miten saa miehen ottamaan VASTUUTA??!

mummo haki aikuisen miehen pyykit ja toi ne takaisin silitettynä/mankeloituna...



Meidän pojista ei kyllä kasvateta mammanpoikia. Mielestäni sellainen passaaminen on tavallaan jopa itsekästä.

En voi kuin ihmetellä ja olle onnellinen sinkkuudestani. Miesystävä kyllä olemassa, mutta vaikuttaa työteliäältä (leipoo, siivoaa, tekee kotihommia odissa kodissaan.)

Käyttää likaisia vaatteita vaikka elämänsä loppuun asti, mutta jaksaa silti nalkuttaa asiasta, koska MINUN pitää kuulemma tehdä asialle jotain. Minä kuulemma olen se patalaiska meidän perheessä.

17

Ja todellakin aikuisen ollessa kyseessä voi yrittää jättää itse tekemättä - ota itse rennommin, anna miehelle mahdollisuus tehdä myös. Joskus se saattaa auttaa, joskus ei. On poispilattujakin yksilöitä, joita on äiti jo kotona lellinyt ja paaponut ja myöhemmin tyttöystävät - sellaisille yksilöille ei valitettavasti voi mitään.

Lopeta työnjohtajana oleminen ja aikatauluttaminen. Sopikaa mitkä hommat kuuluvat kummallekin ja sen jälkeen lakkaat kyttäämästä tekeekö mies hommansa vai ei.

buahahahahaha.

Kun mies tekee jonkun koti jutun muista ,että et mene heti korjaamaan neuvomaan että näin se tulisi tehdä jne.



Kehu myös muiden kuullen miehesi toimintaa "että oli mukava kun mies touhusi lasten kanssa ja kuinka lapsetkin siitä tykkäsi, että niillä oli ollut kivaa...."

Muistaa vieläkin kehua kun kymmenen vuotta sitten nosti mun sukat lattialta. Jos tiskikoneen täyttää niin siitä pitää saada seksiä ja ruuanlaitosta suudella maata hänen jalkojensa alla. Ikinä en ole puuttunut miehen tapaan hoitaa tai tehdä kotihommia, mutta eipä sillä mitään vaikutusta ole. Ei se silti tiedä missä vaatekaappi on ja miten lapsi tulisi pukea. On oikein ylpeä jokaisesta kotityön tapaisesta nytkähdyksestä mitä tekee.

Ei aikuista miestä pitäisi joutua kasvattamaan ja hoitamaan kuin lasta. Kuka minua ylistää ja kehuu kaikki päivät? Ei kukaan silti osaan toimia. Suoraansanoen vituttaa kun suurin osa miehistä on jotain holhousta tarvitsevia kakaroita.

17

Kun mies tekee jonkun koti jutun muista ,että et mene heti korjaamaan neuvomaan että näin se tulisi tehdä jne.

Kehu myös muiden kuullen miehesi toimintaa "että oli mukava kun mies touhusi lasten kanssa ja kuinka lapsetkin siitä tykkäsi, että niillä oli ollut kivaa...."

Lopeta työnjohtajana oleminen ja aikatauluttaminen. Sopikaa mitkä hommat kuuluvat kummallekin ja sen jälkeen lakkaat kyttäämästä tekeekö mies hommansa vai ei.

buahahahahaha.

Aiempi sukupolvi miehiä onaivan älyttömiä työmuurahaisia, menevät töihin puolikuolleina yms. Heidän poikansa taas ovat oppineet "miks mää" -ajattelun. Meilläkin, vaikka mies tekee oman osansa hommista, heti kun on vähän väsyneempi, saan kuulla miks mää -kommentin. Hän jotenkin syvällä sisimmässään kuvittelee, että mikään näistä kotona tehtävistä jutuista ei kuulukaan hänelle, vaan hän tekee ne hyvää hyvyyttään! Ja että sitten, kun tulee väsy, ei hänen oikeastaan tarvitsisikaan niitä tehdä. Voihan "joku muu" ne tehdä.



Mä en vaan käsitä tätä logiikkaa! Mulle kotityöt, sellaisina kuin ne nykyään ovat, on suoraa seurausta siitä, että ollaan muutettu yhteen ja perustettu perhe. Ei ne mihinkään siitä häviä, ei kukaan muu niitä tule tänne tekemään. Mä en tiedä itkeäkö vai nauraa, kun mun sanoessani lattialla lojuvista vaatteista, leluista, rojuista jne, mies sanoo, että palkataan siivooja! Siis kuvitteleeko se tosiaan, että siivooja nostelisi sen likaiset kalsarit pesuun, pähkäilisi, mihin kansioon miehen työpaperit kuuluu, palauttaisi kirjaston kirjat jne? :D Taitaa olla vähän erilainen työnkuva siivoojillakin...



Mutta oikeasti, mun mies sentään tekee kotitöitä ja on erittäin huolehtiva ja rakastava isä. Joidenkin vastaajien tarinat oli aivan kammottavia! Teidän miehennehän ovat KIRJAIMELLISESTI jääneet neljävuotiaan tasolle! Eihän sellaisen kanssa VOI elää vaimona ja miehenä. :O

...joka siis käy töissä ja tekee varmasti oman osuutensa - ellei jopa vaimoa enemmän - kotitöistä voi vain ihmetellä näitä puheita. Tuntuu täysin käsittämättömältä, että nykyaikana on tuollaisia miehiä olemassa. Mielestäni tuollaisiin miehiin tehoa vain yksi strategia: tulos tai ulos. Eli jos AIKUINEN omilla avoillaan oleva ihminen ei pysty tajuamaan niin yksnkertaista asiaa kuin töiden jakaminen niin muuta vaihtoehtoa ei ole kuin ryhtyä tiukkoihin käskyttämään, hyväksyä tilanne tai erota. Eli miehelle sanotaan suorat sanat ja häntä KÄSKYTETÄÄN tekemään päivittäin kotitöitä. Jos mies ei suostu niin sitten joko hyväksytään tilanne tai erotaan. Tuollaiset vätysmiehet eivät nimittäin enää aikuisena välttämättä opi omatoimisiksi. Siksi naisen täytyy - niin tylsää kuin se onkin - käskyttää miestä tekemään kotityöt. Ja tällöin vätyksen ja saamattoman luuserin tehtävä on MUKISEMATTA tehdä vaimon määräämät kotityöt. Jos tämä ei käy, hän voi pyrkiä oppimaan omatoimisesti tai lähteä kävelemään. En suosittele kenellekään naiselle kotiorjaksi ryhtymistä!

Ja olen saanut pirttihirmun maineen, koska vaadin miestä tekemään osansa.

tekee tyyliin lataa tiskikoneen, niin sille pitäisi välittömästi antaa munahieronta siitä syystä. Kukaan ei kiitä tai hiero mua niistä 364 kerrasta jotka minä täytän sen koneen. Ja juu, turhaahan sitä on täällä mesota, mutta kun hyvä kun voi edes jossain.

Oikeasti hyvä että kirjoitatte tänne ja puitte tuota tilanteenne kammottavuutta, te kaikki lusmujen ukkojen kumppanit. Omalle tilanteelleen sokeutuu niin helposti eikä tajua missä suossa sitä oikein onkaan.



Itse olin sellainen "pirttihirmu" entisen mieheni kanssa, että kun hän ei lapsen saatuamme osoittanut aikuistumisen merkkejä ja vastuunkantoa, heitin hänet pellolle. En olisi mitenkään pystynyt elämään hänen kanssaan, aivan kihisin raivoa päivittäin kun tympäisi hänen saamattomuutensa ja oma työtaakkani.



Olihan hän tavallaan ihan mukava ja leppoisa mies, mutta tilanteen epäreiluus ja muuttumattomuus kävi niin suunnattomasti hermoille, eikä mikään puhe auttanut joten oli aivan pakko lähteä eri teille. Enkä edes vaatinut mielettömiä, olisin ollut iloinen, jos hän olisi tehnyt edes osan kotitöistä.



Miten te jaksatte paapoa niitä ukkojanne, suorastaan elää heidä elämäänsä. tehdä työt ja läksytkin heidän puolestaan?? Minä en käsitä! Mitä niin ihanaa niissä sohvaperunoissa ja tietokoneaddikteissa on, että täytyy elämänsä kuluttaa heidän laiskan elämäntapansa mahdollistamiseen?



KUNNIOITTAKAA itseännekin, naiset! Vihaatte elämäänne ja itseänne myöhemmin jos alistutte tuollaiseen.

Kun oltiin nuoria ja ilman lapsia mies kyllä sekä tiskasi että imuroi. Minä hoidin pyykit. Varsinaista sotkua ei meille silloin tullut koska ei ollut paljon tavaraakaan. Alkuaikoina huomasin että miehen äiti pesi miehen pyykit - hän vaan laittoi ne kassiin jonka vei äidilleen kerran viikossa ja sai toisen kassin takaisin missä oli edellisen viikon pyykit nätisti viikattuina! Tässä vaiheessa olisi pitänyt hälytyskellot soida!



Kun lapset syntyivät mies myös laiskistui... Nykyään on hänelle saavutus edes viedä oma lautanen tiskipöydälle - tiskikoneeseen nyt puhumattakaan, hän ei ikinä tiskaa ja tyhjentää koneen vain minun pyynnöstä. Vaatteita hän pesee aina silloin tällöin, eli laittaa ne pesukoneeseen ja sen jälkeen kuivausrumpuun ja sen jälkeen kodinhoitohuoneen tasolle - siitä ne ilmeisesti itse lentävät viikattuina kaappeihin? Imurinvarteen hän ei tartu ikinä. Laskuja hän ei ikinä maksa - kun ruvettiin seurustelemaan hän antoi kaikkien laskujen, paitsi vuokran, mennä ulosoton kautta koska oli niin laiska ettei viitsinyt niitä maksaa.



Mutta kyllä hän jotakin tekee. Hän leikkaa nurmikon parin viikon välein (tämäkin vain sen takia että naapurit ei ihmettelisi miksi meidän nurmikko ei ole leikattu), hän hoitaa autoihin liittyvät korjaukset ja katsastukset, joka kieltämättä usein on sitä että hän tilaa ajan ja sitten viemme molemmat (kahdella autolla) yhden auton huoltoon ja samaten molemmat haetaan huollossa ollut auto.



Lasten viemiset ja hakemiset päiväkodista on tasattu 50/50 kunhan hän saa päättää kumpi vie. Ja tästäkin hän nykyään marmattaa että ei voi viedä koska on niin vaikeata eikä voi myöskään hakea koska sekin on niin vaikeata. Hän on kotona lasten kanssa 17-aikoihin, minä tulen puoli tuntia myöhemmin. Vaikka hän on ollut kotona puoli tuntia kun tulen, lapset eivät ole vieläkään saanut mitään ruokaa koska hänellä ei ole nälkä eikä sillä niin väliä ole! Eli mun pitää kahdessa punaisessa sekunnissa loihtia ruuat viidelle henkilölle pöydälle!



Koiria (2) hän ei myöskään käytä ulkona vaikka aikoinaan sovittiin että hoidan koirat kaikin puolin muuten mutta hän käyttää ne kerran päivässä ulkona. Tästä hän piti myös kiinni ekat 2 vuotta (kunnes esikoinen syntyi) mutta nyt ne on taas 100% mun vastuulla.



Sotkua hän saa aikaiseksi melkoisesti. Jättää sukat ja tiskit minne sattuu eikä ikinä siivoa omia jälkiään, muitten jäljistä nyt puhumattakaan. Ja jos hän jotain tekee niin pitää kehua siitä sitten puoli vuotta....



Lisätään tähän listaan vielä jatkuva ärtyneisyys ja huuto osittain siitä että hän itse hukkaa omat tavaransa niin että hän ei niitä enää löydä omien roskakasojensa alta.... Huutoa saa sekä vaimo, lapset sekä hänen oma äitinsä sietää.



Kuinkakohan moni olisi jo tästä ihanasta miehestäni eronnut - kädet ylös!

Ja vieläkö pitäisi muistaa miestä kehua kotitöiden tekemisestä kuin pikkulasta. "Kylläpäs meidän Pertti oli tänään NIIN reipas poika, kun tyhjensi ihan omatoimisesti pesukoneen". Voi apua! Asiasta, jonka pitäisi olla itsestäänselvä homma jommankumman tehdä. Eri asia, jos vaikka huushollia rempataa ja mies - kenties osaavampana - tekee sitä hommaa kaiket illat.

"Velkaakin on liikaa meidän taloudelle, mutta miestä ei innosta töihin meneminen ja laskujen maksu. Kun puhun töistä alkaa hän selittää, että ei mene työpaikkaan jossa ei saa mitään etuja esim. ilmaisia tietokoneen osia, pelejä. Sanoin hänelle, että sitä varten maksetaan PALKKAA, että voi vapaa-aikanaan ostaa haluamaansa roinaa, mutta työnantajan tehtävä ei ole kustantaa hänen leikkimistää. Mies ei siis hahmota lainkaan palkkatyön merkitystä. Lasten elättäminen ei hänen puheissaan koskaan kuulu. Ei sanallakaan mainitse perheestä, vain niista saatanan leluistaan joka perkeleen kerta ja tekis mieli kuristaa se!"



Tässä alkaa jo oma mies kuullostamaan aarteelta vaikka kotitöitä saakin tekemään vain pyytämällä tuhannesti....

minne työnnätte kaiken sen paskan ja rojun mitä mies asuntoon levittää. Sinne vaan tiskit ja sukat ja kaikki roju mikä ei pysy paikallaan. Sitten koko laatikko roskiin tasaisin väliajoin, menköön kalliit astiat ja vaatteet siinä samassa. Jatkakaa tuota vuosi tai pari niin mies joko a) muuttuu tai b) lentää laatikon mukana pihalle.

Mun mies varmaan luuli Intrum Justitiaa teleoperaattoriksi koska ei maksanut koskaan puhelinlaskujaan ennen kuin perintätoimisto lähetti laskun.. Mä olen hoitanut sen laskut melkein heti ensitreffeistä asti, jotka muuten maksatti myös mulla kokonaan. Lapsille ei anna lainkaan ruokaa jos en laita sitä valmiiksi ja sittenkin on lämmittämisen kanssakin vaikeaa. Nyt meni mikro rikki ja sehän tarkoittaa miehelle täysin jäätymistä ruuanlaiton suhteen. Hän ei uunissa lämmitä. Ovat sitten kaikki nälissään tai keskimmäinen lapsista laittaa ruokaa.



Olisi jotain pitänyt tajuta aikoinaan kun kuulin, että mies oli muuttanut omilleen 24-vuotiaana ja palannut puolessa vuodessa takaisin kotiin kyhjöttämään kun ei tykännyt olla yksin. Vanhemmilleen sai siitä tehtyä 60 000 markan laskun jollain ihmeellä. Oli elänyt koko puoli vuotta pelkällä keitetyllä makaroonilla!



Mikä helvetti mua vaivasi silloin aikoinaan. Jokin masokistinen hoivavietti vai mikä. Onneksi saa tänne purkaa..

17

17:n kohdalla äijä on ilmeisesti ollut aina samanlainen vätys, jonka muuttamiseen tarvittaisiin jo pieni ihme.



50:n osalta haluaisin tietää, että mitä mies sanoo kun puhutte asiasta? Mies kun on joskus hoitanut osansa ihan hyvin, niin mistä muutos? Ja mitä mies sanoo, kun vaadit hoitamaan osansa?



Sen sanon kyllä molemmile, että jos noista asioista ei puhumaan pysty eikä muutosta muutenkaan tule, niin jossain vaiheessa teille ero tulee. En usko, että äijäkään on tyytyväinen, kun noin surkeasti kotiasioihin panostaa, teistä vaimoista puhumattakaan.

Miehen mielestä mitään muutosta ei ole tapahtunut vaan hän on aina ollut samanlainen? Ja hänen mielestä HÄN tekee suurimman osat kotityöstä vaikka itse kelloon katsellen voin todeta että jos hän tekee puoli tuntia päivässä (esim hakee lapset ja pesee koneellisen pyykkiä) niin se on jo hyvä suoritus. Kun siinä samassa tekee itse pari tuntia (tiskit, ruuat, läksyissä auttaminen, koirien ulkoiluttaminen, lasten iltapesut yms yms) niin tuntuu aivan hullulta että mies ei tilannetta muka "näe"!



Joskus mies hoitaa osansa huonolla tuulella (esim laittaa tiskit peräti tiskikoneeseen asti kun itse lähden kiireessä koiria ulkoiluttamaan) ja sen jälkeen vonkaa seksiä illalla kun on ollut niin ahkera :o Mutta usein tulee vaan hirveä riita kun pyydän häntä tekemään jotain.



Ja minä kun en voi ymmärtää että miksi silloin kun tulee enemmän kotitöitä (=lasten syntymän jälkeen) mies rupeaa luistamaan näistä hommista kun se mielestäni pitäisi mennä päinvastoin!



Joo - kyllä tämä liitto ainakin mun mielestä vetää ihan viimeisiään. Olen jo muutamaa asuntoa käynyt katsomassa sillä silmällä että muutan sinne lasten kanssa ja mies saa sitten asua ihan missä sikolätissä haluaa :-( Se on kuitenkin harmi koska uskon että meillä voisi olla ihan hyvä liitto jos vaan saataisiin tämä asia järjestykseen.... Olen kuitenkin jo kysynyt tulisiko hän vaikka perheneuvolaan tästä keskustelemaan mutta se on hänen mielestään ihan hukkaan heitettyä aikaa?