miten saa miehen ottamaan VASTUUTA??!

vaikea kuvitella, että teillä olisi yhteistä (onnellista) tulevaisuutta.

Miehesi tosiaan vaikuttaa aika kypsymättömältä, millainen on hänen perhetaustansa? Miksi muuten teitte toisen lapsen? Luulen, että sinun joko pitää hyväksyä, että sinulla on lapsien lisäksi "mies-lapsi" tai sitten vain muutta eri osoitteeseen. Pilaat oman elämäsi odottelemalla, että toinen muuttuisi.

En ymmärrä miten hän ei huomaa sitä mitä minä teen kotona. Jostain syystä häntä ei ihmetytä mistä esimerkiksi puhtaat vaatteet ilmestyy. Mies ei KOSKAAN pese pyykkiä saatika ripusta pyykkejä omatoimisesti. Tiskikoneen täyttää käskemällä. Ruokaa ei osaa laittaa ja ei mene nalkuttamallakaan töihin vaan pelaisi kotona tietokonepelejä loputtomiin. Sanoin miehelle, että minua ei huvita lainkaan olla yksin vastuussa koko perheestä vaikka hänestä se niin mukavaa onkin.



Minä kouluttaudun, minä käyn töissä ja minä teen kotityöt. Sitten mies nalkuttaa kun en jaksa vaihtaa nuorimmaisen vaippoja. Kai mieskin saa jotain tehdä! Jaksaa valittaa myös miksi en ole pessyt jotain hänen lempipaitaansa ja voi kuinka on likaista. Hän on kuitenkin kaikki päivtä kotona!



Velkaakin on liikaa meidän taloudelle, mutta miestä ei innosta töihin meneminen ja laskujen maksu. Kun puhun töistä alkaa hän selittää, että ei mene työpaikkaan jossa ei saa mitään etuja esim. ilmaisia tietokoneen osia, pelejä. Sanoin hänelle, että sitä varten maksetaan PALKKAA, että voi vapaa-aikanaan ostaa haluamaansa roinaa, mutta työnantajan tehtävä ei ole kustantaa hänen leikkimistää. Mies ei siis hahmota lainkaan palkkatyön merkitystä. Lasten elättäminen ei hänen puheissaan koskaan kuulu. Ei sanallakaan mainitse perheestä, vain niista saatanan leluistaan joka perkeleen kerta ja tekis mieli kuristaa se!



Minä taas haluan omakotitalon, lapsille huoneet ja tilaa. Ruokaa kaappiin jokaiselle päivälle ja lapsille kunnon harrastuksia. Haaveilen niistä niin, että kipeää tekee. Luotettava selkärangan omaava aikuinen mies rinnalle jakamaan arkea olisi ihanaa. No jokainen kaivaa oman kuoppansa...perkele.

Hänen vanhempansa on ihan tavallisia prostestanttisen työetiikan omaavia duunareita. Painavat hommia 10-12 tuntia päivässä ja painottavat elämänohjeena työn merkitystä. Veli aivan samanlainen. Heidän äitinsä ei antanut poikieen lusmuilla kotona vaan siellä siivosivat ja tekivät kotitöitä. Niin vaan se sitten meni, että minä sain lusmun ja käly sen veljen joka valmistaa kynttiläillallisia ja ottaa suhteensa ja elämänsä vakavasti. Veli on sentään 7-vuotta nuorempi! Lapsia ei ole kaksi vaan kolme...

17

Miehet on luusereita.

Tässä nähdään miten eri lailla eri ihmiset reagoi asioihin. Miehes veli on nielaissut opit 12-tuntisesta työpäivästä sellaisenaan. Sun mies kapinoi.

Hänen vanhempansa on ihan tavallisia prostestanttisen työetiikan omaavia duunareita. Painavat hommia 10-12 tuntia päivässä ja painottavat elämänohjeena työn merkitystä. Veli aivan samanlainen. Heidän äitinsä ei antanut poikieen lusmuilla kotona vaan siellä siivosivat ja tekivät kotitöitä. Niin vaan se sitten meni, että minä sain lusmun ja käly sen veljen joka valmistaa kynttiläillallisia ja ottaa suhteensa ja elämänsä vakavasti. Veli on sentään 7-vuotta nuorempi! Lapsia ei ole kaksi vaan kolme...

17

Meillä aivan samaa..kotitöistä kun mainitsee niin tekee ehkä hetken jotain, tyyliin pari päivää.Sitten taas unohtaa että niitä onkaan.Suhteen alussa tein kaikki kotityöt ja eihän niitä kahdella ihmisellä paljoa olekaan.Nyt on vaan mennyt 10 vuotta aikaa ja tullut kaksi lasta ja kaksikerroksinen talo, joten KOTITÖITÄ RIITTÄÄÄ!!!Ja sit se kotityöt on vaan joko imuroiminen tai tiskikoneen täyttö, pyykin laitto.Kotitöitä kun on hieman muitakin..



Keskustella kun yrittää mistään "vakavammasta" aiheesta niin toteaa ettei osaa keskustella.Muuten kyllä puhuu kevyemmistä aiheista kun papupata.Ja riidellessä myös tuijottaa vaan telkkaria ja MÄ HUUDAN.Eli tappelen yksinäni.Näin on ollu koko suhteen ajan.Se on niin turhauttavaa!!!Ymmärrän kyllä kirjottajaa joka sylki miehen päälle=)).Mitään asiaa kun ei voida koskaan keskutella niin ne jää ainakin mua "painamaan".Ite kun haluaisin puhua asiat puhki.



Mies on kyllä paljon lasten kanssa ja hoitaa niitä mielellään ja intona, mutta kotityöt ja puhuminen..PLAAAAAAAAAAAH!!

Itsekin kapinoin aikani, mutta tajusin kyllä parinkympin korvilla miten maailma oikeasti makaa.

17

Itsekin kapinoin aikani, mutta tajusin kyllä parinkympin korvilla miten maailma oikeasti makaa.

17

Enkä ihmettelis ollenkaan jos päättäisit lähteä tuosta. Mutta miehes puolustukseksi sanon, että se ei todennäköisesti ollenkaan tajua mikä on kupletin juoni, puheiden perusteella. Ootteko puhuneet asiasta kapinointinäkökulmasta? Nimittäin kun minulla on vähän sama tilanne kuin miehelläsi, paitsi että minä olen kyllä yrittänyt kovasti päteä työelämässä, toisin kuin miehesi. Mutta kun minullakin työ symboloi elämän menetystä, kaiken ajan vievää loputonta ja ilotonta raatamista, jolle ei loppua näy. Siitä pelosta on vaikea opetella pois. Töihin mennessään tuntuu joutuneensa ansaan ja happi loppuu, edes paras ei ole tarpeeksi jne. Miehes tarvis terapiaa.

Laajat empiiriset tutkimukseni puoltavat tätä valitettavaa tosiasiaa. :(

Oikeasti, en tiedä yhtäkään oikein lusmua miestä, joka olisi ihmeenomaisesti muuttunut vastuunkantajaksi vaimon tekemisten/ tekemättä jättämisten myötä.



Ero tai sen vakava uhka on joskus vähäksi aikaa säikäyttänyt näitä törppöjä (mukaanlukien oma ex-mieheni), mutta ei kovin kauaksi aikaa ikinä.

Inhottavaa sanoa, itsekin eronneena tiedän mitä helvettiä se on, mutta minusta on parempi jättää tuollainen mies.



Niitäkin esimerkkejä on joissa vaimo on "sopeutunut" ukkonsa lusmuiluun mutta katkeroituu kuitenkin ihan hirvittävästi loppujen lopuksi. Ette kai halua elämällenne käyvän niin?

Jos miehen jättää lasta hoitamaan, se voi aivan hyvin nukkua kun tulen takaisin. Oli lapsi sitten minkä ikäinen tahansa. Silloin ketutti todella, kun talossa oli juuri ryömimään oppinut taapero ja äijä nukkuu kun tulen kotiin!!!

Eikä mies voi ymmärtää, mitä pahaa siinä on! Suuttui mulle, kun huomautin sille tuosta. Mä olin peräti tunnin pois kotoa eikä mies voinut sitä aikaa hereillä pysyä!! Ja ihan tasan tiesi miten kauan viivyn.

Mä oon jo yhden miehen potkinu pellolle vastuuttomuuden takia. En jaksaisi toista kertaa samaa tehdä. Alku tässä uudessa liitossa vaikutti liiankin hyvältä. Mutta näköjään kaikki miehet on samanlaisia loppujen lopuksi...

Mä en ymmärrä kun musta on ihan kiva mennä töihin. Siellä tapahtuu aina kaikkea mielenkiintoista ja pidän työstäni, vaikka se ei unelma-alani olekaan. Vapaapäivät tuntuu ihanilta kun ne on ansainnut.

Mies kokee hirveää ahdistusta työn ajattelemisestakin. Toisaaltaan hän kokee kaiken tekemisen ahdistavana jos se ei ole superkivaa. Kaiken pitäisi olla jatkuvasti kivaa. koskaan ei voi olla tavallista tai tylsääkin.



Kelan terapiat mies on jo käyttänyt ja käynyt julkisella terapiassa pari vuotta. Niistä ei ollut mitään hyötyä koska mies ei suostu ajattelemaan itse vaan psykologin pitäisi tehdä se hänen puolestaan. Samaa oli kun hän suoritti tietojenkäsittelyn tutkintoa. Minä tein hänen läksynsä ja opiskelin ohjelmointia ja tein binäärikoodeista lauseita. Mies valitti kuinka raskasta on opiskella. Jätti kesken muutaman kuukauden jälkeen. Viimeksi halusi laihduttaa, mutta minun olisi pitänyt sekin tehdä hänen puolestaan....

Aika usein tulee eroa mietittyä..

17

...että sekin miehissä on raivostuttavaa, kun eivät saa minkäänlaista ryhtiä elämäänsä!! Minusta on suorastaan ihanaa esim. aamulla herätä ja katsella ikkunasta ulos jos on nätti sää, sitten ehkäpä tehdä aamiaista kaikille. Tästä palkaksi saan pommiin nukkuvan miehen, joka rähjää minulle jos yritänkin herättää ajoissa töihin ja kun lopulta nousee, tiuskii minulle kun en herättänyt...

Olen pohtinut välillä että miehen elämä mahtaa olla hiton vaikeaa, kun energiaa ei riitä edes peruskotitöihin ja kotona pitää koko ajan rentoutua jollain tavalla, vaikka ei olisi mitään tehnytkään.

Mies kokee hirveää ahdistusta työn ajattelemisestakin. Toisaaltaan hän kokee kaiken tekemisen ahdistavana jos se ei ole superkivaa. Kaiken pitäisi olla jatkuvasti kivaa. koskaan ei voi olla tavallista tai tylsääkin.

Kyllä siitä voi oppia pois, mutta epäilen että se edellyyttää jonkinlaista pohjalle joutumista. Niin mulle kävi, tuli seinä eteen ja oli pakko tunnustaa itselleen asioiden oikea laita. Että en PYSTY normaaliin työntekoon tällaisena. Ja mulla meni siis niin päin, että yritin aivan helvetisti pärjätä mutta aina romahdin ja löysin itseni turvautumasta miehesi tietokonepelien tapaisiin addiktioihin. Nyt kun olen ymmärtänyt asioita, menee jo paljon paremmin.

Hitsi kun koko tarina on pitkä, en jaksaisi millään ruveta kirjoittamaan kun töitäkn pitäsi tehdä ;). Mutta pointti on se, että erinnäisten asioitten takia en lapsena voinut olla oma itseni. Vanhemmat olivat koko ajan niin töistään uupuneita, että paitsi että opin että työ pilaa ihmisen elämän, opin myös olemaan näyttämättä tunteitani (esim. negatiivisia) etten kuormittaisi heitä lisää. Lopulta kadotin yhteyden lähes kaikkiin tunteisiin. Samalla kadotin itseni, sillä en enää tiennyt mitä tunnen, mitä haluan. Sitä kompensoimaan rakensin vanhempien toivoman ihanneminän, joka oli sekoitus ominaisuuksia joiden kuvittelin vanhempia miellyttävän. Kuvittelin, että itsekin olen tämä rakennelma, koska minulla ei ollut mitään muuta mille perustaa, esim. oikeita tunteitani. Kova työnteko oli tämän rakennelman keskeinen sisältö.

Mutta käytännössä kävi aina niin, että mitä paremmin onnistuin olemaan sellainen kuin kuvittelin että minun pitäisi, sitä surkeammin voin. Menestyminen ei saanut aikaan iloa ja tyytyväisyyttä, vaan masennusta ja ahdistusta. Eli alitajunta joka tiesi asian oikean laidan, ei vaan suostunut hyväksymään sitä että muutun joksikin mitä en ole.

Noh, tämä on pitkä tarina ja oleellista siinä ovat tunteet. Minä löysin avun täältä

www.healingeagle.net/indexfi.html. Minä myös kävin Kelan terapiat ilman mitään tuloksia. En ymmärrä, miten se olikin niin turhaa touhua! En tiedä onko miehelläsi ollenkaan samasta kyse, mutta voin kertoa että tuollainen elämä on yhtä helvettiä, ja toivon että miehesi saa avun jossain vaiheessa elämäänsä, muodossa tai toisessa!

Omassa ukossa on että kovasti touhottaa että "laitan pyykit kuivausrumpuun!" (kiitos, mietin pienessä mielessäni, kiitos tästä uhrautumisesta yhteisen hyvän vuoksi...), mutta kun hetken kuluttua ohi kuljen, ei rumpua ole laitettu päälle koko ollenkaan...

äidit ne opettaa pojistaan lellikkejä, kun sukupuolen perusteella poikia passataan kaikissa kotihommissa. On sitten aikuisena lähes mahdotonta opettaa toisin: mies on sisäistänyt, että ne hommat eivät kuulu hänelle.



Kerro mihellesi että teidän sukupolvenne on erilainen edelliseen verrattuna: nykyään naisetkin käyvät palkkatyössä, joten kotityöt eivät kuulu enää yksin heille. Tehkää jonkinlainen työjako kotitöissä.

aina jättää mun siivottaviksi. Jos etsii lapselle syyslakin, lakki kyllä löytyy ja laitetaan päähän kun mennään ulos, mutta sen jäljiltä eteisessä on syysvaatelaatikko levällään lattialla, samoin pengotut vaatteet pitkin lattioita. Tämmöstä. Sukat jättää siihen missä sattuu ne ottamaan jaloistaan.

.tulee tänään tekemään arvioita kodistamme.Jää mulle edelleen pyykit, ruuan laitto ym ym joten ajattelin helpottaa omaa taakkaani, olen nalkuttanut niin kauan,etten enää jaksa!Mies keskittyköön tästä eteenpäin moottoripyöräänsä ja Jim-kanavan tarjontaan töiden jälkeen!Nimimerkki epätoivoinen

Lopeta työnjohtajana oleminen ja aikatauluttaminen. Sopikaa mitkä hommat kuuluvat kummallekin ja sen jälkeen lakkaat kyttäämästä tekeekö mies hommansa vai ei.

Mies ei tehnyt yhtään mitään kotihommia, omat likapyykkinsäkin vaan heitti lattiannurkkaan. Anoppi on kantanut aina sille lapsena kaiken tarjottimella nenän eteen, joten siinä syy...



Mä yritin aluksi nätisti pyytää, mutta eihän se auttanut. Siis seuraavaksi pidin puhuttelun ja sanoin kovasti, että "Mä en pidä sulle/tälle perheelle mitään täysihoitolaa ja jos mun kanssa meinaat elää niin kotityöt jaetaan 50/50. Jos ei kiinnosta, ovi on tuolla. Mä en tykkää kotihommista yhtään enempää kuin sä, mutta ne on pakko tehdä, että tässä kämpässä voi elää".



Ja kerrasta oppi. Mutisee kyllä useimmiten jotain imuroidessaan, mutta mutiskoon :) Nyt meillä on kolme pientä poikaa ja pidän heille kurin sen suhteen, osallistuvat kotöihin pienestä pitäen eli en tee karhunpalvelusta tuleville miniöille :) Meidän pojat esim. siivoavat huoneensa, vievät vaatteensa paikoilleen ja pyykkikoriin ja tyhjäävät tiskikoneen sekä ripustavat pyykkiä.

jätä sukat ym. pesemättä. Käytä vain omaa lautasta, lasia ja muutamaa aterinta jotka voit tiskata heti käytön jälkeen (älä anna hänen käyttää niitä, jemmaa ne itsellesi). Vaihda vain omat lakanat jne.