Lue keskustelun säännöt.
Miksi suurin osa ihmisistä vihaa joulua
Olen paljon kuullut näitä lauseita: "Vihaan joulua." "En todellakaan vietä joulua." "Nukkuisinpa joulun ohi." "Kuka oikeesti viettää joulua sehän on turhuutta." Tuntuu että monet ovat joulua vastaan eivätkä voi sietää sitä millään tavalla. Miksi? Perustelkaa?
No itse ainakin odotan innolla joulua. Kiva tehdä joulusiivous, leipoa pipareita ja torttuja, kuunnella joulu lauluja ja valmistautua jouluun, kiva ottaa joulukuusi esiin ja koristella se. Perheen kanssa jouluna käydä saunassa, syödä jouluruokia ja herkkuja sekä availla lahjoja ja viettää yhdessä perheenä aikaa ihanan tunnelmallisesti rauhassa. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään vaan vietämme perheen kesken aikaa kotona. Ihan parasta! 😊🎄
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä.
Mieluusti viettäisin yksinäisen joulun, mutta ei ole mahdollista muita loukkaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena koettu jouluhel...i !
Nyt rahapula ! Älkääkä sanoo että vähällä saa kyllä kivaa ! Ei saa !
Minä tykkään kyllä jouluvalmisteluista, nytkin olen jo suunnitellut menun aatolle, lahjojen antaminen on oikein kivaa, joulutortut mielestäni paras herkku koko vuonna. Jouluradiota on kiva kuunnella arkipuuhien ohessa.
Mutta itse joulun pyhät ovat oikeastaan monesti vain tylsiä ja ikävystyttäviä. Paljon sukulointia ja outoja vaatimuksia puolin ja toisin. En halua viettää joulua oman perheeni enkä poikaystävän perheen kanssa, koska olen kyllästynyt viettämään "muiden jouluja". Haluan luoda omat, rauhalliset rutiinit, omanlaisen joulupöydän jne. En mennä muiden aikataulujen mukaan.
Joulun pilaavat täyttymättömät odotukset. Lapsuudessani joulu tarkoitti ensin äidin raivosiivoamista, sitten pönöttämistä ja kellon tuijottelua, kun kuulemma jouluna ei saanut oikein tehdä mitään, esim. katsoa telkkaria tai pelata tietokonetta... Vaan piti istua ja kuunnella kun aikuiset puhuivat.
Rakastan joulua ja kieltämättä on tympeää kuunnella ja lukea joulunvihaajien valitusta. Ikävä kyllä Suomessa on jotenkin suositumpaa olla negatiivinen mäkättäjä kuin osata iloita elämän pienistä mukavista asioista.
Itse olen työtön, köyhä ja yksinasuja, mutta silti nautin joulunajasta. Käyn kauneimmista joululauluissa, kuuntelen ilmaisia konsertteja ja katson telkkarista joululeffoja ja piirrettyjä. Jouluruoat saa edullisesti, hankin jopa yhden konvehtirasian, ja sukulaisia tapaan jos sattuvat tulemaan näille seuduille. Ystäville lähetän joulukortit ja soittelen joulunpyhinä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa 😊
En vihaa joulua. Inhoan vain, varmasti monen muun tavoin, tätä ostosvouhotusta ym. Tänä vuonna taisi olla sitä paitsi ennätys, olikohan lokakuu edes alkanut, kun kaupassa näkyi jo joulukalenterit!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuuteni joulut olivat aivan ihania, meillä on iso suku ja me ensimmäiset serkukset saimme vielä nauttia oikeista jouluista saunoineen, kunnon ruokineen, joulupukkeineen, lahjat avattiin ja pelailtiin lahjapelejä. Myöhemmin aikuiset jäi maistelemaan viinejä ja lapset meni nukkumaan. Tietenkin vietimme sen maaseudulla mummolassa ilman naapureita.
Sitten tapahtui jotain, lapsia alkoi tulla lisää ja suku sen kun kasvoi. Aloin itsekin olla sen ikäinen, että huomasin sen joulustressin ja jouduin itsekin alkaa ostaa joululahjoja ja näin sen jouluruuhkan ja ihmisten ahdistuksen. Joka hiton vuosi melkein puoli vuotta sitä saakelin joulua koko ajan kasvavalla ahdistuksella. Lakkasin ostamasta lahjoja ja sanoin etten itsekään tarvii mitään. Silti se kysely ja väkisin keksittyjä lahjoja, tuolle tuommonen kun en muutakaan keksi. Nykyään käyn moikkaamassa mummia ja muihin sukulaisiin en oikein pidä erikseen yhteyttä, näen siellä mummolassa heitä jos näen. Asuvat eri paikkakunnalla.
4 paikkaa yhteensä, joissa jouluna on pakko käydä: mummolat, siskoni perhe, mieheni vanhemmat. Itselläni ei ole vanhempia kun toinen, paljon läheisempi kuoli ja toiseen en ole koskaan pitänyt säännöllisesti yhteyttä aikuisiällä. Joulu on ahdistava ostosjuhla, sen tajusin jo silloin teininä kun vielä vietin noita ns. Oikeita jouluja. Possuja tapetaan ja tavaraa ostetaan turhaan, koska joulu. Lisäksi tuo, että muilla on odotuksia ja toiveita joihin minun pitäisi liittyä. Ahdistaa, haluan vaikkapa katsoa telkkaria kotona tai vaikka juoda viiniä jos siltä tuntuu, mutta se pakollinen just tuolloin on pakko syödä tuota joka hiton paikassa ja olla voimia käydä joka puolella kylässä....
Olen introvertti ja latautuminen joulusta kestää koko tammikuun. Ja koko ajan vihaan joulua enemmän ja enemmän.
En ole koskaan tavannut ihmistä joka vihaisi joulua ja itsekin rakastan joulua. Mutta kuvittelisin että jos ei ole ketään kenen kanssa joulua viettää ja on lapsuuden jouluista huonoja kokemuksia niin ei ole kivaa kuunnella muiden jouluhypetystä ja inhoaa siksi joulua kun jää itse kaikesta kivasta paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse olen jo monena vuonna päättänyt, että en sitten jouluhössötä. teen muutaman jouluruoan ja laitan vain muutaman joulukoristeen jotka on vaivaton nostaa pois heti joulun jälkeen, mutta sitten se jouluhössötys jotenkin tarttuu muista ihmisistä ja mainoksista, olen kai "laumaeläin" ja kollektiivinen pöhinä tempaa mukaansa. Huomaan viimeistään pari viikkoa ennen joulua taas kaivavani joulureseptejä ja suunnittelevani aikatauluja ja kaupassa sortuvani uuteen joulukoristeeseen.
Yhtenä päivänä tätä juuri mietin. Tulin siihen johtopäätökseen, että joulusta ei niin välitä ihmiset, joilla on ollut lapsuudenkodissa ei niin mukava joulu. Ei ole ollut mukava tunnelma lapsuudessa joulun aikaan. Tai ihan ok joulu, mutta perinteet ovat puuttuneet. Vanhemmat ovat saattaneet erota ja sekin on vaikuttanut joulun viettoon. Ei tietenkään kaikilla.
Itse tykkään joulun ajasta ja joulusta. Ihana koristella jne. Lahjoista en välitä, mutta lapsille tietenkin on kiva ostaa lahjoja. Tai siis, on kiva pyytää pukkia tuomaan lahjoja lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen syy voi olla, että jos ei ole lapsuuden jouluista mitään mukavia muistoja.
Tuskin suurimmalla osalla suomalaisia on pelkästään huonoja ja ikäviä muistojoa kaikista lapsuuden jouluista.
Ei tarvitse kuin kokea alkoholistiperheen joulut, niin tietää, minkälaisia huonot joulut ovat. Noista jää jouluahdistus vuosikymmeniksi. Iloitkaa joulusta te, joiden muistot ovat hyviä ja mukavia. Minun eivät ole.
Suurin osa ihmisistä itse asiassa rakastaa tai vähintään pitää paljon joulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastan joulua ja kieltämättä on tympeää kuunnella ja lukea joulunvihaajien valitusta. Ikävä kyllä Suomessa on jotenkin suositumpaa olla negatiivinen mäkättäjä kuin osata iloita elämän pienistä mukavista asioista.
Itse olen työtön, köyhä ja yksinasuja, mutta silti nautin joulunajasta. Käyn kauneimmista joululauluissa, kuuntelen ilmaisia konsertteja ja katson telkkarista joululeffoja ja piirrettyjä. Jouluruoat saa edullisesti, hankin jopa yhden konvehtirasian, ja sukulaisia tapaan jos sattuvat tulemaan näille seuduille. Ystäville lähetän joulukortit ja soittelen joulunpyhinä. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa 😊
Jokaisella on oikeus ajatella joulusta niin kuin tahtoo ja haluaa. Minä en nauti joulusta sen ihmeemmin kuin muistakaan juhlapyhistä. Joten olen siis negatiivinen mäkättäjä, hallelujaa sille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinosta juhlia satuhahmon synttäreitä.
Eihän sitä siksi tarvitse viettää. Joulu on pakanajuhla.
Ei, joulu ei ole pakanajuhla, vaan sitä ennen on ollut jul -juhla. Se oli muistaakseni viikinkien. Ja roomalaisilla oli Saturnalia -juhlansa. ja jotenkin tämä kristillinen joulu asemoitiin noin suunnilleen samoihin aikoihin.
Näistä vanhoista ajoista juontuvat monet tavat, joita pidämme itsestään selvinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi mahdollinen syy voi olla, että jos ei ole lapsuuden jouluista mitään mukavia muistoja.
Ja voi olla toisinkin päin. On kivat muistot lapsuudesta ja nyt odottaa samaa kivaa joulua läheisten kanssa, mutta läheisiä ei olekaan. Se voi tuntua tässä kohtaa kovalta.
Sopii myös muistaa, että nykypäivänä ihmiset ovat tosi sairaita, vihaa tursuvia. Saattaa osittain johtua siitäkin, ettei heillä ole enää edes sanoja, joilla ilmaisisivat sitä äärimmäistä tunnetta, jota aiemmin kutsuttiin vihaksi, koska ovat skaalan jo käyttäneet.
Itse asiassa, kuinka moni uskaltaa tunnistaa vihan tunteensa?
Pelasta vanhuksen joulu kirjoitti:
Joulu on ihanan levollista rauhan aikaa . Muistaa ostaa isovanhemmille jouluna ne villasukat ja lapaset . Sekä pihaharjan ja vaikka kahvia maitoa pullaa. Mukavia joulu päiviä on ulkoilu ja hyvä tee kahvi ja kynttilät . Joku hyvä puuro ja joulumusiikkia. Isovanhemmille voi viedä jouluna myös vessapaperia ja puuro aineet. Tai vaikka Saarioisten valmiin aterian . Vanhukset ei jaksa enää kantaa kauppakasseja .
Onhan se mukava olettaa, että kaikilla tämän palstan lukijoilla on isovanhemmat. Ei kuule ole.
Vierailija kirjoitti:
Eivät viitsisi nähdä vaivaa.
Ja höpöhöpö. Joko pesit keittiön katon?
Jouluna en ole ollut yksinäinen, mutta monta kertaa on tapahtunut jotakin epämiellyttävää sekä lapsena että aikuisena. Joulun odotus jne. on kivaa, mutta itse jouluaatto ahdistavaa. Tulee mieleen aina kaikkea tapahtunutta ja sitä pelkää, että taas on jotain sellaista edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni lapsuuden joulut olivat ihan iloisia ja tunnelmallisia. Kymmenisen vuotta vanhempi siskoni on kuitenkin aikuisena usein sekoillut ja vetänyt raivareita juuri jouluisin, joten en enää vietä jouluja hänen kanssaan, enkä enää muutenkaan oikein pidä jouluista. Hän on mm. kerran laittanut välit poikki äitiimme joulun jälkeen, vietettyään ensin joulun normaalisti hänen kanssaan, koska äitimme tarjoili glögiä siskoni mielestä väärällä tavalla joulun alla. Äitimme terveys huononi seuraavana keväänä ja siihen varmasti vaikutti välien katkeaminen. Sisko oli huutanut puoli tuntia vääränlaisesta glögistä eikä joulun jälkeen pitänyt mitään yhteyttä äitiimme neljään kuukauteen, vaikka välimatkaa oli alle puoli kilometriä.
Sisko ei tiedä että äitimme kertoi minulle, mitä oli tapahtunut, ja että huomasin joulunvieton alussa jonkin olevan vinossa. Olen antanut hänelle monena jouluna lahjaksi glögiä.
Vai että jonkun glögin takia muka. Kuka tuommoista uskoo? Eiköhän se vaan ollu se pisara joka mursi padon. Teillä vaan ei ole asioita käsitelty ja murheet lakaistu maton alle. Seurauksena on aina jotain tuommoista ennemmin tai myöhemmin.[/quote
Älä oleta sinulle tuntemattoman perheen elämästä yhtään mitään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä.
Jaa-a. Olen yksinäinen, myös vanhempani ovat kuolleet. En ole koskaan ymmärtänyt tätä kitinää. Mikään ei ole mahtavampaa kuin yksinäinen joulu kynttilänvalossa, muutama joulukonsertin kuunteleminen ja kirja. Hyvää ruokaa ja viiniä. Suklaata. Rauha. Hiljaisuus.
Ikävää, että et pysty käsittämään sitä, että on erilaisia kokemuksia kuin omasi. Jos saa istua 365 päivää vuodessa rauhassa ja hiljaisuudessa ei varmasti tunne sen olevan erityistä juhlaa. Päinvastoin. Luulen, että et ole oikeasti yksinäinen (se ei tarkoita samaa kuin perheetön), jos koet rauhaa ja hiljaisuutta vain jouluna.
Se on yleensä oma valinta jos nyt 365 päivää vuodessa kökkii yksin kotona. Ei perheettömän tarvitse olla väkisin kotona, voi mennä mukaan yhdistyksiin, harrastaa vaikka ja mitä, liikkua ihmisten parissa, mennä ystäväksi toiselle yksinäiselle jne.
Yksinäisillä tuppaa olemaan usein pää omassa anuksessa vähän liian syvällä, eivätkä tajua että tise pitää tehdä asioita, ei ne tapahdu itsestään. Eikä ystäviä kannata etsiä niiden joukosta joilla on jo sata ystävää.
Elämä on hektistä. Silpputyötä, stressiä parisuhderiitoja.
Sitten yht'äkkiä pitää kaiken modernin elämän kiireen ja kaaoksen keskelle loihtia vanhanajan jouluidylli.
Nostellaan joulukoristeita pölyttyyn pöydänkulmalle hautautumaan työpaperien ja muun arkisälän alle.
Kuunnellaan joululauluja kun mies vilkuilee samalla mäkihyppyä telkkarista ja teini luukuttaa kavereineen nightwishiä huoneessaan.
Jouluaattona tyhjyydentunne. kämppä siivottu ja koristeltu asianmukaisesti. Siinä istutaan sohvalla että entäs nyt? jotain pitäisi tuntea, mutta mitä? Mitäs sitä nyt tekisi?
Jouluherkkuja? Arkenakin syödään mitä ikinä tekee mieli. Me ei syödä juurikaan makeaa ja viimevuotisetkin suklaarasiat pölyttyy avaamattomina jossain.