Lue keskustelun säännöt.
En tunne mitään syntyvää lastamme kohtaan.
21.01.2015 |
Mies on sotkenut kaikki asiat niin luottamuksen kuin taloudellisen tilanteenkin. Olen menettänyt elämän iloni ja pelkkä ajatuskin siitä, että aamulla pitäisi herätä uuteen päivään ahdistaa. En vain jaksaisi enää. En jaksa herätä, en vain jaksa enää yhtäkään päivää tätä kaaosta, rahattomuutta ja kaikkea. Miehen takia olen jotenkin alkanut kokea jonkinlaista inhoa syntymätöntä lastakin kohtaan. Esikoista rakastin jo kun oli mahassa, mutta tätä en. Minulle olisi aivan sama jos sille kävisi jotakin. Minulla on niin huono olo, että tekisi mieli vain päättää elämä tähän, en vain ole vielä keksinyt miten se onnistuu niin, että se myös olisi tässä. Olen pyytänyt apua ja sitä on luvattu, mutta avun saantiin on liian pitkä aika en yksinkertaisesti jaksa enää. Minun piti saada akuutti aika psykologille jo alku viikolla, mutta en saanut se on vasta ensiviikon maanantaina. En kestä sinne asti. Olin jo viime viikon perjantaina niin romahdus pisteessä ja minun piti luvata neuvola lääkärille, että kestän viikonlopun. Niin kestinkin, mutta kukaan ei puhunut, että vielä seuraava viikko ja viikonloppu täytyy kestää.
Kommentit (56)
Voin kertoa että suomessa kun tekee lapsen tai pari niin ei tarvii sen jälkeen miettiä mistä saisi rahat ruokaan. Sossun luukulle kun menet niin johan alkaa rahaa virrata
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:52"]Käyt joka viikko ja silti hoet, ettet saa apua ennen kuin vasta maanantaina? Kuule, nyt ne sympatiapisteet ovat jo roskakorissa. Kämmäsit tämän vedätyksen ketjussa jo ajat sitten.
Sääli, että kaltaisesi ihmiset kuluttavat oikeasti lähimmäisiään rakastavien ja tuntemattomistakin huolehtivien voimavarat nileille. Jonkun oikeasti hädässä olevan ihmisen huuto jää kuulematta, kun itse huutelet täällä sutta turhaan.
[/quote]
Sä oot kyllä ymmärtänyt nyt jotain pahasti väärin. Apeella on joskus ollut joka viikkoinen hoitokontakti, nyt ei ole eikä apua tunnu tulevan.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:58"]Voin kertoa että suomessa kun tekee lapsen tai pari niin ei tarvii sen jälkeen miettiä mistä saisi rahat ruokaan. Sossun luukulle kun menet niin johan alkaa rahaa virrata
[/quote]
Paitsi, että ne haluavat viimeisen 3kk tulot, jos ne menevät plussan puolelle mitään rahaa ei tipu. Sehän olisikin hauskaa jos voisi vaikka kaikki palkat käyttää turhan päiväisyyksiin ja sitten vaan sossunluukulle kertomaan, että ei oo rahaa ja rahaa tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 00:56"]Niin mikä se apu on? Se että joku kuuntelee? Vai että saat toimivan lääkityksen? Vai jotain muuta?
[/quote]
Se, että joku tällä kertaa alusta alkaen kuuntelee ja käy läpi pelkojani, vihantunteita surua kaikkea ja käsittelee ne kanssani. Miksi tunnen niin ja miten pääsen tunteesta eroon. Ap
Niin mitä apua ap:n pitää saada? Välittömästi pitäisi olla psykolgi (??), josta kuitenkaan ei ole mitään hyötyä? Keskustelu kerran viikossa kun ei käy ilmeisesti? "En koe hirveän hyödylliseksi sitä, että käyn joka viikko siellä istumassa ja kertomassa kuka olen, ketä perheeseei kuuluu, mitä teen vapaa-aikanani, poltanko.."
Tyyppi on tuo Ammattivalittaja tai vastaava viuru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatko esikoista hyvään hoitoon? Soita se 112, ja vaadi päästä hoitoon HETI! Minun äidillä oli kilpirauhasen vajaatoiminnan laukaisema todella paha masennus ja meni Niin juntturaan ettei koko keho ja aivot enää toimineet. Hän oli 3kk sairaalassa, ja vuoden kuntoutuksessa/toipilaana. Sairaala-aikana hän kertoi, että lepäämässä kävi useampi viimeisillään raskaana, ja muutama ihan pienen vauvankin kanssa. He olivat osastolla pari viikkoa puhtaasti lepäämässä. Äiti ainakin kertoi kuinka silminnähden näki näiden äitien voimistuvan, ja elämänpilke syttyi ihan noinkin lyhyessä ajassa! Jatkotoimenpiteistä en tiedä, mutta tämä voisi sopia sinulle?
Mietin myös, että jos antaisitkin lapsen adoptioon? Sen sanominen ääneen voisi laukaista ainakin joitain paineita, voisit keskittyä raskauden loppuun viemiseen ja suuren lahjan antamiseen jollekin ihanalle, vuosia odottaneelle perheelle? Suomessa kuitenkin adoptioperheet koulutetaan ja screenataan tarkasti!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 01:07"]Niin mitä apua ap:n pitää saada? Välittömästi pitäisi olla psykolgi (??), josta kuitenkaan ei ole mitään hyötyä? Keskustelu kerran viikossa kun ei käy ilmeisesti? "En koe hirveän hyödylliseksi sitä, että käyn joka viikko siellä istumassa ja kertomassa kuka olen, ketä perheeseei kuuluu, mitä teen vapaa-aikanani, poltanko.."
Tyyppi on tuo Ammattivalittaja tai vastaava viuru.
[/quote]
Tuo vastaus minkä lainasit poistettuna asia yhteydestä saakin sen kuulostamaan typerältä. Vastaus oli tarkoitettu siihen viestiin jossa puhuttiin, että psykologi ei ole mikään ihmeparantaja. Niin kerroin, että en koe sen olevan mikään ihme parantaja ja kysyinkin, että voiko mitään pientäkään parannusta tapahtua jos joudun joka kerta kertomaan oman nimenikin. Eihän asia silloin etene. Jos lukisit koko tekstin sisäistäen kaiken, etkä irroittelisi lauseita asia yhteyksistä ymmärtäisit jo ensimmäisellä selitys kerralla mitä olen asialla yrittänyt ilmaista. Vai olenko oikeasti noin huono artikuloimaan? Ihan myös selvennykseksi vielä kerran, nämä psykologi tapaukset tapahtuivat kun olon teini-ikäinen ja nyt toivon, etä kun vihdoin sitä apua saan niin se olisi tällä kertaa sellaista, että johtaisikin johonkin. Niin, että kokisin sen oikeasti alusta alkaen hyödyksi. Mikä ammatinvalittaja? Tähän en osaa kommentoida kun en tiedä mistä puhut. Sillä kotihoidan esikoistani. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 01:18"]Saatko esikoista hyvään hoitoon? Soita se 112, ja vaadi päästä hoitoon HETI! Minun äidillä oli kilpirauhasen vajaatoiminnan laukaisema todella paha masennus ja meni Niin juntturaan ettei koko keho ja aivot enää toimineet. Hän oli 3kk sairaalassa, ja vuoden kuntoutuksessa/toipilaana. Sairaala-aikana hän kertoi, että lepäämässä kävi useampi viimeisillään raskaana, ja muutama ihan pienen vauvankin kanssa. He olivat osastolla pari viikkoa puhtaasti lepäämässä. Äiti ainakin kertoi kuinka silminnähden näki näiden äitien voimistuvan, ja elämänpilke syttyi ihan noinkin lyhyessä ajassa! Jatkotoimenpiteistä en tiedä, mutta tämä voisi sopia sinulle?
Mietin myös, että jos antaisitkin lapsen adoptioon? Sen sanominen ääneen voisi laukaista ainakin joitain paineita, voisit keskittyä raskauden loppuun viemiseen ja suuren lahjan antamiseen jollekin ihanalle, vuosia odottaneelle perheelle? Suomessa kuitenkin adoptioperheet koulutetaan ja screenataan tarkasti!
[/quote]
Lepo stressavasta arjesta olisi se mitä juuri tarvitsisin, kaikki tuntuu niin ylivoimaiselta suorittamiselta tällä hetkellä. Olisi mukava vain ottaa stopo tästä kaikesta ja miettiä rauhassa mitä tuntee ja minkä takia ja mitä haluan tästä eteen päin. Vauvaa en halua antaa pois, tahdon edes yrittää kiintyä tähän lapseen ja teen kaikkeni sen eteen jos joku vain minua siinä opastaa. Sekin varmasti auttaa kun vauva tulee ulos ja on konkreettisesti siinä ihmisenä. On varmasti helpompi kiintyä ja tutustua ihmiseen mikä on siinä edessä nähtävissä, kosketettavissa ja tuoksutettavissa. En tunne tällä hetkellä mitään vauvaa kohtaan, mutta en usko, että vielä olisi sellainen tilanne ettei asia voisi korjaantua. Sillä se on vielä kumminkin sisälläni ja ainut mitä siitä olen nähnyt on mustavalkoinen ultra kuva sen rakenteista. En halua vain luovuttaa ja olla edes yrittämättä luoda vauvaan tunne sidettä. Ap
Kuulostaisi siltä että jos mies on tämän tilanteen aiheuttanut, nyt tärkeintä olisi päästä hänestä eroon ja mahd. pikaisesti. Pidä vain ne ihmiset elämässäsi ketkä tuovat elämääsi iloa ja hyvää energiaa! Kurjaa jos äitisi lukee vain viestisi, muttei vastaa tai auta. Tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Onko sinulla sisaruksia, ystäviä keiden luokse voitte mennä? etkös ole raskaana, kuinka pitkällä olet? Jos puhut halusta satuttaa itseäsi, silloinhan satuttaisit myös sisälläsi kasvavaa pientä ihmistä. Älä missään nimessä tee niin!!!! Aurinko paistaa AINA lopulta risukasaankin ja edessä ON parempi huominen. Usko tähän koko sydämestäsi. Niinkuin joku sanoikin, haaveile hyvästä ja ihanasta tulevaisuudesta ja nyt hankkiudu eroon kaikista ketkä tällä hetkellä pahentavat oloasi entisestään!!! Tee se vaikka väkisin, nyt on laitettava esikoisesi ja pieni lapsesi sisälläsi etusijalle. Ja myös tietysti itsesi. Tärkeintä ettet vahingoita ketään tai itseäsi, vaikka ymmärrän että se saattaa houkuttaa ajatuksena näyttää kaikille ketkä eivät ottaneet todesta; näin paha olla minulla oli! Mutta muista, sitä et halua syntymättömälle viattomalle ihmiselle tehdä, etkä esikoisellesi. He rakastavat sinua pyyteettömästi!! Olet heille maailmankaikkeuden tärkein ihminen ja he luottavat sinuun, ikiomaan äitiinsä. Kunpa voisin auttaa, toivon niin että saat nyt voimia lähteä tilanteesta pois ja pääset jonnekkin evakkoon. Mene vaikka äidillesi "väkisin" jos ei muita ole kelle mennä?? Hirveästi tsemppiä, SINÄ PYSTYT TÄHÄN, pääset tilanteesta eteenpäin, minä luotan siihen! -tuore äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
????? !!!!! !!!!!!!!!!!!!!!!!1111!!111 ??????????
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 01:35"]Kuulostaisi siltä että jos mies on tämän tilanteen aiheuttanut, nyt tärkeintä olisi päästä hänestä eroon ja mahd. pikaisesti. Pidä vain ne ihmiset elämässäsi ketkä tuovat elämääsi iloa ja hyvää energiaa! Kurjaa jos äitisi lukee vain viestisi, muttei vastaa tai auta. Tätä on erittäin vaikea ymmärtää. Onko sinulla sisaruksia, ystäviä keiden luokse voitte mennä? etkös ole raskaana, kuinka pitkällä olet? Jos puhut halusta satuttaa itseäsi, silloinhan satuttaisit myös sisälläsi kasvavaa pientä ihmistä. Älä missään nimessä tee niin!!!! Aurinko paistaa AINA lopulta risukasaankin ja edessä ON parempi huominen. Usko tähän koko sydämestäsi. Niinkuin joku sanoikin, haaveile hyvästä ja ihanasta tulevaisuudesta ja nyt hankkiudu eroon kaikista ketkä tällä hetkellä pahentavat oloasi entisestään!!! Tee se vaikka väkisin, nyt on laitettava esikoisesi ja pieni lapsesi sisälläsi etusijalle. Ja myös tietysti itsesi. Tärkeintä ettet vahingoita ketään tai itseäsi, vaikka ymmärrän että se saattaa houkuttaa ajatuksena näyttää kaikille ketkä eivät ottaneet todesta; näin paha olla minulla oli! Mutta muista, sitä et halua syntymättömälle viattomalle ihmiselle tehdä, etkä esikoisellesi. He rakastavat sinua pyyteettömästi!! Olet heille maailmankaikkeuden tärkein ihminen ja he luottavat sinuun, ikiomaan äitiinsä. Kunpa voisin auttaa, toivon niin että saat nyt voimia lähteä tilanteesta pois ja pääset jonnekkin evakkoon. Mene vaikka äidillesi "väkisin" jos ei muita ole kelle mennä?? Hirveästi tsemppiä, SINÄ PYSTYT TÄHÄN, pääset tilanteesta eteenpäin, minä luotan siihen! -tuore äiti
[/quote]
Kiitoa sinulle kauniista ja tukea antavista sanoistasi! Nyt nukun yön yli vielä kun ehdin ja aamulla ajattelen viestiäsi paremmin, kun olen saanut nukuttua tämän päivän tuskat pois ja pystyn taas ajattelemaan hieman järkevämmin. Öitä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana kuulla jos onnistuin antamaan tukea näin viestin välityksellä, yritä nukkua ja tosiaan, illallahan kaikki pahat asiat kertaantuvat aina X 10, aamulla yleensä asioita osaa katsoa uudessa valossa, edes ihan pikkuisen :) Tunti ja hetki kerrallaan, mä pidän sulle peukkuja täysillä! Hyvää yötä! -sama tuore äiti
Anteeksi että kiinnitän tässä keskustelussa huomioni ihmisten tylyyteen ja ajattelemattomuuteen. En voi sanoa, että tietäisin mieltä sinusta tuntuu, ei kukaan tiedä. Kaikki kokevat elämän erilailla niinkuin kuuluukin! Hämmentää vain se, kuinka joku tuntematon ihminen voi tulla arvostelemaan toisen tapaa elää ja olla. Miksi pitää vain pahentaa toisen mieltä? "mitä apua luulet saavasi jos psykologi ei kelpaa.. plaaplaa.. eihän se sua osaa auttaa...". Saako joku oikeasti sairasta mielihyvää siitä että pahentaa toisen oloa, ja lyö lyötyä. Jokaisella on elämässä omat vaikudet, ja niiden yli täytyy vaan taistelemalla taistella. Ihmisten pitäisi olla toistensa tukena, eikä kääntyneenä toisiansa vastaan ja buustata ihmisvihaa. Mitä siitä hyötyy?
Jos oma elämä on himputin hienoa ruusuilla tanssimista ja ärsyttää tämmöiset keskustelut, niin onnea, olet mahdollisesti maaninen! KOSKA kenenkään elämä ei ole timantteja ja kultaharkkoja (ellei puhuta millä on lyöty).
Ja Ap anteeksi tämä oma raivo, mutta ärsyttää ihmisten välinpitämättömyys. Silloin kun minusta tuntuu ettei elämällä ole minulle mitään annettavaa, kirjoitan ylös asioita joista nautin, toteutumattomia haaveita ja niitä muistoja jotka ovat ennen minut saaneet hymyilemään. Yleensä sillon muistan että ennenkin on päästy yli vaikeuksien ja jatkettu elämää.
Mikään ei ole kiveen kirjoitettua! Omaa kohtaloaan voi muuttaa.
Fklekw