Eivätkä miehet pidä puheliaista naisista?
Yhdessä aloituksessa (Miksi niin harva mies sytyttää) muutamat olivat kommentoineet ikävästi ap:n tapaa kirjoittaa ja yleensäkin sitä, että jos noin puhuu normaalistikin, niin ei ihme, ettei ketään kiinnosta.
Minä pidän keskustelemisesta ja asioiden selvittämisestä. Haluan oppia tuntemaan toisen ja haluaisin, että toinen oppii tuntemaan minut.
Puhun paljon, mutta annan kyllä suunvuoron. Monesti jopa itse kysyn esim. Treffeillä puhunko liikaa ja yritän aina niin, että molemmat saadaan puhua, mutta monet miehet aika hiljaisia ja useat sanovat, että kivaa kun puhun, kun heillä itsellään saattaa kestää ennen kuin uskaltaa samalla tavalla höpötellä yhtä vapautuneesti.
Onko paljon puhuva nainen ihan no-no?
Ja en nyt tarkoita salkkareita ja temppareita. En osaa keskustella politiikasta, mutta mielelläni opin, jos joku minua haluaa opastaa. Tykkään jutella avaruudesta, erilaisista fysiikanjutuista, niistä mitkä ymmärrän, elämästä, evoluutiosta, erilaisista kulttuureista, historiasta, elokuvista ihan kaikesta.
Olen valmis kuuntelemaan asioista, joista en itse ole kiinnostunut, jos se on toiselle tärkeää.
Kommentit (46)
Sain 16 v. pakit yhdeltä järjestettyjen treffien pojanklopilta kun puhuin liikaa. Hillitsin vielä itseäni, enkä puhunut niin paljon kuin normaalisti :D
Kalkatan koiralleni päivät pitkät, se ei valita :)
En jaksa kuunnella naista jos ei ole mitään järkevää juttua hänellä. Yhteisistä mielenkiinnon kohteista voin toki keskustella loputtomiin. Jotkut naiset ( ja osa miehistä ) ovat rasittavia höpöttäjiä joille tekisi mieli huutaa "voitko olla hetken hiljaa!".
Paljon puhuva nainen on todella rasittava. Jos puhuu paljon, puhuu paljon myös sontaa, eikä sellaista jaksa kukaan loputtomasti kuunnella.
M.38
Olen ujo, hiljainen introvertti. En tarvitse kaakattajaa.
Puheliaisuus ei ole hyve muiten kuin todella puheliaiden ihmisten omissa mielissä. Olen itse ulospäinsuuntautunut ja keskustelutaitoinen, mutta kammoan ylipuheliaita ihmisiä. Usei näillä' on kehnot sosiaaliset taidot ja pitävät pitkään monologia kykenemättä _keskustelemaan_ toisen ihmisen kanssa eivätkä ymmärrä selviä sosiaalisia vihjeitä tai sääntöjä, päässääntöisesti vain rakastavat omaa ääntänsä. Tällaista ihmisten seura on rasittavaa sukupuolesta riippumatta.
Yleensä miehillä ei ole ylipäätään mitään sanottavaa. Sekö on ideaali että molemmat istuvat tuppisuuna treffeillä?
Joissain maissa odotetaan että molemmat keskustelevat ja että on joku mielipide asioista. Hiljaista mörökölliä pidetään tyhmänä ja outona.
Rasittavia ihmisiä semmoiset joilta tulee todella paljon tekstiä mutta todella vähän asiaa
Jörötän yksikseen, mutta ei seurassa ole kovin mukava jöröttää.
Toisaalta en ihmettele miksi naiset valitsevat ulkomaalaisen miehen jonka kanssa voi keskustella ja olla sosiaalinen. Mykkä mies ei ole kovin kiihottava.
Vierailija kirjoitti:
Puheliaisuus ei ole hyve muiten kuin todella puheliaiden ihmisten omissa mielissä. Olen itse ulospäinsuuntautunut ja keskustelutaitoinen, mutta kammoan ylipuheliaita ihmisiä. Usei näillä' on kehnot sosiaaliset taidot ja pitävät pitkään monologia kykenemättä _keskustelemaan_ toisen ihmisen kanssa eivätkä ymmärrä selviä sosiaalisia vihjeitä tai sääntöjä, päässääntöisesti vain rakastavat omaa ääntänsä. Tällaista ihmisten seura on rasittavaa sukupuolesta riippumatta.
Mietin, mahtavatko todella puheliaat ihmiset itsekään tykätä ihmisistä, jotka ovat yhtä puheliaita? Veikkaan etteivät välttämättä, sillä eivät saisi itse olla äänessä niin paljon. Olisipa muuten aika mielenkiintoista seurata kahden ylipuheliaan vuorovaikutusta...
Oma kokemukseni hiljaisena naisena on, että varsinkin puheliaat miehet ovat yleensä ensimmäisten treffien jälkeen kiinnostuneita jatkosta, vaikka olisin treffeillä lähinnä keskittynyt kuuntelemaan miehen monologia enkä kertonut itsestäni mitään.
Pitävätkö naiset puhumattomista miehistä? On hienoa, että samantyyppiset ihmiset löytävät toisensa.
Puheliaisuutta on monenlaista. Jos on huomaavainen ja keskustelua kannatteleva, on kivan puhelias. Jos paasaa, ei ole.
En pidä ihmisestä joka kalkattaa tyhjää, mutta en pidä myöskään mykästä jolta saa kiskoa sanat suusta.
Onneksi on olemassa myös keskiväli, sellaiset jotka osaavat ja uskaltavat avata suunsa ja keskustella.
Eräs kokemus mykästä oli todella tuskallinen. Tämä ihminen järejestettiin minulle "kaveriksi" kun hän jonka piti alunperin kanssani matkustaa eräälle pidemmälle bussimatkalle ei päässytkään.
Tämä sihainen sitten oli todella tuskallista seuraa. Mistä tahansa yritin aloittaa keskustelua niin vastaus oli "niin varmaan" tai jokin aloitukseeni sopiva lyhyt murahdus. Oma-aloitteisesti ei suutaa avannut kertaakaan. Ihmettelin miksi ylipäätään halusi lähteä? Tuskin nautti matkasta itsekään.
Mykän kivipatsaankaan kanssa ei todellakaan ole miellyttävä olla.
Toinen ääripää on meidän naapurinmies. Auta armias jos häneen törmää, se puhetulva! Hän on tyytyväinen kun on joku jolle puhua, ei edes odota että vastattaisiin. Ja hän on naimisissa, ajattelen sitä vaimoparkaa... Vaikka varmaan tottunut ja osaa päästää toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Ihan nuoria eivät enää ole.
Itse haluan siis seuraa joka uskaltaa avata suunsa, jolla on järkevää sanottavaa ja joka osaa myös kuunnella.
Puheliaita ihmisiä vaivaa yleensä itsekkyys, ei suostuta kuunteleen muita kun haluaa olla itse äänessä koko ajan
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehillä ei ole ylipäätään mitään sanottavaa. Sekö on ideaali että molemmat istuvat tuppisuuna treffeillä?
Noinhan siinä käy kun omat puheenaiheet on jonkun some vaikuttaja säveltämiä
Vierailija kirjoitti:
Joissain maissa odotetaan että molemmat keskustelevat ja että on joku mielipide asioista. Hiljaista mörökölliä pidetään tyhmänä ja outona.
Näitä maita on suurin osa maailman maista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä miehillä ei ole ylipäätään mitään sanottavaa. Sekö on ideaali että molemmat istuvat tuppisuuna treffeillä?
Noinhan siinä käy kun omat puheenaiheet on jonkun some vaikuttaja säveltämiä
Miehen puhumattomuus voi johtua siitä ettei seurata maailman tapahtumia, mikään ei kiinnosta, ei ole tavoitteita eikä olla käyty muualla kun kotikylän S-marketissa. Metsittynyt juntti joka vihaa naisia on vastenmielinen olento ja saakin olla yksin. Miksi nämä miehet edes lähtevät treffeille? Seksin perässä?
On kahdenlaisia ihmisiä: yleistäjiä ja pikkutarkkoja. Karrikoidusti, kun heiltä kysyy, miten päivä meni, niin yleistäjä niputtaa kaikki tekemisensä ”hyvin”, kun pikkutarkka kertoo ”sitätätätota”.
Stereotyyppisesti miehet ovat enemmän yleistäjiä kuin naiset. Minä olen nainen, mutta olen yleistäjä. En jaksa kuunnella pikkutarkkaa selostamista enkä saman asian pyörittelyä. Minulle sellainen mies on kammotus.
Aika harva mies pitää. Minä olen nainen, mutta en pidä puheliaista naisista. Jotkut miehet on myös höpöttäjiä.
Keskusteleminen on ihan eri asia kuin "puheliaisuus".