Miltä masennus tuntuu? Oireileeko se muulla tavoin kuin sillä tavalla, ettei pääse ylös sängystä?
Kommentit (14)
kun oikeasti tuntui hyvältä ja lohduttavalta idealta, että voisin tappaa itseni.
Millaisesta perheestä tulet? Jotenkin ajattelen, että pakosti tuollaiset oireet kumpuaa jostain ihmissuhteesta.
Masennusta on eriasteista. Lievimmillään se on vain esim. tunne alakuloisuudesta, joka jatkuu ilman mitään näkyvää syytä. Tai jatkuvaa ärtymystä, tai väsymystä.
Masentunut ei välttämättä itse edes tajua olevansa masentunut. Hän saattaa ehkä kuvailla, että on epänormaalin väsynyt, itkuherkkä, uneton, välinpitämätön.
Minun masennukseeni liittyi vahvasti itsetuhoisia ajatuksia. Ajatukset ilmaantuivat kuin tyhjästä, ja välillä tuntui, että ne tekevät minut hulluksi. Mulla masennukseen liittyi myös vahvasti seurasta vetäytyminen, eli melkein erakoiduin. Keskittymiskyky oli nolla ja töiden aloittaminen tuntui vaikealta.
Vähän vaikea vastata, masennuksen kuvaileminen ei ole helppoa.
Masennukseen " sairastuu" usein ihminen jolla on itselleen korkeita vaatimuksia ja tavoitteita. Syyt masennuksen laukaisemiseen voi tulla mistä tahansa, esim liiallinen stressi työssä, opiskelussa... Se on kuitenkin sairaus josta oikealla hoidolla paranee lähestulkoon aina.
olen perheellinen. Olet oikeassa, että nuo tunteet kumpuavat ihmissuhteesta (-suhteista). Onneton lapsuus, traumoja jne. Liikaa surua kannettavaksi liian varhain. Myös vahva perinnöllinen alttius molemmin puolin sukua.
Toki olen nyt aikuinen, ja olen kovin työstänyt kaikkea kokemaani, mutta jotenkin se kaikki kokemani on kuitenkin syöpynyt minuun niin, että se on aina osa minua ja siksi katselen tätä maailmaa toisin kuin moni muu ja se masentaa aika ajoin. Ts. kärsin kroonistuneesta masennuksesta.
Se ajatus toi lohtua ja jopa iloakin, että kohta pääsee pois. Viiltely toi myös helpotusta kun sai viillettyä sitä pahaa oloa ulos. Vähän niin kuin olisi tehnyt ilmaukkoja rintakehään joiden kautta sai happea ettei tukehtuisi.
Mulla oli vain keskivaikea masennus. Kamalaa jos olisi ollut vaikea.
Oon tullut siihen tulokseen, että masentuneilla on aina jolllain lailla traumaattinen lapsuus takanaan.
En osannut ajatella sitä masennukseksi, kun olen aina näin tuntenut. Ja tavallaan hyväksyn tällaisen olon, kun tiedän, miksi olen masentunut. Sille on selvät syyt.
Minulla 2:n kuvailemia tuntemuksia ollut aina. En halua mennä muiden joukkoon. Esim. minut on kutsuttu rentoihin bileisiin mutta en halua mennä. Saatan laittautua valmiiksi, mutta sitten en kuitenkaan mene. Olen mieluummin yksin. En halua ystäviä, välttelen ihmisten kutsuja tulla kylään jne.
Nukun paljon, olen aina väsynyt.
Olen alakuloinen, pessimistinen, kyyninen. En kai osaa kokea samanlaista elämäniloa ja toiveikkuutta kuin muut.
Tunnen itseni ulkopuoliseksi ja hyvin erilaiseksi kuin muut.
Jatkuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa.
8
Ydintraumani on hylätyksi tulemisen kokemus.
Siitä tulee vyyhti, jossa on vaikea nähdä mikä on syy ja mikä seuraus.
Samoin käy ylensyönnissä ja napostelussa. Siksi masennukseen syöminen lisää masennusta. Sama vaikutushan on alkoholillakin.
Pitkään jatkunut ahdistava elämäntilanne laskee aivojen serotoniinitasoa...eli tarkoittaako se sitä, että masentuu " kemiallisesti" sen ahdistavan elämän seurauksena?
Mitä muita haittoja on pitkään jatkuneella masennuksella? Joskus olen lukenut, että esim. elimet saattavat surkastua tai syöpä puhjeta helpommin?
10
suruna mikä kuplii koko ajan pinnan alla. Näen kaiken synkkänä, ajattelen synkkiä ajatuksia, pelkään koko ajan pahinta. Koko ajan itkettää ja saan pinnistellä etten romahtaisi toisten edessä. Haluaisin käpertyä omaan kuoreeni, jäädä peiton alle. Millään ei tunnu olevan elämässä mitään mieltä, kaikesta seuraa vaan tuskaa. Puristava tunne rinnassa.