta muistuta siitäkin. Nimittäin hiukset oikeasti ohenee ja sitten tippuu, ei mitenkään mieltäylentävää, mutta konkreettinen ja todellinen uhka.
Kannattaa heti hakea ulkopuolista apua, anoreksian kanssa on koko perhe solmussa, ruokailu kun on jokapäiväistä, ainakin pitäisi olla. Tsemppiä ja pitkää pinnaa!
http://www.syomishairioliitto.fi/yhteystiedot/ tuo neuvontapuhelin on näköjään tänään auki klo 15 asti. Soita ap sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:48"]
4- ja 8-viestien kirjoittaja lisää vielä, että läheisen rooli on aina äärimmäisen hankala, koska sairastunut/sairastumassa oleva kääntää useimmiten minkä tahansa kommentin päälaelleen, kannustaen laihduttamiseen ja syömättömyyteen entistä enemmän. Siksi suosittelen muiden mukana myöskin ammattiapua ihan jo alkuvaiheessa, jo senkin takia että saat itsekkin apua miten suhtautua tilanteeseen.
[/quote]
Mistä sitä apua kannattaa hakea? Ei ole oikein paljon rahaa (yh-äiti).
[/quote]
En tiedä onko olemassa tukiryhmiä, mutta selaile netistä? Ja koulun terkkariin yhteys? Ja netistä voit muutenkin löytää hyvin vinkkejä vanhemmille, tai kirjastosta. Eräänlaista "ammatti"apua sekin..
Lapsi on varmaan myös vähän masentunut. Hänellä ei ole oikein ystäviä, on yksinäinen ja mikään ei oikein kiinnosta. Haluaisi jättää harrastukset pois, kokee olevansa ruma ja kelpaamaton. Häntä on yritetty kehua ja kannustaa, mutta ei usko oikein niitä kehuja.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:48"] 4- ja 8-viestien kirjoittaja lisää vielä, että läheisen rooli on aina äärimmäisen hankala, koska sairastunut/sairastumassa oleva kääntää useimmiten minkä tahansa kommentin päälaelleen, kannustaen laihduttamiseen ja syömättömyyteen entistä enemmän. Siksi suosittelen muiden mukana myöskin ammattiapua ihan jo alkuvaiheessa, jo senkin takia että saat itsekkin apua miten suhtautua tilanteeseen. [/quote] Mistä sitä apua kannattaa hakea? Ei ole oikein paljon rahaa (yh-äiti). [/quote] En tiedä onko olemassa tukiryhmiä, mutta selaile netistä? Ja koulun terkkariin yhteys? Ja netistä voit muutenkin löytää hyvin vinkkejä vanhemmille, tai kirjastosta. Eräänlaista "ammatti"apua sekin..
[/quote]
Kiitos näistä ymmärtävistä viesteistä.
ap
Muistakaa myös, että rankaiseva käsi on rakastava käsi.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:36"]Onko teillä tiukka kuri?
[/quote]
Mikä ihmeen kysymys tämä on?
Ei kurilla ja lapsen minäkuvalla ole yhteyttä. Vaikka olisi vapaakasvatus niin lapsen kokemus kehostaan voi olla vääristynyt!
Lapsen pitäisi pystyä kertomaan miksi ei syö ja hänelle näytetään miten hän näkee itsensä väärän muotoisena? Onko taustalla esim. kiusaamista?
Kuvitteleeko itsensä todellista pulleammaksi ja tietääkö tietokoneohjelmista joilla mallejakin kavennetaan?
Elämään kun saisi liikuntaa, hyviä ystäviä ja kivaa tekemistä. Onko lapsi paljon yksin?
Pitää saada lapsi terveydenhoitoon.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 11:36"]Onko teillä tiukka kuri? [/quote] Mikä ihmeen kysymys tämä on? Ei kurilla ja lapsen minäkuvalla ole yhteyttä. Vaikka olisi vapaakasvatus niin lapsen kokemus kehostaan voi olla vääristynyt! Lapsen pitäisi pystyä kertomaan miksi ei syö ja hänelle näytetään miten hän näkee itsensä väärän muotoisena? Onko taustalla esim. kiusaamista? Kuvitteleeko itsensä todellista pulleammaksi ja tietääkö tietokoneohjelmista joilla mallejakin kavennetaan? Elämään kun saisi liikuntaa, hyviä ystäviä ja kivaa tekemistä. Onko lapsi paljon yksin? Pitää saada lapsi terveydenhoitoon.
[/quote]
Lapsi on lähes kaiken aikaa yksin. On ujo ja herkkä jollain tavalla. On myös todella luova ja taitava, mutta ei tunnista omaa taitavuuttaan tai ei arvosta sitä. Kivaa tekemistä varmasti kaipaisi, mutta muut samanikäiset ovat jotenkin eri aaltopituudella. Samanhenkistä lasta on vaikea löytää. Luokkakavereista kukaan ei ole ystävä. On hankalaa, kun ketään ei voi pakottaa olemaan ystävä, jos sellaista hyvää suhdetta ei synny.
ap
Sano että poikia ei kiinnosta laudat neidit jote kannattaisiko syödä jotta niitä muotoja tulisi.
Ihan vaikka leikillä sanot noin, kyllä se pistää ainakin miettimään koska jonkin näköistä huomiota kaikki haluaa(en tarkoita että huora haluaa olla, huorat ovat erikseen) ja oikeesti lautana oleminen ei kiinnosta poikia, tossa iässä varsinkaa;DD