[][] SYYSVÄEN WEEKEND [][]
Kommentit (67)
Meillä on ollut pakollista hankkia luottokortti. Tällä hetkellä on miehellä luottokortti ja mulla siihen rinnakkaiskortti. Muuten ei käytetä, mutta mies maksaa esim. töissä ruokalassa sillä (en tiedä miksi sellainen systeemi) ja matkoilla se on lähes pakollinen. Siinä mielessä kyllä hyvä, kun voi tosiaan ostaa musiikkia yms netistä. Mutta meilläkään se ei ole mikään vakituinen maksuväline.
T: Ynis
Ei sitten retkeillä tänään, Motti on ihan kunnolla kipeä:( Toivottavasti ei Lila teidän tytöt saanut, en tosiaan nähnyt mitään merkkejä torstaina, mutta pahimpaan mahdolliseen tartuttamis ajankohtaan teillä vierailtiin:(
Minäkään en ole ollenkaan luottokortti ihmisiä, mutta todettiin kanssa matkojen takia pakolliseksi. Muuten ei käytetä, tuntuu, että sillä nopeasti saa tylsän kierteen aikaiseksi.
Jaha, palailen päivällä, potilas huutelee sohvalta. Aika söpö tapaus peiton alla nallejen kanssa makoillessaan, itse sinne halusi ja sanoi, että väsy on. Yö olikin huono, jospa saa päivällä otettua takaisin.
Aavis ja Motti
Onnea Tea :) Hyvä on tämä vuosikymmenys.
Aavis, täällä toinen yh. Mies tulee reissusta tänä iltana. Voimia sullekin loppuaikaan ja toivottavasti tämä lomittaja olisi paremmin töidensä tasalla jatkossa! Kunpa Motille maistuisi ja sopisi uudet maut!
Lilalle halaus! Rankalta on kuulostanut todella teidän elämä.
Täällä muistellaan nyt jotakin mistä ainakin minä olen ulkona kuin lumiukko :) Levillä olisi ollut varmasti ihana olla mukana!
Yniksen musiikkiG. Minä kuuntelen kyllä niin laidasta laitaan ja fiiliksen mukaan että hyvin vaikea on sanoa mitään lempparia. Se kun vaihtelee sen mukaan millainen on mieliala. Ja melodian lisäksi minulle on melkein yhtä tärkeitä sanat.
Joskus hyvin hyvin hyvin nuorena - vielä lähes lapsena - kuuntelin DuranDurania korvat kuumina ja välillä haluan vieläkin kuunnella muutamia kappaleita: Come undone (uudempi jo) ja Save a prayer miellyttää. Varsinkin jälkimmäisen sanat jotka vasta näin vanhemmiten ovat avautuneet :)
No joo, mutta niinkuin sanoin, en osaa nimetä lempparia. Minäkin hoilaan täysillä mukana kun sellainen olo ja tarve tulee :)
Pitää mennä. Likalla on joku hätänä. Muillekin oli jotakin asiaa mutta myöhemmin sitten .. Ajatuksissa olette. Ai niin, Keilin, miten se ensi viikko?
Alli
Kun kerran se lupa on...
Eilen oli työlauantai. Sairas hiki kuvaa parhaiten päivää. 3h tuntui puolet pidemmältä. mies reissussa pari päivää samaan syssyyn. Ni, onneksi ulkona on mitä ihanin syysilma. Eikun reippailemaan.
Mulla on taas " pitäisikö muuttaa kauemmas" vaihe päällä. Jotenkin ahdistaa tämä lähiympäristö ja kaikki mitä on tullut nähtyä tässä kulmilla. Ehkäpä tämä menee ohi, ehkäpä ei, mutta jotenkin skenaario lapsestani käymässä samantyylistä koulua, saman tyylisillä resursseilla ja ongelmilla, kun missä itse olen duunissa, ei liiemmin innosta. Toisaalta, onko se ruoho sittenkään vihreämpää muualla???? Olisiko musta oikeasti pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja aloittamaan alusta jossain ihan muualla, ilman verkostoja?
Näitä pohtien*
Hyvää Syntskää Tepsu!
Piti kommentoida ´paljonkin, mutta ei leikkaa. Lähden ulos tekemään ankkakakkuja.
hk
Mihin tämä viikonloppu taas vilahti? Ja viime viikko? Ja edellinen? Aika on ihan varmasti alkanut juosta nopeampaa.
Täälläpäin melko vakaata työläiselämää. Ei suuria yllätyksiä työ-, koti- eikä hoitorintamalla. Pönksy porskuttaa hoidossa pääosin iloisena, vaikkakin on hoitaja muutamaan otteeseen vihjaissut pojan Suuresta Tahdosta :) En hahmota itse asiaa uhmaiäksi, kun lapsonen on aina tiennyt mitä tahtoo ja osannut ilmaista sen, mutta samapa tuo, millä nimellä ilmiötä kutsutaan. Olemassaoleva asianlaita kumminkin, vaikken sitä itse välttämättä muista huomatakaan.
Nyt alkavat taas tämän työn masentavimmat viikot. Täytyisi korjata koko jakson kirjotelmat, ja on kuulkaas välillä melkoisen turhauttavaa työtä... Kestän melko hyvin kaiken luokassa tapahtuvan puolittaisen ja hutaistun, mutta kirjoittamisista masennun hetkeksi, vaikka valopilkkujakin on. Osa vetää niin alta riman, että tuntuu Suurelta Rangaistukselta joutua lukemaan niitä juttuja.
Hip-sulle myötätuntoa. En ihmettele fiiliksiäsi. Ei sun kuitenkaan ihan landelle tarvitse lähteä tyhjästä aloittamaan. Lähempänäkin on hyvin paljon inhimillisempiä kouluympäristöjä (nimim. työskennellyt koulussa, joka sijaitsee yhden pysäkinvälin teiltä etelään). Mutta joo, pidän suurena siunauksena, etten asu ihan samoilla kulmilla armaiden opetuslapsosteni ja -nuorteni kanssa, vaikka oma kouluni on ihan jees. Jaksamista ja voimia Hip-su sinulle melkoisiin äärioloihin! Älä uuvuta itseäsi aivan loppuun.
Tealle lämpimät synttärionnittelut.
Lilan Rosalle parempaa vointia nythetipaikalla.
Motille paranemista taudista.
Samaa täytyy ihmetellä vaikken ole edes työläinen. Pinot olen nyt lukenut kyllä mutta kirjoittaminen jäänyt. Osa syy on tässä koneessa. Netti toimii jotenkuten, vauva -sivut aika hitaasti. No, paha paljon muista sivuista sanoa kun ei muilla tule lorvittua:)
Musiikkig: Ei mitään yhtä lempparia. Kuuntelisin radiota jos stereot olis kytketty mutta ne on jossain hukassa vielä. Autossa yksin ollessani toosa on täysillä ja nykyään kuunteleen Irinaa. Niin ja teen sitä samaa kuin Keilin; hytkyn liikennevaloissa ja laulan autokaraokea:D Olen kuitenkin aika moniruokainen musiikin suhteen.
TyynyG: On varmasti kysytty sata kertaa, kysyn vielä kerran. Onko syyslapsosillanne tyynyä? Meillä ei ole enkä mä tiedä kaipaakokaan tuo.
Lilalle voimalähetys lähtee. Eläydyin aikalailla tuohon sinun kuvaukseesi tunnelmistasi kun palasti " evakosta" kotiin ja etsit koiraa:( Meidän kisulainenhan oli hukassa Onnia odottaessani kun se oli hoidossa synnyinkodissaan. Minä itkin ihan silmät päästäni ja meidän perhe sitten ajoi 500km sen takia kahden päivän aikana, että käytiin välillä kotona nukkumassa ja ajettiin takaisin etsimään Tikrua. Ja löytyihän se. Kuinka onnellisena se tulikaan äitylinsä syliin:) Mutta se yö ilman kissaa. Mietin kaikki sen leikkihiiret nähdessäni että voi kamala jos ei Tikrua olisikaan. Sitten kun sitä ei enää oikeasti ollutkaan ja naapurin kissakin kävi etsimässä Tikrua meidän pihalta, tuntuihan se pahalle. Hmmm, meillä ei vaan mies oikein ymmärrä ehkä, se ei ole mikään eläinihminen sillä tavalla.
Motti-pojalle myös paranemista ja intoa maistella uutta. Vaikea sanoa mitään järkevää mutta Ayap sen ainakin tiesi, että niukkaakin niukemmalla ruokavaliolla selviää. Luin lehdestä yhdestä 4-v pojasta, joka oli _todella_ allerginen. Se söi kengurunlihaa, amaranttia (vai mitä se nyt on) ja jotain yhtä juttua vielä. Kolmea eri ruoka-ainetta siis. Ennen kengurua oli syönyt strutsia mutta sekin oli lopulta alkanut aiheuttamaan oireita. Jutussa kerrottiin, että eloisa yms. poika, joskin ehkä normaalia kalpeampi. No, en tiedä miksi tuosta kirjoitin, aika töksähtävästikin varmaan. Ehkä se voi antaa toivoa mutta eihän se aina niillä synkimmillä hetkillä taida kantaa sekään.
Tealle hurrrjasti onnea!!! Sitä ollaan sitten jo neljännellä kympillä! Vajaa vuosi niin pääsen itsekin ikänaisten luokkaan:)
Omaakin napaa. Onni on kuumeessa. Taisi perjantaina vähän vilustua. Oltiin mun vanhemmilla ja satoi vettä. Serkukset on niin villejä sisällä, että niiden kanssa on kaikkein sopuisinta olla pihalla ja sinne ne aina haluaakin. Onni lainasi sitten kumpparinsa serkulle, joka oli vielä huonommin sateeseen varustautunut kuin Onni. Onni oli sitten lenkkareissa pihalla ja varpaathan siinä kastuivat. Eilen ei vielä ollut mitään oireita ja pihalla kun oltiin, pysyttiin lämpiminä. Toivottavasti ei taas kestä kuutta päivää kuten keväällä. Rajoittaa sosiaalista elämää aikalailla...
Ja itse kävin salilla ja niskat meni taas siihen jumii, johon pahimmillaan ei auta edes kipupiikit tai kolmiolääkkeet. Keskiviikkona pääsen fysiatrille tuon alaselän vuoksi onneksi. Vuosi sittenhän viimeksi meni kävelykyky ja nyt vihdoin pääsen jatkotutkimuksiin. Vetreä kolmikymppinen joo.
Nyt tuntuu kyllä, että unohdan vaikka ja mitä mutta ei vaan muista muuta.
Aamulla keitin puuroa Onnille kun niin pyysi. Sitten meillä on tällainen (paha) tapa, että Onni saa sokerikupin, jossa on ihan vähän sokeria. Se lappaa sitä lautaselle yhteen kohtaan ja minä syötän puuroa tai se syö itse. Välillä käytetään puurolusikkaa aavistuksen sokerissa. (Ei siis saa sokeria kilokaupalla). Tänä aamuna sama homma. Onni söi ja sanoi " on pahhaa puurua" . Sitten minä laitoin vähän lisää sokeria ja toisen lusikallisen jälkeen se yökki, kysyi mikä tänne meni ja kaivoi suutaan. Minä ajattelin, että onpas sillä kurkku kipeä, siksi ei varmaan syö puuroa. Jugurtin veteli heti, eli nälkä oli. Mies keitti mustikoista mehua ja tarjosi sokerin kanssa ja maistoi ensin itse. Eipäs se ollutkaan sokeria, jota minä olin myös ripotellu puuroon vaan suolaa!!! Aika perinteinen mutta meillä vasta ekan kerran sattui. Poika parka:)
Nyt poistun. Puheripuli iskee heti kun ei kunnolla pääse kirjoittelemaan.
Kiva oli Tiivi kuulla teistäkin!!!!!
T-P
Mies nukuttaa Lilliä, ekaa kertaa isojen tyttöjen sängyssä ja omassa huoneessa! Kestää aika pitkään, on tietysti tavallista jännempää. Lillin huone on siis valmis. Pikkuisen jouduin pettymään kun sänky ei mahtunut siihen mihin olin sitä ajatellut, mutta olen kyllä silti tyytyväinen. Vielä pitäisi joku piirustuspöytä ostaa ja ehkä joku pieni lipasto. Ja sitten mukava nojatuoli, missä voisi löhötä Lilliä nukuttaessa.
Siivoaminen on pahasti vaiheessa, kohta ryhdyn toimeen. Homenna on tulossa tupa täyteen pieniä merirosvoja, joten hommaa riittää. Vielä pitäisi tehdä aarrekartta ja muuta mukavaa.
Lilalle lämmin halaus! Voin vain kuvitella miten kurjalta sinusta tuntuu :-(. Rosalle parempaa vointia!
Voi Aavista, paranemista Motillekin. Toivottavasti lomittaja oppi virheestään ja on tarkempi tulevaisuudessa.
Allille jaksamista yh-eloon, onneksi sitä ei kestä enää kauaa. Antoisia työpäiviä!
Kukkuu, voi kurja noita talohuolianne! Mielelläni kuulisin minäkin niistä, jos privana haluat jotain laittaa. En varmaan osaa neuvoa, mutta kuuntelevana korvana ja olkapäänä osaan olla. Ja kaarimaljana.
Mimmuli, miltäs Nöösän vointi vaikuttaa nyt kun amarantti lienee häipynyt elimistöstä?
Mies väsyi nukuttamaan Lilliä, menen jatkamaan jos vaikka onnistuisi paremmin. Sori, jäi kesken, halit kaikille!
Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
Yöllä kyllä lueskelin mutta kun meillä tämä kone on olohuoneessa ja appivanhemmat oli myös ni ei tullu kirjotettua..Nyt on vieraat lähteneet ja isi vei pojan uimakouluun ja typy on sängyssä-en tiedä nukkuuko..
EIlen oli typyn juhlat nro2!Kävästii miehen kans myös itikses,hyvin pikapikaa..mummi ja pappa vei lapset ulos!
Paljon oli asiaa pinossa jalupaan että jokaista teistä ajattelin ja tarvittavaa lähetin...**...........***..........****isoin annoksin!!!
Pieni Rosa jäi kyllä mieleen :-( Ja Motille parenemista!JA voi sitä lomittajaa!!!!
Tealle hurjasti Onskua!!!Meillä juhlittiin myös mangojuustokakun kera..nam :-)
G:Musaa tulee kuunneltual iian vähän..jotenki ku on nämä " hiljaset" lapset ni ei kauheesti lisä-ääntä kaipaa.Kun oli auto kesällä ni siellä oli ihana kuunnella....Biisiä en osaa sanoa mut nyt jos cd:n laitan ni se on Korn,Alter Bridge,Weeser,Pain...tai sitte jotain vanhaa esim.Megadeth...ja kyllä mä sen Show must Go on mukana hoilaisin ;-)
Nyt joku kävi hakkaamaa jotain eli ei nuku neit ikohtakaan :-/
Täytyy ruokaa laittaa..kohta palaa jauhelihat pannulle...sagettia syömme..tiedoks vaan ;-))
jatu
Heh, huomaan, että omanapaista kertomusta syntyisi tolkuttomasti. Niin pitkään oli kone poissa ja kerkesin vain hätäiseen pinoilla. Ilmeisesti ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista selostaa jokaista pientäkin seikkaa;D Huomaan saman ilmiön puhelimessa. Kun ei ole hetkeen jonkun kanssa puhunut, tulee tarve kertoa kaikki mahdollinen, oikein hengästyy. Mä olen niin tällainen ihminen, joka ääneen sanoessaan asettaa samalla asioita järjestykseen, minusta ei ole yksin hiljaa pohtiaksi. Ehkä jokseenkin rasittavaa väsyneelle miehelle toisinaan;)
Milloin me lähdetään Leville ihan mammaporukalla?Ajatelkaa kuin olisi ihanaa.....!
Työläisille kovasti voimia arkeen! Ihanaa, että olette jaksaneet näin suurin joukoin kertoilla kuulumisia, teitä kyllä kaivataan!
Itse olen alkanut myös haaveilla kuitenkin töihin paluusta, edes jollain tavalla. Olen alkanut kypsyä tähän kodin ja postilaatikon välissä tapahtuvaan elämään. Perimmäinen syy tähän on se, että olen alkanut kaivata itseäni kaiken tämän alta, että saisin olla minä, enkä pelkästään vaimo, äiti ja siivooja.Ensi viikolla alkavat luennot, ne tuovat toivottavaa vaihtelua kyllä.
Lupaan lopettaa allergia asioiden jauhamisen, olen tehnyt sitä jo ihan liikaakin,mutta totean kuitenkin, että järjellä tiedän, että Motti kyllä pärjää-varsinkin kun syö tarpeeksi. Ja tilanteemme on jo aivan eri kuin vuosi sitten, mutta ei se äidin huolta aina vähennä, varsinkin kun Motti on ollut väsynyt ja kalpea. Ensi sijaisesti tämän nyt olleen henkisen kriisini laukaisi se, että meiltä ei enää kysytä, mitä Motti saa syödä, vaan oletetaan, että allergiat on varmaan jo helpottaneet. Sitten ollaan aivan kauhuissaan, kun sanon, ettei näin ole. Aina ei silloin jaksa olla niin vahva, etteikö se tietyllä tapaa nakertaisi omaa henkistä kantokykyä ja toisi mukanaan lisää huolta. Samaan syssyyn Neocaten (meitä yli vuoden kantaneen eliksiirin) pois jättö tuo minulle väistämättä paineita siitä, että pitäisi laajentaa ruokavaliota. Tämä voi kuulostaa todella hullulta, koska minäkin tiedän, ettei tilanteemme ole edes paha moneen muuhun verrattuna, mutta se on meidän tilanteemme ja vaikuttaa meidän arkeen. Siksi annan itselleni luvan toisinaan myös hätääntyä ja väsyä.Inhimillistä näkökulmaa sain kirjasta " Leijonaemojen tarinat" . Tosi rankka kirja, ei suositella herkässä mielentilassa tai raskaana olijoille, mutta minulle se taas muistutti, että voisi olla niin tuhat kertaa pahemmin! Ja uskokaa tai älkää, hyvin harvoin puhun enää ylipäänsä allergioista;D
Taidan noutaa kupin kahvia ja penkoa hiukan talvi ja syysvaatteita. Motille olen pääasiassa kaiken hankkinut, enää haalari talveksi puuttuu, mutta mistään ei tunnu löytyvän itselle ja miehelle hattuja ja hanskoja-mihin ne oikein katoaa? Ollaan kyllä yksi homssu perhe, aina autot ja varastot täynnä kaikennäköisiä sinne äkkiä heitettyjä vaatekappaleita. Hyi meitä!
Aavis ja Motti-joiden aika on kulunut paremmin kuin hyvin
Kiitos kysymästä Ankkis. Nöösän iho on nyt rauhoittunut ja läikät himmenneet. Hydrokortisonkuuri tepsi, kun ei ole amaranttia kuvioissa. Saa nyt nähdä tuleeko läikät takaisin ilman amaranttia vai onko se tosiaan tuon amarantin vika. Eilen alkoi näkyä ummetusoirehdintaa. Kelasta tuli sairaanlapsen hoitotukihakemus bumerangina takaisin. Allergialääkärille soittoaika onneksi ensi viikolla. Ahdistaa tulevat altistukset. Nöösä on muuten iloisella tuulella. Yskäkin alkaa mennä ohi. Yöt on edelleen omaa luokkaansa. Minun kroppa huutaa jo apua sekä armoa.
Ihanaa on, että puutarhamme on vihdoin muodossaan ja pian tuodaan ehkä multaa. Pidän näkemästäni muodosta. Paljon on vielä tehtävää, mutta voin jo nähdä kaiken kukoistavan upeana tämän hetkisestä savisesta näkymästä huolimatta. =)
Onnena kaikille 2 vuotta täyttäneille syyslapsosille!
Onnea Teukka syntyysinpäivän johdosta!
Lilalle haleja ja voimia!
Aavis: Kyllä saat olla hädissäsi teidän tilanteen vuoksi. Niin minäkin olen omastamme, vaikkei huonoimmin menekkään. Haleja ja voimia!
Kukkuulle voimia talo-ongelmiin!
Apua kello se on jo noin paljon. Täytyy mennä tekemään viimeinen silaus, kun meille tulee vieraita. Kaikille jaksua ja auringon säteitä! Smuik! =)
-Mimmuli ja Nöösä
Ai, niin Kukkuu: onko minulla tuo Patapum ihan väärin, kun kantaessa sillä minua sattuu lonkkaluihin vai onko mun lonkkaluut vain oudot? Miten korjaan asennon? Kiitos!
Aivan ihana :)
Kaikki vain pyörii niin nopeaa rataa, ettei ehdi muka syysmammajuttuihin pysähtyä, mutta onneksi on viikonloppupino.
Nyt kuuntelisin Stingin " Shape of my heart" Tuo laulu liittyy kiinteästi itselläni syksyyn ja on suloisen haikea, pakahduttavan kaunis.
Viikonlopun erilainen työrupeama on ohi. Huikea pyöritys toimistosta hetkeksi hovimestariksi. Eilen pukkasin 170-paikkaisen salin täyteen pieniä porukoita (kenelläkään ei etukäteen varattuja ruokia) syömään hyvin ja nauttimaan olostaan. Iltaan mahtui ihastuttavia ylämäkiä ja kaameita hikisiä häpeän hetkiä (keittiö jumi hetkeksi), jotka selvitimme porukalla, tiimi oli loistava (ja vaikka keittö jumikin pahan kerran, oli ruoan laatu loistelias koko ajan). Kun viimeiset asiakkaat olivat lähteneet hilpeinä jatkamaan iltaa kiitelleen, kumarrellen ja vannoen palaavansa uudelleen, oli henkilökohtainen takkini aivan tyhjä. Istuin jakkaralla kerraten iltaa baarimestariystävälleni (jonka sain houkuteltua edellisestä työpaikastani ja jonka kanssa olen siis ollut työkaveri ylki kymmenen vuotta) ja ihmettelin illan ylä- ja alamäkiä ja tämä totesi: " Sellaista tämä aina on, tervetuloa ravintolamaailmaan, konttorirotta!" . Oli pakko mennä juomaan yhdet oluet.
Anoppi oli pärjännyt lasten kanssa loistavasti, mutta tuntui kovan työrupeaman tehneeltä hänkin. Lähtivät tyttö-keskimmäisen kanssa puolukkaan. Antsa nukkuu vielä päiväunia. Aamupäivän on Antsa-syysmussukka hellitellyt äitiä, silitellyt poskea ja kiehnännyt kainalossa, ihana poikanen ♥
Parin viikon pinot ovat hyvin vähäisellä lukemisella ja paljon on tainnut tapahtua. Öttiksen synnytysjuttu on pakko käydä lukemassa, onnea näin jälkikäteen!!
Riemastuttavan hyvä ajatus tuo Levin matka syys-siskolaiset!! Alan mielelläni järjestelyihin oitis, päättäkäähän päivä vain. Jos lähdette ilman lapsukaisia, voisivat aktiviteetit olla runsaammat (toisaalta lasten kanssa on aina jotenkin erityisen kivaa). Meilillä vain suunnittelemaan!
Ei nyt yh-tään innostaisi tuleva ulkomaanreissu. Lähtöön on vain vähän yli viikko ja pakkohan se on lähteä, mutta koti- ja työasiat vain vaatisivat tuon ajan paljon enemmän kuin " alueen laatu" .
Nyt heräsi Antsa, palailen!
SM
Minä riekun yöasussani vieläkin:) Nukun tosin t-paidassa ja aamulla heitin kotitrikoot päälle. Aamupäivä meni pihalla. Tuli siistittyä vähän takapihaa ja heitettyä pari kärsivän näköistä kasvia pois. Mies leikkasi nurmikotkin. En edes muista millon ois viimeksi tarvinut, kun kuivuudessa ei enää kasvanut.
Täytyis mennä suihkuun, mutta taidan odottaa äidin tänne ensin lasten seuraksi. Mies pakeni omille vanhemmilleen tekemään töitä:(
Aavis, ehkä yritit vakuutella lähinnä itseäsi, että allergisesta lapsesta voi olla huolissaan? Ei täällä kukaan VOI ajatella muuta:) Minä voin rehellisesti sanoa, että välillä meinaa mennä järki ihan vaan nirson ja vähäsyömäisen lapsen kanssa. Mulla tosin vähemmän sitten kalvaa huoli ja enemmän pinnassa on se turhautuminen ruokailujen takia.
T-P, meillä on Ikean vauvatyyny käytössä, mutta se on ihan onneton. Joistain kohdista täytteet on paenneet kokonaan. Just eilen lakanoita vaihtaessa keksin, että lastentyyny oiskin kiva synttärilahja ja kaveri sitten sattui kysymään toiveita ja näinhän se asia hoituukin kätevästi:) Leluja on kuitenkin niin isot kasat, ettei niitä viitsi kauheasti lisää pyytää. Itse ajattelin hankkia Tomi Traktorin, kun se on yksi suosikki. Saan kai äitinä varata parhaan päältä:)
Jotkut oli kai käyneet jo kattomassa Autot-elokuvan. Leanna? Oliko kiva ja sopisko pienillekin lapsille? On ollut mielessä, jos meidän autohullut tytöt tykkäis. En tiedä onko leffateatteri vielä kuitenkin liian pelottava paikka, jos odottais dvd:tä.
Minäkään en muuten paljoa kuuntele musiikkia. Miehen ipodin olen pöllinyt ja sillä kuuntelen välillä bussimatkoilla ja koiran kanssa lenkillä (on hyvä kävelynrytmittäjä). Pitäis jaksaa katella joskus lisää musiikkia siihen.
Menisköhän siivoamaan keittiöstä likaiset astiat, kun ehdin äidillekin kehua siivonneeni täällä. Keittiö ei enää näytä siltä:(
T: Ynis
Kamalaa, jos ihmiset alkaa oikeasti suunnitella Levin reissua! :) Ei sellaista voi tapahtua, kun en pääse mukaan! :)
T: Ynis, työläinen ilman lomia
kysyy poika 4 vee. Sanoin meinaan miehelle, että jotekin löysä olo. Olen edelleen kipeä, enkä osaa oikeen tehdä mitään. Odottelen että aika kuluisi, menen kaverille katsomaan Valmalle vaatteita. Heillä on Otson ikäinen tyttö ja Valman ikäinen (tasan samana päivänä) poika.
Ynis, käytiin Otson kanssa katsomassa Autot. Kesti 2 h ja Otsokin pitkästyi lopussa, vaikka onkin aikamoinen leffojen ja telkkarin tuijottaja. Valmaa en edes ajatellut ottavani mukaan, mutta hän ei katso lainkaan lastenleffoja tai -ohjelmia. En tiedä miten teidän pienin jaksaa katsoa, mutta musta oli tosiaan aika pitkä, vaikka aikuisellakin ihan viihdyttävä.
Leville joo, ilman lapsia. Luulen, että olen mukavampi ihminen ilman lapsia ;). Joku (pitkä)viikonloppu. Aikaistetut pikkujoulut Levillä?
Aavis, ymmärrän kun sanot, että teillä on " vaan" allergiaa. Näin minäkin ajetelin, kun pahimmassa suossa rämmittiin - tämä menee ohi, tähän ei kuole, ja tämä ei ole vakavaa. Joskus näin lääkärikseskuksessa täysin autettavan ja syötettävän (osa ravinnosta meni letkulla) kouluikäisen lapsen äitinsä kanssa ja täytyy sanoa, että hävetti, että olin juuri valittanut, miten vaikeaa meillä on. Mutta ymmärrän myös sen, että jo toivoisi, että alkaisi helpottaa ja huoli on aina jossain määrin läsnä. Minusta tuntuu aina pienen nuhankin aikana, että voi ei taasko se alkaa?. Huolet ja ongelmat ovat aina suhteellisia, mutta kukaan ei päätä kenen ongelamt ovat suuria ja kenen pieniä.
Mimmulille toivon edelleen parempia öitä ja helpotusta vatsaongelmiin ja allergiaan. Joko kokeilitte sitä Movicolia?
Pitää käydä välillä lukemassa, mitä piti sanoa :)
Pile
Yh-aikani päättyi ja mies ulkoilee jo tyttösen kanssa joka riemusta kiljahdellen otti isänsä vastaan. Eikä mies edes haissut pahalle :)
Aavis ja Mimmuli, voi kuinka toivoisin että olisi nyt nappi jota painamalla saisi huolet ja murheet, tai ennenkaikkea niiden aiheuttajat, pois!! Aavis, minusta jokaisen murheet ovat kantajalleen suuria. Ei voi vertailla kenen huolet ovat suuremmat ja kuka kärsii eniten. Kantajalleen ne ovat aina raskaat. Tänne täytyy saada kirjoittaa kun siltä tuntuu ja jos haluaa!! Halaus.
Vau, jos vain pääsisin mukaan Leville! Pitkä viikonloppu voisikin jotenkin järjestyä. Peesaan Pilea, pikkujoulut Levillä! Mikään ei olisi sen mahtavampaa irtiottoa arjesta :)
Alli
Olen varsin innostuvaa sorttia ja kohta jo varaamassa lentoja Kittilään :). Luulen, että voisin myös olla ma tai pe pois töistä, kun on kokonaistyöaika, niin teen sitten muina päivinä enemmän hommia. Tosin lienee syytä kysäistä ensin ;). Luulen, myös että marraskuu olis kuitenkin parempi, vaikka silloin säät ei ehkä ole parhaimmillaan. Mutta luulen ettei sillä säällä ole niin väliä. Mies totes, etkö ota lapsia mukaan? Ei, en tällä kertaa ;)
Onko muita innostujia?
Pile
Nyt vasta luin Öttiksen synnytyskertomuksen. Olipa hurja synnytys, onneksi kaikki meni hyvin. Pikkuinen neiti hätähousu on oikein suloinen. Onnea vielä kerran!
Ynis:meillä mies oli näiden 4-9v kanssa katsomassa autot.Ne tykkäs,syysherra olisi varmasti kyllästynyt.Niin liikkuvainen kun on!
Itse olen myös syysäiti=)Mun la olis aikanaan ollut meidän syysherran syntymäpäivä(30.8)mutta odotus venyi yli 2viikkoa yli...Äiti parka=)
Mitäs kohua Öttiksen synnytyskertomus on aiheuttanut?-Taas ollut hiljaiselossa(kun itselläni " ystävä" joka lukee viestejäni ja kertoilee niitä eteenpäin.Ja tiedättehän myös tämä rikkinäinen puhelin ilmiön-siihen lasten leikkiin viitaten,ei kiva!)ja ihan pudonnut jutuista!
Kurjia ihmisiä kyllä mahtuu jokapaikkaan!!
Onko muita syysäitejä Öttiksen jälkeen jakaantunut?
Itselläni nt-ultra tiistaina ja hirmuisesti jännään!En niinkään niskaturvotusmittoja(otan vastaan mitä tuleman on,enkä kuitenkaan menisi jatkotutkimuksiin)vaan että löytyykö yhä elämää,oireet kun kadonneet aivan täysin!
Nyt täytyy rientää keittämään iltapuurot!
Leanna ja viisikko kera sissin rv 12+
Kyseessä on työllistämiskoulutus. Eli kurssia ja harjottelua molempia. Täydennyskoulutusta nääs:) Eli palkasta voi vaan haaveilla, työmarkkinatukea saan (kunhan joskus tekevät päätöksen siitä). Mutta ovat jo palkkaamassa mua jatkossakin, eli tiedossa parempi tulevaisuus:)
T: Ynkkis