Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Malli, jossa toinen vanhempi kotona, ja vain toinen töissä, on paras
08.11.2021 |
Juu juu, tiedän valmiiksi kuinka tulee kuraa ja vasta-argumentteja (kotona oleva on loinen, joka jää tyhjän päälle KUN puoliso jättää, aivot ja järkikin tylsistyy kun ei olekaan töissä edes täyttämässä hyllyjä tai siivoamassa rappukäytäviä, ja eläkettä ei tule ja tiedossa on kooma, kuolema, syrjäytyminen ja köyhyys. No niin, nämä on nyt valmiina tässä, ei tarvitse kommentoida niistä enää.)
Sitten se suurin, iso hyvä puoli:
Jaksaminen, lisääntynyt vapaa-aika koko perheelle.
Kuinka paljon onkaan nykyään burn outeja ja väsymystä ja masennusta ihmisillä. Mitään ei ehdi, työpäivän jälkeen odottaa toinen työpäivä kotona. PAITSI jos kotona onkin toinen hoitanut sen kotityöpäivän. Siivonnut, käynyt kaupassa, laittanut ruoan, pessyt pyykit, vastaillut lasten koulun wilma-viesteihin, käyttänyt heitä hammaslääkärissä jne.
Ilta on silloin täysin stressitön ja vapaa molemmille vanhemmille.
Ja kyllä, tähän pystyy myös ilman suuria tuloja. Tietysti pitää myös luopua jostakin, ei voikaan välttämättä ostaa isoa omakotitaloa kasvualueelta, pitää samalla mökkiä, kahta uutta autoa, matkustella 2 x vuodessa ulkomaille ja käydä talvisin joka viikonloppu laskettelemassa, puettaa itsensä ja jälkikasvunsa merkkivaatteisiin, päivittää kotiin uudet telkkarit, tietsikat, kännykät, sisustus jne tiuhaan tahtiin.
Tämä on arvokysymys.
Jos oravanpyörä ja vähäinen vapaa-aika väsyttää, voi tehdä muutoksia.
Ja jos ei halua tehdä muutoksia, sitten voi jatkaa marisematta valitsemallaan tiellä.
Kommentit (104)
Minä en olisi tyytyväinen elämääni, jos olisin kotiäitinä vielä lasten ollessa koulussa. Pikkulasten kanssa kotiäitiys oli kyllä antoisaa ja sitä en vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä on myös tässä tuotava esiin on se että ammattitaito kärsii jos on monta vuotta kotona. Monilla aloilla on ihan välttämätöntä jatkuvasti kouluttaa ja kurssittaa itseään. Ei kukaan työnantaja ota töihin jotain 10 vuotta kotona ollutta. Ei vaan ole sitä kuuminta hottia työmarkkinoilla.
Kyllä ja näissä keskusteluissa olisi hyvä kaikkien muistaa ettei kyse ole siitä kenen valinta on paras. Toisen paras ei ole välttämättä toisen paras 😉
Ei se kotona oleminen estä pitämästä ammattitaitoa yllä, kouluttautumasta jne.
Yleensähän nimenomaan päättäjät päättää puolesta. Sanna marin on itse dumpanntu lapsensa, joten hän haluaa kaikkien muidenkin dumppaavan omansa. Li ei huolehdi lapsestaan, joten hän haluaa kaikkien muidenkin joutuvat luopumaan omistana. Jne.
Tuota, voin muutama vuosi sitten perheellisenä aikuisopiskelijana tutkinnon suorittaneena sanoa, että ainakin tutkintoon tähtäävä opiskelu on nykyään sen verran intensiivistä, ettei siitä pienten lasten kotivanhempana lasten nukahdettua selviä. Ainakin sen lasten työssäkäyvän vanhemman panosta lastenhoitoon tarvitaan, mutta usein miten myös ulkopuolista lastenhoitoapua. On esim. luentoja, joilla on pakko olla paikalla, eikä kiljuvan kakaralauman tuominen paikalle ole oikein reilua muita opiskelijoita kohtaan. Ammatti- ja ammattikorkeakoulututkintoihin kuuluu myös työharjoitteluja.
Ammattitaidon ylläpidosta sitten sen verran, että omalla alalla ihan simppelitkin muutaman päivän kurssit, joilta saadaan kuittaus tai jopa sertifikaatti, maksavat yksityisellä puolella usein 800-1000 euroa. Minulle nämä maksaa tällä hetkellä työnantaja, pari-kolme kurssia vuodessa. Tiedän faktana, että harva kanssani samanlaisissa työtehtävissä ennen esim. pidemmälle vanhempainvapaalle jäänyt näitä suorittaa säännöllisesti. LinkedInissä sitten tulee usein vastaan työmarkkinoille palaajia, jotka näitä (kalliilla) suorittamiaan kursseja mainostavat. Mutta ihan selvä on, että jos omassa työssäni on esim. 10 vuotta sitten kotiin lasten kanssa jäänyt, on todella vaikea enää ottaa kiinni ainakin välillä töissä olleita, työvälineet ovat tällä välin muuttuneet niin paljon. Esim. juuri tuota tutkintoa kanssani suorittamassa oli parikin "töihinpalaajaa", joilla oli todella vankka ammattitaito alaltaan, mutta töitä tarjottiin vasta, kun heillä oli tuolta tietyt tutkinnon osana suoritettavat sertifikaatit.
Mä olen kotiäiti, lapset 6v ja 11v.
Hyvin pärjätään, on oma talo, 2 autoa, eläimiä jne.
Miehen palkka alle 2000e.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mikä on myös tässä tuotava esiin on se että ammattitaito kärsii jos on monta vuotta kotona. Monilla aloilla on ihan välttämätöntä jatkuvasti kouluttaa ja kurssittaa itseään. Ei kukaan työnantaja ota töihin jotain 10 vuotta kotona ollutta. Ei vaan ole sitä kuuminta hottia työmarkkinoilla.
Kyllä ja näissä keskusteluissa olisi hyvä kaikkien muistaa ettei kyse ole siitä kenen valinta on paras. Toisen paras ei ole välttämättä toisen paras 😉
Ei se kotona oleminen estä pitämästä ammattitaitoa yllä, kouluttautumasta jne.
Yleensähän nimenomaan päättäjät päättää puolesta. Sanna marin on itse dumpanntu lapsensa, joten hän haluaa kaikkien muidenkin dumppaavan omansa. Li ei huolehdi lapsestaan, joten hän haluaa kaikkien muidenkin joutuvat luopumaan omistana. Jne.
Tuota, voin muutama vuosi sitten perheellisenä aikuisopiskelijana tutkinnon suorittaneena sanoa, että ainakin tutkintoon tähtäävä opiskelu on nykyään sen verran intensiivistä, ettei siitä pienten lasten kotivanhempana lasten nukahdettua selviä. Ainakin sen lasten työssäkäyvän vanhemman panosta lastenhoitoon tarvitaan, mutta usein miten myös ulkopuolista lastenhoitoapua. On esim. luentoja, joilla on pakko olla paikalla, eikä kiljuvan kakaralauman tuominen paikalle ole oikein reilua muita opiskelijoita kohtaan. Ammatti- ja ammattikorkeakoulututkintoihin kuuluu myös työharjoitteluja.
Ammattitaidon ylläpidosta sitten sen verran, että omalla alalla ihan simppelitkin muutaman päivän kurssit, joilta saadaan kuittaus tai jopa sertifikaatti, maksavat yksityisellä puolella usein 800-1000 euroa. Minulle nämä maksaa tällä hetkellä työnantaja, pari-kolme kurssia vuodessa. Tiedän faktana, että harva kanssani samanlaisissa työtehtävissä ennen esim. pidemmälle vanhempainvapaalle jäänyt näitä suorittaa säännöllisesti. LinkedInissä sitten tulee usein vastaan työmarkkinoille palaajia, jotka näitä (kalliilla) suorittamiaan kursseja mainostavat. Mutta ihan selvä on, että jos omassa työssäni on esim. 10 vuotta sitten kotiin lasten kanssa jäänyt, on todella vaikea enää ottaa kiinni ainakin välillä töissä olleita, työvälineet ovat tällä välin muuttuneet niin paljon. Esim. juuri tuota tutkintoa kanssani suorittamassa oli parikin "töihinpalaajaa", joilla oli todella vankka ammattitaito alaltaan, mutta töitä tarjottiin vasta, kun heillä oli tuolta tietyt tutkinnon osana suoritettavat sertifikaatit.
Tuota.
Ei ammattitaidon päivittäminen tai ylläpitäminen vaadi "tutkintoon johtavaa opiskelua".
Ja olen kyllä itse opiskellut plus tehnyt töitä kun lapset oli pieniä ja suorittanut myös opettajan pedagogiset opinnot äitinä työnteon ohessa.
Tehkää mitä teette, jokaisen oma valinta. Mutta älä tule itkemään tänne kun mies löysi toisen, ero tulossa ja nyt ei ole kotia, eikä rahaa. Too bad.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tehkää mitä teette, jokaisen oma valinta. Mutta älä tule itkemään tänne kun mies löysi toisen, ero tulossa ja nyt ei ole kotia, eikä rahaa. Too bad.
Ja älkää kukaan tulko itkemään tänne yhtään mistään vaikeuksista, koska olisit aina voinut valita toisin 🤪
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotiäiti, lapset 6v ja 11v.
Hyvin pärjätään, on oma talo, 2 autoa, eläimiä jne.
Miehen palkka alle 2000e.
Mä en tajua miten tuohon on varaa alle 2000 palkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotiäiti, lapset 6v ja 11v.
Hyvin pärjätään, on oma talo, 2 autoa, eläimiä jne.
Miehen palkka alle 2000e.Mä en tajua miten tuohon on varaa alle 2000 palkalla.
Miksi ei olisi?
Näinhän se on. Minä teen osa-aikatöitä (1-3 päivää viikossa) ja muuten olen kotona.
Hyvin pärjätään enkä koe että mistään olisimme joutuneet luopumaan? Nettona tulot yhteensä n 5-6t. Lapset ovat osa-aikaisesti päiväkodissa ja aikaa on vaikka mihin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivittavasti olet ap huolehtinut eläke- ym. järjestelyt jos miehesi kuolee taikka jättää. Kummallista että naiset hinkuvat takaisin hellan ääreen, miksi ihmeessä? Paras malli (ja esimerkki lapsillekin) on KUMMANKIN vanhemman osa-aikatyö joka antaa joustoa arkeen, toki kotihommatkin hoidetaan molempien toimesta. Tasa-arvoista eikä kenenkään tarvitse uhrautua taikka olla toisen lompakon armoilla. Tällainen järjestely vaatii mieheltäkin tekoja, useilta ei tietenkään onnistu kun ovat äitiensä helmoista siirtyneet vaimojensa hyysättäviksi.
Vierailija kirjoitti:
Toivittavasti olet ap huolehtinut eläke- ym. järjestelyt jos miehesi kuolee taikka jättää. Kummallista että naiset hinkuvat takaisin hellan ääreen, miksi ihmeessä? Paras malli (ja esimerkki lapsillekin) on KUMMANKIN vanhemman osa-aikatyö joka antaa joustoa arkeen, toki kotihommatkin hoidetaan molempien toimesta. Tasa-arvoista eikä kenenkään tarvitse uhrautua taikka olla toisen lompakon armoilla. Tällainen järjestely vaatii mieheltäkin tekoja, useilta ei tietenkään onnistu kun ovat äitiensä helmoista siirtyneet vaimojensa hyysättäviksi.
Uhrautua..? Et voi ymmärtää että joku nauttii erilaisesta elämästä kuin sinä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivittavasti olet ap huolehtinut eläke- ym. järjestelyt jos miehesi kuolee taikka jättää. Kummallista että naiset hinkuvat takaisin hellan ääreen, miksi ihmeessä? Paras malli (ja esimerkki lapsillekin) on KUMMANKIN vanhemman osa-aikatyö joka antaa joustoa arkeen, toki kotihommatkin hoidetaan molempien toimesta. Tasa-arvoista eikä kenenkään tarvitse uhrautua taikka olla toisen lompakon armoilla. Tällainen järjestely vaatii mieheltäkin tekoja, useilta ei tietenkään onnistu kun ovat äitiensä helmoista siirtyneet vaimojensa hyysättäviksi.
Mitä sitten jos ero tulee, ei Suomessa kukaan jää ilman rahaa. Kela kustantaa yksinhuoltajien elämän.
Paljon on kiinni siitä, mitkä ovat mahdollisuudet mennä töihin lasten kasvettua. En itsekään kadu kotiäitivuosiani, ja kyllä koululaistenkin kanssa siitä on ollut hyötyä. Ehkä jos on joku lähihoitaja, töihin otetaan mielellään vaikka kymmenen kotivuoden jälkeen, en tiedä, mutta suurin osa aloista on sellaisia, että juna meni jo. Toki on mahdollista opiskella sitten uudestaan. Ehkä parasta olisi jotenkin huolehtia työkykyisyydestään jo kotiäitivuosien aikana, opiskella, tehdä töitä vaikka lauantaisin (milloin siis mahdollistakaan), mutta toisaalta sitten se elämä helposti taas on hektistä, ei mitään leppoisaa koko perheen laatuaikaa. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kotiäiti, lapset 6v ja 11v.
Hyvin pärjätään, on oma talo, 2 autoa, eläimiä jne.
Miehen palkka alle 2000e.
Tämä voi olla toki mahdollista jossakin pienellä paikkakunnalla tai syrjäseudulla, missä talot ja asuminen on halpaa.
Asumiskustannuksiin suurin osa töissä tienatuista rahoista meneekin isommissa kaupungeissa.
Vierailija kirjoitti:
Toivittavasti olet ap huolehtinut eläke- ym. järjestelyt jos miehesi kuolee taikka jättää. Kummallista että naiset hinkuvat takaisin hellan ääreen, miksi ihmeessä? Paras malli (ja esimerkki lapsillekin) on KUMMANKIN vanhemman osa-aikatyö joka antaa joustoa arkeen, toki kotihommatkin hoidetaan molempien toimesta. Tasa-arvoista eikä kenenkään tarvitse uhrautua taikka olla toisen lompakon armoilla. Tällainen järjestely vaatii mieheltäkin tekoja, useilta ei tietenkään onnistu kun ovat äitiensä helmoista siirtyneet vaimojensa hyysättäviksi.
Meillä Suomessa suhtaudutaan tosi nihkeästi osa-aikatyöhön työnantajien taholta. Ei siinä miehen teot asian eteen paljon paina, saati tasa-arvo, kun ei niitä osa-aikatöitä tahdo naisillekaan järjestyä useimmilta aloilta.
Täähän olisi paras systeemi.
Jos näin uskallettiin toimia enemmänkin, tällä olisi merkittävä vaikutus myös vanhusten hoitoon, kun lasten kasvettua kotiin jäävällä olisi aikaa auttaa heitä.
Ja samalla voisi auttaa vaikka lapsettomaksi jäänyttä yksin asuvaa veljeä toipumaan polvileikkauksesta. Tai selkävaivaista naapuria vaihtamaan talvirenkaat.
Kotivanhemmat olisivat myös töissä käyvien yksinhuoltajien etu, kun olisi perheitä, joihin tukeutua pitkien kesälomien tai lyhyiden koulupäivien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä. Jotenkin kotitöiden pitäisi tapahtua siinä ansiotöiden ohessa kuin tuosta vain. Töitä nekin kotityötkin ovat, sen ”oikean” työn päälle. Sit pitäisi olla energiaa lapsille, puolisolle, itsestään huolehtimiselle. Rimaa on jo laskettu mutta elämä siellä riman alla vain syö ihmistä. Miten siitä tunteesta pääsee eroon? Joskus leikittelin ajatuksella että jäisin kotiin, huolehtisin perheen hyvinvoinnista, kodista ja antaisin puolisolle mahdollisuuden stressittömämpään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Kaikki voittaisi? Ei vaan uskalla. Sitäpaitsi mahdollisessa erossa jäisi aika tyhjän päälle..
Ettekö te voi ostaa palveluja kotiin? Vaikka yhtenä päivänä viikossa joku kävisi teillä siivoamassa ja tekemässä ruuat pariksi päiväksi?
Ja sitten kun ostelet palveluja kuskaamaan lapsia, kokkaamaan, siivoamaan, järjestämään, myymään ylimääräiset tavarat, hoitamaat pihat, lumityöt, kaikki lääkärit, hammaslääkärit jne., koululaisten kesälomat, läksyavut jne. oletkin käyttänyt koko palkkasi ja enemmänkin.
Iso osa noista tehtävistä häviää muutaman vuoden kuluessa, kun lapset kasvavat. Jos perheessä on kaksi aikuista, niin he voivat puolittaa osan tehtävistä. Asumisen voi vaihtaa sellaiseen, että pihatöitä ei ole. Eikä nuo ole vain toisen vanhemman maksettava, ne menee puoliksi. Palkasta kuitenkin kertyy eläkettä ja sitten kun lapset ovat isoja, palkka jää kokonaan omaksi hyödyksi aina eläkeikään asti.
Mikähän niistä häviää?
kysyy lukiolaisen äiti
Lukiolaisesi varmaan pärjää lomat ilman lapsenvahtia. Hän osaa siivota oman huoneensa, pestä pyykkinsä ja laittaa joskus perheelle ruokaa. Hänellä varmaan pystyy myös tekemään lumitöitä ja leikkaamaan nurmikon. Hän pääsee harrastuksiinsa ja hammaslääkäriin ilman kuskaamista. Tuskin sinun tarvitsee kysellä ja tarkistaa päivittäin, että hän on tehnyt läksynsä.
Tuolla väitettiin että ne häviää "muutaman vuoden kuluessa".
Ei ne mihinkään häviä "muutaman vuoden kuluessa".
Harrastuskuskaukset, kokkaamiset jne jatkuu ihan kuule lukiolapsenkin kanssa. Eikä se että lukiolainen "joskus laittaa ruokaa" vielä mitään auta, kun viikossa on 35 ateriaa.
Ja koulunkäynnin kanssa muuten todellakin tarvitsee nykyään auttaa, ihan jo siksi, että esimerkiksi nyt tuli taaaaaaas lukioon uusi opsi, josta kukaan ei vielä tajua yhtään mitään. Ei edes opot.
Lukion ekaluokkalaisella oli oikeasti vaikeuksia saada esimerkiksi lukkareita kasaan, kun kaikki oli taas muuttunut, eikä juuri kirjoittanut isosiskokaan enää ymmärtänyt lyhenteitä, moduuleja jne.
Sinäkö ne lukujärjestykset sait kasaan, kun ei lukiolaisilta onnistunut?
Minulla on kaksi jo täysi-ikäistä lasta. Kyllä se eläminen helpotti kummasti lasten kasvaessa, ei tarvinnut odottaa lukiovuosiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Täähän olisi paras systeemi.
Jos näin uskallettiin toimia enemmänkin, tällä olisi merkittävä vaikutus myös vanhusten hoitoon, kun lasten kasvettua kotiin jäävällä olisi aikaa auttaa heitä.
Ja samalla voisi auttaa vaikka lapsettomaksi jäänyttä yksin asuvaa veljeä toipumaan polvileikkauksesta. Tai selkävaivaista naapuria vaihtamaan talvirenkaat.
Jaahas, taas mennään naisten ilmaistyöhön.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hyvää on avioliittojen määrän romahtamisessa?