Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi käännyt tuijottamaan jos lapseni itkee kaupassa?
23.01.2015 |
Niin, 2v lapseni alkoi itkemään kun minä työnsin häntä kärryissä ja olisi halunnut että isi työntää. Hain muutaman ostoksen ja suuntasin miehen luo joka oli toisen lapseni kanssa hakemassa muita ostoksia. Tänä aikana ainakin 20 ihmistä kääntyi niskat väärällään katsomaan mitä tapahtuu. Eikä ollut vilkaisu vaan tuijotus. Mitä se tarkoittaa? Onko se jokin mielenosoitus että "haluaisin shoppailla rauhassa"? Vai oletko huolissasi että jollain lapsella on hätä? Vai mitä?
Ymmärrän että itkevä lapsi ei ole kiva mm kaupassa (ei kyllä ollut mullakaan kivaa) mutta miksi helvetissä pitää tuijottaa. Ei se lapsi sillä hiljene. Yritin vielä samalla sössöttää että juu mennään ihan juuri isin luo haetaan vaan pari juttua ei hätää, tietenkin rauhoittaakseni lasta mutta myös muille tiedoksi että en tullut kauppaan huudattamaan lastani huvikseni.
Ja lisään vielä että jos jonkun muun lapsi huutaa niin saatan automaattisesti vilkaista mistä ääni tulee ja jatkaa sitten juttujani huomattuani että ok kiukutteleva lapsi siellä vaan.
Kiitos olen puhunut.
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:27"]Luepa ap aloituksesi uudelleen. Oletko vihainen "tuijottaville" ihmisille, vai vain väsynyt? Kamalan pitkä, vihainen sepustus..Oikeasti kukaan ei varmaan tuijottanut. Sinusta vaan huutavan lapsen kanssa tuntui siltä että kaikki katsoo, tuijottaa ja arvostelee.
[/quote] samaa mietin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan katso. Mua ei kiinnosta huutavat pennut pätkääkään.
Usein kaupassa näkee vanhempia jotka ilmeettöminä työntävät itkevää lasta. Tai itkevä lapsi kävelee vanhemman perässä ja vanhempi käyttäytyy kuin lasta ei olisi olemassa. Tätä jään usein ihmettelemään ja tuntuu pahalta lapsen puolesta.
Mietin, onko kyseessä jokin kasvatusoppi jossa lasta ei tule huomioida jos hän ei toimi halutulla tavalla tai jos ei voi täyttää lapsen toiveita (lelut, karkit tms).
Ymmärrän kyllä, ettei lapsen toiveita voi eikä pidäkään läheskään aina täyttää, mutta mielestäni lapsi tarvitsisi tässä tilanteessa lohdutusta. Silloin asian yli olisi helpompi päästä kun vanhempi osoittaisi ymmärtävänsä lapsen tunteita.
Kun poikani oli pieni juduin myös kieltämään usein namujen tai lelun oston. Itkuhan siitä pääsi mutta tilanne yleensä rauhoittui nopeasti kun otin syliin, silitin, katsoin silmiin ja sanoin ymmärtäväni toiveen, mutta nyt sitä ei voi toteuttaa. Voisihan kävellä vaikka kaulakkain jonkin matkaa ja leperrellä lapsen korvaan lohdutuksen sanoja. Lapsen itsetuntokin säilyy kun tuntee olevansa tärkeä tunteineen eikä oikutteleva kiusankappale.
Eli säälistä lasta kohtaan kai sitten saatan katsoa pitkään. Lapsi kaipaa lohdutusta siinä missä aikuinenkin kun maailma murjoo.
Alue: Aihe vapaa
Eikös tuo ole ihan normaalia elämää, itse saatan noteerata mutta unohtaa saman tien enkä todellakaan tehdä jtn aloitusta aaveelle..