Sairaudella ratsastajat

2

Ymmärrän ap:n pointin. On rasittavaa kun joku vinkuu sairaudestaan, oireistaan tai on aina/usein kykenemätön tekemään mitään "raskasta" silloin kun homma on kurjaa. Sitten sairaus taas "unohtuu" arkielämässä. Ap siis tarkoittaa ihmisiä, jotka vetoavat sairauteen silloinkin kun ei todellisuudessa olisi aihetta.

Kun kamppailee sairauden / sairauksien kanssa, on hyvin raskasta.  Suurin osa todella sairaista tsemppaa yleensä lujempaa. Syöpäsairas nuori ei vingu nipistelevää mahaa tai uikuta väsymystä. Hän käy töissä ja tekee työnsä viimeisen päälle, vaikka hänestä näkee, että lujille ottaa. Todella sairaat yleensä haluavat nimenomaan tehdä samat asiat kuin muut eivätkä halua tuoda sairauttaan esille. Sitten on niitä ihmisiä, jotka tuntevat kateutta siitä, että toinen on sairas:sairaan muilta saadusta myötätunnosta, helpotuksesta työssä tai muusta avusta. Itsekin laiskana haluaisi samaa.

Sen sijaan, että valitamme sairaudellaan ratsastavista, minusta pitäisi ärsyyntyä niistä ihmisistä, jotka ärsyyntyvät toisen heikosta olotilasta. Niistä laiskoista, jotka eivät tiedä miltä tuntuu mennä töihin kortisonipiikitetyllä polvella, sädehoidon, dialyysin tai kivuliaan yön jälkeen.

up

Musta tuntuu, että toi kilpirauhasen vajaatoiminta on joku ihme muotisairaus :D Siis kaikki kunnioitus ja tsemppi niille, ketkä sitä oikeasti sairastavat, mutta olenpahan omasta tuttavapiiristä huomannut, että jotkut oikein haluavat sen diagnoosin. Tyypillisesti lihomista, väsymystä tms perustellaan "diagnosoimattomalla kilpirauhasen vajaatoiminnalla" ja kirotaan, kun puusilmä-lääkäri ei suostu kirjoittamaan lääkkeitä. Labrakokeissa ei vajaatoimintaa näy, mutta nämä kilpirauhastietoiset väittävät, että normirajoissakin oleva tulos voi kuitenkin olla vajaatoimintaa. Sitten maksetaan isot rahat jollekin yksityiselle, joka sitten ehkä määrää lääkityksen kokeiluun. En oikein ymmärrä tätä...

Jep ja mä hyvin vähän puhun sairaudestani, koska se leimaa ja ihmiset alkaa etsimään kaikenlaisia syitä tai ehdottelemaan kaiken maailman hihhuliparannuskeinoja. Tosiasia kuiten on että tää sairaus on ja pysyy ja siihen ei tehoa kuin järeät tieteellisesti tutkitut lääkkeet. Eikä aina nekään. Terv. Just sain kuulla että mun lääkityksellä ei ole vastetta

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:17"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 00:08"]

Mä kyllä ymmärrän ap:n pointin. Ja kyllä, mulla on kilpparin vajaatoimintaa. Olin hetken vertaistukisivustolla, mutta lähdin sieltä juurikin ap:n kirjoittamien juttujen takia pois; kaikki, ihan siis kaikki oireet mitä ihmisillä voi olla, flunssasta kynnen katkeamiseen, oli nimenomaan vajaatoiminnan syytä. Jos oli vilu, se johtui vajaatoiminnasta. Jos oli hiki (ulkona +35 astetta), sekin johtui vajaatoiminnasta. Jos tuli lyöneeksi varpaan pöydänkulmaan, sekin johtui vajaatoiminnasta koska oli niin väsynyt eikä huomannut väistää pöytää, koska ei näe kunnolla, koska silmät on kuivat, koska sitäsuntätä ja kaikki on vajaatoiminnan syytä. 

Vilu ei voinut johtua kylmästä ja koleasta päivästä, hiki ei voinut johtua helvetillisestä helteestä. Millekään ei ollut muuta syytä kuin vajaatoiminta.

Osalla oli selkeästi myös liikaa aikaa muutenkin; oli jos jonkinlaisia oirekansioita minne oli kirjattu päivittäiset ruumiinlämmöt, oireet ja vointi, lääkkeet mitä ja mihin aikaan, koska ulkoillut, koska syönyt jne. Jatkuvaa tarkkailua. Ja nuo kaikki siis vain siksi että halusivat, ei siksi että lääkäri olisi tarvinnut. Koska, herra paratkoon!, eihän lääkärit mistään mitään tiedä.

[/quote]

Niin meitä ihmisiä on erilaisia. Minä en oireistani tehnyt numeroa, joillekin läheisille sanoin esim. tuosta hiustenlähdöstä ja väsymyksestä, että en ymmärrä mikä on vialla. En valittanut enkä voivotellut koko aikaa, joskus vaan tuli nuo puheeksi. En tykkää levitellä henkkoht asioitani esim. töissä ja vapaa-ajan tuttujen joukossa, joten en ole heille koskaan tuosta sairaudestani ja oireista puhunut. Lisäksi en ole syyttänyt sairauteeni kuulumattomia juttuja sairaudestani johtuviksi. 

Diagnoosini oli helpotus siinäkin mielessä, että ennen sitä syytin itseäni aika voimakkaasti lihomisestani, väsymyksestä ja muusta. Nytpä tiedän ettei syy ole minun omissa toimissani vaan kroppa se on joka prakaa.

-3-

[/quote]

Onko se noin vaikeaa ymmärtää mitä ap ajoi takaa? Vaikka sinä et olisikaan ruikuttanut vajiksesta, niin maailmassa on ihan riittävän monta ihmistä joka sen jaksaa tehdä. 

Olen miettinyt hieman samaa kuin aloittajakin. Ovatkohan ihmiset nykyisin sairaampia kuin ennen vai johtuuko siitä, että nykyisin sairauksien diagnosointi on kehittyneempää?

Toisaalta yksi asia on medikalisoituminen, kun lääketehtailla ja luontaistuotekauppiailla on varmasti joka vaivaan tai sairauteen jos jonkinlaista valmistetta tarjolla. Ja ovathan ihmiset avoimempiakin vaivoistaan.

Mulla on ollut joitakin tuttuja, jotka ovat olleet monivaivaisia. Kun olen kuunnellut joidenkin 30-40-vuotiaiden tuttujen terveysongelmista reilut kymmenen vuotta, alkaa tosiaan toivoa, että saisivat ahdistus-, unettomuus- tai paino-ongelmansa hoidettua.

No mulla kanssa kilpirauhasen vaajaatoiminta, mallia todella vaikea. Oli itselle suuri helpotus kun sain diagnoosin, koska syytin kaikesta vain itseäni, syömistottumuksiani jne., vaikka syy oli sairaudessa. Syy, miksi haluan puhua sairaudesta, on se että tämä sairaus aivosumuineen oikeasti tekee tyhmäksi ja aiheuttaa näin vaikeuksia työssä ja sosiaalisessa elämässä. Välillä, varsinkin uusiin ihmisiin tutustuessa on pakko sanoa että en oikeasti ole näin tyhmä, mutta kun aivot eivät vain toimi vajaatoiminnan takia.

Tuli elävästi eräs kaverini mieleen tästä. Hänellä on siis joku määrittelemätön selkäsairaus, on käynyt sossun piikkiin kymmeniä kertoja lääkärillä, magneettikuvauksissa, röntgeneissä, erilaisissa tutkimuksissa, psykologilla ynnä muualla, mutta kukaan ei löydä mitään vikaa. Silti kaveri valittelee selkäänsä, MUTTA olen havainnut tämän valittelun tulevan esiin aina hänelle hyvin suotuisilla hetkillä.

Esimerkiksi kun olimme hänelle muuttoapuna, kaveri nosteli vain pikkuesineitä, tyynyjä, vaatteita yms. Ei selkä kuulemma kestänyt painavien nostamista. Sen sijaan monta kertaa kun olemme olleet hänen kanssaan vaikka Ikeassa, on kaveri nostellut ongelmitta tarvitsemiaan painavia laatikoita kärryyn. Samoin esimerkiksi keilaamassa käy usein.

Myös kaikki huonot urheilusuoritukset laittaa "sairauden" piikkiin. Käydään välillä salilla ja jos esimerkiksi teen enemmän käsilihasliikkeitä kuin hän, alkaa kaveri ovaan ääneen taas valittaa selkäänsä. En ymmärrä miksi edes pitää kilpailla?!

Samoin lihomiset ovat aina selän syytä, eivät esimerkiksi sen että ruokavalio koostuu lähinnä mäkistä ja karkista.

Ärsyttää ankarasti lähinnä siksi että itselläni on selkärankareuma, enkä käytä sitä tekosyynä mihinkään. Toki joskus se estää joidenkin asioiden tekemistä, mutta en koe että asiasta tarvitsisi tehdä numero.