Lue keskustelun säännöt.
Olen nyt päättänyt lopettaa tapailun.
25.01.2015 |
Olen tapaillut jo pitkän aikaa erästä miestä jonka kanssa kaikki toimii, tykkäämme toisistamme, yhdessäolo on ihanaa. Mies kohtelee hyvin, ei oikeastaan mitään pahaa sanottavaa.
Ainoana ongelmana on se, että mies ei halua sitoutua minuun. Ehkä joskus mutta ei missään nimessä ainakaan nyt. Eikä tapaa minua julkisesti missään vaikka kaverinsa tietävätkin että tapaillaan.
Jotenkin en jaksa enää odottaa ja luulen että asia ei muuttuisi mihinkään vaikka kuinka tässä odottaisin. Itse en ole enää pahemmin edes tapaamisia ehdottanut, lähes kaikki tulee miehen puolelta. Mietin päivittäin pääni puhki sillä että mitä mies minusta haluaa, koska kuitenkin kutsuu hellittelynimillä, kertoo oma-aloitteisesti menemisistään, puhuu tulevaisuuden haaveistaan, haluaa tavata ym. Olen tulkinnut miehen väärin kuvitellessani että seurustellaan Koska käyttäydytään niinkuin seurusteltaisiin, mutta kun erehdyin kysymään asiasta, ei tämä ollutkaan sitä.
En ole miehelle puhunut näistä tunteistani ja siitä että mietin pääni puhki, mutta nyt olen päättänyt lopettaa tapailun. Tuntuu vaan hirveän pahalta ja itkettää :, ( mutta kai tästä joskus yli päästään...
Kommentit (107)
Jos ei mies tunne itseään niin ei se tiedä mitä haluaa. Mies joka tietää mitä haluaa vie sydämen. Minä odotin kunnes tapasin sellaisen miehen, että jo ensimmäisestä tapaamisesta hänen äänensä, sanat, olemus, käytös, ihan kaikki sai joka soluni kääntymään häneen ja se tunne on edelleen. Olisin menettänyt tämän rakkauden jos olisin tyytynyt ihan hyvään vaihtoehtoon eron jälkeen. Jäitä hattuun! Elämä aina yllättää jos on malttia ja vähän kranttu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:24"]Mulle toisaalta sopisi sellainen tapailusuhde, jossa ei seurustella, mutta ehkä miettisin myös, että olenko tosiaan vain varalla. Jos et ole tyytyväinen, ei sille mitään mahda.
[/quote]
Mullekin tää tavallaan käy koska arki on niin kiireistä eikä sitä aikaa ole silloin tapailulle, mutta toisaalta tää ei tyydytä täysin. Tosi vaikeeta..
-ap
Onko 6 kk tapailu yhä tapailua? Minä sanoisin tuota jo seurusteluksi.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:27"]Jos ei mies tunne itseään niin ei se tiedä mitä haluaa. Mies joka tietää mitä haluaa vie sydämen. Minä odotin kunnes tapasin sellaisen miehen, että jo ensimmäisestä tapaamisesta hänen äänensä, sanat, olemus, käytös, ihan kaikki sai joka soluni kääntymään häneen ja se tunne on edelleen. Olisin menettänyt tämän rakkauden jos olisin tyytynyt ihan hyvään vaihtoehtoon eron jälkeen. Jäitä hattuun! Elämä aina yllättää jos on malttia ja vähän kranttu ;)
[/quote]
Mies kyllä tietää mitä haluaa ja taitaakin nyt tietää ettei halua ainakaan minua :D on meinaan todella kärkäs mielipiteissään ja tekee juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos kysyy tästä seurusteluasiasta, ei yhtäkkiä tiedäkään mitä haluaa..
-ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:31"]Onko 6 kk tapailu yhä tapailua? Minä sanoisin tuota jo seurusteluksi.
[/quote]
Niin minäkin, mutta mies ei sanojensa mukaan ole valmis seurusteluun. Ajatellaan ilmeisesti seurustelusta hyvin eri tavalla.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nyt oikein tunnu, että te olisitte hyvä pari. Mies vaikuttaa sellaiselta rusinat pullasta -tyypiltä. Olisiko joku selkeämpi ja reippaampi sinulle rakkaampi? Joku joka saa sinut nauramaan ja luottamaan. Sellaiseen mieheen kannattaa rakastua. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:38"]Ei nyt oikein tunnu, että te olisitte hyvä pari. Mies vaikuttaa sellaiselta rusinat pullasta -tyypiltä. Olisiko joku selkeämpi ja reippaampi sinulle rakkaampi? Joku joka saa sinut nauramaan ja luottamaan. Sellaiseen mieheen kannattaa rakastua. Tsemppiä!
[/quote]
Mies on erittäin reipas ja luotettava sekä saa minut nauramaan. Mutta selkeä ei kyllä missään nimessä ole.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:31"]Onko 6 kk tapailu yhä tapailua? Minä sanoisin tuota jo seurusteluksi. [/quote] Niin minäkin, mutta mies ei sanojensa mukaan ole valmis seurusteluun. Ajatellaan ilmeisesti seurustelusta hyvin eri tavalla. -ap
[/quote]
Onpa harmillista. Ihan hyviä neuvoja olet jo saanut.
Sitoutumiskammoisia miehiä on kahdenlaisia: Sellaisia, jotka ovat vain hitaita kypsymään ja haluavat lopulta sitoutua, sekä niitä, jotka ei halua sitoutua missään vaiheessa ja jäävät ikuisiksi poikamiehiksi. Sun pitää vain selvittää, kumpaan leiriin miehesi kuuluu.
Oma tarinani on sellainen, että seurustelin mieheni kanssa useita vuosia niin, ettei asuttu yhdessä. Muutettiin lopulta yhteen ja asuttiin useita vuosia ennenkuin annettiin lapsen tulla. Naimisissa ei olla vieläkään, mutta ollaan sitouduttu toisiimme lapsen ja asuntolainan muodossa. Epäromanttista ehkä, mutta sopii meille. Joillekin taas naimisiinmeno on kynnyskysymys, eikä joku nainen voisi harkitakaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ei naimisiin tahdo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:38"]Ei nyt oikein tunnu, että te olisitte hyvä pari. Mies vaikuttaa sellaiselta rusinat pullasta -tyypiltä. Olisiko joku selkeämpi ja reippaampi sinulle rakkaampi? Joku joka saa sinut nauramaan ja luottamaan. Sellaiseen mieheen kannattaa rakastua. Tsemppiä!
[/quote]
On sanonut että silloin kun sitoutuu, sitoutuu täysillä ja sitten puhutaan jo naimisiin menosta ym. On todella vastuuntuntoinen ja luotettava ym kun on suhteessa, mutta minun kanssani ei nyt halua suhteeseen. Ei osaa sanoa haluaako koskaa mutta ei ainakaan nyt.
-ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:50"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:31"]Onko 6 kk tapailu yhä tapailua? Minä sanoisin tuota jo seurusteluksi. [/quote] Niin minäkin, mutta mies ei sanojensa mukaan ole valmis seurusteluun. Ajatellaan ilmeisesti seurustelusta hyvin eri tavalla. -ap
[/quote]
Onpa harmillista. Ihan hyviä neuvoja olet jo saanut.
Sitoutumiskammoisia miehiä on kahdenlaisia: Sellaisia, jotka ovat vain hitaita kypsymään ja haluavat lopulta sitoutua, sekä niitä, jotka ei halua sitoutua missään vaiheessa ja jäävät ikuisiksi poikamiehiksi. Sun pitää vain selvittää, kumpaan leiriin miehesi kuuluu.
Oma tarinani on sellainen, että seurustelin mieheni kanssa useita vuosia niin, ettei asuttu yhdessä. Muutettiin lopulta yhteen ja asuttiin useita vuosia ennenkuin annettiin lapsen tulla. Naimisissa ei olla vieläkään, mutta ollaan sitouduttu toisiimme lapsen ja asuntolainan muodossa. Epäromanttista ehkä, mutta sopii meille. Joillekin taas naimisiinmeno on kynnyskysymys, eikä joku nainen voisi harkitakaan suhdetta sellaisen miehen kanssa, joka ei naimisiin tahdo.
[/quote]
Kysyin että aikooko olla koko loppuelämänsä yksin niin kuulemma ei. Ja on kyllä pikkupikkuhiljaa alkanut sitoutua enemmän minuun mutta taitaa vaatia aika paljon että meidän jutussa otettaisiin vielä lapsetkin mukaan tähän..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppejä mulle nyt vielä? :)
-ap
Tapailin vastaavanlaista miestä kolme vuotta. Ei halunnut seurustella, suorastaan suuttui, jos yritin edes puhua suhteemme laadusta. Olimme kuulemma vain kavereita, jotka viettivät aikaa yhdessä, tykkäsi, mutta ei tiennyt rakastaako vai ei, tulevaisuuteen vastaus oli aina "että katsellaan".
Minä, idiootti, noudatin näitä älä painosta miestä-neuvoja ja ajattelin, että kyllä se siitä vielä selkenee. Vietettiin kuitenkin kaikki lomat yhdessä, mies soitti joka päivä, jne. Lopulta minulta vain loppui usko, halusin suhteen, jossa olen edes sen verran tärkeä, että voi sanoa seurustelevansa, haluavansa olla yhdessä, sitoutuvansa molemmin puolin, sanoa toista kumppanikseen, rakkaaksi. Pieniä, mutta lopulta järkälemäisiin mittoihin kasvaneita asioita.
Lopetin suhteen ja mies suuttui verisesti. Kuulemma oli ajatellut vaikka mitä, mutta ei vain pystynyt sanomaan. No se oli siinä vaiheessa myöhäistä. Nuolin haavojani tämän jälkeen aika kauan, mutta nyt olen tavannut miehen, joka tietää mitä haluaa ja en voisi olla onnellisempi. Tämä pitää paikkansa täysin:
Mies joka tietää mitä haluaa vie sydämen. Minä odotin kunnes tapasin sellaisen miehen, että jo ensimmäisestä tapaamisesta hänen äänensä, sanat, olemus, käytös, ihan kaikki sai joka soluni kääntymään häneen ja se tunne on edelleen. Olisin menettänyt tämän rakkauden jos olisin tyytynyt ihan hyvään vaihtoehtoon eron jälkeen. Jäitä hattuun! Elämä aina yllättää jos on malttia ja vähän kranttu ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa tutulta. Itse tapailin erästä miestä yli vuoden, ja hän kyllä jaksoi muistutella että me ei sitten muuten seurustella. Jätin hänet, mutta muutaman kuukauden jälkeen olimme taas "yhdessä", siis tapailimme. Meni muutama kuukausi ja oli hänen vuoronsa jättää minut, koska "aika ei riitä". Hän eronnut, lapsia, muten minullakin. On töitä ja opiskelua, yhdistysoimintaa, sukulaisia, jne. Kaikki muu meni minun edelle. Vaikka juuri tuolla tavalla valeli minua rakkaudella ja tulevaisuuden haaveiluilla, ja olimme oikeasti todella rakastuneita. Ja olemme yli 40-vuotiaita.
Mutta kaikki meni aina vain hänen ehdoillaan, ja se teki "suhteesta" epätasapainoisen ja ahdistavan. Lopulta en enää voinut sopia omia vapaapäivien menojani, esim. treffejä ystävien kanssa siltä varalta, että miehellä olisikin aikaa minulle. Uskomatonta mutta totta.
Minusta tällainen käytös on epämiehekästä, ja kertoo pelkuruudesta tunne-elämässä (entinen avioliitto päättyi eroon, niin varmasti tämäkin "suhde") ja tunteellisesta laiskuudesta: otetaan mitä halutaan mutta ei anneta mitä toinen tarvitsee. Ei oteta toisen huomioita tai toiveita ollenkaan tosissaan. Mielummin keskitytään kaikkeen "järkevään" (esim. työ), ettei tarvitse säätää tällaisten "vaativien" tunneasioiden kanssa (kahden päivän yhdessäolo kahden viikon välein ja yökylään pyytäminen joskus välissä oli "savustamista"). Ollaan niin rakastunutta, ja kehutaan maasta taivaisiin parhaaksi ikinä tapaamaksi naiseksi, mutta ei sitouduta tunteilla täysillä. Käsijarru päällä kihnutetaan hiirenä menemään, eli tapaillaan mutta ei seurustella oikeasti, esim. kerrota omille lapsille (!). Mitä ihmettä semmonen on muuta kuin paskahousuilua. Mielummin jätetään kaikki ja ollaan lasten kanssa ja poikaporukoissa, eikä ymmärretä että ei rakkaus kasva joka oksalla, eikä tästä enää nuorruta, että tilaisuudet vähenee vuosi vuodelta ja onko se sitten kiva olla vanhana yksin.
Kun olen surusta ja yksinäisyydestä päässyt jonkun verran eteenpäin, keskitän tarmoni ja rakkauteni paremman miehen löytämiseen. Saas nähdä onko.
Voimaa sulle lopettaa epätyydyttävä "suhde".
Mulla on myös käynyt noin etten viitti sopia menoja omalla vapaaviikonlopulleni sen takia että yleensä silloin on ainut mahdollisuus tavata miestä ellei ole tullut muita tilaisuuksia. Ja se saa tuntemaan itseni säälittäväksi :( ja se on myös yksi syy miksi haluan lopettaa tän.
-ap
No, tsemppiä sitten vielä! :) Ap, kaikesta mitä sanot näkee kyllä että tiedät missä miehen kanssa mennään ja mitä sinun tulee tehdä. Olet aivan oikeassa, hän ei vain kykene sitoutumaan sinuun ja sinulle "suhteenne" on epätyydyttävä. Tee vain kuten jo ylempänä suunnittelitkin, ja seuraavan kerran kun mies on yhteyksissä kerrot että juttunne on loppu.
Meillä naisilla on usein tapana kuvitella, että jos vaan emme painosta ja taivumme sen kymmenelle mutkalle miehen edestä, niin sitten se mies muuttuu ja alkaa käyttäytyä sillä kuin me haluaisimme. Olet tainnut jo huomata, että sinun tapauksesi ei ole se yksi kerta sadasta kun tuollainen onnistuu. Sinä itse vain kärsit ja mies nappailee edelleen rusinat pullasta.
Sitten kun mies taas myöhemmin yrittää saada sinua uudestaan kiikkiin, pysy lujana ja sanot vaan suoraan että etsit nyt vakavaa seurustelusuhdetta etkä mitään satunnaista tapailua, jota mies sinulle tarjoaa.
Pari aikaisempaa pitkää suhdetta takana ja muutama havainto miksi nyt olen onnellisempi kuin aiemmin. Enää ei ole valtataistelua, ei tarvitse pitää puoliaan, ollaan reiluja toisiamme kohtaan. Kumppanuus, ollaan hyvä pari yhdessä, mutta itsenäisiä, luotan ja arvostan. Ei ole mitään epäselvää, kaikesta puhutaan ja ei tarvitse arvailla missä mennään. Sanotaan ääneen mitä tarvitaan ja odotetaan, ollaan realistisia ja rakkaita toisillemme. Hyvää kannattaa odottaa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 20:27"]No, tsemppiä sitten vielä! :) Ap, kaikesta mitä sanot näkee kyllä että tiedät missä miehen kanssa mennään ja mitä sinun tulee tehdä. Olet aivan oikeassa, hän ei vain kykene sitoutumaan sinuun ja sinulle "suhteenne" on epätyydyttävä. Tee vain kuten jo ylempänä suunnittelitkin, ja seuraavan kerran kun mies on yhteyksissä kerrot että juttunne on loppu.
Meillä naisilla on usein tapana kuvitella, että jos vaan emme painosta ja taivumme sen kymmenelle mutkalle miehen edestä, niin sitten se mies muuttuu ja alkaa käyttäytyä sillä kuin me haluaisimme. Olet tainnut jo huomata, että sinun tapauksesi ei ole se yksi kerta sadasta kun tuollainen onnistuu. Sinä itse vain kärsit ja mies nappailee edelleen rusinat pullasta.
Sitten kun mies taas myöhemmin yrittää saada sinua uudestaan kiikkiin, pysy lujana ja sanot vaan suoraan että etsit nyt vakavaa seurustelusuhdetta etkä mitään satunnaista tapailua, jota mies sinulle tarjoaa.
[/quote]
Kiitos tsempeistä :) joo järjellä kun ajattelee niin tää on ihan selvä juttu mutta kun sitä tuppaa ajattelemaan niin paljon sydämellään. Mutta aion laittaa tapailun poikki, jos jotain enemmän haluaa niin varmasti sen osaa sitten kertoa jos näin on. :)
-ap
Onko kkukaan teistä saanut tuollaista miestä puhumaan vakavasti suhteesta? Ovatko miehet esitelleet teidät vanhemmilleen? Miten miehet reagoivat eroon? Mää niiiiin tiedän miten turhauttavaa tuossa tilanteessa on, olen sellaisessa itsekin....
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 18:20"]Itse pystyt vaikuttamaan elämääsi eniten. Älä hyväksy tilannetta, jos se ei ole sinulle tyydyttävä. Maailma on miehiä täynnä.
[/quote]
Joo tää ei ole kyllä tyydyttävä tilanne. Tai välillä tuntuu että on kun mies antaa ymmärtää että tässä on jotain enemmän, mutta jos vihjaa jotain siihen suuntaan puheissa niin saakin tyrmäyksen. Ei ole ikinä tullut vastaan tällaista tilannetta jossa mies antaa todella ymmärtää että haluaa jotain enemmän mutta sitten ei haluakaan. On kyllä sanonut olevansa hankala. Ei ole seurustellut erossa jälkeen kenenkään kanssa.
-ap