Ansaitseeko tälläinen isä isänpäivälahjaa?
Olen 38v ja olemme saaneet äskettäin kaksi pientä lastamme, takana pitkät opinnot ym. Isäni ja äitini ovat eronneet, koska isäni on mm täysin tunnekylmä ihminen. Äitini on kertonut, että isän isä on myös ollut tälläinen.
Ensimmäinen lapsemme kun syntyi 2019, ei isä tullut katsomaan lasta. Ei soittanut ja onnitellut. Kun yritimme soittaa videopuhelua, ei vastannut. Ei lähettänyt lahjaa eikä korttia. Ristiäisiin tuli paikalle. Ei ole lapsen syntymän jälkeen ollut mitenkään yhteyksissä meihin tai lapseen. Jos hänelle lähettää lapsesta kuvia, hän ei vastaa. Ajattelimme että tämä meni jotenkin koronan piikkiin. Että oli peloissaan kun oli ”sitä korona-aikaa” tai jotain.
Nyt sitten toinen lapsi syntyi, ja sama juttu. Ei saapunut katsomaan. Ei soittanut minulle, miehelleni tai lapsellemme. Laittoi Whatsappilla ”onnea”. Ei muuta.
Joka isänpäivä hänelle on hankittu kirja, paita tai joku muu lahja. Häntä on muistettu aina. Nyt tekisi mieli paiskata lahja roskiin, tai antaa se hyväntekeväisyyteen.
Kysymys: laitanko tälläiselle tunnevammaiselle isälle edes korttia menemään? Hänellä ikää on 70v häntä ei voi kukaan muuttaa.
Miten toimisit muuten hänen kanssaan. Lapsi tietää hänet, ja toistelee ”pappa, pappa”
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unohda! Yksipuolista näyttää olevan, joten miksi vaivautua. Jos ei pappaa kiinnosta niin olkoon
Miksi häntä ei kiinnosta? 🥺
Minkälainen mielen sairaus on kyseessä henkilöllä, joka ei onnittele omaa tytärtään tyttären lasten syntyessä?
En voi kuvitella loukkaavampaa käytöstä.
Onko kukaan muu kokenut mitään vastaavaa?
Ap
Voi kuule, on sitä loukkaavampaa käytöstä olemassa. Miksi olet ostanut hänelle lahjan ja vasta sen jälkeen alat miettimään että annatko sitä. Roskiin jos heität, olet typerä. Tuskin on tullut ihan puuntakaa isäsi persoona, jos olet jo lapsentekoiässä.
Miksi et voi antaa pyyteettömästi, jos haluat ilahduttaa.. Tarvitseeko lahjoja ansaita?
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa menee nyt sekaisin lasten isä ja ap:n isä.
Miten niin menee sekaisin? Aivan selkeä ap: n aloitus on.
Ei kai siitä mitään haittaakaan ole jos muistat isänpäivänä.
Ootko joulupukki? 🎅
Ei itkeä saa, ei meluta saa, joku voi tulla ikkunan taa.
Joulupukki matkaan jo käy. Nyt nimien kirjaan merkitään
taas: tuhma vai kiltti, ajatelkaas! Joulupukki matkaan
jo käy. Taas pienet tontut liikkuu ja muistiin merkitsee,
niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee.
Siis: Ei itkeä saa, ei meluta saa, sopu on paljon
mukavampaa. Joulupukki matkaan jo käy.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkähän paljon suomessa on ns. toisen polven sotainvalideja, jotka ovat joutuneet kärsimään
henkisestä väkivallasta, kun perheen isä on tullut hulluna kotiin sodasta, tämä kärsimys
jatkuu vielä kolmanteenkin polveen joskus, näistä ei paljon puhuta, maalla on kärsitty viimeiset viisi vuosikymmentä sodan seurauksista ja lapsista on tullut henkiseti sairaita, kun isä on menettänyt henkisen terveytensä sodassa.
Isäni isä on ollut sodassa. Äitini s. -53 sanoo tämän saman selityksen syyksi, ja sanoo että isäni isä on tunnevammautunut sodassa ja heidän kotinsa on ollut kylmä. Isäni on syntynyt -48.
Äitini sanoo, että hän avioerosi, koska isäni käytös on niin perseestä. Eilen äitini pahoitteli tätä, että isäni ei ole onnitellut lapsen syntymän johdosta, ja kertoi taas että esimerkiksi hänkään ei voi tämän käytökselle mitään… Ei hyväksy myöskään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä mitään haittaakaan ole jos muistat isänpäivänä.
Hohhoijaa! Ei tarvi kyllä kahden pienen kans vaivautua Apn edes korttia viemään postiin, kun pappa ei vastaa puhelimeen kun lapsi soittaa videopuhelua. Mädäntykööt pappa haudassaan.
Laita välit poikki luonnehäiriöiseen narsistiin! Älä ole missään tekemisissä narsistin kanssa, niin johan alkaa helpottaa! Lopeta kaikki yhteydenpito, koska isäsi elää niin kuin hän on valinnut. Vanha ihminen ei enää muuksi muutu!
Lapsi kasvaa tasapainoiseksi ja terveeksi ihmiseksi, vaikka hän ei koskaan tapaisi isovanhempiaan. Äidin ja isän merkitys ja oman kodin ilmapiiri on lapsen kehitykselle huomattavasti tärkeämpää kuin isovanhemmat. Joskus isovanhempien seura on jopa vahingollista lapselle. Isovanhempi voi olla arvaamaton ja väkivaltainen, käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa, käyttää runsaasti päihteitä tai on tunnevammainen ja luonnehäiriöinen narsisti. Lasta ei tule koskaan jättää tällaisen isovanhemman seuraan, koska isovanhempi ei ole luotettava ja turvallinen aikuinen.
Älä syyllistä itseäsi. Valitettavasti et voi valita äitiäsi, isääsi, sisaruksiasi ja sukulaisiasi. Pahimmat puukot lentävät selkään suvusta - joko omasta tai puolison suvusta!
Vierailija kirjoitti:
No iso tutkimus vasta oli että 20% isovanhemmista ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa eikä koskaan tapaa lapsenlapsia.
Mun vanhemmat on tällaset, appivanhemmat on tällaset. Ei ole harvinaista. Se tarkoittaa että joka viides lapsiperhe elää tilanteessa jossa isovanhemmat ei ole elämässä.
Itse on vaikea ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä, kait heillä on siihen syyt. Itse olen ukki ja voin sanoa, että tärkeimmät ihmiset minun arvomaailmassa ovat lapsenlapset, toki omat lapset ja vanhemmat ovat tärkeät mutta nämä pienet ovat eri tavalla tärkeät. Ja jos näille tapahtuisi jotakin ikävää niin iso itku tulisi tälle ukille. Pyrin olemaan, en tuppautumaan, lasten ja lastenlasten elämässä nyt kun vielä järki ja muisti pelaa, vielä tulee aika, että muut hoitavat sitten minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siitä mitään haittaakaan ole jos muistat isänpäivänä.
Hohhoijaa! Ei tarvi kyllä kahden pienen kans vaivautua Apn edes korttia viemään postiin, kun pappa ei vastaa puhelimeen kun lapsi soittaa videopuhelua. Mädäntykööt pappa haudassaan.
Tällaisen mallinko haluat periyttää lapselle kasvatuksellasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No iso tutkimus vasta oli että 20% isovanhemmista ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa eikä koskaan tapaa lapsenlapsia.
Mun vanhemmat on tällaset, appivanhemmat on tällaset. Ei ole harvinaista. Se tarkoittaa että joka viides lapsiperhe elää tilanteessa jossa isovanhemmat ei ole elämässä.
Itse on vaikea ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä, kait heillä on siihen syyt. Itse olen ukki ja voin sanoa, että tärkeimmät ihmiset minun arvomaailmassa ovat lapsenlapset, toki omat lapset ja vanhemmat ovat tärkeät mutta nämä pienet ovat eri tavalla tärkeät. Ja jos näille tapahtuisi jotakin ikävää niin iso itku tulisi tälle ukille. Pyrin olemaan, en tuppautumaan, lasten ja lastenlasten elämässä nyt kun vielä järki ja muisti pelaa, vielä tulee aika, että muut hoitavat sitten minua.
Mulla on juuri tuollaiset vanhemmat joita ei kiinnosta ja eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole koskaan nähneet lapsiani.
Toinen on narsistinen ja epäilen että hän sanelee toisellekin sen että ”emme ala nyt ollenkaan isovanhemmiksi”.
Epäilisin kuitenkin että ei he koe menettävänsä mitään. Ensinnä siksi että ei ole mitään tunnesidettä eikä olla nähty niitä lapsenlapsia. Toisekseen siksi että tunnevammainen narsisti ei osaa rakastaa ketään eikä kiintyä keneenkään, hän palvoo vain itseään. Ja se toinen vanhempi on läheiseiippuvainen narsistinpalvoja, sen elämään ei muuta mahtuisikaan kuin sen narsistin palveleminen.
Tavallaan siis joo menetys on niiden, mutta kun ne ei edes tiedä mitä ne menettää!
Itse aion olla todella erilainen isovanhempi ja osallistua, kyläillä, luoda siteen lapsenlpsiin. Mulle mikään ei ole tärkeämpää kuin jälkikasvuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No iso tutkimus vasta oli että 20% isovanhemmista ei pidä mitään yhteyttä lapsiinsa eikä koskaan tapaa lapsenlapsia.
Mun vanhemmat on tällaset, appivanhemmat on tällaset. Ei ole harvinaista. Se tarkoittaa että joka viides lapsiperhe elää tilanteessa jossa isovanhemmat ei ole elämässä.
Itse on vaikea ymmärtää isovanhempia, jotka eivät halua olla mukana lasten ja lastenlasten elämässä, kait heillä on siihen syyt. Itse olen ukki ja voin sanoa, että tärkeimmät ihmiset minun arvomaailmassa ovat lapsenlapset, toki omat lapset ja vanhemmat ovat tärkeät mutta nämä pienet ovat eri tavalla tärkeät. Ja jos näille tapahtuisi jotakin ikävää niin iso itku tulisi tälle ukille. Pyrin olemaan, en tuppautumaan, lasten ja lastenlasten elämässä nyt kun vielä järki ja muisti pelaa, vielä tulee aika, että muut hoitavat sitten minua.
Tuo menee pitkälti suvuttain, on lämpimia rakastavia sukuja jossa autetaan ja tuetaan, vietetään aikaa yhdessä, pidetään me-henki yllä. Sitten on vihamielisiä sukuja jossa kaikki vihaa toisiaan ja jopa vanhemmat vihaa lapsiaan, kaikki on taistelua ja kilpailua ja kyräilyä, ketään ei auteta vaikka mikä hätä on.
Mä tulen vihamielisestä suvusta. Olen joutunut itrtautumaan lapsuudenperheestä kun kaltoinkohtelu alkoi siirtyä omiin lapsiini. En ole nyt tekemisissä suvun kanssa, ja yritän kovasti perustaa uuden suvun, jossa ollaan lämpimiä ja rakastavia. Multa puuttuu suvun tuki ja yhteisö, joten raskasta tämä on yksin, mutta mikään muu ei muutosta olisi saanut aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin onnitteluviestin viestillä, en muuta
Tämä voi ehkä saapua perille. Ap:n isäukko kuulostaa siltä ettei osaa käyttää älyjuttuja
No mitä se piittaamaton siitä saa jos laitat "onnea". Itse saat ehkä paremman mielen mutta suosittelen kuitenkin siirtymään eteenpäin ja keskittymään todellisiin läheisiisi. Saapa "pappa" sitten hetkeksi mietittävää jos yhtään piittaa.
Minä poistin elämästäni tunnekylmän narsistin siksi ärsyttää kun ympärillä vouhkataan mitä aiotaan antaa isälle isänpäiväksi,moni ei ymmärrä että kaikki isät/äidit ansaitse lahjoja!!!
Minä laittaisin sinuna vain kortin "hyvää isänpäivää isälle ja papalle". Hänhän kuitenkin sitä on.
Minulle tuli mieleen, kun vanhuksien parissa työskentelen, että hänellähän voi olla muistihäiriö. Niitä on monta eri sorttia, mutta osa niistä voi ilmetä tunteiden latistumisena, välinpitämättömyytenä ja aloitekyvyttömyytenä.
Jos kyse on tällaisesta, on aivan kauheaa jos hänet leimataan "paskaksi" papaksi sen takia.
Nettikertomuksissa on aina hyvä pitää mielessä, että emme tiedä miten todellista kuvaa kirjoittaja kirjoittaa. Harvempi myöntää omat virheensä tai tekonsa. Osa jopa trollaa tarkoituksella. Sen takia suuremmat tunteidenkuohut nettikertomusten johdosta ovatkin turhia.
Mikäli ap:N isää ei jälkikasvu kiinnosta, niin se on hänen valintansa. Minusta valitettavaa, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa. Itse en ap:na pitäisi yhteyttä isään, koska miksi turhaa?