Miksi käännyt tuijottamaan jos lapseni itkee kaupassa?
Niin, 2v lapseni alkoi itkemään kun minä työnsin häntä kärryissä ja olisi halunnut että isi työntää. Hain muutaman ostoksen ja suuntasin miehen luo joka oli toisen lapseni kanssa hakemassa muita ostoksia. Tänä aikana ainakin 20 ihmistä kääntyi niskat väärällään katsomaan mitä tapahtuu. Eikä ollut vilkaisu vaan tuijotus. Mitä se tarkoittaa? Onko se jokin mielenosoitus että "haluaisin shoppailla rauhassa"? Vai oletko huolissasi että jollain lapsella on hätä? Vai mitä?
Ymmärrän että itkevä lapsi ei ole kiva mm kaupassa (ei kyllä ollut mullakaan kivaa) mutta miksi helvetissä pitää tuijottaa. Ei se lapsi sillä hiljene. Yritin vielä samalla sössöttää että juu mennään ihan juuri isin luo haetaan vaan pari juttua ei hätää, tietenkin rauhoittaakseni lasta mutta myös muille tiedoksi että en tullut kauppaan huudattamaan lastani huvikseni.
Ja lisään vielä että jos jonkun muun lapsi huutaa niin saatan automaattisesti vilkaista mistä ääni tulee ja jatkaa sitten juttujani huomattuani että ok kiukutteleva lapsi siellä vaan.
Kiitos olen puhunut.
Kommentit (84)
Olis ihan helvetin pelottavaa, jos ihminen ei reagoisi lapsen itkuun. Se on kuitenkin AINA merkki lapsen hädästä. Itse tsekkaan aina, onko kyse eksymisestä tai tapaturmasta, mutta jos totean hädän olevan uhmaikäisen pettymystä tms., jatkan matkaani sen kummemmin tuijottamatta. Mulla on itselläni kolme lasta, joten aika selkäytimestä tulee. Samoin, jos joku lapsi yleisillä paikoilla huutaa "Äiti!", käännyn jostain syystä tarkistamaan, vaikkei omat lapseni olisi edes mukanani.
Saatan kääntyä katsomaan vaistomaisesti ja myötätunnosta. Ei kyllä ole tarkoitus jäädä tietoisesti tuijottamaan, joskus olen niin ajatuksissani että saatan jäädä katsomaan jotain tajuamatta sitä itse. Ei minua kylläkään huutavat lapset häiritse mitenkään.
Väsyneenä miehenä vastaan, että käännyn katsomaan ihan refleksistä, sen paremmin välttämättä ajattelematta mitään. Virkeenpänä saatan ehtiä ajatella, että onhan kaikki varmasti kohdillaan, ettei kukaan vain olisi loukannut itseään. Tuijottamisesta en tiedä. onko se, sitä, ettei osaa päätään salmana pois, kun on niin väsynnyt että kulkee muutenkin kaupassa vain omiin ajatuksiin uppoutuneena ja kun sen jokin odottamaton keskeyttää, niin menee hetki. että saa taas omatajatuksensa kiinni. Vai onko se sitä, että aina kun tapahtuu, tai ainakin kun itselle tapahtuu, jotain ei toivottua tai noloa ja, jos sitä sitten joku katsoo, niin samalla hetkellä joku pysäyttää ajankulkemisen; tai sille se ainakin toisinaan tuntuu. Kai ihan vain piruuttaan pysäyttää tuon ajan kulun, se joku, kun on se niin mukava nähdä, että hei muutkin mokaa, vaikka ei se sillä hetkellä mokaneena hyvältä tuntuisi, vaikka jälkeenpäin saattaisi, jopa hieman naurattaa.
Miksi itse käännyt katsomaan, mitä minä katson? Miten se sun persettä kutittaa?
En edes ajattele sitä että tuijottaisin vaan yleensä vilkaisen ihan vaan automaattisesti ja sitten unohdan koko asian eikä se vilkaisu mitenkään pyöri mun ajatuksissa että nyt katson miksi siellä lapsi itkee vaan teen sen ihan tahattomasti ja automaattisesti :D ei sen kummempii. Joskus jos äiti tai isä ei puutu lapsen itkemiseen eikä yritä edes rauhoitella niin saattaa vähän ärsyttää tai ihmetyttää mutta en siihenkään kiinnitä hirveemmin huomiota.. luulis että kaikilla ois muutankin tekemist ku jäädä tuijottaan just esim kaupas :D
Aika jännä! Suurin osa kertoi katsovansa refleksinomaisesti, tai koska se on geeneissä. Joten ehkä lapsen itku tosiaan on asia, mitä ei voi sivuuttaa. Se on meillä alitajunnassa, geeneissä ja sydämessä.
Tuijotan sen takia ettei sulle varmasti jää epäselväksi että sen lapsen rääkyminen ärsyttää mua!
Vahingoniloisesti katson.
t. lapseton
Saatan katsoa ihan siksi, että näen onko se huutava lapsi kenties eksynyt vanhemmistaan. Tai jos jollain on paha paikka ja tarvitsisi auttavaa kättä. En paheksu, enkä ala kyylätä miten vanhempi hoitaa tilanteen.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:15"]
Tuijotan, koska mua vituttaa lapsiaan huudattavat=rääkkäävät ihmiset.
[/quote]
Sinua ei selvästikään ole rääkätty tarpeeksi, kun et edes tiedä mitä se on.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:31"]
Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Oma lapseni on vielä sellainen, joka provosoituu tuijottamisesta raivarin aikana ja huuto vain yltyy.
[/quote]
Äitiinsä tullut.
En katso lastasi vaan sinua. Ja sinua katson halveksivasti, koska et osaa kasvattaa lapsiasi niin, että ne eivät rääkyisi pitkin kyliä. Häpeä ap!
No voi herranjestas, aika epätodennäköistä, että sille lapselle olisi kaupassa rattaissa ollessa jotain sattunut. Lapset nyt huutaa milloin mistäkin. Normaalia kääntyä sekunniksi katsomaan mistä ääni tulee, mutta kun näkee lapsen äidinkin olevan paikalla niin ei tarvitse sen enempää jäädä tuijottelemaan. Se on epäkohteliasta.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:58"]
No voi herranjestas, aika epätodennäköistä, että sille lapselle olisi kaupassa rattaissa ollessa jotain sattunut. Lapset nyt huutaa milloin mistäkin. Normaalia kääntyä sekunniksi katsomaan mistä ääni tulee, mutta kun näkee lapsen äidinkin olevan paikalla niin ei tarvitse sen enempää jäädä tuijottelemaan. Se on epäkohteliasta.
[/quote]
Kaupassa huutaminen on epäkohteliasta.
Käännyn vaistomiasesti katsomaan. Sitten mietin että olenpa onnekas kun omat lapseni eivät ole tuota koskaan harrastaneet. Jos äänen taso nousee, se vaimenee kun kiellän huutamasta. Saatan jäädä huomaamattani tuijottamaan. Ehkä se on sääliä sitä ihmistä kohtaan joka ei kykene hoitamaan tilannetta. Lisäksi hieman myötätuntoa lasta kotaan, kun säännöt eivät selvästi ole ap:n perheessä selvät.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:58"]
No voi herranjestas, aika epätodennäköistä, että sille lapselle olisi kaupassa rattaissa ollessa jotain sattunut. Lapset nyt huutaa milloin mistäkin. Normaalia kääntyä sekunniksi katsomaan mistä ääni tulee, mutta kun näkee lapsen äidinkin olevan paikalla niin ei tarvitse sen enempää jäädä tuijottelemaan. Se on epäkohteliasta.
[/quote]
Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei välitä muiden tuijotuksista.
Kun tulin raskaaksi, päässä kai naksahti jotenkin. Sain keskenmenon viikolla 15, mutta se jokin vipu päässä jäi päälle. Kai minussa heräsi jokin äidinvaisto, joka pakottaa kiinnittämään huomiota itkevään lapseen, vaikka se lapsi ei olekaan oma. Toki ennenkin tarkistin onko itkevällä lapsella mahdollisesti jokin hätänä, mutta nykyään saatan jäädä hetkeksi katsomaan/tuijottamaan ja toivomaan, että lapsi lopettaisi itkemisen, koska siitä itkusta tulee itselle jotenkin todella lohduton olo.
"En katso lastasi vaan sinua. Ja sinua katson halveksivasti, koska et osaa kasvattaa lapsiasi niin, että ne eivät rääkyisi pitkin kyliä. Häpeä ap!" - Ja sulla on varmaan kerrottavana meille ymmärtämättömille, kuinka alle viisi -vuotiaan saa opetettua niin, ettei hän koskaan pillahda itkuun julkisella paikalla, vaan on aina hiljaa kuin nukke ja hymyilee kauniisti. Tai on vain hiljaa. paitsi ei tietenkään silloin, kun joku kysyy häneltä jotain. - En hyväksy vastauskeksi, että lapsen suu tulisi epäselvissä tianteissa varmuudenvaralta tukkia. Epäselvillä tilanteilla tarkoitan tilanteita,, joissa lapsi yleisen elämänkokemuksen perusteella saattaa mahd. pillahtaa itkuun kuten silloin kyse on lapsen väsymyksestä, tai koska hän kaatuu, liukkaalla kaupan lattialla, tai koska ei saanutkaan ottaa hyllystä mukaan sitä, minkä sieltä sattui nappaamaan.
Ihan normaali biologinen reaktio. Myös eläimet reagoivat ihmettelevänä/kiinnostuneena jos kuulevat oman lajinsa pennun kitinää. Joskus katsoin videon missä oli koiranpentuja. Oma koirani käänteli ihmeissään päätään ja ravasi pitkin kämppää etsimässä itkevää vauvaa. Ei reagoi aikuisten koirien ääniin noin voimakkaasti.
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 23:31"]Ap:n kanssa samoilla linjoilla. Oma lapseni on vielä sellainen, joka provosoituu tuijottamisesta raivarin aikana ja huuto vain yltyy.
[/quote]
Lapsesi on siis provo jo pienestä pitäen. Tiedät millä sivulla hän surffaa 15 vuoden päästä!