"Ihminen on luotu kokemaan kaikki omat tunteensa, myös epämiellyttävät. Et mene rikki, vaikka sinulla olisi voimakas ahdistustila juuri nyt. Kaikki tunteet ovat normaaleja."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon yleisesti sitä mieltä että kaikki tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi, mutta on olemassa myös niin syviä mustia masennus- ja ahdistustiloja ettei yksinkertaisesti kestä kaikkia tunteita. Kaikki ei tällaista tilaa ole ikinä kokeneet tai tule välttämätti ikinä kokemaankaan.

Totta. Usein sanotaan, että ihmiselle ei anneta enemmän kannettavaksi kuin hän kestää, mutta se ei ole totta. Joskus yhden ihmisen kohdalle osuu yhtä aikaa liikaa, ja vahvinkin ihminen murtuu (mikä voi johtaa esim. itsemurhaan tai sen yritykseen).

Itsellä on nyt tämä tilanne. Kolme viimeistä vuotta ovat olleet helvettiä, tyhjyyttä, vastoinkäymisiä ja elämänhalun täydellistä menettämistä. Ei jaksa, kun ei ole enää mitään syytä jaksaa ja toivoa paremmasta ei ole. 

Olen itsekin sitä mieltä, että ei ihminen mene rikki, mutta musertua voi, kun tarpeeksi kauan ja tarpeeksi monelta taholta tulee tykitystä. Enkä kaipaa sääliä, totesin vain omakohtaisen faktan.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Eipä se ihminen mene rikki jos se voimakas ahdistus on ainoa tunne mitä tuntee. Senkus hyväksyy vaan ja porskuttaa eteenpäin.

Tunteen olemassaolon hyväksyminen ei tarkoita sitä etteikö asiaa saisi yrittää muuttaa tai että täytyisi alistua tuntemaan sitä hamaan tappiin asti kuin tahdoton kaarnavene. Omasta tunneilmastostaan voi olla vastuussa ja se alkaa nimenomaan olemalla tietoinen ja hyväksymällä ja tunteen olemassaolo.

Tällaisissa keskusteluissa käytettävät käsitteet ovat aina monitulkintaisia ja jo sen takia näkemyksissä on paljon eroja. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan sillä, että "ihminen ei mene rikki"? Yhdelle raju ahdistusjakso tai psykoosi voi jo tarkoittaa rikki menemistä, toiselle taas se on vain osa tervehtymisprosessia, kolmannelle se on kumpaakin.

Ehkä kaikki ovat samaa mieltä siitä, että itsemurhaan päätyminen ainakin on rikki menemistä?

Minulle tuli otsikosta mieleen muistaakseni Jungin väite, että ihmismieli ei pysty tuottamaan ongelmaa, johon se ei myös pystyisi tuottamaan ratkaisua. En ole ihan samaa mieltä, mutta ajatus on kiinnostava.

Faith kirjoitti:

Minulle tuli otsikosta mieleen muistaakseni Jungin väite, että ihmismieli ei pysty tuottamaan ongelmaa, johon se ei myös pystyisi tuottamaan ratkaisua. En ole ihan samaa mieltä, mutta ajatus on kiinnostava.

Ehkä sillä on tarkoitettu, että mieli ei pysty tuottamaan ongelmaa, johon ei olisi potentiaalia keksiä myös ratkaisua. Joskus se vaan voi jäädä toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Minulle tuli otsikosta mieleen muistaakseni Jungin väite, että ihmismieli ei pysty tuottamaan ongelmaa, johon se ei myös pystyisi tuottamaan ratkaisua. En ole ihan samaa mieltä, mutta ajatus on kiinnostava.

Ehkä sillä on tarkoitettu, että mieli ei pysty tuottamaan ongelmaa, johon ei olisi potentiaalia keksiä myös ratkaisua. Joskus se vaan voi jäädä toteutumatta.

Ja jatkan vielä, että itselleni se on ainakin hyvin lohdullinen ajatus, että vaikka kuinka synkältä tilanteeni näyttäisikään ja vaikka kuinka solmuun olisin asiani saanut, niin mun on mahdollista keksiä tilanteeseen joku ratkaisu, saada edes jonkinlaista helpotusta.

Se tulee sitten olemaan synkkä päivä, jos joku päivä kekseliäisyyteni tyrehtyy. Mutta vielä toistaiseksi se on oma suurin vahvuuteni. Kiitos siitä musituttamisesta, tuli tarpeeseen!

Hienoa, sittenhän ei tarvita mitään särkylääkkeitäkään tai muuta kipulääkettä.