miten saa miehen ottamaan VASTUUTA??!

Itse aloittelin samasta aiheesta otsikolla "mies ja kotityöt" ja tulin sitten lukemaan tätä ja toteamaan, että oma mieheni on sittenkin varsin mukiinmenevä. Mutta samoja piirteitä kyllä löytyy, kuin ketjuun kirjoittaneilla. Mitään ei IKINÄ voi viedä paikoilleen, vaan tavarat pudotetaan käsistä niille sijoilleen. Meillä myös keittiö täyttyy jostain ihme ruuveista ja miehen tärkeistä papereista niin, ettei syömään mahdu. Ja sitten itketään, kun jotain ei löydy, kun olen mennyt siirtämään sen tiskipöydältä kolmen viikon jälkeen. Itsekin pidän ongelmana miten lapsista voisi näissä olosuhteissa opettaa yhtään siistejä. Jatkossakin tulen siis siivoamaan viisihenkisen perheen kaikki sotkut, kun pojat omaksuvat isältään, että kaiken tavaran voi vain jättää hujan hajan, astiat pöydälle, vaatteet pitkin sohvia, kengät keskelle eteisen lattiaa...



Mies on myös aina niin helkkarin VÄSYNYT. Aamulla kun herää, ei meinaa päästä sängystä ylös, vaikka itse olen noussut imettämään 3-n kertaa yön aikana. Valittelee väsymystään ja torkahtelee pitkin päivää. Vaikka ei olisi koko päivänä tehnyt mitään, vaatii jatkuvaa lepoa ja rentoutumista.

vain jos kaksi ehtoa täyttyy:



1. Häntä täytyy PYYTÄÄ tekemään jotain = oma-aloitteisuus nolla.

2. Hänelle täytyy ANTAA AIKAA tehtävän tekemiseen ja jos annan, tehtävä on tekemättä vielä viikon päästä.

mies saa pestä omat pyykkinsä. jos yrittää laittaa likaisia vaatteeita päälleen kastelen ne.

Ei voi muuta kuin nauraa, vaikka sääliksi käy näitä naisia.

No, ainakin oman miehen sotkut ja sokea silmä kaaokselle tuntuvat niin kovin vähäpätöisiltä.

Silloin vasta varmaan tajusi mitä se kotona olo ym on!

Jätät itse tekemättä.

ANNAT sen vastuun miehelle.

Jätät itse tekemättä.

No tämä ei todellakaan riitä kaikilla miehillä. Jos mä jätän vaikka tiskaamatta, niin on ihan turha luulo että mies tiskaa. Kun sen poikamiesboksiin aikanaan meni kylään, ensin oli pakko ruveta siivoamaan että siellä pystyi olemaan. Tunti kesti ensin että saatiin yhdessä tiskattua KAIKKI sen astiat.

Jos miehen jättää lasta hoitamaan, se voi aivan hyvin nukkua kun tulen takaisin. Oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Silloin ketutti todella, kun talossa oli juuri ryömimään oppinut taapero ja äijä nukkuu kun tulen kotiin!!!

Merkit on olleet näkyvissä jo ennen perheen perustamista. Jotkut miehet alkavat luistaa jostain kumman syystä vastuusta vasta perheen myötä, mutta jos mies on jo aikaisemmin ollut tuollainen vätys niin tuleeko yllätyksenä, ettei vastuunkantaminen onnistu myöhemminkään?

ANNAT sen vastuun miehelle.

Jätät itse tekemättä.

No tämä ei todellakaan riitä kaikilla miehillä. Jos mä jätän vaikka tiskaamatta, niin on ihan turha luulo että mies tiskaa. Kun sen poikamiesboksiin aikanaan meni kylään, ensin oli pakko ruveta siivoamaan että siellä pystyi olemaan. Tunti kesti ensin että saatiin yhdessä tiskattua KAIKKI sen astiat.

Jos miehen jättää lasta hoitamaan, se voi aivan hyvin nukkua kun tulen takaisin. Oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Silloin ketutti todella, kun talossa oli juuri ryömimään oppinut taapero ja äijä nukkuu kun tulen kotiin!!!

Merkit on olleet näkyvissä jo ennen perheen perustamista. Jotkut miehet alkavat luistaa jostain kumman syystä vastuusta vasta perheen myötä, mutta jos mies on jo aikaisemmin ollut tuollainen vätys niin tuleeko yllätyksenä, ettei vastuunkantaminen onnistu myöhemminkään?

Ennen perheen perustamista oltiin molemmat suurin piirtein samanlaisia slarvailijoita näissä aisoissa - en minäkään erityisemmin tiskauksesta perustanut. Mies oli silti pahempi kuin minä, mutta ei se silloin niin haitannut niin paljon kun kukin oli vastuussa vain itsestään. Lapsi tuli, minä kasvoin aikuiseksi mutta mies jäi tuollaiseksi ikiteiniksi.

meillä myös mies on jäänyt jonnekin teinivuosille,tosiaan minä kasvoin mutta mies ei!

...tietysti kiinnostaa tietää, mikä on miehen vastaus kun olette asioista puhuneet? Kun puhut siitä, miten sinä haluaisit miehen toimivan, siis ottavan vastuuta, niin mitä mies vastaa?



Valitettavan usein huomaa vain naisen valittavan asioista netissä/kavereilleen ilman, että asiaa on kunnolla edes kotona nostettu pöydälle.



Mitä mies vastaa kun sanoit hänelle, että on hiukka vaarallista, mikäli hän nukkuu silloin kun pitäisi olla pikkuryömijän kanssa?



Jos kaikkien näiden kysymysten jälkeen miehen asenne on, ettei kiinnosta tms. niin silloin sinun on helpompi tehdä päätöksiä jatkon suhteen.

Usein kun nainen tuo mielipiteensä tarpeeksi selvästi julki, miehen kiinnostuskin vastuunottoon lisääntyy. Mies kun ei ole ajatustenlukija, vaikka kova uniennäkijä olisikin...

paremmaksi muuta. Tiedän tällaisia tapauksia muutaman. Jos toinen ei mitään tee, niin tekemättä jää asiat tyystin. Parempi vaihtaa miestä.

Ensin pistät faktat tiskiin. Perheessä täytyy jokaisen aikuisen antaa oma osansa, ei voi vaan heittäytyä vapaamatkustajaksi. Tee lista kotitöistä ja anna miehen päättää, mitkä hän haluaa tehdä. Tee selväksi, että lapsia täytyy vahtia, ne eivät vahdi itseään.



Jos ei puhe auta, niin tee siitä omat johtopäätöksesi. Itse en olisi äitinä miehelleni.

Mies ei sano näissä keskusteluissa juuri mitään. On vaan eikä puhu mitään. Pyydetyt kotityöt tekee mutta naamasta näkee että homma ei miellyltä. Koskaan ei tee mitään oma-aloitteisesti. Sitä ei vaan jaksa komentaa aikuista ihmistä.

Miehet on marsista, naiset venuksesta. Sen jälkeen ala soveltaa niitä oppeja, ja muuttamaan omaa käyttäytymistäsi, opit vaatimaan mieheltä oikein yms!! =D

Ukon olis myös erittäin hyvä lukee tämä kirja.. Huom! se on miehen kirjoittama.

...että sen miehen on kyllä alettava puhumaan tunteistaan ja siitä mitä ajattelee. Tuollainen puhumattomuus on myrkkyä suhteelle. Kun sitä jatkuu tarpeeksi kauan niin jompikumpi saa tarpeekseen tai löytää toisen.

Mies ei sano näissä keskusteluissa juuri mitään. On vaan eikä puhu mitään. Pyydetyt kotityöt tekee mutta naamasta näkee että homma ei miellyltä. Koskaan ei tee mitään oma-aloitteisesti. Sitä ei vaan jaksa komentaa aikuista ihmistä.

Mies ei sano näissä keskusteluissa juuri mitään. On vaan eikä puhu mitään. Pyydetyt kotityöt tekee mutta naamasta näkee että homma ei miellyltä. Koskaan ei tee mitään oma-aloitteisesti. Sitä ei vaan jaksa komentaa aikuista ihmistä.

Ihan jut samanlaista, olen päätynyt tekemään kaiken kun en jaksa marmattaa/ motivoida / pyytää / käskeä / nalkuttaa / jättää itse tekemättä / saada marttyyrikohtausta . Mikään keino ei ole tepsinyt 15:ssa vuodessa :(

Mies vastasi kaikkeen joko hymähtämällä tai huokaamalla. Lopulta minulta menivät hermot ja syljin häntä päin :(. Hänen tapansa olla tilanteen yläpuolella kuin joku saatanan jeesus ärsyttää minua yli kaiken!! Onhan se hyvä ettei hän esim. raivostu ja lyö, mutta kun vaan "pakenee" vaikka kesken lauseeni istumaan koneelle...ei vaan hermot riitä. Menin nukkumaan tuon "keskustelun"(= minä yksin äänessä) jälkeen ja kun heräsin, mies oli lähtenyt ulos.