Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Malli, jossa toinen vanhempi kotona, ja vain toinen töissä, on paras
08.11.2021 |
Juu juu, tiedän valmiiksi kuinka tulee kuraa ja vasta-argumentteja (kotona oleva on loinen, joka jää tyhjän päälle KUN puoliso jättää, aivot ja järkikin tylsistyy kun ei olekaan töissä edes täyttämässä hyllyjä tai siivoamassa rappukäytäviä, ja eläkettä ei tule ja tiedossa on kooma, kuolema, syrjäytyminen ja köyhyys. No niin, nämä on nyt valmiina tässä, ei tarvitse kommentoida niistä enää.)
Sitten se suurin, iso hyvä puoli:
Jaksaminen, lisääntynyt vapaa-aika koko perheelle.
Kuinka paljon onkaan nykyään burn outeja ja väsymystä ja masennusta ihmisillä. Mitään ei ehdi, työpäivän jälkeen odottaa toinen työpäivä kotona. PAITSI jos kotona onkin toinen hoitanut sen kotityöpäivän. Siivonnut, käynyt kaupassa, laittanut ruoan, pessyt pyykit, vastaillut lasten koulun wilma-viesteihin, käyttänyt heitä hammaslääkärissä jne.
Ilta on silloin täysin stressitön ja vapaa molemmille vanhemmille.
Ja kyllä, tähän pystyy myös ilman suuria tuloja. Tietysti pitää myös luopua jostakin, ei voikaan välttämättä ostaa isoa omakotitaloa kasvualueelta, pitää samalla mökkiä, kahta uutta autoa, matkustella 2 x vuodessa ulkomaille ja käydä talvisin joka viikonloppu laskettelemassa, puettaa itsensä ja jälkikasvunsa merkkivaatteisiin, päivittää kotiin uudet telkkarit, tietsikat, kännykät, sisustus jne tiuhaan tahtiin.
Tämä on arvokysymys.
Jos oravanpyörä ja vähäinen vapaa-aika väsyttää, voi tehdä muutoksia.
Ja jos ei halua tehdä muutoksia, sitten voi jatkaa marisematta valitsemallaan tiellä.
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Mutta miten se perhe määriteltäisiin? Yhdessä asuvat? Naimisissa olevat? Entä avoliitot?
Ei missään tapauksessa perheverotusta. On liian vanhanaikaista.
Perheverotus koskisi tietenkni aviopareja, ihan kuten ennenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän kyllä edut tällaisessa järjestelyssä mutta en silti uskaltaisi itse heittäytyä kokonaan miehen tulojen varaan. Mä kyllä vaihdoin vuorotyöt päivätyöhön jo raskaana ollessa. Mutta kun lapset on jo koulussa jne. niin en nää mitään syytä jäädä kotiäidiksi. Tykkään käydä töissä ja tienata rahaa. Todennäköisesti masentuisin jos olisin pelkästään kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Mutta miten se perhe määriteltäisiin? Yhdessä asuvat? Naimisissa olevat? Entä avoliitot?
Ei missään tapauksessa perheverotusta. On liian vanhanaikaista.
Perheverotus koskisi tietenkni aviopareja, ihan kuten ennenkin.
Sitten ainakin avioliittojen määrä romahtaisi. Jotain hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
Meillä ainakin on 15 vuotta mies painanut pitkää päivää aavistuksen liian vaativissa tehtävissä, raha ja ura olleet ykkösiä. Nyt vaan riitti, jotain muuta kuin työuupumuksen reunalla keikkumista, omaa hyvinvointia, liikuntaa, lepoa, lapsista iloitsemista välillä. Tietenkin osa-aikainen olisi kiva, mutta käytännössä esim esimiestyötä tekevälle mahdoton. Ehkä kuitenkin lapset on tärkeämpi kuin työ, tuntuu että se on nykyään joko tai.
T. Tuo aiempi jonka mies kotona
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
Ja mua ihmetyttää, miten ihmiset kuvittelevat, että aivojaan voi käyttää vain työpaikalla? Joissain töissä se ei ole edes mahdollista, työ niin yksinkertaista ja puuduttavaa.
Itselläni on parikin harrastusta, joissa todella joutuu käyttämään aivojaan.
Ap
Mitkä harrastukset ne ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Taitaa mennä näin hyvä sarkasmi hukkaan tällä palstalla.
Ei tuossa ole mitään sarkasmia, mutta ymmärsin sinun sarkasmin. Tuossa mallissa perhe on tosiaan yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä, joista toinen saa rahaa ja toinen on työssäkäyvän armoilla.
Kotiin jäävä on liian riippuvainen puolisonsa taloudellisesta panoksesta. Vaikka yhdessä pärjättäisiin, eron mahdollisuus on aina olemassa ja silloin toinen jää tyhjän päälle. Samoin myös eläkeiässä. Kukaan järkevä ei lähde pelaamaan tuollaista uhkapeliä taloutensa suhteen eikä kukaan rakastava puoliso anna puolisonsa tehdä noin huonoa valintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paras malli sinun perheellesi. Sitten kun vähän avarrat sitä maailmankuvaasi niin huomaat että kakki perheet eivät ole teidän perhe. Hienoa että viihdyt kotona ja että se on sinulle mahdollista.
Minä olen kotona, yhteisellä päätöksellä. En koskaan olisi suostunut tähän jos mies ei olisi itse ehdottanut että säästetään samalla pelkästään minun nimiini eläkettä varten.
Minä hoidan kodin, aikalailla täysin. Isommissa siivouksissa mies tekee puolet mutta kaikki arkipyöritys on valmiina kun mies tulee töistä kotiin ja lapset tulee kotiin koulusta. Ruoka on pöydässä, koti on siisti, kaikilla puhtaat vaatteet viikattuna kaapissa.
Minulla on täydet käyttöoikeudet kaikkiin varoihin mitä tileillämme on, hoidan ruokaostokset ja harrastan.
Illat ehditään olla perheen kesken, pelaillaan lautapelejä, luetaan lapsille, käydään ulkoilemassa, leffassa, mitä milloinkin.
Ei ole ikävä aikaa jolloin minäkin olin töissä, silloin ehdittiin tuurilla vetää ylävitoset ovella kun toinen tuli ja toinen lähti töihin. Parisuhde kärsi ihan älyttömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Jotenkin kotitöiden pitäisi tapahtua siinä ansiotöiden ohessa kuin tuosta vain. Töitä nekin kotityötkin ovat, sen ”oikean” työn päälle. Sit pitäisi olla energiaa lapsille, puolisolle, itsestään huolehtimiselle. Rimaa on jo laskettu mutta elämä siellä riman alla vain syö ihmistä. Miten siitä tunteesta pääsee eroon? Joskus leikittelin ajatuksella että jäisin kotiin, huolehtisin perheen hyvinvoinnista, kodista ja antaisin puolisolle mahdollisuuden stressittömämpään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kaikki voittaisi? Ei vaan uskalla. Sitäpaitsi mahdollisessa erossa jäisi aika tyhjän päälle..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
Ja mua ihmetyttää, miten ihmiset kuvittelevat, että aivojaan voi käyttää vain työpaikalla? Joissain töissä se ei ole edes mahdollista, työ niin yksinkertaista ja puuduttavaa.
Itselläni on parikin harrastusta, joissa todella joutuu käyttämään aivojaan.
Ap
Mitä teette sitten, kun lapset muuttavat pois kotoa? Entä jos mies ei jaksa eikä halua enää tehdä nykyistä työtään, voiko hän irtisanoutua ja kouluttautua uuteen ammattiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Jotenkin kotitöiden pitäisi tapahtua siinä ansiotöiden ohessa kuin tuosta vain. Töitä nekin kotityötkin ovat, sen ”oikean” työn päälle. Sit pitäisi olla energiaa lapsille, puolisolle, itsestään huolehtimiselle. Rimaa on jo laskettu mutta elämä siellä riman alla vain syö ihmistä. Miten siitä tunteesta pääsee eroon? Joskus leikittelin ajatuksella että jäisin kotiin, huolehtisin perheen hyvinvoinnista, kodista ja antaisin puolisolle mahdollisuuden stressittömämpään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kaikki voittaisi? Ei vaan uskalla. Sitäpaitsi mahdollisessa erossa jäisi aika tyhjän päälle..
Ettekö te voi ostaa palveluja kotiin? Vaikka yhtenä päivänä viikossa joku kävisi teillä siivoamassa ja tekemässä ruuat pariksi päiväksi?
Olen lapseton mutta usein miettinyt tuota samaa. Ehkä uupumusta olisi vähemmän, jos toinen olisi kotona.
Tosin tuokin varmaan riippuu tilanteesta. Jos verkostoja on lähellä eli kotona oleva vanhempi saa kontaktia muihin aikuisiin niin varmasti toimii. Mietin lähinnä, että joku voi tulla hulluksi siitä jos on vain pienten lasten kanssa kotona eikä ole omanikäistä juttuseuraa. Monelle voi olla myös hankala olla, jos ei ole ns. mitään ”omaa”.
Minua voisi tuo järjestely kiinnostaa, mutta en tiedä uskaltaisinko jäädä kotiin. Nykypäivänä avioerot ovat tosi yleisiä. Jos itse olisi kotona ja mies vaan päättäisi häipyä niin miten sitten tulisi toimeen jos työurassa on monen vuoden tauko. Köyhyys ei oikein innosta. Ja olen sen ikäväkseni joutunut oppimaan, ettei se välttämättä auta vaikka itse olisi suhteessa asenteella, että tässä on loppuelämän parisuhde. Kun se toinen voi ottaa hatkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on myös rahakysymys. Ei kaikilla ole varaa jäädä kotiin. On pakko mennä töihin.
Ongelma on siinä että useimmille ei riitä elämän sisällöksi tuo kuvailemasi. Jaksaisin itse ehkä max. kuukauden, sen jälkeen pää hajoaisi järkevän ja haastavan tekemisen puutteeseen.
Elämäni paras ratkaisu on ollut jäädä kotiin aikanaan lasten kanssa, jotka nyt jo koululaisia.
Juuri se jaksaminen ja vapaa-ajan käyttäminen perheen kanssa iloa ja hyvinvointiin tuoviin asioihin on asia, josta iloitsen joka päivä.
Loiseksi en itseäni kutsuisi missään määrin. Olen päivät lasten ollessa koulussa sopivan toimelias. Teen paljon itse asioita ja korjaan myös, joten samalla säästmme suuren määrän rahaa verrattuna tilanteeseen, jossa kävisin töissä. Jos en osaa jotain, otan selvää, kun siihen on aikaa. On mahdollisuus opiskella asioita itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
Ja mua ihmetyttää, miten ihmiset kuvittelevat, että aivojaan voi käyttää vain työpaikalla? Joissain töissä se ei ole edes mahdollista, työ niin yksinkertaista ja puuduttavaa.
Itselläni on parikin harrastusta, joissa todella joutuu käyttämään aivojaan.
Ap
Mitkä harrastukset ne ovat?
Toista en halua kertoa, sen verran harvinainen, että tutut ja somekontaktini tämän parissa tunnistavat minut heti jos kerron, heh. Luulen etteivät kyllä palstaile, mutta varma en voi olla, sillä palstailenhan minäkin..
Toinen harrastus on kielten opiskelu.
Ap
Lapset ovat onneksi niin vähän aikaan pieniä, että tuollainen ratkaisuhan on lähes kaikille mahdollinen, jos niin haluaa.
Sitten kun lapset ovat jo koululaisia, niin pohdin kyllä ratkaisun järkevyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
Ja mua ihmetyttää, miten ihmiset kuvittelevat, että aivojaan voi käyttää vain työpaikalla? Joissain töissä se ei ole edes mahdollista, työ niin yksinkertaista ja puuduttavaa.
Itselläni on parikin harrastusta, joissa todella joutuu käyttämään aivojaan.
Ap
Mitkä harrastukset ne ovat?
Esimerkiksi kielten opiskelu, koodaaminen, säveltäminen, aktiivinen järjestötoiminta on aivojen käytöltään aika samalla tasolla kuin jotkut palkatut ammatit, osa on jopa tehnyt harrastuksestaan palkkatyön.
Näin sivusta huudellen.
Alue: Aihe vapaa
Ja mua ihmetyttää, miten ihmiset kuvittelevat, että aivojaan voi käyttää vain työpaikalla? Joissain töissä se ei ole edes mahdollista, työ niin yksinkertaista ja puuduttavaa.
Itselläni on parikin harrastusta, joissa todella joutuu käyttämään aivojaan.
Ap