Pikkukylien tytöt eivät ole kiinnostuneita oman kylän pojista ja lähtevät menemään heti kun pystyvät

Vierailija kirjoitti:

Maalle jää ne vitosen oppilaat. Fiksummat lähtee. Ketään ei kiinnosta tyhmä, köyhä mies, joka etsii naisesta työmiestä ja äitiä.

Viestistäsi päätellen joudut jäämään. Ikävä kuulla.

Ai että kun ne takametsien tukahdutetut tytöt pärähtää kaupungin syntiseen yöhön, siinä otetaan elämästä kaikki irti! Tinder jauhaa ja miestä kaatuu.

Vierailija kirjoitti:

Se on vain terveellistä, että puoliso etsitään kauempaa. Suomi on epäterveellisen sisäsiittoinen.

Ääriuskovilla vielä varmasti pahempi ongelma, kun ei saa naida uskon ulkopuolelta ja mitä insestin seurauksenakin tulee...

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun ne takametsien tukahdutetut tytöt pärähtää kaupungin syntiseen yöhön, siinä otetaan elämästä kaikki irti! Tinder jauhaa ja miestä kaatuu.

Jos se on sitä mitä tytöt haluavat, tapahtuu molemminpuolisella suostumuksella ja turvallisuudesta huolehtien, niin mikäs sen parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ai että kun ne takametsien tukahdutetut tytöt pärähtää kaupungin syntiseen yöhön, siinä otetaan elämästä kaikki irti! Tinder jauhaa ja miestä kaatuu.

Kaatui jo 80-luvulla ennen Tinderiäkin, voin ihan omasta kokemuksesta kertoa. Entä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Karjala-lippispäät jäävät sinne tuunaamaan autojaan ja elämään 50 vuotta menneisyydessä sukupuolinormiensa kanssa. Fiksut tytöt ja pojat eivät sitä luupäisyyttä ja junttiutta jaksa ja pakenevat heti kun mahdollista kaupunkiin turvaan.

Tää kiteyttää kyllä lyhykäisyydessään koko ilmiön. Itse olen myös maalta lähtenyt jo 90-luvulla  isoon kaupunkiin, en kuitenkaan Helsinkiin. Enkä ole mikään pitkälle koulutettu, ihan "amistyttö" vain, ja ihan perusduuneissa täällä "cityssä". Kotikonnuillani olisi juuri ollut tarjolla noita karjalalippismiehiä. Lisäksi mt- ja alko-ongelmaisia. Muutin kaupunkiin ja tapasin täällä ihan perusmiehen, ei mikään laatikkoleukakirurgi muttei toisaalta mikään pierevä lippisjunttikaan, vaan ihan normaali tavallinen suomalainen mies. Hirveitä en vaadi mutta perusasiat tulee olla kunnossa.

Että en kyllä ihmettele jos maisterisnaiset lähtevät peräkonnuiltaan isoihin kyliin. 

Vierailija kirjoitti:

Propagandaa mukana.

Muistakaa Ylen agenda. 

Ihan kuin jokainen nainen haluaisi väsyneeseen 0-työhön johonkin "mainostoimistoon" joka pysyy pystyssä valtionvirastojen tukitilauksialla tai onlyfans-malliksi. 

Ja ihan kuin jokainen ihminen haluaisi johonkin pierukuutioon Helsinkiin asumaan. Eiköhän tuon trendin aallonharja ole jo saavutettu. 

Siihen onlyfans mallin neukkukuution ja maatalon emännän väliin jää aika monta vaihtoehtoa. Esimerkiksi itse muutin keskisuureen kaupunkiin ja opiskelin fysiikan tohtoriksi. Perustin perheen, asumme 3km päässä kaupungin keskustasta 350m2 omakotitalossa.

Teen mielenkiintoista työtä fysiikan tutkimuksen parissa ja mieheni on koti-isänä pienemmille.

Tämä ei olisi ollut pikkukylässä mahdollista.

Up

Vierailija kirjoitti:

Oisko Westermark efekti? Oman kylän poikien kanssa jos pyörii vaippaikäisestä asti niin eihän ne seksuaalisesti kiinnosta.

Varmasti tämäkin. Itse kävin maalaiskoulun jossa kaikki tunsi kaikki. Kyllä niiden poikien kanssa ensipusuja vaihdettiin mutta viimeistään rippikouluiässä alkoi tulla sellainen tunne kuin serkkua pussaisi. Eijeijei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausimaksut korkeakouluihin lopettaisi tuon naisten maaltamuuton. 20 000 euroa lukukausimaksua olisi sopiva hinta.

Parempi kai se on, että lähtevät kaupunkiin kouluttautumaan ja menevät töihin, kuin jäävät synnyinseuduilleen työttöminä elämään tuilla. 

Silloin he tekisivät lapsia enemmän ja tulisi enemmän uusia suomalaisia.

Lisää suomalaisia elämään tuilla sinne tuppukyliin, joissa ei ole työpaikkoja.

Ai missä ei ole työpaikkoja; miksi pääkaupunkiseudulla aikuiset ihmiset roikkuu työttöminä asumistuella eivätkä muuta sinne missä töitä on?

"TYÖTTÖMYYSTIETOJA MAAKUNNITTAIN KESKIMÄÄRIN VUONNA 2020

Maakunta,                Työvoima,             Työttömyys-%

Uusimaa                   870203                  13,0

Varsinais-Suomi      228666                  12,4

Satakunta                 97967                    12,5

Kanta-Häme             78957                    11,1

Etelä-Savo                 61786                   12,5

Etelä-Pohjanmaa    84532                    9,7

Pohjanmaa               84947                    9,5

Keski-Pohjanmaa    30644                    9,9

Ahvenanmaa            15421                    9,1

Kaupungeissa on eniten työttömiä ja asumistuen saajia et joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propagandaa mukana.

Muistakaa Ylen agenda. 

Ihan kuin jokainen nainen haluaisi väsyneeseen 0-työhön johonkin "mainostoimistoon" joka pysyy pystyssä valtionvirastojen tukitilauksialla tai onlyfans-malliksi. 

Ja ihan kuin jokainen ihminen haluaisi johonkin pierukuutioon Helsinkiin asumaan. Eiköhän tuon trendin aallonharja ole jo saavutettu. 

Siihen onlyfans mallin neukkukuution ja maatalon emännän väliin jää aika monta vaihtoehtoa. Esimerkiksi itse muutin keskisuureen kaupunkiin ja opiskelin fysiikan tohtoriksi. Perustin perheen, asumme 3km päässä kaupungin keskustasta 350m2 omakotitalossa.

Teen mielenkiintoista työtä fysiikan tutkimuksen parissa ja mieheni on koti-isänä pienemmille.

Tämä ei olisi ollut pikkukylässä mahdollista.

Fysiikan tohtoriksi :DDDD.... kas kun ei avaruusinsinööriksi tai moniosaaja-koneen kuljettajaksi.

Itse ansaitsen enemmän kuin keskimääräinen fysiikan tohtori, mutta ei kyllä kaupungeista mitään 350 m2 taloja pysty ostamaan.

Kyllä 'Aihe Vapaa':lla riittää näitä "korkeakoulutettuja" :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudun miesten perusongelma on usein siinä että naisen pitäisi tulla ja muuttaa just siihen miehen kotikylään, miehen taloon ja miehen suvun ja kavereiden keskelle. Miksi? Aika harvalla kuitenkin on se sukutila jota on "pakko" jatkaa. Suurin osa tekee työkseen ihan muuta.

Se on toiselta paljon vaadittu että jättää oman elämän kun toisella kaikki jatkuu samanlaisena ympärillä.

Voisi sitä kai aloittaa puhtaaltakin pöydältä yhdessä ja muuttaa kumpikin uuteen paikkaan? Siten ei kumpikaan aloita altavastaajana.

Suhteellisen harvalla toki on enää aktiivista tilanpitoa. Toisaalta iso osa pojista sellaisistakin perheistä on jo lähtenyt tai lähtee kaupunkiin kouluun ja töihin. Nämä kuitenkin ehkä painottuvat enemmän niin, että pojat menevät lähellä olevaan pikkukaupunkiin ja ammattikoulun kautta teollisuuteen (joka on vahva työllistäjä pienemmissä kaupungeissa), jolloin kotona tai kotiseudulla asuminen edelleen onnistuu. 

Vaikka ei olisikaan viljeltävää maatilaa, niin maaseudulla asuminen on tyypillisesti painottunut omistusasumiseen omalla tontilla ja omakotitalossa. Se on silti sitova omistusmuoto. Muuttotappioseudulla taloa ei välttämättä saa myytyä ollenkaan tai järkevään hintaan ja lisäksi entisiin maatiloihin on usein jätetty pelloista luopumisen aikaankin metsätiluksia, jotka yhtä lailla sitovat paikkaan ja taloudellisesti.

Kotitaloon tai -seudulle siis ei sido ehkä niinkään ammatti, mutta asuminen ja omaisuus kylläkin. 

Näkemys jostain altavastaajuudesta on kieroutunut. Ikäänkuin parisuhde ja elämä olisi jotain kilpailua ja vastakkainasettelua ja toisen luo muuttaminen tai toisen elämään sopeutuminen suurikin uhraus, jos kuitenkin haluaa olla yhdessä ja rakastaa. 

Metsäomaisuus ei todellakaan vaadi vieressä asumista. Iso osa metsistä on jo muutenkin kaupunkilaisomistuksessa.

Ja nimenomaanhan parisuhde on kompromisseja. Silloin ei ole kyse kompromissista jos toinen saa pitää kaiken ja toinen luopuu kaikesta. On muutenkin kestävämmällä pohjalla rakentaa koti yhdessä kuin muuttaa toisen valmiiseen kämppään.

Metsäomaisuudenkin hoito on helpompaa, jos asuu kohtuullisen matkan päässä. Satojen kilsojen päästä ei voi enää tehdä iltapuhteina tankillinen kerrallaan jotain raivauksia vaan pitää organisoida monipäiväinen työmatka. Mutta pääpointti oli, että usein sillä metsäkiinteistöllä sijaitsee myös itse omistettu omakotitalo. 

Parisuhde on kompromisseja aika paljon, totta, mutta ei välttämättä tarvitse olla joka asiassa. Varsinkaan mikään sääntö ei sanele, että parisuhteen on pakko olla kompromissi asumisen suhteen, eikä kumpikaan saa pitää omaansa. Tuollainen on ihan itse keksimääsi eikä lainkaan realistinen. Uusi yhteinen koti yleensä tulee pakon edessä kyseeseen yhteenmuutettaessa ihan vaan perhekoon kasvun vuoksi. Huvikseen siihen harva ryhtyy, jos ei ole pakko. 

Itse asiassa en tiedä yhtään parisuhdetta, joka olisi ollut niin täydellinen kompromissi ja uusi puhtaalta pöydältä aloittaminen, että kumpikin olisi kokonaan luopunut kaikesta entisestä. Yleensä esim. ammatti, työpaikka, ystävät, harrastukset, lapset, sukulaiset jne. säilyvät ja yhteenmuutossakin pyritään pikemminkin siihen että kumpikin saisi säilyttää mahdollisimman monta näistä tai ainakin toisen, ja jos suinkin mahdollista, muutetaan jomman kumman luokse yhteen. 

Itse voisin muuttaa rakkauden vuoksi vaikka Timbuktuun ja jättää kaiken entisen taakseni, mutta mielummin silti muuttaisin lähikaupunkiin tai samalla paikkakunnalla toisen puoliskon valmiiseen kotiin, koska se olisi monin tavoin helpompaa ja mukavampaa. Ymmärrän hyvin muitakin tapoja ajatella. Mutta jos kumppaniehdokas vaatisi mua myymään pilkkahinnalla pois oman kotini ja muuttamaan johonkin vuokraneliöön ihan vain periaatteen vuoksi, vaikka asunnossani olisi ollut parempi kaikkien kannalta, niin voisin ehkä osoittaa ovea. Silloin ei enää puhuta rakkaudesta ja kompromisseista vaan ehdottomista päähänpinttymistä ja pakkomielteisestä dominointipyrkimyksestä. 

Vääristelit aika paljon kirjoittamaani. Kyse ei ole tietenkään pelkästä asunnosta vaan siitä että vieraalle pikkupaikkakunnalle muuttaessaan nainen joutuu luopumaan isolta osin entisestä elämästään, työ, läheiset, mahdollisesti harrastukset jne, kun mies saa pitää kaiken. Siksi tulijoita ei juuri ole. Onko se koko ajan arvoaan menettävä "perintötalo" sen arvoinen että mieluummin valitsee yksinelämisen? Ehkä se sitten on.

Vierailija kirjoitti:

Hetken harkitsin paluuta pikkukaupunkiin, kun sukulaiset myivät sieltä taloaan ja sijainti olisi meidän töiden kannalta hyvä. Mutta ei vaan pystynyt, alkoi ahdistaa ajatus siitä ilmapiiristä ja yksityisyyden puutteesta mikä pikkukaupungissa on. Se, että lapset ehkä joutuisi samalle luokalle omien ex-kiusaajien lasten kanssa. Huh. Onneksi pääsin pois. Jopa äitini sanoi, että älkää muuttako takaisin tänne.

Pikkukaupunkiin voi mielestäni onnistuneesti muuttaa ns. ulkopuolinen ihminen. Jos alueella tai seudulla ei ole sukua tai mitään muitakaan siteitä, naapurit ovat ehkä hetken uteliaita, mutta melko nopeasti kiinnostus kuolee, koska näitä uusia ihmisiä ei voi "yhdistää" vanhoihin paikkakuntalaisiin. Jos ei myöskään pyri aktiivisesti kuntapolitiikkaan, yhdistysten johtoon tai muuten sellaiseen asemaan joka vaikuttaisi paikallisten elämään, saa elää ihan rauhassa. Pappi, lääkäri, kunnan- tai pankinjohtaja ei saa elää rauhassa. Etätyöläinen, yksinyrittäjä, ns. tavallinen duunari tai vaikka tutkija saa elää rauhassa.

Ketä ne ääliöt kiusaajat kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukukausimaksut korkeakouluihin lopettaisi tuon naisten maaltamuuton. 20 000 euroa lukukausimaksua olisi sopiva hinta.

Parempi kai se on, että lähtevät kaupunkiin kouluttautumaan ja menevät töihin, kuin jäävät synnyinseuduilleen työttöminä elämään tuilla. 

Silloin he tekisivät lapsia enemmän ja tulisi enemmän uusia suomalaisia.

Lisää suomalaisia elämään tuilla sinne tuppukyliin, joissa ei ole työpaikkoja.

Ai missä ei ole työpaikkoja; miksi pääkaupunkiseudulla aikuiset ihmiset roikkuu työttöminä asumistuella eivätkä muuta sinne missä töitä on?

"TYÖTTÖMYYSTIETOJA MAAKUNNITTAIN KESKIMÄÄRIN VUONNA 2020

Maakunta,                Työvoima,             Työttömyys-%

Uusimaa                   870203                  13,0

Varsinais-Suomi      228666                  12,4

Satakunta                 97967                    12,5

Kanta-Häme             78957                    11,1

Etelä-Savo                 61786                   12,5

Etelä-Pohjanmaa    84532                    9,7

Pohjanmaa               84947                    9,5

Keski-Pohjanmaa    30644                    9,9

Ahvenanmaa            15421                    9,1

Eihän nuo tilastot kerro totuutta työpaikkojen määristä vaan enemmän mm. siitä missä on tuettuja asuntoja (lue: kunnan vuokrataloja) työttömille. Jos ei halua loisia sukulaisten nurkissa työttömänä, syrjäseudulta on pakko muuttaa kasvukeskukseen. Pikkupaikkakunnilla on myös enemmän muista syistä työvoiman ulkopuolella eläviä, esim. kotiäitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Propagandaa mukana.

Muistakaa Ylen agenda. 

Ihan kuin jokainen nainen haluaisi väsyneeseen 0-työhön johonkin "mainostoimistoon" joka pysyy pystyssä valtionvirastojen tukitilauksialla tai onlyfans-malliksi. 

Ja ihan kuin jokainen ihminen haluaisi johonkin pierukuutioon Helsinkiin asumaan. Eiköhän tuon trendin aallonharja ole jo saavutettu. 

Siihen onlyfans mallin neukkukuution ja maatalon emännän väliin jää aika monta vaihtoehtoa. Esimerkiksi itse muutin keskisuureen kaupunkiin ja opiskelin fysiikan tohtoriksi. Perustin perheen, asumme 3km päässä kaupungin keskustasta 350m2 omakotitalossa.

Teen mielenkiintoista työtä fysiikan tutkimuksen parissa ja mieheni on koti-isänä pienemmille.

Tämä ei olisi ollut pikkukylässä mahdollista.

Fysiikan tohtoriksi :DDDD.... kas kun ei avaruusinsinööriksi tai moniosaaja-koneen kuljettajaksi.

Itse ansaitsen enemmän kuin keskimääräinen fysiikan tohtori, mutta ei kyllä kaupungeista mitään 350 m2 taloja pysty ostamaan.

Kyllä 'Aihe Vapaa':lla riittää näitä "korkeakoulutettuja" :DDDDD

En edellinen mutta silti tohtori fyysikasta.

Asun Suomalaisittain suuresa kaupungissa, mutten onneksi Hesingissä. Mietin muuttoa viellä pienempään esim Raumalle kosken pidä välimatkoista.

Kyllä fyysikon palkalla voi asua isossa talossa. Omani on yli 300m² vuonna 1928 rakennettu OK kilometrin päästä kaupungin keskustasta.

Muistan itse parikymppisenä nuorena miehenä, kun armeijan ja ekan opiskeluvuoden jälkeen lähdin kokonaan vieraalle pikkupaikkakunnalle kesätöihin. Tulin siis pikkukaupungista, mutta toiselta puolelta Suomea. 

Aluksi pikkupaikkakunnalla oli ihan mukavaa tehdä töitä. Olin ensimmäisen opiskeluvuoden aikana saanut jo jonkin verran tuntumaa omalle alalleni, ja opin jo kesän alussa paljon lisää työpaikallani.

Kun olin muutaman viikon ollut paikkakunnalla, huomasin, että useampikin suunnilleen ikäiseni paikkakunnan tyttö oli kiinnostunut minusta. Tämä tuntui yllättävältä. Työporukan muiden nuorten miesten kautta pääsin nopeasti paikkakunnan nuorten (pieniin) piireihin, ja jo muutamissa bileissä käytyäni muutama suunnilleen ikäiseni tai vähän nuorempi tyttö oli selvästi minusta kiinnostunut. Kesän aikana ehdin tapailla kahtakin eri tyttöä näistä piireistä. 

Kesän aikana sattui ja tapahtui kaikenlaista, ja etenkin paikkakunnan nuoret miehet osoittautuivat hyvin nopeasti hyvin mustasukkaisiksi, ja kesän lopulla en enää viihtynyt tuolla pikkupaikalla ollenkaan.

Kumpikin tapailemistani tytöistä lähti paikkakunnalta pois - toinen heti samana syksynä, toinen vuotta myöhemmin. Toista heistä tapailin joitakin kertoja vielä myöhemmin, mutta välimatkan vuoksi ei meistä mitään vuosisadan rakkaustarinaa kehittynyt. Hän kuitenkin vielä paljon myöhemmin muisteli meidän lyhyttä suhdettamme hyvällä, ja kehui, että tein kokonaan toisenlaisen vaikutuksen kuin hänen kotipaikkakuntansa samanikäiset pojat, joista hänellä ei myöhemminkään ollut paljoakaan positiivista sanottavaa.

Mielenkiintoinen juttu. Olen itse pienen paikkakunnan kasvatti Itä-Suomesta, ja muistan hyvin sen tunteen, kun yläasteikäisenä halusin kotipaikkakunnaltani vain ja ainoastaan pois. Muutin lapsuudenkodista kaupunkiin heti täysi-ikäistyttyäni. Lähdin nimenomaan päästäkseni uusiin ympyröihin ja tavatakseni uusia ihmisiä. (Alkuun tosin sotkeennuin vain väkivaltaiseen parisuhteeseen, päihteisiin, opinnoista lintsaamiseen, sairastuin masennukseen ja syömishäiriön siivittämänä päädyin osastohoitoon ryhdistäytymään.)

Erinäisten vaiheiden jälkeen, tein paluumuuton kotitilalleni 29-vuotiaana. Olen opiskellut, asunut eri paikkakunnilla ja kerryttänyt työkokemusta. Nyt minulla on vakituinen työ jota pystyy tekemään osin myös etänä, "kaupungista haettu" mies, sekä mielenrauha. Näen pienen kotikuntani aivan uusin silmin, nautin päivittäin hiljaisuuden ja rauhan tuomista mahdollisuuksista, 15-vuotta sitten ne olivat vain maailman ankein asia.

En olisi aikanaan uskonut, että elämä menisi näin, mutta nyt olen onnellisempi kuin koskaan. En ylipäätään uskonut, että minusta voisi tulla mitään. Silloisista koulukavereista on tullut niin lääkäriä, opettajaa kuin autoasentajaakin, mutta myös päihdeongelmaisia, rikollisia ja pitkäaikaishoitoa tarvitsevia holhottavia. En itseasiassa keksi ikätovereistani muita paluumuuttajia kuin itseni. Lähtijät ovat pysyneet poissa.

Hassua ajatella kokonaisuutta näin. Toivottavasti viestini ei kuulosta ankealta, tämä on omassa mielessäni lähinnä hilpeäkin toteamus kaiken kaikkiaan.

Tsemppiä kaikille käpykylien mimmeille ja karhulippispojille! Kaikki tulee vielä menemään hyvin!

70-luvun tyttö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Karjala-lippispäät jäävät sinne tuunaamaan autojaan ja elämään 50 vuotta menneisyydessä sukupuolinormiensa kanssa. Fiksut tytöt ja pojat eivät sitä luupäisyyttä ja junttiutta jaksa ja pakenevat heti kun mahdollista kaupunkiin turvaan.

Tää kiteyttää kyllä lyhykäisyydessään koko ilmiön. Itse olen myös maalta lähtenyt jo 90-luvulla  isoon kaupunkiin, en kuitenkaan Helsinkiin. Enkä ole mikään pitkälle koulutettu, ihan "amistyttö" vain, ja ihan perusduuneissa täällä "cityssä". Kotikonnuillani olisi juuri ollut tarjolla noita karjalalippismiehiä. Lisäksi mt- ja alko-ongelmaisia. Muutin kaupunkiin ja tapasin täällä ihan perusmiehen, ei mikään laatikkoleukakirurgi muttei toisaalta mikään pierevä lippisjunttikaan, vaan ihan normaali tavallinen suomalainen mies. Hirveitä en vaadi mutta perusasiat tulee olla kunnossa.

Että en kyllä ihmettele jos maisterisnaiset lähtevät peräkonnuiltaan isoihin kyliin. 

Siis tää ilmiöhän on ollut jo kauan! Miksi muuten tästä vasta nyt puhutaan?