Lue keskustelun säännöt.
Nuorella alkava anoreksia? Neuvoja puuttumiseen, kiitos.
26.01.2015 |
Lapsi on kohta 12 -vuotias. Laihtunut, lakannut syömästä, kun pelkää lihovansa. Huomasin tämän syömättömyyden vasta ja tunnusti, ettei koulussakaan syö kuin pari lusikallista. On kotona aina olevinaan "juuri syönyt" ja toisaalta haluaa "syödä" yksin eli ei syö lainkaan. Asiasta on nyt puhuttu ja tarkoitus on että ruoka-aikoina ruokaillaan tästä lähtien yhdessä ja aikuinen valvoo, että lapsi syö. Mitä vinkkejä asiaan puuttumiseen tulee asian kokeneilta tai muuten vaan teiltä lukijoilta?
Kommentit (70)
Koulun terkkariin yhteyttä ja pian!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa antaa neuvoja, muta esimerkin siitä, kun ei ole tullut painon suhteen ongelia voin antaa. Meillä ei ole ollut anoreksan oireita, vaan 12 v on aina nälkäinen ja hoikka.
Ennaltaehkäisen anoreksiaa halailemalla, antamalla poskipusuja, tekemällä yhteisiä tyttöjen juttuja ja kutsun hänet saunaan yhdessä kanssani, laitan hiukset ja vakuuttelen, että hänen huolensa liittyen murrosikään ovat normaaleja, joskin turhia, koska hän on kehittynyt kokoajan hienosti. Lapsella on kehittävä, mutta ei liian vaativa liikuntaharrastus. Se kohottaa itsetuntoa. Kouluasioissa toppuuttelen, ettei muutenkin erinomaisesti menestyvänä odota aina napakymppisuorituksia itseltään. Olen korostanut myös sitä, että hänellä on koti, jossa olla 18 v täytettyäänkin, jos halua opiskella kotoa käsin. Jälkiruokaa tahtoo joka päivä ja saakin. Sanonkin, että paljon liikkuva ja kasvava kuluttaa enemmän, kuin ehtii syödä, nyt kun on aika muodonmuutoksenkin. Lantio levenee ja rinnat kasvavat ja tyttö saa olla ylpeä siitä!
Olen kuulemma hänen esikuvanaan. Olen synnyttänyt ja olen pulskistunut, joskin normaalin painon rajoissa ja ryhtini säilyttäen. Kerron, että nainen näyttää erilaiselta eri ikäisenä ja sekin on normaalia. En tee isoa numeroa hänen kehityksestään ja ujostelustaan sen suhteen, vaan otan mieluummin hänet kainaloon lähelleni, niinkuin pienempänäkin ja hyväksyn kaikki kehon muutokset. Kerron, että ikä on vain numeroita.
Jotenkin epätodellinen olo itsellä. Onko tämä oikeasti vakava oire? Mitä jos meneekin ohi? On vain murrosiän kuohuntaa? Toisaalta hirveä huoli ja toisaalta tekee mieli unohtaa koko asia ja toivoa, että se menee itsestään ohi. Kynnys soittaa ammattiauttajille on korkea. Olo hämmentynyt.
ap
Syyllistäminen ei auta. Meillä oli lapsella juuri samanikäisenä sama juttu. Koululääkärillä "jäi" Kiinni, itse en tajunnut että oli selkeästi laihtunut jo liikaa. Verikokeet, keskustelua lääkärin kanssa, juttelua kotona, painoseuranta koululla, sitä ei kannata tehdä kotona. En tiedä, millä ihmeen keinolla lapsen paino saatiin nousemaan normaaliksi puolessa vuodessa ja nyt vuoden kuluttua tuosta herkut uppoaa jo vanhaan malliin. Kerroin kyllä anoeksiasta, että on vakava sairaus, johon voi pahimmillaan menehtyä. Tytön itsetunto on noussut vuodessa huimasti, ehkä olemme tehneet jotain eri tavoin, en osaa oikein itse hahmottaa sitä. Harrastusta ei kannata missään nimessä jättää!!! Tsemppiä, alttius säilyy eli se pitää muistaa, vaikka nyt meneekin paremmin.
Yksi näkökulma asiaan tuli anoreksiadokkarista joku aika sitten. Siinä oli tyttö jolla oli todella rakastava suhde perheeseensä, mutta perhe sekaantui liikaa tytön asiohin. Tyttö saatiin paranemaan sillä että hänelle annettiin lisää liikkumavaraa. Sai valita itse omat valinnaiskurssinsa koulussa ja tällaista asiaa, perhe vaikutti liikaa tytön päätöksiin. Siinäkin mielessä tuo jonkun heittämä kysymys kurista voi olla aiheellinen.
En väitä että ap:n tapauksessa asia olisi näin, kai anoreksiaan voi olla monia syitä. Ap:n tytär vaikuttaa herkältä yksilöltä joten ehkä se jotenkin altistaa. Oman lapsen luokalla on tyttö joka on jo alakoulussa anoreksisen laiha. On kiinnittänyt huomiota että hänen äitinsä on aina tosi rasittuneen ja surkean näköinen. Niin surkean että pistää miettimään jotain masennusta tai avioliittomurheita tai sairautta tms. Tai sitten hän murehtii tytärtään? Joka tapauksessa voi kai se anoreksia olla joku reaktio myös tytön ympäristön ilmiöihin. Vaikka paskat minä asiasta mitään tiedän, kunhan nyt oman 5 senttiä tuon keskustuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asutteko lähellä jotakin Tyttöjen Taloa? Saisitko tyttöäsi käymään siellä? Useimmat niistä tarjoavat ammattilaistukea ja tyttöryhmiä - eikä tarvitse olla mitään diagnoosiakaan. Syömishäiriöliitto myös hyvä kanava hakea tukea.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:20"]
Asutteko lähellä jotakin Tyttöjen Taloa? Saisitko tyttöäsi käymään siellä? Useimmat niistä tarjoavat ammattilaistukea ja tyttöryhmiä - eikä tarvitse olla mitään diagnoosiakaan. Syömishäiriöliitto myös hyvä kanava hakea tukea.
Ohis mutta missä vaiheessa lapsen sukupuoli on tullut ilmi?
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mihin ap katosi, mutta asia on vakava, ja meillä koululääkäri oli erittäin huolissaan tilanteesta. Hän toi huolensa esille minulla ja lapselle hyvin selkeästi. Koin hyvänä että oli joku "virallinen" taho mukana. Verikokeet toivat lapsen kannalta tilanteeseen vakavuuden, eli laihtuminen on vakavaa ja johtuu lapsella jostain sairaudesta fuýysisestä tai henkisestä. Syömishäiriöt ovat psyyken häiriöitä ja on totta että täysin hyvinvoiva nuori ei oireile näin.
Entiseltä syömishäiriöiseltä ajatuksia: Näytä ja kerro että rakastat ja välität, älä huuda, raivoa tai syyttele vaikka tekisi joskus mieli. Ei syömishäiriöinen kiusallaan salaile ja oireile, vaan taustalla on paniikinomainen pelko ruokaa kohtaan. Ja ammattiapua kannattaa hakea heti, terveydenhoitajan kautta vaikka ensin. Yleisiä oireita tuon ikäisillä, joskus menee ohi itsestään, joskus ei. Ei kannata ottaa riskejä, kun on noin nuori ja kasvuikäinenkin vielä kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei,
ottaisin yhteyden asiansa osaavaan terapeuttiin ja aloittaisin käynnit pian. Mitä itse voisit tehdä? En ehkä aloittaisi ainakaan itse ruoasta puhumisella, en ottaisi siihen ehkä tässä vaiheessa mitään kantaa. Yrittäisin lisätä yhteisiä hetkiä esimerkiksi verkkaisilla kävelyillä, jolloin lapsen olisi mahdollista ilman painostusta puhua mieltä painavista asioista. Antaisin hänelle tilaa puhua omin sanoin ja yrittäisin kestää sen, että hiljaisuudet voivat venyä pitkiksikin, eikä lapsi välttämättä kovin jäsentyneesti pysty kertomaan mikä huolettaa / masentaa / pelottaa. Hölläisin kontrollia kaikilla elämänalueilla: lapsen ei tarvitsisi suoriutua mistään täydellisesti, oli se sitten koulua, kotitöitä, harrastuksia. Yrittäisin olla mahdollisimman paljon käytettävissä eli omat työt ja kiireet pyrkisin laittamaan mahdollisuuksien mukaan toiselle sijalle. Yrittäisin höllätä omaa suorituskeskeisyyttäni eli en tässä vaiheessa esimerkiksi kovin tavoitteellisesti urheilisi itse. Yrittäisin miettiä, mistä lapselle saisi terveen ja kohottavan vertaisympäristön eli miettisin, olisiko joku uusi harrastus vaikka musiikin tai kuvataiteiden parissa mahdollinen. Mieluusti sellainen, jossa kontrolli on löysää ja toiminnassa ei ole kovia, eksakteja tavoitteita – ei balettia, ei urheilua, ei klassista musiikkia, ei muutakaan ulkonäkö- tai suorituskeskeistä. Bänditoiminta, kuviskerhot, näytelmäkerhot, jotain tällaista.
Onko näistä jotain apua?
Ja se ammattilaisen apu jo nyt varhaisessa vaiheessa, mieluusti syömishäiriöihin erikoistuneella psykologilla.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:27"]
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:20"]
Asutteko lähellä jotakin Tyttöjen Taloa? Saisitko tyttöäsi käymään siellä? Useimmat niistä tarjoavat ammattilaistukea ja tyttöryhmiä - eikä tarvitse olla mitään diagnoosiakaan. Syömishäiriöliitto myös hyvä kanava hakea tukea.
Ohis mutta missä vaiheessa lapsen sukupuoli on tullut ilmi?
[/quote]
[/quote]
Kävin itse syömässä äsken. Niin, ja tarkoituksella en ole maininnut lapsen sukupuolta. Mutta kun nyt joku tarkkaavainen asian huomasi, niin kyseessä on poika. Eli tyttöjen talo ei ole nyt se juttu, mutta muut syömishäiriölinkit ovat tervetulleita.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMMATTIAPUA heti nyt eikä sitten kun on liian myöhäistä ja lapsi makaa nenämahaletkussa sairaalassa. ihan tosissaan, mahdollisimman aikainen ammattiavun saaminen on ensiarvoisen tärkeää syömishäiriösä. vasta alkanut ilmeisesti niin voi ehkä vielä pysäyttää. ettei tarvi sitten teinivuosia viettää psyk. osastolla kun muut opiskelee.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:46"]
Hei,
ottaisin yhteyden asiansa osaavaan terapeuttiin ja aloittaisin käynnit pian. Mitä itse voisit tehdä? En ehkä aloittaisi ainakaan itse ruoasta puhumisella, en ottaisi siihen ehkä tässä vaiheessa mitään kantaa. Yrittäisin lisätä yhteisiä hetkiä esimerkiksi verkkaisilla kävelyillä, jolloin lapsen olisi mahdollista ilman painostusta puhua mieltä painavista asioista. Antaisin hänelle tilaa puhua omin sanoin ja yrittäisin kestää sen, että hiljaisuudet voivat venyä pitkiksikin, eikä lapsi välttämättä kovin jäsentyneesti pysty kertomaan mikä huolettaa / masentaa / pelottaa. Hölläisin kontrollia kaikilla elämänalueilla: lapsen ei tarvitsisi suoriutua mistään täydellisesti, oli se sitten koulua, kotitöitä, harrastuksia. Yrittäisin olla mahdollisimman paljon käytettävissä eli omat työt ja kiireet pyrkisin laittamaan mahdollisuuksien mukaan toiselle sijalle. Yrittäisin höllätä omaa suorituskeskeisyyttäni eli en tässä vaiheessa esimerkiksi kovin tavoitteellisesti urheilisi itse. Yrittäisin miettiä, mistä lapselle saisi terveen ja kohottavan vertaisympäristön eli miettisin, olisiko joku uusi harrastus vaikka musiikin tai kuvataiteiden parissa mahdollinen. Mieluusti sellainen, jossa kontrolli on löysää ja toiminnassa ei ole kovia, eksakteja tavoitteita – ei balettia, ei urheilua, ei klassista musiikkia, ei muutakaan ulkonäkö- tai suorituskeskeistä. Bänditoiminta, kuviskerhot, näytelmäkerhot, jotain tällaista.
Onko näistä jotain apua?
Ja se ammattilaisen apu jo nyt varhaisessa vaiheessa, mieluusti syömishäiriöihin erikoistuneella psykologilla.
[/quote]
Lapsi on tosi lahjakas näyttelemään, mutta hän on mielettömän kova jännittäjä eikä suostu altistumaan tällaisiin tilanteisiin kuin kotona. En tiedä, kiusataanko koulussa, mutta on tulut tosi tarkaksi, mitä voi laittaa päälle kouluun ja harrastukset ei saisi olla tyttömäisiä, kun ilmeisesti niistä sitten kuittaillaan koulussa. Luulen, että hän haluaa mukauttaa itseään pois luontaisesta tyylistään ja taipumuksistaan. Kokee, ettei ole hyväksytty jotenkin erilaisena.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:49"]
AMMATTIAPUA heti nyt eikä sitten kun on liian myöhäistä ja lapsi makaa nenämahaletkussa sairaalassa. ihan tosissaan, mahdollisimman aikainen ammattiavun saaminen on ensiarvoisen tärkeää syömishäiriösä. vasta alkanut ilmeisesti niin voi ehkä vielä pysäyttää. ettei tarvi sitten teinivuosia viettää psyk. osastolla kun muut opiskelee.
[/quote]
Onko teidän mielestänne tämä tilanne jotenkin tosi vakava? Minä olen vähän sekaisin sen suhteen, onko tämä vakavaa vai ei. Toisaalta olen kauhuissani ja toisaalta en tajua olla kauhuissani. Siis oikeasti kummallinen olo. Suhde toiseen vanhempaan on riitaisa, sieltä ei tule tukea.
Moni peräänkuuluttaa ammattiapua nyt heti. Itsellä jämähtänyt olo, että josko menisi kotikonstein ohi.
ap
Tämä löytyi netistä:
"Ratkaistaanpa suvun riidat" – ei tänä jouluna, kiitos!
Joulu se tulla jollottaa. Älä sorru aloittelijan virheisiin. Kuten näihin. ››
Jenni Kokander: ”Sitä aattoa en unohda”
"Tätäkään en tee" -lista rentouttaa
Keskustele varahoidosta lapsen kanssa etukäteen
Löytyykö teiltä? 5 parasta pikkutavaran kätkijää lastenhuoneeseen
Lapset keräilevät pieniä leluja, lippuja ja lappuja, eli aarteita. Mutta mihin ››
Ratkaisu tumpelolle – koristele helposti täytekakku lapsen synttäreille
Kolme nerokasta säilytysratkaisua - käytätkö näitä?
Kolme viisasta siivousvinkkiä, joita et tiennyt
Vuoden perhepeli on asemansa ansainnut
Superkivassa lammaspelissä valloitetaan laitumia. ››
Lastenlääkäri: Pojan hygienian hoito
Tehkää pojan alapesut mieluiten juoksevalla vedellä suihkuttelemalla, lastenlääkäri neuvoo. ››
Voiko giardia tarttua koiristamme lapsiin?
Lapsen hörökorvien leikkaus – millainen operaatio?
Lapsella valkoinen patti olkapään lähellä – mikä avuksi?
Peppi Pitkätossu luottaa vauhtiin
Helsingin Kaupunginteatterin uusi musiikkinäytelmä Peppi Pitkätossu valloittaa isot ja pienet. ››
Arvio: Siiri ja sotkuinen Kerttu
Arvio: My Little Pony: Equestria Girls – Rainbow Rocks
3+1 parasta keinoa meikata väsymys piiloon
Väsynyt ilme piristyy muutamalla nopsalla konstilla. Jos meikkaat, ota käyttöön ››
Naisen viikset – nyppiä vai ei?
Kokemuksia hampaiden narskuttelun hoidosta
Lapsella syömishäiriö – mitä vanhemmat voivat tehdä?
Meidän Perhe
(2.10.2011 klo 5:55)9
Syömishäiriöt, kuten anoreksia ja bulimia, ovat vakavia ja yhä yleistyviä sairauksia etenkin nuorten naisten keskuudessa. Lapsen tai nuoren syömishäiriö on koko perheelle erittäin raskas ja pitkäaikainen kriisi, josta selviämiseen voi kulua vuosia. Mutta onko mitään, mitä vanhemmat voisivat tehdä ehkäistäkseen lapsen syömishäiriön puhkeamisen?
Syömishäiriöliitto SYLIn mukaan syömishäiriöön sairastuvat yleisimmin noin 15–20-vuotiaat nuoret naiset, mutta sairaus voi puhjeta jo alle 10-vuotiailla tai yhtä hyvin aikuisiässä. Myös poikien syömishäiriöitä diagnosoidaan yhä enemmän. Sairastuneista noin 10 prosenttia on poikia tai miehiä. Arvioiden mukaan jopa joka kymmenes tyttö kärsii jonkinasteisesta syömishäiriöstä ja joka viidennellä on jonkinlaista oireilua nuoruusvuosien aikana.
Mitä syömishäiriöt ovat?
Tunnetuimpia syömishäiriöitä ovat anoreksia eli laihdutushäiriö ja bulimia eli ahmimishäiriö. Näiden lisäksi esiintyy myös paljon epätyypillisiä syömishäiriöitä, joiden oireet muistuttavat anoreksiaa tai bulimiaa, mutta joissa jokin keskeinen oire puuttuu.
Ortoreksia, pakkomielle terveelliseen ruokaan, on esimerkki epätyypillisestä syömishäiriöstä. BED taas on lihavuuteen liittyvä ahmimishäiriö, johon ei sisälly oksentelua tai muita keinoja päästä eroon syödystä ruuasta.
Miksi joku sairastuu?
Syömishäiriöisiä yhdistää usein hallinnan ja kontrollin tavoittelu. Elämän suuret kriisit, muut vaikeudet ja nuoruuden epävarmuus saattavat suistaa lapsen tai nuoren raiteiltaan niin, että syömisen ja painon kontrollointi tuntuu ainoalta tavalta hallita omaa elämää. Kyse on lapsen tai nuoren ahdistuksesta, pahasta olosta ja kyvyttömyydestä purkaa tai käsitellä sitä. Syömishäiriöön sairastuvatkin usein kiltit ja itseltään paljon vaativat tytöt.
Sairaus aiheuttaa riippuvuutta, joten siitä on vaikea parantua noin vain. Samoin häiriö ei puhkea hetkessä, vaan kehittyy vähitellen. Läheiset huomaavatkin sairastumisen usein vasta kun häiriö on edennyt niin pitkälle, että se alkaa vaikuttaa normaaliin elämään.
Syömishäiriö alkaa yleensä viattomasta laihdutuskuurista, joka riistäytyy käsistä. Taustalla on usein häiriintynyt kehonkuva ja mahdollisesti perinnöllisiä persoonallisuustekijöitä, jotka altistavat sairastumiselle. Myös yhteiskunnassa vallitseva laihuuden ihannointi ja kauneuden yliarvostus voivat olla osasyynä syömishäiriön puhkeamiseen.
Mitä vanhemmat voivat tehdä?
Syömishäiriön ehkäisyssä terve itsetunto ja normaali kehonkuva ovat ensiarvoisen tärkeitä. Vaikka lapsen sairastumiseen ei aina voi vaikuttaa, kannattaa pyrkiä vahvistamaan lapsen itsetuntoa ja tervettä kuvaa omasta kehosta. Läsnäolo, lapsen kuunteleminen, kehuminen ja kannustaminen vahvistavat hyvää itsetuntoa.
Ylipainoisten lasten kohdalla laihduttamisesta ei pitäisi tehdä liian suurta numeroa, vaan pyrkiä pääsemään eroon ylimääräisestä painosta hienovaraisesti.
Myös liiallisesta suorituskeskeisyydestä olisi hyvä pyrkiä eroon sekä koulussa että harrastuksissa. Tietyt esteettisyyttä ja laihuutta korostavat urheilulajit saattavat edesauttaa muutenkin syömishäiriön riskiryhmässä olevan sairastumista.
Myös vanhempien, etenkin äidin, esimerkillä on merkitystä. Jos äiti vahtii koko ajan painoaan, syö epänormaalisti ja korostaa liiallisesti hyvän ulkonäön merkitystä, voi lapselle muodostua vääränlainen mielikuva normaalista kehosta ja syömisestä.
Jos lapsi tai nuori kuitenkin sairastuu syömishäiriöön, on apua syytä hakea välittömästi, sillä mitä kauemmin syömishäiriö kestää, sitä vaikeampi siitä on toipua.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:57"]
Onko teidän mielestänne tämä tilanne jotenkin tosi vakava? Minä olen vähän sekaisin sen suhteen, onko tämä vakavaa vai ei. Toisaalta olen kauhuissani ja toisaalta en tajua olla kauhuissani. Siis oikeasti kummallinen olo. Suhde toiseen vanhempaan on riitaisa, sieltä ei tule tukea.
Moni peräänkuuluttaa ammattiapua nyt heti. Itsellä jämähtänyt olo, että josko menisi kotikonstein ohi.
ap
[/quote]
mehän emme tilanteen vakavuutta tiedä, kuten et sinäkään.
Mikset ottaisi johonkin ammattitahoon yhteyttä itse ja ensin ihan aikuisten kesken juttelisitte siitä, mitä tässä tilanteessa olisi fiksuinta tehdä. Eli, että katsotaanko vielä ja saisit ehkä jotain vinkkejä, vai otetaanko lapsi mukaan ammattilaisen luo jne.
Saisit ainakin uutta näkökulmaa ja ehkä mielenrauhaa. Ja jos käy ilmi, että tilanne on vakava, sinulla olisi tavallaan jo kanava auki ja suunnitelma selvä seuraavaan askeleeseen.
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja ymmärrän huolesi. Mulla on 12-vuotias masentunut lapsi, jolla ei ainakaan vielä ole anoreksiaa, mutta paino ei nouse ja hän on hyvin hoikka. Terveydenhoitaja puuttui painoasiaan ja kotona lapsen kanssa jutellessa olen huomannut hänen masennuksensa ja ahdistuksensa.
Tuntuu myös siltä, että välillä sitä maalaa piruja seinille turhaa. Ehkä vähättely kuuluu shokkivaiheeseen, koska kuitenkin kauhuskenaariot alkavat pyöriä mielessä. Ota asia kuitenkin vakavasti ja hae apua. Koulun terveydenhoitaja ohjasi meidät paikkakunnan perhekeskukseen, jossa nyt käymme. He ohjaavat tarvittaessa eteenpäin.
Ole lähellä lasta ja kuuntele. Meidän lapsi on myös hyvin taiteellinen ja herkkä, kokee olevansa ulkopuolinen kaveriporukassa. On joutunut aiemmin kohtaamaan koulukiusaamista ja elämässä on ollut muitakin myllerryksiä. Älä jää yksin, hae itsellesikin keskusteluapua. Ainakin perhekeskuksesta sitä on saatavilla.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 13:09"]
Olen itse samanlaisessa tilanteessa ja ymmärrän huolesi. Mulla on 12-vuotias masentunut lapsi, jolla ei ainakaan vielä ole anoreksiaa, mutta paino ei nouse ja hän on hyvin hoikka. Terveydenhoitaja puuttui painoasiaan ja kotona lapsen kanssa jutellessa olen huomannut hänen masennuksensa ja ahdistuksensa.
Tuntuu myös siltä, että välillä sitä maalaa piruja seinille turhaa. Ehkä vähättely kuuluu shokkivaiheeseen, koska kuitenkin kauhuskenaariot alkavat pyöriä mielessä. Ota asia kuitenkin vakavasti ja hae apua. Koulun terveydenhoitaja ohjasi meidät paikkakunnan perhekeskukseen, jossa nyt käymme. He ohjaavat tarvittaessa eteenpäin.
Ole lähellä lasta ja kuuntele. Meidän lapsi on myös hyvin taiteellinen ja herkkä, kokee olevansa ulkopuolinen kaveriporukassa. On joutunut aiemmin kohtaamaan koulukiusaamista ja elämässä on ollut muitakin myllerryksiä. Älä jää yksin, hae itsellesikin keskusteluapua. Ainakin perhekeskuksesta sitä on saatavilla.
Tsemppiä!
[/quote]
Olipas ihanan lämmin viesti. Oikein kyyneleet nousivat silmiin. Kiitos.
ap
Syömishäiriö on todella vaikeaa kitkeä pois, sillä sairastaneella tulee aika todennäköisesti aina olemaan sairas suhde ruokaan (vaikka olisikin näennäisesti parantunut, voi ruoka silti olla ajatuksissa koko ajan). Siksi on hyvä suhtautua tähän vakavasti jo nyt. Älä kuitenkaan ala panikoimaan, vaan koita ottaa rauhallisesti, ei tässä kuitenkaan yhdessä yössä maailma kaadu. Syömishäiriöt on yleensä tapa kontrolloida, jos on huono itsetunto, yksinäinen tjsp niin painon hallinta voi olla se ainoa lohtu ja turva. Anoreksiassa yleensä kehittyy sellainen "anoreksiaminä", joka sanelee säännöt ja jonka läsnäolo on jollain tapaa lohdullistakin. On siis tärkeää että lapselle koittaa parhaansa mukaan luoka turvallisen ympäristön. Ammattiauttaja osaa käsitellä näitä asioita oikein ja kertoo vanhemmillekin miten toimia, ja ette jäisi yksin ongelman kanssa, siksi sen suhteen on hyvä toimia varhain. Tsemppiä teille molemmille, ja kuten sanoinkin jo, vaikka tässä kovasti varoitellaan ja kauhistellaan niin älä mene paniikkiin.
[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 12:02"]
Muistakaa myös, että rankaiseva käsi on rakastava käsi.
[/quote]
Mitä tarkoitat?