Lue keskustelun säännöt.
Eivätkä miehet pidä puheliaista naisista?
07.11.2021 |
Yhdessä aloituksessa (Miksi niin harva mies sytyttää) muutamat olivat kommentoineet ikävästi ap:n tapaa kirjoittaa ja yleensäkin sitä, että jos noin puhuu normaalistikin, niin ei ihme, ettei ketään kiinnosta.
Minä pidän keskustelemisesta ja asioiden selvittämisestä. Haluan oppia tuntemaan toisen ja haluaisin, että toinen oppii tuntemaan minut.
Puhun paljon, mutta annan kyllä suunvuoron. Monesti jopa itse kysyn esim. Treffeillä puhunko liikaa ja yritän aina niin, että molemmat saadaan puhua, mutta monet miehet aika hiljaisia ja useat sanovat, että kivaa kun puhun, kun heillä itsellään saattaa kestää ennen kuin uskaltaa samalla tavalla höpötellä yhtä vapautuneesti.
Onko paljon puhuva nainen ihan no-no?
Ja en nyt tarkoita salkkareita ja temppareita. En osaa keskustella politiikasta, mutta mielelläni opin, jos joku minua haluaa opastaa. Tykkään jutella avaruudesta, erilaisista fysiikanjutuista, niistä mitkä ymmärrän, elämästä, evoluutiosta, erilaisista kulttuureista, historiasta, elokuvista ihan kaikesta.
Olen valmis kuuntelemaan asioista, joista en itse ole kiinnostunut, jos se on toiselle tärkeää.
Kommentit (46)
Itse tykkään semmosesta joka puhuu paljon koska itse en keksi niin paljon puhuttavaa, mutta jos nainen puhuu paljon niin sitten puhun minäkin. Tosi kiva jos nainen on sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puheliaisuus on joko
A) puhuu kaikki ajatuksensa
B) toistaa samaa asiaa
Kumpikin on rasittavaa. Riittää, että kertoo valikoiden, mitä ajattelee ja kertoo sen vain yhden kerran.
Opettajat ovat siitä rasittavia, että sama asia tulee viidesti. Luokkatilanteessa sen ymmärtää, mutta näin puhutaan muutenkin.
Minä olen nainen, mutta en jaksa alkaa opettaa toisia tai puhumaan "sen verran mitä toinen ymmärtää". Jos huomaan, että emme ole jossain asiassa samalla tasolla tai samaa mieltä, en jatka vieraamman ihmisen kanssa puhetta siitä aiheesta.
Kaikkein vastenmielisintä on joidenkin naisten käsitys siitä, että ollakseen mukava ja osallistuva ja toiseen tutustuva, aletaan kysellä aivan liian henkilökohtaisia asioita. Esimerkiksi työkaveri alkaa kysellä terveysasioita tai liian yksityiskohtaisia asioita lapsista. Todella ystävällisellä äänensävyllä tietenkin, sillä nämä tyypit kuvittelevat, että ystävällisellä äänellä sanottu on sama kuin olla ystävällinen.
Ei ne tykkää, mutta pitää sitten itsekin muistuttaa että ei halua kuulla miehen joutavia horinoita.
Itse puhun paljon, mutta en mistään saippuasarjoista tai meikkijutuista, jos tiedän etteivät ne vastapuolta kiinnosta. Aina on miehiä riittänyt - välillä liikaakin.
Ne joita puhuminen ahdistaa, osaavat pysyä poissa. Hyvä vaan, kun en itsekään jaksaisi hiippailla ja teeskennellä parisuhteessa olevani jotain muuta, kuin olen.
Toivon myös vastavuoroisuutta keskustelussa, joten seiniä tuijottelevat hissukat eivät ole minua varten, heille löytyy varmasti kaltaistaan seuraa. Harvassa ovat myös ihmiset, joiden kanssa saa aidon keskustelun aikaiseksi. Moni puhuu vain ympäripyöreitä lätinöitä ja tekee tikusta asiaa, ei sellaisesta saa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten täällä nyt on tehty niin, että puhelias = itsekäs omaa ääntään rakastava?
Pidän itseäni sosiaalisena, vaikkakin olen introvertti. Hyvin usein tilanteissa, jossa on uusia ihmisiä (koulu, lapsen tarhan vanhempainilta yms.) Ihmiset vain seisovat hiljaa, kunnes toiminta aloitetaan. Minä tykkään sellaisissa tilanteissa esitellä itseni ja hyvin usein muutkin sen jälkeen niin tekevät ja alkaa sellainen mukava, ympäripyöreä höpöttely, joka laukaisee jännityksen.
Minä puhun paljon ja kyllä toistelen asioita, jotka koen tarpeelliseksi toistaa, esim. Missä menee omat rajani, mikä mielestäni on ja ei ole sopivaa käytöstä. Kyselen ja kuuntelen vastauksia, mutta juuri esim. Treffeillä tuntuu usein olevan niin, että jos jäädään odottamaan sitä 100% tasavertaista keskustelua, niin sitten ollaan hiljaa. Monet miehet ovat todella hiljaa livenä, vaikka olisi todella aktiivisesti puhuttu viestein/puheluin, niin livenä pitää oikein kaivaa, että saisi toisesta jtn irti. Usein sanovatkin, että ovat alkuun aika arkoja puhumaan, mutta kiva, kun minusta irtoaa juttua.
Ei puhelias minusta ole millään tavalla synonyymi millekään itsekkäälle kaakattajalle ja saa orkkuja omasta äänestään.
Puhelias voi yhtä hyvin olla ihminen, joka pelastaa epämukavat hiljaisuudet ja saa sen toisenkin ihmisen puhumaan.
Miehet tykkää hiljaisista naisista, nyrkin ja hellan välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kova höpöttelemään ja uusi miesystäväni on myös hiljainen. Monesti istutaan sohvalla käsi kädessä, eikä puhuta mitään. Joskus toivon, että mies ei olisi niin sulkeutunut, vaikka on ehkä avautunut hieman. Molemmilla meillä on kovia kokemuksia taustalla.
No kyllä ne fiksuimmat miehet ainakin arvostavan sitä, että kumppani on keskustelutaitoinen. Toki jos se puheliaisuus tarkoittaa jotain pelkkää juoruilua tai sitä että puhutaan toisten päälle niin tuo sitten toki turn off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puheliaat naiset ovat rasittavia. Eri asia jos puhuu asiaa, mutta se turhan päiväinen kälätys, valittaminen ja vatvominen. Puheliaat naiset vievät hapen ja tilan muilta. Inhottavinta puheliaissa naisissa on se, että he eivät kuuntele muita. Työkaveriporukoihin mahtuu aina näitä puhekoneita pilaamaan kahvitaukoja ja palavereita. Onneksi siviilielämässä voi pistää välit poikki hapen ja tilan vievältä ystävältä.
Vierailija kirjoitti:
Sain 16 v. pakit yhdeltä järjestettyjen treffien pojanklopilta kun puhuin liikaa. Hillitsin vielä itseäni, enkä puhunut niin paljon kuin normaalisti :D
Kalkatan koiralleni päivät pitkät, se ei valita :)
koira on sinulle hyvä valinta. 20 kissaa kerrostalokaksiossa olisi myös ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kyllä ne fiksuimmat miehet ainakin arvostavan sitä, että kumppani on keskustelutaitoinen. Toki jos se puheliaisuus tarkoittaa jotain pelkkää juoruilua tai sitä että puhutaan toisten päälle niin tuo sitten toki turn off.
keskustelutaitoinen on harvinaisuus. puheliaita riittää enemmän. puhelias pälpättää jatkuvasti jotain turhaa, mutta jos olisi jotain asiaa, miehen pitäisi osata lukea ajatuksia. sitä oikeaa asiaa puhelias ei sano ääneen. puheliaalle puhe ei tarkoita kommunikoimista tärkeissä asioissa vaan puhe on jatkuvaa tyhjää pälpätystä
Mä en puhunut lapsena enkä nuorena paljoa, aikuisena olen sitten yrittänyt pitää miehen kanssa jonkunlaista keskustelua yllä. Hiljaaoleminen onnistuu kyllä luonnostaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kokemuksen mukaan eivät. Olen huomannut että pitävät myötäilevistä ujoista tuppisuista.
N25
Vierailija kirjoitti:
On kahdenlaisia ihmisiä: yleistäjiä ja pikkutarkkoja. Karrikoidusti, kun heiltä kysyy, miten päivä meni, niin yleistäjä niputtaa kaikki tekemisensä hyvin, kun pikkutarkka kertoo sitätätätota.
Stereotyyppisesti miehet ovat enemmän yleistäjiä kuin naiset. Minä olen nainen, mutta olen yleistäjä. En jaksa kuunnella pikkutarkkaa selostamista enkä saman asian pyörittelyä. Minulle sellainen mies on kammotus.
Tämä oli tosi hyvä huomio! Minäkin olen nainen ja selvästi tuollainen "yleistäjä". En voi sietää sitä, jos kysyn mielestäni yksinkertaisen kysymyksen, johon on mahdollista vastata parilla sanalla, mutta vastapuoli alkaakin selostaa asiaa todella yksityiskohtaisesti. Onneksi minä ja mieheni olemme molemmat näköjään yleistäjiä. Se on luksusta, jotka osaa arvostaa vasta kun keskustelee jonkun toisen tyyppisen ihmisen kanssa...
Olen introvertti, lisäksi kärsin ajoittain paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Erään kerran meinasin joutua todella puheliaan naisen henkilökohtaiseksi avustajaksi. Häntä olisi pitänyt viedä sinne sun tänne sosiaalisiin rientoihin, huh! Onneksi en ottanut pestiä vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten täällä nyt on tehty niin, että puhelias = itsekäs omaa ääntään rakastava?
Pidän itseäni sosiaalisena, vaikkakin olen introvertti. Hyvin usein tilanteissa, jossa on uusia ihmisiä (koulu, lapsen tarhan vanhempainilta yms.) Ihmiset vain seisovat hiljaa, kunnes toiminta aloitetaan. Minä tykkään sellaisissa tilanteissa esitellä itseni ja hyvin usein muutkin sen jälkeen niin tekevät ja alkaa sellainen mukava, ympäripyöreä höpöttely, joka laukaisee jännityksen.
Minä puhun paljon ja kyllä toistelen asioita, jotka koen tarpeelliseksi toistaa, esim. Missä menee omat rajani, mikä mielestäni on ja ei ole sopivaa käytöstä. Kyselen ja kuuntelen vastauksia, mutta juuri esim. Treffeillä tuntuu usein olevan niin, että jos jäädään odottamaan sitä 100% tasavertaista keskustelua, niin sitten ollaan hiljaa. Monet miehet ovat todella hiljaa livenä, vaikka olisi todella aktiivisesti puhuttu viestein/puheluin, niin livenä pitää oikein kaivaa, että saisi toisesta jtn irti. Usein sanovatkin, että ovat alkuun aika arkoja puhumaan, mutta kiva, kun minusta irtoaa juttua.
Ei puhelias minusta ole millään tavalla synonyymi millekään itsekkäälle kaakattajalle ja saa orkkuja omasta äänestään.
Puhelias voi yhtä hyvin olla ihminen, joka pelastaa epämukavat hiljaisuudet ja saa sen toisenkin ihmisen puhumaan.
Minä olen pelastanut monet kiusalliset hiljaisuudet mainitsemissasi tilanteissa, mutta en missään nimessä kuvailisi itseäni puheliaaksi. Se, että esittelee itsensä tai kysyy minkä ikäisiä lapsia teillä on ja näin rikkoo jään, ei vielä ole puheliaisuutta. Usein jään itse tyytyväisenä kuuntelemaan ja seuraamaan sivusta, kun olen saanut muut puhumaan itsestään, jolloin minun ei tarvitse. Olen myös huumorintajuinen ja saan monet nauramaan jutuilleni, eli en ole ujo tuppisuu, mutta hiljainen silti. Avaan suuni vain, kun on oikeasti jotain hyvää sanottavaa (muidenkin, kuin vain itseni mielestä)
N30
Ystäväpiiriini kuuluu eräs todella, todella puhelias nainen. Kun tulee kylään niin ihan ensimmäiseksi kertoo omat mies- ja panoseikkailunsa, ihan kuin se ketään kiinnostaisi ja siitä monologista ei tahdo tulla loppua. Koskaan ei kysele minulta mitään, aina vaan minä sitä ja minä tätä. Huokaisen helpotuksesta kun saan laitettua ulko-oven kiinni hänen perässään.
Kansainvälinen Miesten Konferenssi vuonna 1896 Lontoossa loi perussäännöt, että emme saa tykätä puheliaista naisista. Joka tätä sääntöä rikkoo joutuu Kansainvälisen Miesten Neuvoston eteen rangaistavaksi ja KMN ei ole leikinpaikka. Sen rangaistukset ovat julmia ja verisiä.