Unelmien joulu? Hyvän mielen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin sukujoulun ja ihanat isovanhemmat, kolme sukupolvea yhdessä. Leppeä yhdessäolo ja rauhallinen tunnelma.

Mutta:

Ei vaan onnistu. On välinpitämättömät isovanhemmat, toiset narsistit ja toiset juopot eivätkä halua koskaan jouluna nähdä lapsenlapsia - eikä milloinkaan muulloinkaan. Riitaa ja rähinää on vaan tarjolla ja jossain vaiheessa narsisti isäni pieksää jonkun aikuisen, syystä että ”ilme oli väärä”. Kaikesta kiukuttelisivat ja minua haukuttaisiin ja arvosteltaisiin. Isä vittuilisi kaikille vieraile.

Mutta tää olikin UNELMAjoulu ketju. Harmi kun tietää että unelma ei voi ikinä toteutua…

Oi, minäkin haluaisin! ❤️

Ehkä sitten voin saadakin, jos joskus olen isovanhempi. Vielä ei ole omia lapsiakaan, mutta jos joskus on, täytyy pitää huoli, että kaikilla on yhdessä hyvä olla, eli että kaikki kunnioittavat toisiaan.

Haaveilen edelleen yksin vietetystä joulusta jossakin erätuvassa keskellä ei mitään, mielellään Lapissa. Voisi vain olla ja tyhjentää ajatukset, älylaitteetkin jättäisin pois ja puhelin vain jos tarvii soittaa apua. Kaksi viikkoa edes.

Tuvan yhteydessä olisi tietty myös puulämmitteinen vanha rantasauna ja avanto. Tähdet taivaalla kirpeänä pakkasyönä, joululauluja radiosta..

Palapelien tekoa, maalaamista, piirtämistä, lukemista, kirjoittamista, pilkkimistä..

Nyt kun mietin niin voisi kyllä oikeasti repäistä. Ollut niin raskas ja hektinen vuosi ja atm taas tällaiset ajatukset iskee kun jokin orastava burnout tuloillaan..

N28

Lapissa perheen kanssa. Repullinen ruokaa, punaviinipullo ja portviini, yksi joululiina, joulukukka ja kynttilöitä. Lapselle lahjoja, aikuisille muutama. Kävelyä, hiihtoa, takkatuli, sauna.

Oma unelmajouluni olisi mieheni kanssa kahdestaan jossain ihanassa luksusmökissä. Lunta ympärillä, sisällä lämpöä ja takkatuli. Hyvää musiikkia, aikaa lukea kirjaa, katsoa elokuvia, joogata. Tehtäisiin ihanaa ruokaa, juotaisiin vähän viiniä. Ja kaakao. poltettaisiin kynttilöitä. Oltaisiin lähekkäin. Laittaisin villasukat jalkaan, nukkuisin paljon ja nauttisin siitä, että puhelin on kiinni eikä kukaan sen mökin ulkopuolella tarvitse minua. 

Oma unelmajouluni koostuu osittain niistä pienistä hetkistä, joissa lapsuuden jouluissa nautti sekä toisaalta asioista mitkä nyt itse koen aikuisena mielekkääksi. Vietämme tänä vuonna unelmajouluani. Se on ehkä parasta näin yksinhuoltajana, kun saa itse päättää joulusta täysin. :)

Aamulla katsellaan kuumaa linjaa, käydään kylvyssä, syödään riisipuuroa ja sekametelisoppaa (rakastan!). Sen jälkeen pulkkailemaan, onko mitään ihanampaa ja lapset rakastaa myös. Meillä Lapissa onneksi on lunta hyvin jouluisin, niin pääsee pulkkailemaan. Kotosalla syödään sitten jouluruokaa, joka meillä koostuu lampaasta,  minttuhyytelöstä, peruna- ja porkkanalaatikoista, herneistä, graavilohesta, kananmunista, rosollista jne.. mitä nyt tekee mieli jouluksi ostaa. Ruoan jälkeen ulkoillaan lisää, ehkä hiihdetään. Illaksi tullaan kotiin, herkutellaan suklailla, rusinoilla, pähkinöillä, lammasleivillä jne. sekä availlaan lahjat. Loppuilta menee varmasti lasten kanssa leikkiessä. 

Joululta toivon, että ollaan kaikki jouluna terveinä (ei vesirokkoa tai oksennustautia, kiitos) sekä lasten onnellisuutta. Tarkoitus viettää kiireetöntä vapaapäivää kotosalla yhdessä (ja nauttia lasten seurasta, kuten joka päivä). 

Kanarialla. Ilman jouluhössötystä. Unelmien joulu.

Minulla on paljon unelmia, ensiksi Sukuni ei olis riidoissa, että jouluna kävisivät minun, veljeni ja vanhan isämme luona .

Tai voisimme mennä jollekin Sukulaiselle jouluksi kylään.

Toiseksi, että minulla on Rakastava mies ja viettää Tuhansien ulkomaalaisten tapaan joulu Lapissa.

Kolmantena unelmana olisi kerrankin paikan päällä käydä kuuntelemassa Joulurauhan julistus Turussa..

Tietysti Oman rakkaan kanssa siellä Turussa.

Viidentenä unelmana viettää joulu,

. jossain kylpylässä vaikka Rokualla.

Kuudentena niin Paljon Alfa kanavalla mainostetussa Hotelli Tallukassa

Seitsemäntenä unelmana olisi, viettää joulu tietysti Italiassa

Kahdeksantena unelmana olisi että , olisin Ystäväni kanssa,

Hollywoodissa.

Tai sitten ihalemassa Kemin lumilinnaa ( jos se on rakennettu).

No tässähän näitä Ai niin Turus vielä käydä Karaokea lurittaa.Uudrn vuoden konserttia kahtoon Wienissä.

Oikeastaan oon paremmin Uuden vuoden ystävä.

🍾😁🧑‍🎄🎇🤶🎄🎁 Ja nyt Hyvää yötä.🌟💤

Perheen kanssa, myös lähisukua tavaten. Lunta, rauhallista rentoilua herkutellen ja välillä ulkoillen juuri siinä lumisessa maisemassa. Lapsille joulupukki ja lahjoja maltillisesti. Haudoilla käyden tietysti myös.

Meillä oli unelmien joulu viime vuonna Korkman ansiosta. Yleensä ollaan vuorojouluin omien vanhempieni luona tai anoppilassa, mutta viime jouluna, kun rokotetta ei vielä ollut, emme uskaltaneet lähteä tartuttama heitä, vaan vietimme ensimmäisen perhejoulun meillä kotona.

Vaikka on ihanaa jouluna olla suvun kanssa, oli ihanaa tehdä oman näköinen joulu omassa kodissa. Hankin paljon jouluvaloja ja koristelin koko olohuoneen niillä. Laitettiin ihanaa joulumusiikkia ja koko perhe hienot vaatteet päälle. Ruoat oli tarkkaan suunniteltu ja laitettu, ei ollut laatikoita tai kinkkua, vaan juttuja joista oikeasti nautimme ja harvoin syömme. Olin hankkinut englantilaiset Christmas crackersit, joissa oli jotain hassuja kysymyksiä tai leikkejä, en enää tarkkaan muista, mutta niistä oli paljon hupia pöydässä. Skypetimme isovanhemmille ja ajoimme lahjat. Meillä oli aivan ihana joulu, jonka varmasti lapset muistavat aina.

Oma äitini, joka on nyt jo eläkkeellä, kertoi muutama vuosi sitten, miten he viettivät isäni kanssa jouluja 1980-luvulla ennen kuin saivat lapsia. Aina ajettiin Helsingistä aatonaattona Pohjois-Savoon yhteen anoppilaan ja joulupäivänä Etelä-Karjalaan toiseen. Tai päinvastoin. Aina pitkät ajomatkat, stressi ja sosiaalista yhdessä oloa, koska molempien vanhemmat sitä niin odottivat. Kun minä ja sisaruksemme synnyimme, vanhemmat päättivät kerralla, että lasten kanssa sellaiseen järjettömään ajorumbaan ei lähdetä, ja siitä lähtien vietimme joulut oman perheen kesken omassa kodissa. Rakastin niitä kotijouluja! Ja jotenkin parasta oli, että vaikka vanhemmat erosivat, äidin kanssa vietetty joulu ei muuttunut miksikään. 

Sittemmin inhosin sitä, että jouluna oli velvollisuus käydä aina myös isällä. Parikymppisenä siihen mukaan tuli vielä silloisen poikaystäväni, nykyisen aviomieheni, perheen luona käyminen. Siinä vaiheessa lapsuuden unelmajouluni rikkoutui lopullisesti. Tajusin, että mieheni perheessä joulutraditiot ovat aivan erilaisia kuin omassa perheessäni, ja minulle tärkeät joulutraditiot eivät olleet ollenkaan tärkeitä miehelleni. Ja kun isän luona käyminen oli niin ikävää ja velvollisuudentunnon kuorruttamaa, olin helpottunut, kun triangelista tipahti edes yksi käyntikohde isäni kuoltua. 

En oikein tiedä, miksi meille lapsettomana pariskuntana on niin vaikeaa edes keskenämme keskustella siitä, millainen olisi oma unelmajoulumme (tai minun jouluni, entä mieheni unelmajoulu, koska ei se välttämättä olisi molemmilla samanlainen) puhumattakaan, että sanoisimme minun äidille tai mieheni leskeksi jääneelle isälle, että emme tänä vuonna aja itäiseen emmekä läntiseen naapurikuntaan sukuloimaan, vaan vietämme joulun kotona / matkoilla / missä sitten viettäisimmekään.  

Jo 15 unelmajoulua omassa erinomaisessa seurassa, välillä kotona ja välillä kakkosasunnolla. Valmistan niitä jouluruokia, joista pidän, ja niitäkin hyvin maltillisia määriä, sillä en halua syödä joulun rääppiäisiä vielä tammikuussakin, niin kuin lapsuudessani oli tapana. Hyvän ruuan lisäksi tietenkin sauna, torttukahvit ja - totta kai - hyvää luettavaa. Minun jouluni niin kuin koko vuodetkin ovat alkoholittomia. Jos sää sallii, niin ulkoilua ruuansulatuksen merkeissä. En kutsu vieraita enkä itsekään tee jouluvierailuja. Tänä vuonna olisi aikomus ajella kakkosasunnolle, jos keliolosuhteet ovat hyvät.

Minun jouluni ovat lasten synnyttyä olleet aika lähellä unelmajouluja - jos emme löhes kirouksenomaisesti olisi joka joulu aina kuumeessa/influenssassa/mahataudissa, itse yleensä vielä aina sairaimpana perussairaana ihmisenä, niin että jouluvalmistelut jonkin verran kärsii. Siinä yksi syy, että alan laittaa aikaisin, kun ikinä ei tiedä, pääseekö ennen joulua enää sängystä ylös. Mutta tuota lukuunottamatta on silti ihanaa, ollaan enimmäkseen oman perheen kesken, välillä on joku sukulainen tai ystävä ollut mukana, välillä kukaan ei ehdi mukaan, tervetulleita ovat aina. En ole itse enää vuosiin välittänyt isovanhempien marttyroinneista, koska se marttyrointi on niin läpeensä itsekeskeistä, siis kuinka ”hänen joulu on aina ollut tällainen ja nyt te pilaatte sen, kun ette tule tänne kun vihelletään ja ole täällä juuri niin kuin halutaan ja hymyile käskystä ja puhu vain sellaisia asioita, kuin käsketään ja laula joululauluja kun napsautan sormia”. Joo, ei. Isovanhemmat ei itse suostu mihinkään kompromisseihin, tai, no, yhtenä vuotena suostuivat, mutta siinä sai sitten käly kuulla kunniansa, kun ”pilasi kaiken”. Käydään siellä joko tapanina tai jonain välipäivänä sitten, kun ollaan sen kertaisesta taudista parannuttu.

Minun unelmajoulussani saan jopa siivota ennen joulua ja varsinkin tehdä jouluruokia, varsinkin porukalla vielä kivempaa. Laatikoiden ja rosollin tekeminen on ihan superhauskaa, teen ne siinä aattoa edeltävinä päivinä miten ehdin. Lasten joululahjat on jo nyt melkein kaikki hankittu, kun se vaan on niin kivaa. Katson Lumiukon ja ehdin tuijotella kynttilöitä, viimeistään kun lahjat on jaettu. Rakastan sen jouluruoan syömistäkin! Olen kokenut elämässäni niin monenlaisia erilaisia jouluja (kuunnellut lapsena juopuneen riitelyä, maannut sairaalassa, ollut yksin kotona koko joulun, ollut ulkomailla toipumassa rakkaan ihmisen kuolemasta, ollut kylässä ties kenen nurkissa), että tämä meidän perheen joulu on kyllä niihin suhteutettuna ihan unelmaa. Olen sinänsä kiitollinen siitäkin, kun tuntuu, että juuri nämä ns. joulunatsit, joille kelpaa vain se yhdenlainen joulu ja kaiken pitää olla juuri niin kuin he tahtovat, koska ”aina on ollut” ja kaikkien muiden pitää tanssia heidän pillinsä mukaan - he taitavat olla juuri niitä, jotka on aina päässeet jouluista ns. helpolla. Ei ole tarvinnut purra hammasta eikä niellä kyyneliä, ja siksi sitten kuvittelee olevansa oikeutettu käskyttämään muita.

Superunelmajoulussa yksi rakas kuollut läheinen olisi elossa ja mukana. Mutta hän on ajatuksissa mukana kuitenkin näinkin.

Ihana päästä tänä jouluna taas perheen luokse toiselle paikkakunnalle. Saa isoäidinkin mukaan.

Käydään yhdessä perinteisesti hoidolla ja syödään yhdessä jouluateria sekä käydään saunassa.

Jouluperinteitä ja sitä illalla elokuvien katsomista yhdessä maistelen eri makuisia suklaita niin osaa arvostaa nyt paremmin. Yhdessäolo ihmisten kanssa, joita olet kaivannut.

Mökillä perheen kesken. Sopivasti lunta ja kestävä jää järvessä. Kynttilöitä,saunomista ja kullekin maistuvaa ruokaa joulupöytään. Hiljaisuutta kaukana arjesta.

Vierailija kirjoitti:

Haaveilen edelleen yksin vietetystä joulusta jossakin erätuvassa keskellä ei mitään, mielellään Lapissa. Voisi vain olla ja tyhjentää ajatukset, älylaitteetkin jättäisin pois ja puhelin vain jos tarvii soittaa apua. Kaksi viikkoa edes.

Tuvan yhteydessä olisi tietty myös puulämmitteinen vanha rantasauna ja avanto. Tähdet taivaalla kirpeänä pakkasyönä, joululauluja radiosta..

Palapelien tekoa, maalaamista, piirtämistä, lukemista, kirjoittamista, pilkkimistä..

Nyt kun mietin niin voisi kyllä oikeasti repäistä. Ollut niin raskas ja hektinen vuosi ja atm taas tällaiset ajatukset iskee kun jokin orastava burnout tuloillaan..

N28

Kuulostaa mahtavalta, hei repäise toki! 

ite tein just pienen ulkomaanmatkan itsekseni oli tosi kivaa ja mukavaa!

Tai joulu ulkomailla olisi kans unelmien joulu, Keski-Euroopassa sukulaisten luona ja kanssa käytäisiin suurilla joulumarkkinoilla ja pitkästä aikaa nähtäisiin. jouluaattona perinteisiä suomiherkkuja, minä kokkaisin laatikoita, sitten kinkku tai kalkkuna pöytään ja hyviä kasvisvaihtoehtoja mukaan vegetaristille. luumurahkaa ja suklaita jälkkäriksi. nam ! Nyt alkaa tulla joulumieli vaikka on vasta marraskuun puoliväli ja aurinko paistaa.

Tehkää ihmiset omanlaisenne HYVÄ JOULU jossa teillä on hyvä turvallinen olla. On monia tapoja pitää yhteyttä sukulaisiin ja kertoa heille että ovat tärkeitä ja välitätte heistä. Itselläni joulupostia kulkee paljon perinteisiä kortteja ja muutama paketti. Kotia koristelen jouluksi muutamin koristein ja kukin. itse joulu menee "vaatimattomasti" hyvän ystävän kanssa ja muistetaan muutamalla lahjalla ja pohditaan elämää ja kulunutta vuotta. Usein käyn myös joulukirkossa ja aikaisemmin kuuntelemassa joululauluja. Joulun aika on hyvän aikaa. 

Yhden sellaisen joulun haluaisin kokea, jossa olisin ns matkoilla. Kullan kanssa makoiltaisiin turkoosin meren äärellä palmujen alla siemaillen drinksuja ja hyvä reggae soisi taustalla ja hempeiltäisiin viikko kahdestaan privatebeachilla. Oih oih ja oih.

Yhdessäoloa läheisten kanssa.

Hyvää ruokaa sopivasti.

Tunnelman tekevät koristeet, tuoksut, musiikki ja kiireettömyys.

Hyviä elokuvia ja lautapelejä.

Kirkossakäynti, jos helposti onnistuu.

Ei liian tarkkoja rutiineja ja aikatauluja.

Jos on lapsille lahjoja, ei joulupukkia, vaan lahjat odottavat kuusen alla. Aikuisille ei lahjoja ollenkaan.

Jossain tunnelmallisessa kylpylässä tai vastaavassa poikaystävän kanssa. Tai Tukholman risteilyllä ilman koronaa. Olisipa Suomessakin Japanin perinne käydä jouluaattona treffeillä.

Olisi ihan parasta, jos voisin viettää joulun yksin kotona. Asun yksin ja rakastan sitä rauhaa. Ja tätä kaupunkia miss asun. Mutta äitini ei ymmärtäisi, jos yrittäisin tätä hänelle selittää. Alkaisi tivata, että mikä nyt on, mitä on sattunut, olenko masentunut jne. kun haluan olla yksin. Joten enköhän taas joudu menemään vanhemmille jouluksi siihen tuppukylään, jossa he asuvat. Paitsi jos yrittäisin vihjata, että haluan tänäkin vuonna joulukirkkoon, mutten voi mennä heidän kanssaan, koska he ovat ikkäitä ja rokottamattomia. Eikä kaihileikkausta odottava isäni voi ajaa pimeällä. Asun itse kirkon vieressä. Oi jospa...