Miksi seksikumppanien määrä on joku arvokysymys?

Kun tapasimme mieheni kanssa, olin 23 vuotias ja mies 25 vuotias. Olimme molemmat rauhallisia tunnollisia lukutoukkia ja emme viihtyneet ollenkaan missään ravintoloissa ja alkoholi ei kuulunut kummankaan harrastuksiin. Meillä molemmilla oli ollut muutama parisuhde aikaisemmin, mutta ei sen enempää. Olin jo nuorena hyvin tarkka siitä minkälaisen ihmisen kanssa lähden suhteeseen ja neitsyys meni 20 vuotiaana nuorelle miehelle, jonka kanssa seurustelin lähes parin vuoden ajan. Miehellä oli suurinpiirtein samantapainen historia ja hänelläkin oli ollut vain kaksi naisystävää ennen minua.

En olisi varmasti edes vilkaissut miestäni enää, jos olisin huomannut, että hän on puuhannut kymmenien naisten kanssa ennen minua ja tiedän, että samoin olisi ollut myös miehen ajatukset minun suhteeni. Se juttu olisi ollut silloin siinä, kiinnostukseni mieheen olisi lopahtanut heti ja en olisi miestä sen enempää miettinyt.

Olemme olleet yhdessä yli 20 vuotta ja juttelemme kaikista asioista. Luotamme toisiimme täydellisesti ja rakkautta löytyy paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo kertoo arvoista ja luotettavuudesta. En voisi luottaa, että pysyisi kanssani. Eikä tunnu kovalta ajatuksesta jos 100 miestä on käynyt puolisoani panemassa. Ei sillä että olisin jotenkin parempi ihminen, mutta en tuollaista kumppania halua, oli sitten kuinka paljon muita avuja tahansa.

Mitä jos hän on ollut suhteessa vaikka viiden eri miehen kanssa? Pystytkö luottamaan että sinä, kuudes, olet viimeinen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo kertoo arvoista ja luotettavuudesta. En voisi luottaa, että pysyisi kanssani. Eikä tunnu kovalta ajatuksesta jos 100 miestä on käynyt puolisoani panemassa. Ei sillä että olisin jotenkin parempi ihminen, mutta en tuollaista kumppania halua, oli sitten kuinka paljon muita avuja tahansa.

Mitä jos hän on ollut suhteessa vaikka viiden eri miehen kanssa? Pystytkö luottamaan että sinä, kuudes, olet viimeinen?

Se matematiikka ja sieltä todennäköisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä mahtaisi miehestäsi tuntua jos kuulisi sinun olevan vain patja….

Sen verran hyvä olen sängyssä että todella kaukana patjasta. Sehän se juuri taitaa olla uhka tässä: naiset joilla on voimakas seksuaalivietti, runsain mitoin vetovoimaa ja itsevarmuutta seksuaalisesti. Jokin kumma siinä toisia pelottaa.

Tämähän se ois. Minuutissa laukeavia miehiä pelottaa se, että jos nainen osaa ja tietää mikä hänelle toimii. Paljon näistä välittyy juuri tuo epävarmuus omia taitoja ja välinpitämättömyys naisenkin miellyttämistä kohtaan. Itse ainakin kokeilin nuorempana kaikenlaista eri miesten kanssa ja tiedän tasan millainen seksi ja yhteys toiseen ihmiseen minulle on must. Yllättävän vähän löytyy näitä samalla tavalla ajattelevia, kun tuntuu että monella miehellä on jotain omia blokkeja naista ja yhteistä tyytyväisyyttä kohtaan.

En jää suhteeseen miehen kanssa jonka kanssa libidot eivät kohtaa, koska seksi on minulle niin tärkeää, yksi liikunnan muoto ja yhteisen yhteyden ylläpitämistä ja leikkiä.

Palstalla kirjoittelevat miehet ovat mun kokemuksen mukaan aika yhdenlaista sorttia joten ei yllätä tämä naisen seksuaalisuuden tuomitseminen täällä yhtään.

Pahoittelut, ensin ei julkaista ja sitten on teksti väärässä välissä. Uusi yritys.

Saako muilta naisilta miehenä kysyä, onko tämä tasapainoisen ja hyvästä seksielämästä nauttivan naisen kirjoitustyyli? Toinen kysymys, pitääkö naiset aina huonona jos mies tulee todella nopeasti, itse välillä ylikiihotun ja lopputulos on nopea:) Tuo ylikiihottuminen kyllä yleensä johtuu että nainen on vain niin kiihottava ja toiselle pidemmälle kierrokselle olen aina kyennyt.

'

Oma huti mutta kumma kun ei saanut yhtään vastausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo kertoo arvoista ja luotettavuudesta. En voisi luottaa, että pysyisi kanssani. Eikä tunnu kovalta ajatuksesta jos 100 miestä on käynyt puolisoani panemassa. Ei sillä että olisin jotenkin parempi ihminen, mutta en tuollaista kumppania halua, oli sitten kuinka paljon muita avuja tahansa.

Mitä jos hän on ollut suhteessa vaikka viiden eri miehen kanssa? Pystytkö luottamaan että sinä, kuudes, olet viimeinen?

Se matematiikka ja sieltä todennäköisyys.

Nyt puhutaan tunteita, ei matematiikasta. Jos vaimosi on tuntenut romanttisia tunteita useita eri miehiä kohtaan ennen sinua miksi luulet ettei hän tuntisi niitä enää?

Ihastumisen tunne on todella koukuttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet varmaan pelkäävät seksiseikkailuja kokeneen naisen pettävän aviossa.

Ihan aiheellinen pelko.

Voin vastata vain omalta osaltani, mutta minun kohdallani se menee nimenomaan päinvastoin. Kun on lopultakin löytänyt ihmisen, jonka kanssa voi nauttia koko buffetista estoitta ja vallattomasti ja se on hauskaa, tyydyttävää, nautinnollista ja turvallista, niin viimeinen asia mitä kaipaisin, olisi nakkisämpylä kuorella ilman lisukkeita. Grillilläkin syö silloin, kun ei ole buffet'ta tai fine diningia tarjolla, mutta ei sinne todellakaan tule ikävä sen jälkeen, kun tarjolla on parempaa.

Eiköhän tässä taas ole kyse projisoinnista: miehet, joilla ei ole ollut mahdollisuutta irtoseksiin, kuvittelevat, että se olisi parasta maailmassa.  Naisena tiedän, että se on seksiä, jossa pitää olla äärimmäisen huolellinen ehkäisyn suhteen, ei voi irrotella, ei voi tietää saako itse vai haluaako mies pelkkää yhdyntää.

Sinkkuna sekin on parempi kuin ei mitään. Parisuhteessa en todellakaan vaihtaisi hyvää seksiä siihen epävarmuuteen, mikä yhden yön juttuihin liittyy.

Ja siitä buffetista haluaa nauttia tosiaan täysin estoitta ja ilman lisäkuorta nakissa.. ;-) Ei siis yhtään kiinnosta parisuhde miehen kanssa, jota m*lkku on vienyt ja joka on uittanut elintään ties missä ja hankkinut samalla jonkun taudin tai kaksi, jotka ei parane koskaan ja jotka tarttuu jopa sen nakin lisäkuorenkin kanssa..

Silloin sillä tietysti ei niin väliä ole jos itselläkin on kutka jos toinenkin jo omasta takaa.

169 ja 171.

Maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä.

Jos viisikymppinen nainen on esimerkiksi harrastanut irtosuhteita 30 vuotta sitten, mutta ollut sen jälkeen 30 vuotta aviossa saman miehen kanssa, kyllä se on ihan uskottavaa että kyseessä on parisuhdekelpoinen nainen ja panot menevät nuoruuden hölmöilyn piikkiin.

Jos nainen ei ole harrastanut kevytsuhteita, mutta seurustelukumppanit ovat vaihtuneet kuin likaiset sukat, kyllä tuo kertoo siitä että A) naisessa on jotain vikaa B) naisen miesmaussa on jotain vikaa, jolloin olet joko yksi niistä vääristä miehistä, tai oikea mies joka ei sytytä koska naisen alapää haluaa niitä vääriä miehiä.

Tyypillinen tapaus on kuitenkin nainen jolla ne irtosuhteet ja FWB-suhteet eivät ole niinkään kaukana takana päin. Kun puhutaan loppuelämän parisuhteesta, perheestä ja sitoutumisesta, ei se riitä että mutku en ole vuoteen pannut Tinder-hunksien kanssa. Samoin pitkä parisuhde ei todista mitään jos sitä edeltää irtopanot ja eron jälkeen Tinder-pelimiesten inbox laulaa taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta on täynnä ihmisiä, joilla ei käy flaksi, niin ollaan kateellisia sitten muille ja helpotetaan omaa oloa paheksumalla muiden seksielämää.

Palstalaisia korkeintaan säälittää miehet jotka saa vaimoiksi jakorasian eikä parempaan ole mahdollisuutta.

Ja kun syntyy lapsi käy ilmi, että äiti on antanut myös lapsen kavereiden isille.

Ja toisesta suunnasta. Se isä antanut lapsen kaverin äidille. Mitä mahtaa isän vaimo asiasta miettiä?

Antakaa nyt harrastaa seksiä tai olla harrastamatta.

Itsellä takana lähinnä yhden illan juttuja, yksi lyhyt parisuhde, kaksi useamman vuoden kestänyttä seksisuhdetta, joissa nukuttiin lusikassa, tehtiin ruokaa yhdessä ja katseltiin sylikkäin telkkaria sekä yksi pidempi "parisuhde". On selvää, että seksi vakikumppanin kanssa on parempaa, kun ei tarvitse joka kerta aloittaa alusta uuden kanssa mutta kyllä olen myös niistä yhden illanjutuista oppinut vaikka mitä.

Opin, että koolla on väliä. Liian pieni ja ei tunnu, liian iso ja sattuu. Opin, että pidän miehistä, joilla on karvoja. Opin, että tykkään ottaa ohjat, opin, että pidänkin takaapäin seksistä, lempparini nykyään. Nuoruuden kumppanin kanssa vihasin sitä asentoa ja se sattui, sitten muutaman yhdenillan jutun kanssa, jotka selvästi halusivat yhtä paljon tyydyttää kuin tulla tyydytetyksi, Opin rakastamaan sitä, kun minua n-ssitaan kovaa takaapäin. Jos sen vakikumppanin kanssa olisin jäänyt, olisi saattanut jäädä oppimatta.

Samoin Opin myös rakastamaan suihinottoa, mutta siitä nautin vain vakikumppanin kanssa ja nimenomaan suhteessa. Opin, että sen säästän cain miehelle, josta välitän, jolloin itsekin nautin siitä.

Minulla on ystäviä, joilla on ollut vain yksi mies koko elämän. He eivät tuomitse minua enkä minä tuomitse heitä. Yksi heistä on naimisissa miehen kanssa, jolla oli ollut useampi kymmen naista ennen ystävääni.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista!

Toisilla pariskunnilla on herpes, toisilla ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta on täynnä ihmisiä, joilla ei käy flaksi, niin ollaan kateellisia sitten muille ja helpotetaan omaa oloa paheksumalla muiden seksielämää.

Palstalaisia korkeintaan säälittää miehet jotka saa vaimoiksi jakorasian eikä parempaan ole mahdollisuutta.

Ja kun syntyy lapsi käy ilmi, että äiti on antanut myös lapsen kavereiden isille.

Ja toisesta suunnasta. Se isä antanut lapsen kaverin äidille. Mitä mahtaa isän vaimo asiasta miettiä?

Antakaa nyt harrastaa seksiä tai olla harrastamatta.

Itsellä takana lähinnä yhden illan juttuja, yksi lyhyt parisuhde, kaksi useamman vuoden kestänyttä seksisuhdetta, joissa nukuttiin lusikassa, tehtiin ruokaa yhdessä ja katseltiin sylikkäin telkkaria sekä yksi pidempi "parisuhde". On selvää, että seksi vakikumppanin kanssa on parempaa, kun ei tarvitse joka kerta aloittaa alusta uuden kanssa mutta kyllä olen myös niistä yhden illanjutuista oppinut vaikka mitä.

Opin, että koolla on väliä. Liian pieni ja ei tunnu, liian iso ja sattuu. Opin, että pidän miehistä, joilla on karvoja. Opin, että tykkään ottaa ohjat, opin, että pidänkin takaapäin seksistä, lempparini nykyään. Nuoruuden kumppanin kanssa vihasin sitä asentoa ja se sattui, sitten muutaman yhdenillan jutun kanssa, jotka selvästi halusivat yhtä paljon tyydyttää kuin tulla tyydytetyksi, Opin rakastamaan sitä, kun minua n-ssitaan kovaa takaapäin. Jos sen vakikumppanin kanssa olisin jäänyt, olisi saattanut jäädä oppimatta.

Samoin Opin myös rakastamaan suihinottoa, mutta siitä nautin vain vakikumppanin kanssa ja nimenomaan suhteessa. Opin, että sen säästän cain miehelle, josta välitän, jolloin itsekin nautin siitä.

Minulla on ystäviä, joilla on ollut vain yksi mies koko elämän. He eivät tuomitse minua enkä minä tuomitse heitä. Yksi heistä on naimisissa miehen kanssa, jolla oli ollut useampi kymmen naista ennen ystävääni.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista!

Toisilla pariskunnilla on herpes, toisilla ei.

Herpes tarttuu oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia, mahtaa suuseksi olla kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miltä mahtaisi miehestäsi tuntua jos kuulisi sinun olevan vain patja….

Sen verran hyvä olen sängyssä että todella kaukana patjasta. Sehän se juuri taitaa olla uhka tässä: naiset joilla on voimakas seksuaalivietti, runsain mitoin vetovoimaa ja itsevarmuutta seksuaalisesti. Jokin kumma siinä toisia pelottaa.

Liki poikkeuksetta nämä itseään voimakkaan seksuaalivietin omaaviksi, itsevarmoiksi ja vetovoimaisiksi kuvailevat naiset on todellisuudessa jotain ihan muuta.

Se ainoastaan huvittaa.

Aidosti itsevarman ja seksuaalisen kun ei tarvitse itseään mainostaa edes anonyymisti.

sivusta

Päinvastoin. Anonyymina ei edes mainosta itseään vaan voi keskustella aiheesta yleisellä tasolla. Eikö ole aika outoa sanoa seksuaalista naista patjaksi? Kun totuus on yleensä ihan muuta.

On niitä hyviäkin patjoja...

"Voin vastata vain omalta osaltani, mutta minun kohdallani se menee nimenomaan päinvastoin. Kun on lopultakin löytänyt ihmisen, jonka kanssa voi nauttia koko buffetista estoitta ja vallattomasti ja se on hauskaa, tyydyttävää, nautinnollista ja turvallista, niin viimeinen asia mitä kaipaisin, olisi nakkisämpylä kuorella ilman lisukkeita. Grillilläkin syö silloin, kun ei ole buffet'ta tai fine diningia tarjolla, mutta ei sinne todellakaan tule ikävä sen jälkeen, kun tarjolla on parempaa.

Eiköhän tässä taas ole kyse projisoinnista: miehet, joilla ei ole ollut mahdollisuutta irtoseksiin, kuvittelevat, että se olisi parasta maailmassa.  Naisena tiedän, että se on seksiä, jossa pitää olla äärimmäisen huolellinen ehkäisyn suhteen, ei voi irrotella, ei voi tietää saako itse vai haluaako mies pelkkää yhdyntää.

Sinkkuna sekin on parempi kuin ei mitään. Parisuhteessa en todellakaan vaihtaisi hyvää seksiä siihen epävarmuuteen, mikä yhden yön juttuihin liittyy."

Itse asiassa me miehet oleme tietoisia tästä.

Ongelma on siinä että te preferoitte ensimmäisenä komeutta ja itsevarmuutta. Irtosuhdemiehen on oltava kiihottavampi mies kuin parisuhdemiehen, koska irtosuhdemies tarjoaa vähemmän kuin parisuhdemies.

Tuo on kuin työpaika joka maksaa kovalle pelimiestekijälle 5000 euroa kahdesta konsultointipäivästä, kun taas parisuhdemiehen on tehtävä 60 tunnin viikkoja ollakseen saman arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään arvokysymys. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Itse en vain kelpuuttaisi parisuhteeseen naista, joka on pannut puolta kylää. 

Eli jos ainoa kiinnostava nainen olisi pannut puolta kylää, niin olisit mieluummin yksin kuin rakastamasi naisen kanssa?

No mikä ketäkin kiinnostaa.. Aika harvassa ne varmasti on jotka edes kiinnostuu (ainakaan parisuhdemielessä) ihmisestä jolle kelpaa käytännössä ihan kuka vaan panokaveriksi.

Sellainen ihminen on ikäänkuin automaattisesti turn off eikä kiinnostus herää vaikka kyseessä olisi maailman ainoa ja viimeinen tarjolla oleva vaihtoehto kumppaniksi.

Saati sitten, että tuollaiseen rakastuisi.

Vierailija kirjoitti:

169 ja 171.

Maalaisjärjen käyttö ei ole kiellettyä.

Jos viisikymppinen nainen on esimerkiksi harrastanut irtosuhteita 30 vuotta sitten, mutta ollut sen jälkeen 30 vuotta aviossa saman miehen kanssa, kyllä se on ihan uskottavaa että kyseessä on parisuhdekelpoinen nainen ja panot menevät nuoruuden hölmöilyn piikkiin.

Jos nainen ei ole harrastanut kevytsuhteita, mutta seurustelukumppanit ovat vaihtuneet kuin likaiset sukat, kyllä tuo kertoo siitä että A) naisessa on jotain vikaa B) naisen miesmaussa on jotain vikaa, jolloin olet joko yksi niistä vääristä miehistä, tai oikea mies joka ei sytytä koska naisen alapää haluaa niitä vääriä miehiä.

Tyypillinen tapaus on kuitenkin nainen jolla ne irtosuhteet ja FWB-suhteet eivät ole niinkään kaukana takana päin. Kun puhutaan loppuelämän parisuhteesta, perheestä ja sitoutumisesta, ei se riitä että mutku en ole vuoteen pannut Tinder-hunksien kanssa. Samoin pitkä parisuhde ei todista mitään jos sitä edeltää irtopanot ja eron jälkeen Tinder-pelimiesten inbox laulaa taas.

Mutta moni täällä näyttäisi pitävän naista b luotettavampana suhteessa. Eikö hän ole juuri se joka menee ja pettää kun ihastuu aina uuteen mieheen?

Ja sama siis miehillä. Mies jolla useita seurustelukumppaneita historiassa ei jätä hommaa siihen vaan kohta alkaa taas uusi suhde.

Siksi koko deittailukulttuuri on olemassa koska ihmiset haluaa ihastua ja saada kutkuttavia tunteita orastavasta suhteesta. Tätä harrastava leikkii tunteilla. Uskaltaako joku luottaa sellaiseen suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palsta on täynnä ihmisiä, joilla ei käy flaksi, niin ollaan kateellisia sitten muille ja helpotetaan omaa oloa paheksumalla muiden seksielämää.

Palstalaisia korkeintaan säälittää miehet jotka saa vaimoiksi jakorasian eikä parempaan ole mahdollisuutta.

Ja kun syntyy lapsi käy ilmi, että äiti on antanut myös lapsen kavereiden isille.

Ja toisesta suunnasta. Se isä antanut lapsen kaverin äidille. Mitä mahtaa isän vaimo asiasta miettiä?

Antakaa nyt harrastaa seksiä tai olla harrastamatta.

Itsellä takana lähinnä yhden illan juttuja, yksi lyhyt parisuhde, kaksi useamman vuoden kestänyttä seksisuhdetta, joissa nukuttiin lusikassa, tehtiin ruokaa yhdessä ja katseltiin sylikkäin telkkaria sekä yksi pidempi "parisuhde". On selvää, että seksi vakikumppanin kanssa on parempaa, kun ei tarvitse joka kerta aloittaa alusta uuden kanssa mutta kyllä olen myös niistä yhden illanjutuista oppinut vaikka mitä.

Opin, että koolla on väliä. Liian pieni ja ei tunnu, liian iso ja sattuu. Opin, että pidän miehistä, joilla on karvoja. Opin, että tykkään ottaa ohjat, opin, että pidänkin takaapäin seksistä, lempparini nykyään. Nuoruuden kumppanin kanssa vihasin sitä asentoa ja se sattui, sitten muutaman yhdenillan jutun kanssa, jotka selvästi halusivat yhtä paljon tyydyttää kuin tulla tyydytetyksi, Opin rakastamaan sitä, kun minua n-ssitaan kovaa takaapäin. Jos sen vakikumppanin kanssa olisin jäänyt, olisi saattanut jäädä oppimatta.

Samoin Opin myös rakastamaan suihinottoa, mutta siitä nautin vain vakikumppanin kanssa ja nimenomaan suhteessa. Opin, että sen säästän cain miehelle, josta välitän, jolloin itsekin nautin siitä.

Minulla on ystäviä, joilla on ollut vain yksi mies koko elämän. He eivät tuomitse minua enkä minä tuomitse heitä. Yksi heistä on naimisissa miehen kanssa, jolla oli ollut useampi kymmen naista ennen ystävääni.

Kaikki ei ole niin mustavalkoista!

Toisilla pariskunnilla on herpes, toisilla ei.

Herpes tarttuu oireettomana ja vaikka käyttäisi kondomia, mahtaa suuseksi olla kivaa.

Varmaan sillä pariskunnalla on kivempaa, jolla ei herpestä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään arvokysymys. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Itse en vain kelpuuttaisi parisuhteeseen naista, joka on pannut puolta kylää. 

Eli jos ainoa kiinnostava nainen olisi pannut puolta kylää, niin olisit mieluummin yksin kuin rakastamasi naisen kanssa?

No mikä ketäkin kiinnostaa.. Aika harvassa ne varmasti on jotka edes kiinnostuu (ainakaan parisuhdemielessä) ihmisestä jolle kelpaa käytännössä ihan kuka vaan panokaveriksi.

Sellainen ihminen on ikäänkuin automaattisesti turn off eikä kiinnostus herää vaikka kyseessä olisi maailman ainoa ja viimeinen tarjolla oleva vaihtoehto kumppaniksi.

Saati sitten, että tuollaiseen rakastuisi.

Mistä tiedät toisen historian?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään arvokysymys. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Itse en vain kelpuuttaisi parisuhteeseen naista, joka on pannut puolta kylää. 

Eli jos ainoa kiinnostava nainen olisi pannut puolta kylää, niin olisit mieluummin yksin kuin rakastamasi naisen kanssa?

Reps. Kiinnostava nainen ja puoli kylää ei sovi samaan lauseeseen edes ajatuksen/teorian tasolla.

Puhumattakaan todellisuudesta tai käytännössä.

Melkeinpä sanoisin, että tuollaisen ainoa tsäänssi parisuhteeseen on paikkakunnan vaihto tarpeeksi kauas ja täydellinen vaitiolo entisestä elämästä sekä sen toivominen, ettei kotipaikkakunnalle tule enää ikinä asiaa ainakaan pariskuntana.

Hyvin vaikeaa kuvitella, että minulla olisi hirveästi yhteistä sellaisen naisen kanssa, jolla on ollut kymmeniä (tai satoja) kumppaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään arvokysymys. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Itse en vain kelpuuttaisi parisuhteeseen naista, joka on pannut puolta kylää. 

Eli jos ainoa kiinnostava nainen olisi pannut puolta kylää, niin olisit mieluummin yksin kuin rakastamasi naisen kanssa?

Mielummin sitä tapaisi jonkun muun naisen.

Ai niin on näitä miehiä jotka luulee ettei naiset halua seksiä parisuhteessa. En ole vielä päässyt sisään mistä se himmeli rakentuu.

Jos seksi on teille sellainen asia, että sen voi jakaa kaikkien kanssa, niin miksi se suhteessa sitten on niin tärkeää, ettei saa kenenkään toisen kanssa harrastaa seksiä?