Unelmien joulu? Hyvän mielen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Oman perheen kanssa kotona. Joulun tunnelmaa ja rauhaa, hyvää ruokaa ja kiireetöntä yhdessäoloa.

Tämän lisäksi vielä lunta

Lappiin jouluisiin tunnelmiin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää lahjoista, enkä jouluruuista. Olen kasvissyöjä, joten joulupöydässä riittäisi kyllä syömistä, mutta kun ne laatikot ja rosollit ei maistu. En pidä riisipuurostakaan. Ehkä paras joulu olisi sellainen, ettei olisi jouluruokaa vaan vaikka nepalilaista tai intialaista hyvästä ravintolasta. Ruuan kyytipoikana pari inkivääriolutta. Hyvät päikkärit ruuan päälle. Sen jälkeen saunomista, avantouintia tai muuten vaan kylmässä vedessä pulahdus. Illalla joku voisi hieroa. Ja jos se pukki pitää olla, niin se voisi sitten hieroa. Sama ohjelma kolmena päivänä peräkkäin. Aamuisin voisi olla joogatuokio.

Tässä oli aloittajalla varmaan tarkoitus kysellä" suomalaisen Hyvän mielen joulun" asioita,ei jotain itämaista

haavettasi!

Ei, vaan kyllä tässä oli tarkoitus, että jokainen saa kertoa oman unelmiensa joulun.

Unelmien joulu hmm; kaikki rakkaat yhdessä jossain ihanassa tunturimökissä viettämässä jouluaattoa! hyvää ruokaa, seuraa hyvää juomaa ja muutamia lahjoja . Ja se kaikista rakkain mies olisi vierellä ja mentäisiin viettämään muita joulupäiviä kahden kesken jonnekin toiseen mökkiin ja käytäisiin päivällä kävelyllä, ja illalla takkatulen ääressä juotaisiin kaakaota ja vaahtokarkkeja paistettaisi takan lämmössä. Sitten hän illan hämyssä kosisi minua romanttisen ujosti revontulien loisteessa polvillaan kosisi minua ja eläisimme loppuelämämme yhdessä. Paras lahja elämässäni olisi se!

Yksin kotona. Jääkaapissa noutopitsaa ja erikoisolutta. Taustalle jouluhenkinen animepoppi ja pelit pyörii. Ehkä viestittelen tai jopa käyn pyörähtämässä yksinäisillä ystävilläni naapurustossa. Todellisuudessa jouluna makaan laverilla maalla, plärään puhelinta kuunnellen sokerihumalassa olevien sukulaislasten itkua. Onneksi se on vain kerran vuodessa, siinäkin yksi kerta kyllä liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei ole vielä unelmoinut että olisi ihana siivota, leipoa, laittaa ruokaa ja tiskata.

Ei noita enää jouluna tehdä. Ne on valmisteluja. Melkein kuin jouluun valmistava riitti jolla lunastaa oikeuden nauttia täysin rinnoin.

Ai? Minulla on aina työpäivä vielä 23.12. Paitsi jos aatto sattuu su tai ma. Meidän perheessä leivotaan pipareita ja joulutortut aina vasta 24.12. eli aattona. Kinkku on sen verran iso, että se saa olla yön uunissa. Kun otan kinkun pois, laitan leivonnaisia tilalle. Laatikot pyrin tekemään jo 23.12., mutta joskus on käynyt niin, että imelletty perunalaatikko on imeltynyt yön yli ja sujahtaa uuniin aamuvarhain aattona. Sitähän paistetaan miedolla lämmöllä perinteisesti n. 2,5 tuntia. Me juodaan joulukahvit yleensä noin klo 14 ja siinä on tuoreet, lämpimät joulutortut ja piparit ja jotain lämpimiä pasteijoita tai katkarapuskagen.

Meillä tulee kauheasti tiskiä ja sotkua keittiöön vielä aattonakin. Imuri laulaa ja luuttu viuhuu sitten kun kaikki on tehty valmiiksi. Minusta kaikki on aina parasta tuoreena, joten en pakasta mitään etukäteen. Meillä syödään jouluruoka vasta noin klo 17-18 välillä ja sen jälkeen jaetaan lahjat ja käydään saunassa. Meidän lapset on jo niin isoja (9, 12 ja 16), että meille ei tule joulupukki, joten lahjat jaetaan heti kun on syöty. Usein syömään ja iltaa istumaan kutsutaan myös appeni ja hänen vaimonsa.

Meillä piparit tehdään etukäteen ja lastenlapset koristelee ne aattona.

Kinkku on pieni ja laitetaan paistumaan 06 aamulla, sen jälkeen paistan tortut. Laatikotkin on valmiina jääkaapissa. Periaatteessa kaikki on valmiina klo 12 mennessä kun joulunviettäjät tulee puurolle ja torttukahville. Mies tosin savustaa lohen vasta ip mutta ei siinäkään ole tekemistä.

Toki tiskiä tulee kun on toistakymmentä syöjää ja 4 kattausta juominen, lisäksi vielä kahvittelut ja glögit tarjoiluineen. Mutta kone pesee sitä mukaa kun tiskiä tulee. Onneksi on hiljainen kone niin ei häiritse

Kuulostaa melkein siltä, että sinun tapasi on ainoa oikea. 😉

Tässä ketjussa näyttää olevan aika monta heitä, joille unelmien joulu on omassa kodissa kiireettömästi ilman että tarvitsee lähteä mihinkään. Oma unelmien joulu on samanlainen, mutta valitettavasti sukurauhan takia on oltava kello 1200 puurolla ja kahvilla. Onneksi tehokkaalla emännällä on siihen mennessä kaikki valmista ja joulun suoritus voi alkaa.

Anteeksi hyvän mielen ketjun pilaamisesta.

T. toinen vielä 23.12. töitä tekevä, joka mielellään venyisi aaton pyjamassa omassa kodissa torttuja ja pipareita lasten kanssa paistellen

Unelmoin ihan vaan siitä että voisin olla miehen ja pienten lastemme kanssa kotona. Joulumusiikkia, kynttilöitä, ulkoilua lumisessa maisemassa, hyvää ruokaa, lahjoja. Lasten mentyä nukkumaan aikuisten saunahetki, punaviiniä ja itselläni uudet punaiset pitsialusvaatteet..

Todellisuus: anoppila, omat vanhemmat, autossa istumista ja kohteesta toiseen hyppimistä, hikistä auton pakkaamista, nukkumista siskonpetivirityksillä vanhempien olkkarissa, stressiä ja lopulta helpotus kun pääsee joulunvietosta kotiin. Ihanaa nähdä läheisiä mutta olisi niin helppoa vaan olla omassa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Kiireettömästi kotona oman perheen kanssa. Aattona joulurauhanjulistuksen jälkeen niitä valmisteluja, mistä minulle tulee juhlamieli eli torttujen leipomiset, kuusen koristelut yms. Ruokailu myöhään iltapäivällä tai alkuillasta pitkän kaavan mukaan kynttilän valossa, illalla saunaan ja loikoilemaan sohvalle glögin kanssa.

Ja se todellisuus: kotona oman perheen kanssa, lapset ovat aamusta asti täpinöissään, eivät malta keskittyä mihinkään eivätkä varsinkaan syömiseen, mielessä ei ole mitään muuta kuin lahjat. Loppuilta menee järkyttävillä ylikierroksilla ja keskenään tapellessa. Kivaa.

Itseppä touhun järjestät. Lahjojen jako illalla on valintakysymys. Lahjat järkevään aikaan, järkevissä määrissä ja sokerit minimiin. Tortut voi vetää vaikka itsenäisyyspäivänä tai pikkujouluissa.

Asun ulkomailla ja olisi ihanaa päästä Suomeen viettämään joulua perheen, sukulaisten ja ystävien luo. Pohjoisesta kun olen kotoisin, olisi luultavasti luntakin tarjolla. Ja oikein mielelläni kokkaisin, leipoisin, siivoaisin ja tiskaisin. Jouluruoan laittaminen on mukavaa, tykkään tehdä itse alusta loppuun kaiken, etenkin jos syöjiä riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireettömästi kotona oman perheen kanssa. Aattona joulurauhanjulistuksen jälkeen niitä valmisteluja, mistä minulle tulee juhlamieli eli torttujen leipomiset, kuusen koristelut yms. Ruokailu myöhään iltapäivällä tai alkuillasta pitkän kaavan mukaan kynttilän valossa, illalla saunaan ja loikoilemaan sohvalle glögin kanssa.

Ja se todellisuus: kotona oman perheen kanssa, lapset ovat aamusta asti täpinöissään, eivät malta keskittyä mihinkään eivätkä varsinkaan syömiseen, mielessä ei ole mitään muuta kuin lahjat. Loppuilta menee järkyttävillä ylikierroksilla ja keskenään tapellessa. Kivaa.

Itseppä touhun järjestät. Lahjojen jako illalla on valintakysymys. Lahjat järkevään aikaan, järkevissä määrissä ja sokerit minimiin. Tortut voi vetää vaikka itsenäisyyspäivänä tai pikkujouluissa.

Jos lapsilta kysytään, järkevä aika jakaa lahjat olisi ehkä aatonaattona heti aamusta, jos ei jo aikaisemmin.

Iso sukujoulu, paljon lapsia ja eläimiä, ensin alotettaisiin joulupuurolla jo päivällä, sitten kuusen koristelua, ruokien laittoa, leikkejä, ulkona lumessa telmimistä, illan pimetessä kynttilät päälle ja aikuisille viiniä ja sauna tulille, saunomisen jälkeen pitkän kaavan mukaan ruokailu jonka jälkeen lahjojen avaamiset, sitten vain seurustelua, lapset leikkisivät leluilla, takkatuli ja tietty telkkarista joulu spesiaalit pyörimään.

Vierailija kirjoitti:

Unelmien joulu hmm; kaikki rakkaat yhdessä jossain ihanassa tunturimökissä viettämässä jouluaattoa! hyvää ruokaa, seuraa hyvää juomaa ja muutamia lahjoja . Ja se kaikista rakkain mies olisi vierellä ja mentäisiin viettämään muita joulupäiviä kahden kesken jonnekin toiseen mökkiin ja käytäisiin päivällä kävelyllä, ja illalla takkatulen ääressä juotaisiin kaakaota ja vaahtokarkkeja paistettaisi takan lämmössä. Sitten hän illan hämyssä kosisi minua romanttisen ujosti revontulien loisteessa polvillaan kosisi minua ja eläisimme loppuelämämme yhdessä. Paras lahja elämässäni olisi se!

Tää olis ihanaa jos voisi olla totta. Todellisuudessa vängätään miehen kanssa kenen sukulaisilla ollaan ja lopulta molemmat menee omilleen kun ei vaan onnistu (sukulaiset sen verran kaukana eri paikkakunnilla). Se siitä romantiikasta!

Mä oon saanut viettää yhtä lukuunottamatta koko 42 -vuotisen elämäni unelemieni joulua. On ollut rakkaat ympärillä ja jouluntunnelma.  Toivottavasti näitä on jatkossakin paljon edessä. 

Minun unelmien joulu on sellainen, että se olisi ohi ASAP. Voin pahoin liikkeissä kun on joulukrääsää joka puolella, joulumusiikki soi non stoppina, jonota ja mieti ja pähkäille. Kun nyt tulisi se ensimmäinen joulupäivi niin  taas voisi hengittää rauhassa 11 kk rauhassa.

Unelmoin joulusta jossain kauniissa, lämpimässä maassa, jossa ei vietetä joulua lainkaan. Löytyisköhän jostain sellainen. Tuskinpa. Turistit ovat vieneet joulun vieton mukanaan joka kolkkaan. Ehkä jossain autiolla saarella, mutta miten sinne pääsisi.

Yhdessä naisystäväni kanssa <3

Nämä maanpetturit pitää pidättää heti

Jossain mökillä kahden kesken ihanan miehen kanssa. Erityisen hyviä ruokia ja juomia, talviset maisemat ja takkatuli. Saunomista tietenkin. Rauhallinen tunnelma ja paljon pussailua ja hellyyttä, joka johtaisi tietenkin ennen pitkään rakasteluun. Lahjoja ei tarvittaisi lainkaan. Todellisuudessa menen ikisinkkuna vanhempieni luo veljeni kanssa ja vietetään tylsä joulu aikuisten kesken, veljelläkään ei ole puolisoa tai lapsia. Joka jouluaatto olen helpottunut, kun kello tulee niin paljon, että voi mennä nukkumaan ja unohtaa taas koko asian vuodeksi. Vaikka kai sitä ihan kiitollinen pitäisi olla, että ylipäätään on perheenjäseniä, vanhemmat elossa jne. Jouluruoat on ihan maistuvia sielläkin ja hautausmaalla käynnissä on mukavan kaihoisaa tunnelmaa, mutta muuten koen joulumme tylsäksi.

Tontun joulu. Saisi rauhassa laittaa joulua ilman kiirettä. Kaikki olisivat rauhallisia ja leppoisalla tuulella. Ei olisi huolia eikä stressiä.

Unelmieni joulu olisi sellainen, jonka saisin viettää jo edesmenneen, liian nuorena poismenneen veljeni kanssa. Hän kuoli 8 vuotta sitten joulunpyhinä, eikä joulut ole enää sen jälkeen tuntuneet yhtään samalta vaikka jouluihmiseksi itseni laskenkin. Nyt kun äitinikin kuoli tänä vuonna niin jotenkin jouluihin on uinut pysyvästi sellainen yksinäisyyden ja yksinjäämisen klangi. Unelmieni joulu olisikin sellainen joulu, joka tuntuu joululta ilman viiltävää ikävää. Se onnistuu nykyisellään parhaiten niin, että hommaan jääkaapin täyteen herkkuja ja itselleni muutamia laadukkaita lahjoja, ja sitten saunon, ulkoilen, herkuttelen, luen kirjaa ja katselen leffoja.

Se joulu mikä toteutuu on unelmien joulu koska siksi se on vuosien myötä muotoutunut.

Tietysti epärealistinen unelmien joulu, fantasiajoulu, on eri asia, mutta se vaatisi erilaisten asioiden toisenlaisuutta. Näin sinkkumiehenä fantasiajouluun liittyisi tietysti kaikkea kilttiä ja ei niin kilttiä. Kaikenkaikkiaan salaperäistä touhua lapsenmielisyydestä aikuisuuden iloihin. Siis toisaalta lähteisten kanssa juhlimista mutta myös jonkin yllättävän kohtaamista.