Lue keskustelun säännöt.
Pettymys perinnön pienuudesta ennakko-odotuksiin nähden?
07.11.2021 |
Nyt sohaistaan ampiaispesää ja kysytään tätä: oletko ollut pettynyt perinnön pienuuteen, siis odotitko että olisit saanut enemmän? Itse petyin aikanaan kun odottamani perintö suli täysin kuolinpesän velkoihin. Odotin tätä vesi kielellä koska olin ihan hirveässä kusessa taloudellisesti. Unelmana oli, että olisin vapautunut perinnön ansiosta, mutta vainajan löperyyden vuoksi näin ei käynyt. Myönnän ihan suoraan, että olin hirviö ajatuksiltani, mutta sitä se pienipalkkainen työ yhdistettynä velkahelvettiin teettää ja en ollut oma itseni.
Muita? Olkaapa rehellisiä.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Tulen perimään molemmilta vanhemmiltani noin 250.000€, mikä on aika hyvin, koska keskivertoperintö nykyisin on 107.000€. Jos molemmat vielä vuosikymmenen sinnittelevät hengissä, on minulla jo oma miljoona, joten asialla ei ole käytännön kannalta kummoista merkitystä.
Ja olet pettynyt perinnön pienuuteen vai? Mitä ihmettä.
Miten niin pettynyt. Minähän kirjoitin, että tuo on aika hyvin. Moninkertaisesti keskivertoperintöön verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun isä kuoli vuonna 2012, oli omaisuutensa arvo 1 200 000 e. Äiti sai tästä puolet avio-oikeuden perusteella ja testamentilla loput, meille lapsille jäi lakiosan vaatiminen. Lapsia oli 3, joten jokaisen perintöosuus olisi ollut 200 000 e, lakiosa oli tästä puolet. Äidille jäi siten 900 000 e ja hän vakuutteli, että saamme perinnön sitten hänen jälkeensä.
Äiti kuoli keväällä, omaisuutta oli jäljellä alle 90 000 e eli äiti oli onnistunut hassaamaan ei-mihinkään yli 800 000 e. Sama minulle, mihin omaisuus meni, mutta kipeästi isän testamentti kuitenkin kirpaisi, siinä kun aikanaan sanottiin, että testamentti on tehty lasten parhaaksi, äiti osaa meitä paremmin pitää huolta omaisuudesta ja kasvattaa sitä.
Tässä herää kysymys, että miten noin valtavan summan voi käyttää ei mihinkään?
Eli mihin rahat menivät noin lyhyessä ajassa? Huijadiko joku ne?
Emme me tiedä, mutta ainakaan mitään konkreettista ei rahalla ole hankittu lukuunottamatta viimeistä vuotta palvelutalossa (kuukausihinta vähän yli 4800 e). Käteisnostoja, typeriä osakemyyntejä käsittämättömän halvalla, kesämökin osto ja myynti melkein samantien (ja paljon ostohintaa halvemmalla) jne. Ja koko ajan valtava valitus, että lapset ei rakasta, kun vaativat lakiosaansa.
Kyllä. Mummoni kuoli hiljattain, isävainajan äiti. Siskoja isälläni on 2. Kävi ilmi, että toinen heistä oli jo heiveröiseltä mummolta nostattanut käteisnostoja suoraan pankista kaikkiaan 20 000 euroa, useampaan osaan pilkottuna. Tätä ei tietenkään myönnä, eikä pankki kerro. Nyt talo menossa myyntiin, siitä ei juuri paljoa kerry. Tilillä ei enää ollut vainajan viimeisiin laskuihin tai hautajaisiin juuri mitään. Meinaa sapettaa moinen rikollinen toiminta! Onneksi elämäni ei siihen kaadu. Vanhuksen kohtelu silti raivostuttaa.
palvelutalot vievät helposti ja nopeasti koko perinnön ja vanhusten tilit tyhjäksi. Etenkin voittoa tavoittelevat palvelutalot mm. Sipoossa on.
En tule saamaan perintönä kuin irtaimiston, vanhempani olivat pienituloisia duunareita ja nyt ovat pienituloisia sairastelevia eläkeläisiä. Asuvat vuokralla ja rahat riittää juuri ja juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä rakensi vanhemmilleen mökin, toki heidän kustantamista tarvikkeista ja heidän mailleen. Ehti sitä vielä parikymmentä vuotta remontoida, ylläpitää ja rakennella uusia aittoja, varastoja yms. Näitä omalla kustannuksellaan. Aina puhuttiin, ettå mökistä on paperit tehty minulle, isäni ainoalle perilliselle. Isäni menehtyi äkillisesti ja muutama vuosi sen jälkeen isovanhemmat löi mökin maineen lihoiksi minulle kertomatta. Isovanhemmista toinen menehtyi jokin aika sitten ja perukirjasta selvisi että mökistä saadut rahat on hassattu mihin lie, todennäköisesti isäni elämäntapatyöttömien sisarusten elättämiseen, mulle ei ole tulossa pennin jeeraa niistä rahoista. Vituttaa, ja ihan syystä. Mökki ei ollut ihan mikään kymppitonnien tönö.
Itse valmistan itseäni henkisesti, että kun isästä aika jättää on hän luultavasti testamentannut koko omaisuutensa veljilleni ja heidän lapsilleen. Olin jo nuorena se perheen musta lammas, tukea tai apua en saanut edes pyytämällä silloin kun olisin tarvinnut. Sittemmin välit ovat olleet hyvin etäiset.
Olen jo etukäteen päättänyt, että en aio vaatia lakiosaa jos ja kun minu ohitetaan testamentilla. Isäni itse heivasi minut elämästään ja luultavasti perinnöttä jättäminen tulee olemaan hänelle se viimeinen osoitus siitä että en ole osa hänen perhettään. Suotakoon se hänelle, vaikka kyllä se kirpaisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Piensijoittaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piensijoittaja kirjoitti:
Tulen perimään molemmilta vanhemmiltani noin 250.000€, mikä on aika hyvin, koska keskivertoperintö nykyisin on 107.000€. Jos molemmat vielä vuosikymmenen sinnittelevät hengissä, on minulla jo oma miljoona, joten asialla ei ole käytännön kannalta kummoista merkitystä.
Ja olet pettynyt perinnön pienuuteen vai? Mitä ihmettä.
Miten niin pettynyt. Minähän kirjoitin, että tuo on aika hyvin. Moninkertaisesti keskivertoperintöön verrattuna.
Miksi sitten vastasit ap:n aloitukseen. Lue otsikko uudelleen.
En ollut missään tekemisissä alkoholisti-isääni. Oli kylläkin viimeiset 15-20 vuotta raittiina. Myönnän, että toivoin ukon kuolemaa, että saisin edes perinnön, kun isää en saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päim vastoin, se että sain perintöä oli mulle täysi yllätys ja ihan ihmeellinen juttu.
Mutta kun tuli toinen pieni perintö, niin petyin sukulaisiin, jotka ylimielisesti totesi ei tuu mulle ku lainmukainen pakollinen osuus, kaikki muut on viety jo heille jnejne, et se millasii ihmiset osaa olla tuli yllätyksenä. :D
Kyllä se kirpaisi. Kaikkein eniten vielä oikein ärsytti, kun suomenruotsalaiselta hyvältä ystävältäni kuoli yhtä läheinen sukulainen samoihin aikoihin. Ystäväni kertoili "monisukupolvisesta" varallisuudesta, jota ennakkojärjestelyin siirtyi hänen ja hänen lastensa nimiin, miten kaikki oli hoidettu ajatuksella ja miten siellä ajateltiin tosi laajasti omaisuuden kartuttamista omalle suvulle.
No, minun vanhempani kuuluvat tähän "oman onnensa seppä ja minä käytän kaikki rahani eikä perinnöksi jää mitään" ryhmään. En nyt odottanutkaan mitään, mutta ihan älytön ero paistoi siinä. Toisen suku ajattelee varallisuuden tuoman turvallisuuden siirtoa ja minun suku vain sitä, ettei kukaan nyt saisi mitään ylimääräistä.
Että sinällään ei yllättänyt se tutkimus, missä suomenruotsalaisilla porskuttaa omaisuuden suhteen paremmin kuin suomalaisilla:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
palvelutalot vievät helposti ja nopeasti koko perinnön ja vanhusten tilit tyhjäksi. Etenkin voittoa tavoittelevat palvelutalot mm. Sipoossa on.
Näin kävi itselle. Äitini muistutti minua puoli vuosisataa, että "kyllä sinä sitten saat kun isästäsi aika jättää".
No lopulta aika jätti. Viivan alle jäi kahdeksan tonnia lähes kolmen vuoden palvelutalossa asumisen jälkeen. Palvelutalo vei yli 50k euroa. Olen tehnyt osuuteni helpottaakseni julkisen terveydenhuollon kuluja.
Piti periä 10 miljooaa, mutta perin vain yhdeksän kun isä oli hassanut yhden miljoonan jonnekin. Kyllä korpesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole itse perinyt mitään mutta tiedän suvusta tapauksen jossa vanhat vanhemmat olivat eläneet pihisti ja lapset odottivat että rahaa on säästössä runsaasti. Ihmetys oli suuri kun rahaa ei suurta summaa ollutkaan.
Uskon, että voi olla kyse siitä että mitä kukin pitää suurena. Tiedän tapauksen jossa vanhempi hoki kuinka suuri omaiisuus heillä on, omaisuus sitä ja omaisuus tätä. Kun kuoli oli joitakin kymppitonneja plus muuttotappiokunnan vanha kiinteistö perittävänä. Oli aloittanut nollasta joten piti muutamaa kymppitonnia suurena.
Tässä lapset siis odottivat vanhempien elämäntapojen perusteella omaisuutta olevan enemmän, kukaan ei heille sanonut että peritte suuren summan.
En ole ikinä odottanut keneltäkään perintöä, enkä oikeastaan sitä mielelläni vastaan ota. Samoin itse pyrin siihen, että tuhlaisin kaikki rahani elämäni aikana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kirpaisi. Kaikkein eniten vielä oikein ärsytti, kun suomenruotsalaiselta hyvältä ystävältäni kuoli yhtä läheinen sukulainen samoihin aikoihin. Ystäväni kertoili "monisukupolvisesta" varallisuudesta, jota ennakkojärjestelyin siirtyi hänen ja hänen lastensa nimiin, miten kaikki oli hoidettu ajatuksella ja miten siellä ajateltiin tosi laajasti omaisuuden kartuttamista omalle suvulle.
No, minun vanhempani kuuluvat tähän "oman onnensa seppä ja minä käytän kaikki rahani eikä perinnöksi jää mitään" ryhmään. En nyt odottanutkaan mitään, mutta ihan älytön ero paistoi siinä. Toisen suku ajattelee varallisuuden tuoman turvallisuuden siirtoa ja minun suku vain sitä, ettei kukaan nyt saisi mitään ylimääräistä.
Että sinällään ei yllättänyt se tutkimus, missä suomenruotsalaisilla porskuttaa omaisuuden suhteen paremmin kuin suomalaisilla:D
Mun isä on samoilla linjoilla, aina hokee et omillaan tultava toimeen ja et hän ei jätä kenellekään mitään. Unohtaa vaan täysin sen että on itse perinyt satoja tuhansia.
Vierailija kirjoitti:
Itse valmistan itseäni henkisesti, että kun isästä aika jättää on hän luultavasti testamentannut koko omaisuutensa veljilleni ja heidän lapsilleen. Olin jo nuorena se perheen musta lammas, tukea tai apua en saanut edes pyytämällä silloin kun olisin tarvinnut. Sittemmin välit ovat olleet hyvin etäiset.
Olen jo etukäteen päättänyt, että en aio vaatia lakiosaa jos ja kun minu ohitetaan testamentilla. Isäni itse heivasi minut elämästään ja luultavasti perinnöttä jättäminen tulee olemaan hänelle se viimeinen osoitus siitä että en ole osa hänen perhettään. Suotakoon se hänelle, vaikka kyllä se kirpaisee.
Tietysti vaadit lakiosasi, se kuuluu sulle. Jos et sitä itsellesi halua niin lahjoitat eteenpäin vaikka eläinsuojeluyhdistykselle tai yliopistolle tai läheiselle vanhainkodille. Tai johonkin sellaiseen kohteeseen jota isäsi olisi inhonnut syvästi. Älä nyt ainakaan veljillesi jätä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kirpaisi. Kaikkein eniten vielä oikein ärsytti, kun suomenruotsalaiselta hyvältä ystävältäni kuoli yhtä läheinen sukulainen samoihin aikoihin. Ystäväni kertoili "monisukupolvisesta" varallisuudesta, jota ennakkojärjestelyin siirtyi hänen ja hänen lastensa nimiin, miten kaikki oli hoidettu ajatuksella ja miten siellä ajateltiin tosi laajasti omaisuuden kartuttamista omalle suvulle.
No, minun vanhempani kuuluvat tähän "oman onnensa seppä ja minä käytän kaikki rahani eikä perinnöksi jää mitään" ryhmään. En nyt odottanutkaan mitään, mutta ihan älytön ero paistoi siinä. Toisen suku ajattelee varallisuuden tuoman turvallisuuden siirtoa ja minun suku vain sitä, ettei kukaan nyt saisi mitään ylimääräistä.
Että sinällään ei yllättänyt se tutkimus, missä suomenruotsalaisilla porskuttaa omaisuuden suhteen paremmin kuin suomalaisilla:D
Jos itse on perinyt sellaisen omaisuusmassan jonka tuotoilla voi elää niin silloin sen siirtoa seuraaville sukupolville on perusteltua.
.
Jos taas ei ole itsekkään perinyt niin ei mikään velvoita jättään perintöä.
.
Oma pieni perintöni oli aivan sellainen kuin arvelin.
olinhan itse ollut hoitamassa vanhempieni rahoja.
Saas nähä perintöjen kanssa, Äidillä kai vähän omaisuuttta on mut eiköhän se ne tuhlaa ennen kuolemaansa. Isällä ei ole mitään mut en siltä mitään haluaisikaan. Vähillä rahoillaan ruokki ja kasvatti minut yksinhuoltajana. Ollaan vieläkin vanhoilla päivillä parhaat ystävät. Omat rahani saan ihan töistäkin.
En ole tuo kirjoittaja, mutta kyllähän 800 000e yhdeksässä vuodessa saa helposti menemään vaikka matkusteluun, remonttiin, autoon, kesämökin kunnostamiseen, huonekaluihin jne. Ei olisi ollenkaan hankalaa hassata tuollaista summaa kivaan elämään.