Taisteluvinkkinne marraskuun mörönpimeään ?

D3-vitamiinia 100 mikrogrammaa per vuorokausi. Tietenkin esim. Saksasta tilattu, koska vuoden annokset maksavat silloin alle 10 euroa.

Hyvä flood taskulamppu pimeillä poluilla kävelyyn/juoksemiseen.

Ihmisten jouluvalot on kyllä hyvä lisä pimeyteen ja sitten tykkään ajoittaa ulkona liikkumisen niin, että aurinko alkaa katoamaan näkyvistä suunnilleen puolen tunnin sisällä. Jotenkin rauhoittaa valon väheneminen kun tulee se sininen hetki ja sitten pimenee.

Vierailija kirjoitti:

Onhan syksy upeata aikaa. Ei aina voi olla niin ihanaa.

Ihmiset nykyisin valittavat aivan pienistä asioista.

Turhaan.

Olen periaatteessa kanssasi samaa mieltä. Mutta hyvin monelle on vaikeaa antaa pimeydelle periksi. Yritetään elää elämää samalla tavalla kuin eletään kesällä. Mulle itselleni kaikista vaikeinta aikoinaan oli opetella sanomaan "ei". Vaikka mut keväällä ja kesällä saakin innostumaan vaikka mistä ja lähtemään vaikka mihin, mun oli opeteltava vastaamaan syksyisin  kaikille mukaan pyytäjille "ei". Nyt olen ollut joka vuosi "talvihorroksessa" jo niin monen vuoden ajan, että kaikki ystäväni ja läheiseni tietävät, että jos musta jotain haluavat, pitää haluta 1.4. - 30.9. välisenä aikana. Tuona aikana mulla on kalenteri täynnä, mutta 1.10. - 31.3. välisenä aikana pidän sen tyhjänä. 

Ymmärrän silti, että kaikki eivät voi toimia näin. Varsinkin, jos on lapsia. Ei voi nukkua sen enempää kuin valoisaan vuodenaikaankaan, vaikka unentarve olisikin suurempi. On jaksettava sitä sun tätä. Töitä, kotitöitä, lasten asioita jne jne. Vuoden pimeimpänä aikana useimmilla palkkatyö vie vuorokaudesta kokonaan valoisan ajan. Muistan kasarilla, kun olin Meilahden sairaalassa röntgenkuvien kehittäjä. Se oli siis aikaa, jolloin kuvat olivat vielä filmillä eikä digitaalisina kuten nykyisin. Kun lähdin aamulla töihin, oli pimeää. Koko päivän - lounastaukoa lukuunottamatta - työskentelin nk pimiössä eli huoneessa, jossa oli katonrajassa vain yksi pieni punainen lamppu. Se oli muuten työ, jossa aika usein oli töissä sokeita. Heitä kun ei haitannut työskentely pimeässä. Ja kun lähdin töistä kotiin, oli taas pimeää. Sattui olemaan silloin vielä pääkaupunkiseudulla lumeton talvi eli edes lumi ei tuonut valoa maisemaan. En muista, että olisin koskaan ollut niin väsynyt kuin silloin. 

Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuoden ajan. Aloitan työt, kun alkaa olla valoisaa. Herään ilman herätyskelloa ja kellonajan arvioin siitä, miten valoisaa ulkona on.  Pidän tauon iltapäivällä ja käyn koiran kanssa päivälenkillä. Valoisaan aikaan. Jaksan paljon paremmin jatkaa töitä vielä senkin jälkeen, kun aurinko on laskenut. Olen onnekas, kun mulla on tällainen työpaikka. Suurimmalla osalla suomalaisista ei ole. Muutaman vuoden päästä jään eläkkeelle ja sen jälkeen elän ainoastaan valon mukaan. Toki, jos mulla on jokin lääkäriaika tms aamulla, on laitettava kello soimaan. Mutta pyrin siihen, että en ota aamuiksi yhtään mitään. Vuonna 2013 olin melkein puoli vuotta sairaslomalla vakavan sairaskohtauksen jälkeen ja se oli elämäni parasta aikaa. Elin täysin sisäisen kelloni mukaisesti. Valon mukaisesti. 

Olen kai onnekas, kun syksy ja pimeys ei ahdista. Se tuntuu vain luonnolliselta. Kesän jälkeen kuuluu tulla syksy. Valo vähenee, aktiivisuus vähenee. Pimeimpään aikaan riittää kun käy töissä, puuhastelee kotityöt ja hoitaa perheen. Viikonloppuisin ulkoilua. Ei tarvitse olla mitään muuta. Ei erityisen energinen, sosiaalinen tai iloinenkaan. Talven taittumisen jälkeen kun valo lisääntyy pikku hiljaa enrgiatasotkin taas nousee.

Mun neuvo on sama kuin jonkun muunkin: älä taistele vastaan. Lisäksi neuvon ulkoilemaan paljon läpi vuoden säässä kuin säässä. Itse olen ikäni ollut ulkoilmaihminen ja huomaan saman kaikissa ulkoilevissa tutuissanikin, että eivät he syksystä, pimeästä, sateesta ja talven kylmästä valita.

Tämänkin pilvisen ja harmaan päivän lääke on lähteä metsään ja suolle. Ja jos tarkkoja ollaan, niin ainoastaan taivas on harmaa, luonnossa on aina värejä.

Itsemurha

Muuta talveksi ulkomaille! Nimim just pakkaamassa 😎 maaliskuussa on kiva taas palata. Suomi on. Vaan niin ankea talvella, ei sille mitään voi. Ei vinkkivitoset poista sitä.

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoo että "ei saa yrittää taistella vastaan, totu nyt vaan aikuinen ihminen". Pyh. Jos tähän mennessä aikalailla joka vuosi on ollut kamala kaamosmasennus, niin kyllä mun mielestä alkaa olla aika "taistella vastaan". Itse ainakin olen nyt yrittänyt suunnitella jo etukäteen miten jaksan tämän ajan masentumatta.

Aamut alkaa kirkasvalolampun herätyksellä. Kaikkiin kattovalaisimiin olen ostanut kirkkaimmat mahdolliset lamput. Yritän ehtiä ulkoilemaan valoisaan aikaan ja käyn joka päivä edes lyhyellä kävelyllä. Herkut ja vaalean leivän olen nyt jättänyt lihomisen vuoksu muutenkin pois, mutta kummasti on väsymyskin helpottanut noiden poistuttua. Aiemmin olen oikein muhinut siellä viltinmutkassa suklaalevyn kanssa, joten ei ihme jos on väsyttänyt.

Vaikka en toki sano etteikö noita tunnelmointihetkiä tarvittaisi, mutta nyt nautiskelen vain tee- tai kahvikupin kanssa 😁

Unta myös riittävästi, niin saa kaiken mahdollisen pirteyden päiviin. Sinänsä pimeät illat ovat hyviä, kun kesällä valoisissa öissä ei malttaisi mennä nukkumaankaan.

Sitten yritän jo aloittaa pikkuhiljaa joulufiilistelyn, mietin lahjoja ja touhuja lasten kanssa, kaivan koristevaloja kaapista. Ja koetan tehdä kivoja asioira sisätiloissa. Nyt on monta kertaa käyty lasten kanssa uimahallissa, siellä on sitä valoa ja elämää 😊

Sit tietty nämä d-vitamiinit (reilulla annoksella), hyvät öljyt jne.

Tsemppiä muille!

... viltinmutkassa suklaalevyn ja hyvän kirjan kanssa on parhautta

Loppusyksy ei vaan ole lemppariaikaa, mutta onpahan tuohon kymmenien vuosien aikana tottunut. Ihan ikävintä kun tuulee, sataa ja on pimeää, kun joutuu vaikka käymään jalkaisin asioilla.

Hyviä vinkkejä on tänne kirjoitettu. Kiitos noista. Mulle, yksin asuvalle, on nuo pikkupuuhat kaikkein parhainta, vaikka lukeminen, musiikin kuuntelu, käsityöt ja pasianssipelit.

Käyn kyllä ihmisten ilmoilla myös jonkin harrastuksen yhteydessä.

Liikunta pitää taas muistaa. Sää ei saa olla tekosyy ulkoiluun.

Aamuisin, jos väsyttää, ei kannata jotain pöytävalaisinta vain laittaa päälle, vaan täysi kattovalaistus mitä pikimmin päälle. Se herättää nopeimmin.

Ja valoisa aika tietysti kannattaa hyödyntää eli ulkoilla silloin.

Monia piristää sekin, että etsii jotain hyvää meneillään olevasta vuodenajasta ja koristelee kotia sen mukaisesti. Ja tietenkin kannattaa juhlia niitä juhlia, joita tähän aikaan vuodesta on. Voi pitää esim. sadonkorjuujuhlia ja kattaa kauniisti syystyyliin yms.

Espanja.

Minusta parasta aikaa, kun joulu tulossa :)

Jaksaahan sitä monet illanviettoonkin pimeällä lähteä. Voi käyttää hiukan mielikuvitustaan ja uskotella olevansa menossa muka johonkin iltamenoon, kun aamulla starttaa pimeään aikaan ja ketuttaa. Aivoja voi huijata ja mieli voi sillä lailla vähän nousta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta parasta aikaa, kun joulu tulossa :)

Joulun tunnelma on ihanaa. Mutta itse jouduin lopulta miettimään syksyn aikaakin, kuinka sitä kohentaisin, koska jouluun on kuitenkin verrattain pitkä odotusaika kesän lopusta asti. Eikä syksyn yli voi hypätä.

Syksy huomioidaan mielestäni Suomessa tosi huonosti. Esimerkiksi tavarataloista ym. ei ainakaan omasta kotikaupungistani löydy juuri mitään syksykuukausiin sopivia koristeluita. Vain Halloween on nuukasti edustettu. Kun olen Tubesta kastellut amerikkalaisten syysvalmisteluja, he ovat esitelleet myös kauppoja, jotka notkuvat erilaisia syysjuttuja. Tämä puute pitäsi Suomessa korjata, koska monet kokevat syyskuukaudet ankeina.

Ihan mukavaa aikaa, saa olla paremmin rauhassa kun ei tarvitse koko ajan keksiä tekosyitä tutuille miksei taaskaan lähde mukaan johonkin tylsään, aivokuolleeseen hupsutteluun kun omat mielenkiinnot ja harrastukset vie aina voiton.

Vielä syksyäkin karseampi aika on alkukevättalvi, ennen kuin räystäät vihdoin alkaa tiputella vettä ja linnut laulaa. Kun joulunaika ja uusi vuosi on ohitettu, ei ole yhtikäs mitään. Usein on vaan paukkupakkasia ja myrskyjä.

Miten esimerkiksi tammi-helmikuussa kotiaan voisi koristella? Itse olen keksinyt vain valkoiset pöytäkuuset (ei mikään havukuusi, vaan koriste-esine) yms. talvikoristeet, lumiukkokoristeen, jotka jätän joulun jäljiltä.

Aloin puhdistamaan kotia tarpeettomista tavaroista. Tässä tulos; Ostin Michael Korsin laukun ja toisen , Sonia Rykielin.  Myös uuden takin pikkurahalla . Jätin lahjoituksena pöydän ja penkin Nkn vanhasta valikoimasta. 

Kannattaa tutkiskella itseään löytyisikö jostakin sellaisia aitoja, syviä mielenkiinnonkohteita jotka toisivat elämään sisältöä ja mielekkyyttä jos psyyke on jostakin kelistä ja koristeluista täysin riippuvainen.

Te joilla on omenapuita ja tarpeettoman pajon hedelmiä.Järjréstäkää omenamarkkinat, kahvitarjoilu termoskannusta ja kotona tehtyjä pullia myyntiinkin.  

Vaihtoehtoisesti kotipihalla kirpparit ! 

Katso pimeälle taivaalle. Tähdet on mahtavia jopa mieltäylentävämpiä kuin auringonlasku.

Fazerin piparkakkusuklaa ja glögi. Siihen vielä kynttilävalo niin itse ainakin saan noista iloa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta parasta aikaa, kun joulu tulossa :)

Joulun tunnelma on ihanaa. Mutta itse jouduin lopulta miettimään syksyn aikaakin, kuinka sitä kohentaisin, koska jouluun on kuitenkin verrattain pitkä odotusaika kesän lopusta asti. Eikä syksyn yli voi hypätä.

Syksy huomioidaan mielestäni Suomessa tosi huonosti. Esimerkiksi tavarataloista ym. ei ainakaan omasta kotikaupungistani löydy juuri mitään syksykuukausiin sopivia koristeluita. Vain Halloween on nuukasti edustettu. Kun olen Tubesta kastellut amerikkalaisten syysvalmisteluja, he ovat esitelleet myös kauppoja, jotka notkuvat erilaisia syysjuttuja. Tämä puute pitäsi Suomessa korjata, koska monet kokevat syyskuukaudet ankeina.

Jaa että lisää turhaa saastuttavaa luonnonvaroja tuhlaavaa krääsää tähän tilanteeseen, kun muutenkin jo ollaan pian hälytystilassa?!?!

Vedä hyvä ihminen kengät jalkaan ja lähde ulos. Metsään, suolle, rannalle tai vaikka puistoon. Siellä on sitä syyskautta. Sen kuin avaa silmät ja ihastelee ja ihmettelee.