Kun ei ole varaa toiseen lapseen.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 18:42"]

En koska täälläkin moni noin on itse sanonut että lapselle pitää olla vara ostaa asunto opiskeluja varten. Toki tuo on se ääripää eikä siihen kovinmoni yllä. Ja hienoa että niitä vaatteita viedään kirppikselle jotta mä köyhänä rakennusmiehenä voin niitä ostaa... säilyy ostovoima. Pointti oli se että vähälläkin voi elää jos elää järkevästi. Mielestäni esim 20 000 säästö lapselle siinävaiheessa kun hän lähtee kotoa opiskelemaan on tosihyvä kun monilla ei oo mitään. Me päästään tuohon 2000€ tuloilla. Eihän oo huonosti?

[/quote]

Minä nostan teille hattua, että säästätte lapselle noinkin paljon. Moni ei säästä isommistakaan tuloista. Kun ei  mukamas ole varaa. Tai sitten selityksenä on, että pelkäävät lapsen tuhlaavan raha täysi-ikäisenä. Vanhemmilla on kuitenkin 18 vuotta aikaa takoa lapselle tolkkua päähän, jotta osaa sitten fiksusti käyttää rahansa. 

Jos sisaruus ei ole arvo tai jos aikaa ei kahdelle tai useammalle riitä siinä missä yhdellekin( kaikki aika ei tarvitse olla kahdenkeskistä aikaa ja vanhempia on kaksi) on vanhmmilla kasvatuksessa mennyt joku pieleen.

on tärkeää opettaa lapselle, että sinä olet maailman tärkeintä vanhemmilesi, aivan kuten sisaruksesikin. Aina ei voi olla sinun vuorosi ja aikasi.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:33"]

http://www.vau.fi/Perhe/Yhteiskunta/Koyhyys-on-este-lapsen-kehitykselle/

"Raha ei ratkaise. Ainoastaan rakkaudella on merkitystä. Näin ajattelemme, mutta tutkimukset puhuvat toista kieltä: lapsiperheiden köyhyys on riski lasten ja nuorten syrjäytymiselle."

[/quote]

Itseasiassa tämä ei pidä paikkaansa. Köyhyys kyllä, mutta lapsi ei tarvitse materiaa vaan tasapainoiset ja tervepäiset vanhemmat. Toimeen tulevan ja hyvin varakkaan lasten onnellisuudessa ei ole eroa, joka tulisi tuosta varakkuudesta. 

Minun, joka olen neljälapsisesta perheestä, on mahdotonta kuvitella lapsuutta ilman sisaruksia. Mitä minä olisin lapsena tehnyt? Päivät ja viikonloput täyttyivät lautapeleistä, pukeutumisleikeistä ja muusta. Isosisko opetti minut uimaan toinen lukemaan. Ei siksi, etteivät vanhemmat olisi opettaneet vaan siksi, että siskojen kanssa se oli huskempaa.

Aikuisena näemme toisiamme usein. Nuorempi isosiskoni asuu kanssani ja opiskelemme samassa kaupungissa. Olemme usein puhuneet siitä miten meillä ei ollut kauheasti rahaa kun olimme pieniä ja miten ei matkusteltu kesälomareissuja ulkomailla. Ei ole kumpaakaan kaihertanut. Jouluna saimme jokainen yhden eniten toivovamme lelin ja jokaisen synttäreillä tehtiin päivänsankarin toivoamia juttuja. Jokainen meistä lapsista on luova ja kädentaitoinen ja olemme aina antaneet toisillemme itse tehtyjä lahjoja.

jo nyt haaveilen miten meidän sisarusten lapsista tulee serkuksia keskenään ja kuinka kivaa on sukumökillämme kun lapsia on liuta.

Miksi täällä on aina oletuksena, että kaikki asuvat pk-seudulla? Suomea on sen ulkopuolellakin. Meillä kaksi teiniä ja vain mies töissä, netto n. 3000e/kk kun kaikki tulot lasketaan. Velkakolmiossa asutaan ja ulkomaillakin käydään. Harrastukset löytyy myös koko perheeltä, ei tietenkään mitään jääkiekkoa tms. mutta niihin en olisi suostunut muutenkaan, koska liian paljon harjoituksia/vk. Jos olisimme ajatelleet kuten av-mammat, ei olisi uskallettu hankkia yhtäkään lasta. Vasta tältä palstalta olen oppinut, että lapsia hankitaan rahat mielessä :(

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 14:52"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:56"] Hehe. Meillä nettotulot yhteensä 2300€, itse olen minimi äitiysrahalla ja miehellä huono palkkainen työ. Ja arvatkaa mitä? Meillä on taloudessa KOLME lasta ja vielä kaksi kissaakin. :D eikä muuten haeta toimeentulotukea. Hyvin pärjätään. Lapsilla on aina siistit ja ehjät vaatteet, joka päivä syödään monipuolisesti ja on varaa pitää salikorttiakin ja maksaa sählyharrastusta! Hohhoi teitä rahasta kitisijöitä, opetelkaa käyttämään se raha oikein! [/quote] Kerropa vähän taustoja ennen kuin hajoat omakehuusi. Et varmaankaan asu pääkaupunkiseudulla, koska asumiskulut nappaisivat tuosta ison osan. Vaikka olisitte ahtautuneet kolmioon (koulukaverini perheessä oli näin ja voi että tämä tyttö häpesi kotiaan ja huonettaan), niin pääkaupunkiseudulla se maksaa 1000 euron kieppeillä halvimmillaan, keskimäärin 1200 euroa. Reilulla 1000 eurolla kuukaudessa sitten hankitte kolmelle lapselle hyvät vaatteet, maksatte kolmelle lapselle sälyharrastusta, sisäpelikenkiä, suojalaseja, mailoja (tai vastaavasti jotain muuta harrastusta), lapset pääsevät synttäreille, elokuviin, huvipuistoihin, heillä on kännykät ja syötte monipuolista ja terveellistä ravintoa ja tämän lisäksi kustannatte teille aikuisille salikortitikin.  Lapsilla on polkupyörät, luistimet ja muut ulkoiluvälineet ajan tasalla. En usko. Jos näin väität, niin valehtelet ilman tarkkoja tietoja perheenne kuluista. [/quote] Kaksi lapsista on alle kaksi vuotiaita. Kolmas tokaluokkalainen. Luistimet löytyy, sukset löytyy, mailatkengätsuojalasit löytyy. Joka kuukausi ei ole tarvetta vaatteita ostaa. Salikortti maksaa 60€/3kk. Vuokraa 600€, neliössä asutaan. Pyörät löytyy. Kypärätkin (vou) löytyy. Elukat ruokitaan. Kasviksia, hedelmiä kuluu joka päivä. En ole tilivelvollinen mutta siinä hieman suuntaa. :D

[/quote]

Missä on neliöstä vuokra 600€?

Pk-seudulla ei todellakaan saa alle tonnin, kaksiokin maksaa jo halvimmillaan n. 670€-800€.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:03"]Minun, joka olen neljälapsisesta perheestä, on mahdotonta kuvitella lapsuutta ilman sisaruksia. Mitä minä olisin lapsena tehnyt? Päivät ja viikonloput täyttyivät lautapeleistä, pukeutumisleikeistä ja muusta. Isosisko opetti minut uimaan toinen lukemaan. Ei siksi, etteivät vanhemmat olisi opettaneet vaan siksi, että siskojen kanssa se oli huskempaa.

Aikuisena näemme toisiamme usein. Nuorempi isosiskoni asuu kanssani ja opiskelemme samassa kaupungissa. Olemme usein puhuneet siitä miten meillä ei ollut kauheasti rahaa kun olimme pieniä ja miten ei matkusteltu kesälomareissuja ulkomailla. Ei ole kumpaakaan kaihertanut. Jouluna saimme jokainen yhden eniten toivovamme lelin ja jokaisen synttäreillä tehtiin päivänsankarin toivoamia juttuja. Jokainen meistä lapsista on luova ja kädentaitoinen ja olemme aina antaneet toisillemme itse tehtyjä lahjoja.

jo nyt haaveilen miten meidän sisarusten lapsista tulee serkuksia keskenään ja kuinka kivaa on sukumökillämme kun lapsia on liuta.
[/quote]järkyttävää tekstiä. Onko totta että nykyään ihmisten arvomaailmassa on etusijalla vain Raha. Suorastaan surullista luettavaa. :(

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:21"][quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:03"]Minun, joka olen neljälapsisesta perheestä, on mahdotonta kuvitella lapsuutta ilman sisaruksia. Mitä minä olisin lapsena tehnyt? Päivät ja viikonloput täyttyivät lautapeleistä, pukeutumisleikeistä ja muusta. Isosisko opetti minut uimaan toinen lukemaan. Ei siksi, etteivät vanhemmat olisi opettaneet vaan siksi, että siskojen kanssa se oli huskempaa.

Aikuisena näemme toisiamme usein. Nuorempi isosiskoni asuu kanssani ja opiskelemme samassa kaupungissa. Olemme usein puhuneet siitä miten meillä ei ollut kauheasti rahaa kun olimme pieniä ja miten ei matkusteltu kesälomareissuja ulkomailla. Ei ole kumpaakaan kaihertanut. Jouluna saimme jokainen yhden eniten toivovamme lelin ja jokaisen synttäreillä tehtiin päivänsankarin toivoamia juttuja. Jokainen meistä lapsista on luova ja kädentaitoinen ja olemme aina antaneet toisillemme itse tehtyjä lahjoja.

jo nyt haaveilen miten meidän sisarusten lapsista tulee serkuksia keskenään ja kuinka kivaa on sukumökillämme kun lapsia on liuta.
[/quote]järkyttävää tekstiä. Onko totta että nykyään ihmisten arvomaailmassa on etusijalla vain Raha. Suorastaan surullista luettavaa. :(
[/quote]Anteeksi.. Ei tosiaankaan ollut tarkoitus lainata sinun tekstiä. Hyppäs tähän vahingossa. Olen myös pienituloisesta perheestä. Sisarukset on suurin rikkaus mitä minulla lapsuudessa oli ja on vieläki. Mikään raha ikinä maailmassa ei vois heitä korvata.

Ymmärrän että pääkaupunkiseudulla eläminen maksaa jo niin paljon että tällaista pitää miettiä. Kannatan muuttamista muualle niin on enempi varaa. Asumme pienellä mutta erittäin elinvoimaisella paikkakunnalla. Asuminen on halpaa. ( niin. 800€ 140 neliöö) Pienissä seuroissa harrastaminen huomattavasti halvempaa. Jne.Lapsilla muutenkin turvallisempi lapsuus kuin isoissa kaupungeissa.

Mitä jos kaikki lopettaisimme yksilapsisten syyttelyn? Kaikista tärkeintä on kuitenkin lapselle omaistautuvat ja häntä rakastavat vanhemmat. Sisarukset eivät ole mikään onnellisuuden tae, kuten ei varakkuuskaan. Voisin kuitenkin sanoa, että harvemmin yksilapsisten perheiden lapsi kulkee resuisissa vaatteissa tai jää vaille huolenpitoa kuin useampi lapsisten perheiden. Yhden lapsen vanhemmat taitavat tänä päivänä olla aika tiedostavia ja ulkomaalaisten tutkimusten mukaan ainoat lapset kouluttautuvat myös keskimäärin korkeammalle kuin monilapsisten perheiden lapset. Kaikin puolin onnellista elämää on mahdollista viettää ainoana lapsena. Turha siis sääliä yksilapsisia tai ainoita lapsia, keksikää joku parempi aihe. Ihanaa, jos jonkun elämässä pahin murhe on jonkin asian puute (kuten sisaruksen), eikä vaikka oman lapsen kuolema tai syöpä. 

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 00:03"]

Minun, joka olen neljälapsisesta perheestä, on mahdotonta kuvitella lapsuutta ilman sisaruksia. Mitä minä olisin lapsena tehnyt? Päivät ja viikonloput täyttyivät lautapeleistä, pukeutumisleikeistä ja muusta. Isosisko opetti minut uimaan toinen lukemaan. Ei siksi, etteivät vanhemmat olisi opettaneet vaan siksi, että siskojen kanssa se oli huskempaa.

Aikuisena näemme toisiamme usein. Nuorempi isosiskoni asuu kanssani ja opiskelemme samassa kaupungissa. Olemme usein puhuneet siitä miten meillä ei ollut kauheasti rahaa kun olimme pieniä ja miten ei matkusteltu kesälomareissuja ulkomailla. Ei ole kumpaakaan kaihertanut. Jouluna saimme jokainen yhden eniten toivovamme lelin ja jokaisen synttäreillä tehtiin päivänsankarin toivoamia juttuja. Jokainen meistä lapsista on luova ja kädentaitoinen ja olemme aina antaneet toisillemme itse tehtyjä lahjoja.

jo nyt haaveilen miten meidän sisarusten lapsista tulee serkuksia keskenään ja kuinka kivaa on sukumökillämme kun lapsia on liuta.

[/quote]

Hyvä sulle. Minun sisarukseni jätti asuntovelkansa maksamatta, siirrätti sen vanhemmilleni jotka olivat takaajina, häipyi kirjaimellisesti elämästämme kokonaan riitautumisen jälkeen ja alkoholisoitui. On ilmoittanut, että ehkä vanhempien hautajaisissa nähdään, ennen perinnönjakoa ei halua olla missään tekemisissä. Että se siitä sisarussuhteiden ainaisesta autuudesta. Helpompaa olis, jos ei olis ollut koko sisarusta. Nyt huolta ja murhetta vain koko ajan ajatuksissa. Mieluummin olisin ollut se ainoa lapsi. Ja ne vanhempien vanhenemisesta huolehtijat - mitä jos käykin niin, että toinen sisarus kuolee vaikka syöpään ennen kuin täyttää 50-v.? Yksinäsi saatte silloinkin niitä palvelukotipaikkoja järkkäillä. Eli älkää jankuttako siitä, että sisarus = onnen tae. Näin ei ole. Kyllä jokaisen on osattava seisoa omilla jaloillaan, yksin meistä jokainen täältä aikanaan myös lähtee, ei se sisarus siinä ole täsmälleen samaan aikaan myös itselleen enkelikuoroa käsikädessä sun kanssa kutsumassa. Toisille sisarus on onni, toiselle koko elämänmittainen taakka.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:34"]

Entisellä luokkakaverilla on 4 lasta, meillä 2. 2 vanhinta on käynyt rippikoulun ja joutuivat antamaan puolet lahjarahoistaan äidille, jotta saatiin tarjottavat pöytään.

Suurin heidän ulkomaan matka on kun lähtevät jomman kumman isovanhempien kanssa käymään Ruotsissa, Haaparannassa. Sitä ennen tyhjennetään kaappeja paljon, kun pitää säästää ulkomaan ostoksiin. Ja sitten Haaparannassa käydään kaikki tarjoukset etsimässä kauppa toisensa perään ja paluumatkalla hehkutetaan kuinka paljon säästettiin rahaa. Isovanhempien kanssa siksi, koska heillä ei ole niin isoa autoa että kaikki mahtuisivat.

Vanhimmilla lapsilla on kännykät mutta nuoremmilla on yhteinen, ovat eri ikäisiä ja eri luokilla koulussa. Puhua ei saa, eikä lähettä tekstiviestejä, nettiä ei tietenkään ole, koska kaikki lasten puhelimet ovat vanhempien vanhoja ja akut kestävät vain muutaman tunnin. Mutta kiitollinen pitää kaikesta olla.

Vanhin lapsi rippikoulun jälkeen tajusi ettei vanhemmat ikinä tule edes antamaan ajokorttiin rahaa, joten hän alkoi myymään tarpeetonta tavaraa huutiksessa, jotta sai ajokorttirahat. Isovanhemmat tähän kannustivat ja myytävää tuli monesta eri osoitteesta.  Sitten tuli joku putkirikko ja hänen piti antaa kaikki säästämänsä rahat vanhemmille, jotta todella iso vika saatiin korjattua. Takaisin ei ole maksettu ja autokouluun tuskin tulee pääsemään ennen kuin on itse työelämässä.

Kun nähtiin muutama vuosi sitten puoliksi vahingossa, kun oltiin samalla paikkakunnalla käymässä, oli kaikkien vaatteet todella surkeassa kunnossa. Perheessä on 2 tyttöä ja 2 poikaa, vanhimman ja nuoremman pojan ikäero on 10 v ja on paljon vaatteita, joita on kaikki 4 lasta käyttänyt.

Ja se hehkutus, mikä FB.ssä on, kun lapset ovat ihania ja he kyllä arvostavat perheen laatuaikaa. Voin sivullisena sanoa ei arvosta. Vanhin tyttö lähetti jopa minulle viestiä ja kysyi olisiko meillä hänelle kesätyöpaikkaa, tulisi lapsia hoitamaan. Jos maksan 100 euroa per viikko ja matkat, hän voisi asua meillä 2,5 kk, eli koko koulun loman ylläpidon lisäksi. Ikävä kyllä äiti kielsi tulemasta. Mielelläni olisin auttanut ja pikkasen paremmin olisin maksanutkin.

Sitä välillä äidit eivät näe metsää puun takaa. Lapset eivät viitsi asioista sanoa kun tietävät että äiti loukkaantuu ja hänen arvomaailmaan ei nämä asiat mahdu. Lapset kaipaamat ihan sitä samaa materiaalia mitä heidän kavereillaankin on.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että tällä perheellä menisi huonosti ilman lapsiakin. Putkirikko, eli asuivat ilmeisesti omakotitalossa ja tietysti liian kalliissa tai muuten rahasyöpössä. Sopiva kerrostaloasunto ja elämiseenkin olisi rahat riittäneet ja jopa niihin neljään lapseen. 

Ja mistä lähtien lasten autokoulut on kuuluneet vanhempien maksettaviksi. Minä maksoin itse omani, samoin sisarukseni ja sama mieheni perheessä eikä kukaan edes muuta odottanut.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 15:47"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 15:43"]

Me saadaan noin 2000€ kuussa ja ei edes mietitty onko varaa toiseen lapseen, mielestäni on hyvinki varaa, toinen tulossa....

[/quote]

Voi lapsiraukat. Te vähä-älyiset ette ymmärrä, mistä kaikesta lapsenne jää paitsi, kun teillä ei ole taloudellisia resursseja. Vaikka toisaalta, voiko teidän geeneillä nyt jälkikasvusta mitään tullakaan.

[/quote]

Minä köyhä tässä lueskelen tätä ketjua ja parhaita paloja ääneen teinilleni, joka ei raukka tiedä jääneensä vaikka mistä paitsi. Naureskelee tuossa ja pitää mammoja tyhminä, että tällaiset geenit. 

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:24"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 15:11"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:55"]

Minä tekisin toisen lapsen. Vauva aika ei maksa paljon, ystäviltä saa usein tarvikkeet kierrosta ja kirppareilta puoli-ilmaiseksi. Se lapsi alkaa tosissaan maksaa vasta isompana. Kaikkea ei voi rashassa mitata. Vaikka ei voi tarjota ulkomaanmatkoja ja uusia tavaroita voi tarjota onnellisen ja turvallisen elämän. Yrittäkää vaan, lapsia ei tehdä ne saadaan lahjaksi. Voi olla että ikä on jo teille tullut vastaan. Tsemppiä yritykseen ja uskoa, että elämä kantaa. 

[/quote]

No, mietin tässä vaan yhtä tuttavaperhettä, jossa on kolme lasta. Isä ollut vuosia työttömänä. Kun vietiin nämä lapset teatteriin meidän lasten kanssa, niin he tuli paikalle ilman päällysvaatteita. Ihmettelin tätä kovin, oli tammikuu ja ulkona kymmenen astetta pakkasta. Soitin heidän äidilleen perään, että hei, lasten päällystakit taisi jäädä teidän autoon. Tämä sanoi vaan, että ei ne siellä mitään takkeja tarvitse, kun menette sieltä suoraan teidän autoon (lupasin heittää heidät kotiin). Lapset sanoivat, että äiti ei kehdannut laittaa heille takkeja mukaan, kun heidän talvivaatteet on niin kamalat.

Oikeasti. Olisiko kannattanut jättää siihen kahteen lapseen, niin ei tarvitsisi noin hävetä lastensa toppatakkeja? Kun mulle olisi ainakin ollut ihan sama, mitä niiden lasten päällä olisi ollut, nyt säälitti, kun joutuivat juoksemaan ulkona kylmässä. Käskin heidän tosin odottaa esityksen jälkeen aulassa, hain auton lähemmäs ja annoin sen käydä vähän aikaa, ettei olisi niin kylmä. Ihan älytöntä.

[/quote]

Valitettavasti tuossa tapauksessa tulisi jo tehdä lastensuojeluilmoitus. Se, että pistää lapsensa talvella ulos ilman asianmukaisia lämpimiä vaatteita, ei ole enää hyväksyttävää.

[/quote]

Ja nyt toivon ihan oikeasti, että miinuspeukuttajat eivät ole sellaisia, joista on ihan normaalia laittaa talvella lapset ulos ilman talvitakkeja. Huoltovelvollisuuteen kuuluu se, että lapsella on säänmukaiset vaatteet. Siitä ei enää voida luistaa ilman että lastensuojelu puuttuu pian asiaan.

[/quote]

Lasten huonot (?) ulkovaatteet ei kyllä nykysuomessa ole rahan- vaan järjenköyhyyttä. Meillä on aina löytynyt lapsille siistit, kauniit ja uudet vaatteet vaikka on jouduttu ostamaan halvimmat mahdolliset. Aina on löytynyt sopivaa, kun on vähän etsinyt. Tällä hetkellä toisen talvitakki 20e ja toisen 30e (viimevuotinen). Niin kauan käytetään, kun mahtuu päälle ja pysyy ehjänä ja siistinä. (teinejä)

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:16"]

Eikö kellään pienituloisella ole kahta lasta?

[/quote]

No meillä on neljä... eiköhän tämä ole pitkälti asenteista kiinni, huono provoyritys tää!

[/quote]

Asenteista? Sinun asennevamman takia päätit verovaroin lisääntyä ja aiheuttaa neljä yhtä onnetonta elämää kuin itselläsi on. Älä kosta köyhää elämääsi jälkeläisillesi.

[/quote]

Sinulla se asennevamma on. Köyhyys on suhteellista, on aina ollut. Saattaa myös saada köyhän pään ja se vasta onnetonta olisi.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 16:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:16"]

Eikö kellään pienituloisella ole kahta lasta?

[/quote]

No meillä on neljä... eiköhän tämä ole pitkälti asenteista kiinni, huono provoyritys tää!

[/quote]

Onko se asenne siis sitä, että vanhempi tykkää elää köyhää elämää ja pakottaa lapsensakin elämään köyhyydessä?

[/quote]

Mikä on köyhää elämää? Onko köyhää, jos lapsi asuu keskellä kaupunkia, on kännykkä, käytössä tietokone, kaksi harrastusta (ei kalleimpia) ja kerran vuodessa n. viikoksi ulkomaille (kaupunkilomia). Omaa huonetta ei tällä hetkellä ole.

Vähän OT, mutta olen ehkä outo kun itse olisin toivonut olevani ainoa lapsi. Lapsuudestani muistan lähinnä tappelemisen sisarusten kanssa ja vuosivuorottelun uusien talvivaatteiden saannissa, teini-iästä ja varhaisaikuisuudesta jatkuvan kateellisuuden ja kilpailuasetelman sekä nyt aikuisuudesta huomion, että lähempänä vanhempia asuvien sisarusten ja heidän lastensa asiat ovat vanhemmilleni aina paljon tärkeämpiä kuin minun kuulumiseni. Haaveilen isän ja äidin jakamattomasta huomiosta ja tunteesta, että olisin rakastettu juuri sinä ainutlaatuisena yksilönä joka olen, en aina vertailtu vanhempien sisarusteni luonteisiin tai lähtökohtiin. Eipä tosin olla paljoa tekemisissäkään enää, lähinnä yhdistää lapsuuden vietto fyysisesti saman katon alla, muutoin täysin eri kiinnostuksen kohteet ja elämänreitit. Ystävät ovat minulle nykyisin paljon läheisempiä kuin sisarukset. Eli lapsen onnea varten sisaruksia ei välttämättä tarvita mutta jos itse haluaa olla useammalle lapselle aito ja tasapuolinen vanhempi ja jakaa oikeasti rakkautta kahta useammalle perheenjäsenelle itsensä lisäksi, varmaan riittää myös tahtoa ja taitoa venyttää pennit riittämään koko pesueelle.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 12:44"]Lapsen hankkimisat tuetaan pääsääntöisesti silloin kun lapsi on pieni. Kannattaa muistaa, mitä kouluikäisen ja teinin elättäminen ihan virallisten laskelmien mukaan maksaa. VAikka ei oteta mukaan asumis- tai ruokakuluja, niin keskimäärin teinin elättäminen maksaa noin 400 euroa kuukaudessa. Jos ei ole varaa tällaiseen ylimääräiseen lisään, ei sitä lasta, josta jonakin päivänä kasvaa teini, kannata tehdä.

Minä olen myös viettänyt materiaköyhän lapsuuden. Minuakin rakastettiin. Silti minua häiritsi suunnattomasti halvat marketti/kirpputorivaatteeni, talven palelut ja kerrospukeutumisesta johtuva tönkkö liikkuminen muiden kalliisiin ja lämpimiin toppavaatteisiin verrattuna. Häiritsi liian iso uimapuku, joka uidessa paljasti pakarat. Harmitti, kun ei päässyt leirikouluun eikä kavereiden kanssa leffailtoihin. Harmitti, kun ei ollut viikkorahaa ja kun ei käyty koskaan missään (toki metsäretkillä, uimarannalla, mummolassa ja kerran kummitädin kanssa Linnanmäellä mutta olihan se jo omassa lapsuudessani 80-luvun lopulla tosi köyhää). Harmitti erityisesti yläasteiässä nolot vaatteeni ja rahattomuus. Harmitti raataa kesätöissä, kun muut kävivät kielikursseilla. Harmitti kun piti kesätöistä maksaa kotiin iso osa muiden elättämiseen.

Minulla on edelleen hyvät välitä vanhempiini mutta en ymmärrä heidän päätöstään hankkia monta lasta taloudellisesti kurjaan tilanteeseen. En ymmärrä, miksi minun piti saada pikkusisarusta toisen perään, vaikka en voinut saada riittävän lämmintä toppapukua ja joululahjaksi nuken. Ymmärrän että olisi pitänyty olla onnellinen ja kiitolllinen uudesta rakkaasta sisaruksesta vaikka en saanutkaan harrastaa. Mutta kyllä jo lapsi tajuaa, että vanhempi priorisoi uuden elämän aina sen vanhan edelle. Että piti jakaa ruoka-annoksia koko ajan vain useamman kanssa, syödä koko ajan vain vaatimattomampaa ruokaa.

Jokainen vastuullinen vanhempi miettii, pystyykö tarjoamaan jo olemassa oleville hyvän lapsuuden. Ei sen tarvitse olla materialla kyllästetty, mutta kun ympäristössä on paljon houkuttimia, pitää ymmärtää ainakin se, että lapsi tarvitsee muutakin kuin rakkautta. Hän tarvitsee monipuolista ravintoa ja kohtuuhyvät vaatteet. Mielekästä puuhaa, kavereita. Kivan asuinympäristön. Minä kun väistelin juoppoja ja narkkareita koulumatkallni, niin ei oikein huvittanut vanhempieni valinnat eikä tuntunut rakastetulta, vaikka toisin sanottiin.
[/quote]

Kiitos seikkaperäisestä kertomuksestasi. Minä myös suuresta perheestä. Sisaret on rakkaita, mutta kaikki mitä vanhempani "pystyivät" minulle antamaan. En liioittele jos sanon, että mitään en koskaan saanut. Edes uusia vaatteita, käytin äidin vanhoja 70-luvulta. Omalle lapselleni haluan paremmat oltavat. Ja niille jotka yllyttää tuilla elämään; there's no such thing as a free lunch... Joku nekin eurot loppupeleissä maksaa!