Onko pitkä matematiikka ollut joskus pakollinen ylioppilaskirjoituksissa?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen kirjoittanut vuonna 1985 ja kirjoitin lyhyen matikan, mutta ei sekään olisi ollut pakollinen, kun kirjoitin kolme vierasta kieltä. Tyhmä kun menin kirjoittamaan. 

Ei sinun olisi ollut pakko kirjoittaa kolmea vierasta kieltäkään. Kaksikin riitti. Esim. suomi, ruotsi, englanti ja reaali. 

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni silloin kun itse 80-luvun lopulla kirjoitin niin pitkä matikka oli pakko kirjoittaa jos ei kirjoittanut kolmatta vierasta kieltä. Jos taas sen kirjoitti niin ei ollut pakko kirjoittaa matikkaa tai saattoi kirjoittaa lyhyen matikan.

Vuonna -91 ei ollut pakko kirjoittaa kolmatta kieltä. Palikkamatikkalaiset, kuten minä, opiskelimme kolmannen kielen, mutta sitä ei pitänyt kirjoittaa. Kirjoitin äidinkielen, englannin, ruotsin ja reaalin. Kaikki samana keväänä.

Ajat ovat muuttuneet monin tavoin. Ylioppilaskirjoituksissa kielten kuuntelu tapahtui liikuntasalissa, jonka nurkassa oli mankka ja kuuntelu tuli jumppasalin kajareista.😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1989, ja pitkä matikka oli pakko kirjoittaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut lyhyt matikka ja saksan kieli, mutta matikka on aina ollut helppoa minulle mutta kielet työläitä. Pitkässä matikassa pärjää älyllä mutta kielet pitää lukea ulkoa.

Etkä vieläkään tajua, mitä sana pakko tarkoittaa. - Itselleni pakko oli aikanaan kirjoittaa hyväksytysti ruotsinkieli. Jollen olisi kirjoittanut, niin toisena vaihtoehtona olisi ollut, että en tulisi valmistumaan ylioppilaaksi. Ei ollut sellaist vaihtoehtoa, että voisin kirjoittaa ruotsinkielen asemasta, jonkun toisen kielen tai mitään muutakaan oppiainetta. 

Ei, vaan piti saada riittävästi kompensaatiopisteitä, että pääsee kirjoitukset läpi.

En usko, että vaikka olisin kirjoittanut kaikista muista oppiaineista laudaturit niin tällä suorituksella olisi voinut sivuuttaa ruotsinkielen kirjoittamsien. - Toisaalta ihmettelin jossain vaiheessa kun ruotsia ei ollut pakko kirjoittaa mutta oli pakko käydä sitä varten käsittääkseni ihan yhtä paljon paljon kursseja, että miksei sitten joku niiden jälkeen enää edes yrittänyt kirjoitta ruotsia; mitä siinä olsi menettänyt vaikka se olisi tullut nolla pisteisenä takaisin? - Vai uhkasiko kompensaatio toiseen suuntaan? 

Sillä, että ilmoittautuu kokeeseen ja kirjoittaa siihen nimensä, saa arvosanan improbatur= (eli miinus miinus). En muista millä kompensaatiopistemäärällä se kompensoituu, mutta todennäköisesti ällärivi siihen riittää. Todistuksessa lukee silloin ruotsin (tai jonkun muun aineen) kohdalla improbatur, mutta tutkinto on läpi silti.

Jos kompensaatiopisteet eivät riitä, tutkinto ei mene läpi, eikä pääse ylioppilaaksi.

Molempia tapauksia löytyy serkuistani. Olen ollut yo-juhlissa, joissa juhlakalun todistuksessa lukee ruotsin kohdalla improbatur, mutta muu todistus on M-L, että on jäänyt kokonaan ylioppilaaksi valmistumatta, kun ruotsi ei mennyt läpi, eikä kompensaatiopisteet riittäneet.

Pystyikö vielä vuonna 1995 kuusi YO-ainetta kirjoittanut kokelas kiertämään kahdella, ylimääräisellä vieraalla kielellä sekä matematiikan että reaalikokeen? Eikö ainakin toinen noista ollut pakollinen?

Vierailija kirjoitti:

Matikkalinjalla pitkä matikka oli pakollinen ja kieli- tms linjalla lyhyt matikka (lyhyen matikan lukijat saivat kyllä kirjoittaa pitkänkin halutessaan)

t Yo vm 1979

Oppiaineena pakollinen, ei kirjoituksissa, siellä reaaliluokalla (kieliluokalla). Itse en ole kirjoittanut matikkaa lyhyenä enkä pitkänä. En siis ole voinut edes harkita jotain lääketieteellistä,  ellen olisi mennyt ja suorittanut vielä erikseen matikan seitsemäntenä kirjoitettuna aineena.

Vierailija kirjoitti:

Pystyikö vielä vuonna 1995 kuusi YO-ainetta kirjoittanut kokelas kiertämään kahdella, ylimääräisellä vieraalla kielellä sekä matematiikan että reaalikokeen? Eikö ainakin toinen noista ollut pakollinen?

Oli: joko yleinen matematiikka tai reaali. Laajan matematiikan suorittaneilla ei ollut vaihtoehtoja: pakollinen matematiikka ja reaali ylimääräisenä.

Ah, ne olivat aikoja ne: oli luokallinen lukio ja luokallejääntimahdollisuus. R u p u s a k k i lensi koulusta ulos kuin leppäkeihäs, jos jäi toisen kerran samalle luokka-asteelle. Nykyään voi roikkua koulun kirjoilla vaikka 5 vuotta. Tai, no, nykyään on PAKKO roikkua, kun on tämä maksuton toinen aste.

Vierailija kirjoitti:

Ah, ne olivat aikoja ne: oli luokallinen lukio ja luokallejääntimahdollisuus. R u p u s a k k i lensi koulusta ulos kuin leppäkeihäs, jos jäi toisen kerran samalle luokka-asteelle. Nykyään voi roikkua koulun kirjoilla vaikka 5 vuotta. Tai, no, nykyään on PAKKO roikkua, kun on tämä maksuton toinen aste.

Toisaalta osa roikkunee osin tarkoituksella, että saa varmasti kirjoitettua parhaimman tai tai parhaimmat mahdollsiet ylppäreiden arvosanat. 

Mitä tämä käytännössä tarkoitaa lienee tapauskohtaista. - Osalle riittänee, että opiskelee ja kertaillee opintojaan omissa nurkissa (lue: koulun ulkopuolella) kun taas osa haluaisi enemmän kuin mielellään osalloistua lähiopetukseen. Päämääränä on kuitenkin ylioppilaskirjoitukset tai yksittäiten yo arvosanojen korottaminen

Varmasti on myös oppiaine kohtaistakin.

Ajan takaa, että joitain vuosia sitten saatettiin käydä useampi kerta (useammin kuin kolme kertaa) pääsykokeessa. kun into ja himo oli päästä opiskelemaan sitä "omaa juttua"  (, jonka haaveen kyllä jakoi usein monet muut) mutta pääsykokeista oli suoriuduttava kun muita vaihtoehtoja ei ollut.

Nyt näin luulen sitten saatetaan yrittää korottaa ylppäreiden arvosanoja, ettei tarvitsisi osallistua pääsykokeisiin, jossa on vieläkin kovemmat paineet onnistua.  mitään toista korkeakoulu / yliopisto opiskelupaikkaakaan ei uskalleta ottaa vastaan kun halutaan uskoa siihen "omaan juttuun" ja pelätään, että menettää arvokkaat pisteet, joita annetaan ensikertalaisille hakijoille. - Avboimen väylänkinm kautta voi toki saada opiskelupaikan mutta tiedä sitten kuinka helposti. Ilahduttavaa kuitenkin, että ovet korkeakoulu ja tai yliopistio -opintoihin aukeavat nykyisin erilaisia polkuja pitkin. 

Toisaalta voinee kysyä, että aukeneeko jo liian helposti kun korkeakoulu ja yliopisto -opiskelupaikkoja on tarjolla niin paljon kuin on, eikä enää vuosiin vain harvojen valittujen mahdollsiuus.

Sinkkumies 

Lukio olisi täysin turha laitos ilman matematiikkaa.

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. Silloin piti kirjoittaa kuusi ainetta. Minulla ne olivat äidinkieli, ruotsi, englanti, lyhyt saksa, reaali ja pitkä matematiikka.

Tuohon aikaan paras tulos kirjoituksissa oli kuusi ällää. Reaalikokeessa oli kysymyksiä uskonnosta, historiasta, biologiasta, maantiedosta, kemiasta ja fysiikasta. Itse vastasin historian ja fysiikan kysymyksiin.

Ennen varsinaisia kirjoituksia piti suorittaa suullinen tentti neljässä oppiaineessa, jotka sai itse valita.

Vastaako lyhyen matematiikan C suurin piirtein pitkän matematiikan A:ta?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nykyään lukion pointti kun ammattikoulunkin jälkeen voi päästä korkeakouluun tai yliopistoon

Niin VOI päästä.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin ylioppilaaksi 1973. Silloin piti kirjoittaa kuusi ainetta. Minulla ne olivat äidinkieli, ruotsi, englanti, lyhyt saksa, reaali ja pitkä matematiikka.

Tuohon aikaan paras tulos kirjoituksissa oli kuusi ällää. Reaalikokeessa oli kysymyksiä uskonnosta, historiasta, biologiasta, maantiedosta, kemiasta ja fysiikasta. Itse vastasin historian ja fysiikan kysymyksiin.

Ennen varsinaisia kirjoituksia piti suorittaa suullinen tentti neljässä oppiaineessa, jotka sai itse valita.

Wikipedia tietää kyllä väittää muuta tuosta pakollisten määrästä 1970-luvulla:

"Sodan jälkeen annetussa vuoden 1947 asetuksessa pakollisten kokeiden määrä pudotettiin neljään, jolloin matematiikasta ja reaalista tuli vaihtoehtoisia. Samalla sallittiin enintään kahden ylimääräisen kokeen suorittaminen. Tämän jälkeen usean vuosikymmenen ajan ylioppilastutkinnon paras mahdollinen tulos olikin kuusi laudaturia. 1970-luvulla tuli mahdolliseksi täydentää tutkintoa ylimääräisillä kokeilla, joista kokelas sai erillisen todistuksen. Laudatureita saattoi siten kertyä samalle henkilölle enemmän kuin kuusi, mutta ei samaan todistukseen."

Pitkä matematiikka on huimasti vaativampaa kuin lyhyt pölkkypäille suunniteltu matematiikka. Pitkä C on vaativampi kuin lyhyt L eli lyhyt L on jossain pitkän B-C välimaastossa.

Ylioppilas on sivistävä tutkinto. Siihen kuuluu kaikkea yhteiskuntamme eri toiminnoista. Oikein hyvä ihmisille, jotka eivät vielä oikein tiedä varmaksi, mitä haluaisivat tehdä. Saa parempaa ymmärrystä eri asioista kuin että menisi amikseen työmuurahaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyikö vielä vuonna 1995 kuusi YO-ainetta kirjoittanut kokelas kiertämään kahdella, ylimääräisellä vieraalla kielellä sekä matematiikan että reaalikokeen? Eikö ainakin toinen noista ollut pakollinen?

Oli: joko yleinen matematiikka tai reaali. Laajan matematiikan suorittaneilla ei ollut vaihtoehtoja: pakollinen matematiikka ja reaali ylimääräisenä.

Pitkän matematiikan valinneet halusivat yleensä kirjoittaa ne kaikki 6 ainetta mukaan lukien reaalin ja toisen vieraan kielen kuten saksan eikä tarkoituksena ollut mennä yli sieltä mistä aita on matalin. Reaaliin kuului mm. historia, uskonto, fysiikka, kemia ja biologia. Reaalikokeessa piti vastata 10 kysymykseen, jotka sai valita niiltä aloilta, jotka tuntuivat itsestä vahvimmilta. 761

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on nykyään lukion pointti kun ammattikoulunkin jälkeen voi päästä korkeakouluun tai yliopistoon

Niin VOI päästä.

Ja valmistuakin ja jatkaa opintojaan aina vaikka tohtoriksi asti. Harvinaista mutta täysin mahdollista. Se, mikä lienee olennaista on. että ei keskiarvoa alemmilla yo-arvosanoilla paljoa juhli ja ole arvoa. Toki saa yleisen hakukelpoisuuden yliopistoon ja voi päästä ja saada paikan (itse olen malli esimerkki) mutta en menisi väittämään yhdellekään ammatkoulusta valmistuneelle, että omaisin jotenkin merkittävästi heitä paremmat kyvyt opiskella ja suorittaa opintoja korkeakoulussa ja tai niin kuin nyt yliopistolla.

Mutta enhän minä edes erota kenenkään koulutustaustaa päältäpäin.

Huonoja arvauksia voin esittää, vaan niillä lienee ihan yhtä paljon tai varmasti vieläkin vähemmän arvoa kuin sillä fuksilla jolla on noussut ja mennyt opiskelupaikan saaminen kusen lailla hattuun.

Saahan sitä olla ylpeä ja iloinen opiskelupaikan saannista. Kyllä minäkin olin. Sen sijaan jos ylpeys saa aikaan kusipäisyyttä,  vielä toisenakin opiskeluvuotena, niin olisin enemmän kuin kummissani. Ei se yliopistolle/ korkeakouluun opiskelemaan pääseminen nyt niin merkittävä ja suuri ansio ole.