Miksi vanhemmat väittää ettei ainoa lapsi kaipaa sisaruksia?

Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen.

Minäkin olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia.

Jos sinä viihdyit huonosti ainoana, ei se tarkoita kaikkia ainoita. Minun lapseni toivoi pienenä sisarusta, mutta nyt teininä sanoo, että lähtee muualle opiskelemaan, jos/kun tänne tulisi vauva. Silloin, kun oli pieni, minä olin leski, enkä halunnut ketään " korvaavaa miestä " elämääni. Nyt mies on, mutta lapsi jo iso, joten eipä heistä juuri seuraa toisilleen olisi.

Ainoat lapset ei aina osaa kaivata sitä mitä ei ole? En osaa kuin arvata, olenhan yksi kolmesta lapsesta... Pikkuveljen arvon ymmärsin vasta kun sain hänestä leikkikaverin

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen.
[/quote]

Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

[/quote]

Mä uskon että lapseni ilmaisisi jos haluaisi sisaruksia. Mulla itsellä 2 siskoa ei olla tekemisissä keskenämme eikä mies ole juuri oman siskonsa kanssa tekemisissä. Aina ei sisarusten kemiat pelaa eikä heistä ole mitään tukea toisilleen.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:34"]Edelleen vaikuttaa olevan vaikea paikka myöntää vanhemmille että se lapsi voi joskus kaivata niitä sisaruksia. Voihan olla ettei pääosin kaipaa, mutta joskus saattaa hetkellisesti tulla kaipaus ja kyynel silmään kun näkee vaikka miten joku ystävä rakastaa sisaruksiaan. Latistamalla ja vähättelemällä ette saavuta mitään. Ap.
[/quote] ehkä se on vanhemmille helpompi huomata silloin, kun ei halua. Koska hehän siitä lapsiluvusta päättävät, olisi typerää tehdä lapsi, koska meidän maissipertti haluaa.

Olen ainoa lapsi enkä koskaan ole kaivannut sisaruksia. Meillä on yksi lapsi, joka myös on ilmoittanut muuttavansa mummolaan, jos sisaruksia tulee (ei ole tulossa).

Toiset tykkää toiset ei. Sisarukset oli minulle ainakin lapsena usein enemmänki riesa kuin kiva juttu, mutta nyt aikuisena kultaakin kalliimpia. Monet ilot ja surut jaettu yhdessä ja on ihanaa kun on sisaruksia. Minulla on muutama ystävä keillä ei ole sisaruksia. Toinen, "Malla", on nyt 24-vuotias ja harmittelee kun ei niitä sisaruksia ole. Lapsena ei niin kaivannut, mutta nyt hieman kateellinen. Iso suku ja paljon serkkuja ja ystäviä häneltä löytyy, mutta ei kuulemma sama asia. Sitten on "Ulla", kolmikymppinen ainut lapsi. Hänellä ei ole isoa sukua, ei edes kahta vanhempaa, mutta serkkuja ja läheisiä ystäviä löytyy eikä häntä ole koskaan haitannut sisarusten puute. Sitten löytyy "Kalle" 27-vuotta. Mamman helmoissa vieläkin uhmaikäisenä ja hemmoteltuna, jotenkin huomaa että kompromisseja ei ole paljoa joutunut tekemään. Tsemiä ap:lle, en osaisi kuvitella omaa elämääni ilman sisaruksiani...

Minä myös ainoa lapsi ja aina kaipasin sisaruksia. Ja kaipaisin vieläkin!!! Siksi halusin ehdottomasti esikoiselleni sisaruksen vaikka muuten olisin voinut jäädä yhteen lapseen.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

[/quote]

Minulla on psykopaaattiveli, josta ei ole mitään tukea missään emmekä ole missään tekemisissä. Olisin onnellisempi, jos häntä ei olisi. Eipä olisi kukaan vainoamassa ja epäsuorasti tekemässä kiusaa laittamalla nettiin kirjoituksia minusta ym. Toki olisin toivonut siskoa, joka olisi ystävä ja läheinen ihminen, mutta enpä saanut sellaista. Vanhemmat eivät voi päättää, millaiset välit sisaruksille syntyy.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen.
[/quote]

Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.
[/quote]vastasin ylempänä olevani ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Serkuillakaan ei paljoa käyttöä ole, minulla on kolme. Yhden kanssa en ole ollut kahteenkymmeneen vuoteen missään tekemisissä ja kahta muuta näen kerran pari vuodessa, korkeintaan. Vaimollani on yksi sisar, tapaavat kaksi kertaa vuodessa, eivät koskaan soittele.
Kaikki eivät oikeasti kaipaa sisaruksia tai valtavaa sukua muutenkaan.

Olen ainoa lapsi, enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Olen kyllä muutenkin hyvin epäsosiaalinen ja vietän mieluiten vapaa-aikani yksin.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:35"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:31"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 17:27"]Meidän 6v ainokaisemme ei ole ikinä sanonut haluavansa sisaruksia vaan on erittäin tyytyväinen ainoana lapsena. On itse sanonut että tykkää olla ainoa lapsi. Hänellä on kyllä paljon kavereita ja hän on luonteeltaan hyvin avoin ja sosiaalinen. [/quote] Niin minunkin vanhempani sanoivat että en ole sanonut/ilmaissut kaipaavani sisaruksia. Kaikkea lapsi ei näytä ulospäin tai osaa ilmaista. Ja joskus se sisarusten kaipuu saattaa iskeä vasta aikuisenakin, kun toisista tulee tätejä, setiä ja enoja ja kylästellään sisarusten luona. Eikä ainoan lapsen oma lapsi voi saada serkkuja oman suvun puolelta. Kaipaa sellaista yhteenkuuluvuutta jota ei ystävyyssuhteissa ole. Ap.

[/quote]

Mä uskon että lapseni ilmaisisi jos haluaisi sisaruksia. Mulla itsellä 2 siskoa ei olla tekemisissä keskenämme eikä mies ole juuri oman siskonsa kanssa tekemisissä. Aina ei sisarusten kemiat pelaa eikä heistä ole mitään tukea toisilleen.
[/quote]

Se on totta ettei sisarusten kemiat aina pelaa ja välit saattaa olla aika olemattomat. Tiedän myös todella pahoja sisarusriitoja. Minun ainoan lapsen näkökulmastani sellainen on todella surullista että joku kellä se sisarus on ei tahdo häntä tavatakaan. Vaikka toisaalta ymmärrän ettei niitä huonoja kemioita voi pakolla muuttaa hyväksi. Ap.

Koskaan eivät ole väittäneet, ei ole tarvinnut kai todistella kenellekään kuten nykyään ilmeisesti pitää. Mutta en ole halunnut sisaruksia kuin joskus ohimenevän hetken.

Moni voi kaivata sisarusta, mutta todellisuudessa kaipaa haavekuvaa sisaresta. Todellisuus voi olla toinen... Kemiat eivät välttämättä kohtaa ja pikkuveljestä ei ehkä olekaan isosiskolle kaivatuksi kaveriksi nukkeleikkeihin.

Liittyykö tämä enemmänkin yksinäisyyden tunteeseen kuin oikeastaan sisarettomuuteen?

Ilmeisesti sun vanhemmat eivät tienneet, että olisit kaivannut sisaruksia, ja siksi ovat noin sanoneet. Jos sulla olisi sisaruksia, ei ole mitään takeita, että olisit heidän kanssaan missään tekemisissä.

Itse olen ainokainen, muistan joskus haaveilleeni, että mulla olisi isoveli... No, sitähän ei olisi edes voinut saada, ja olisiko siitä minulle iloa vai ei? Ei voi tietää, so? En nytkään kaipaa sellaista, mitä ei ole olemassa.

Mulla on yksi lapsi ja onneksi ex miehellä on 3 paljon nuorempaa sisarusta lapselleni. Kävi mukavasti.