Pikkukylien tytöt eivät ole kiinnostuneita oman kylän pojista ja lähtevät menemään heti kun pystyvät

Meidän perhe asuu ihan tosi pienellä maalaispaikkakunnalla (~2000 asukasta). Toivon että pystyn omille lapsilleni korostamaan omien haaveiden ja suunnitelmien toteuttamisen tärkeyttä ja onkin jo puolison kanssa aloitettu säästämään sitä varten, että on varaa lapsen niin halutessa tukea edes pienesti taloudellisesti muualle opiskelemaan lähtevää lasta. Itse olen korkeakoulutettu ja tullut paikkakunnalle isosta kaupungista puolison perässä. Puoliso on matalammin koulutettu duunari.

En yhtään ihmettele että täältä halutaan lähteä muualle, jos vain pienikin mahdollisuus on. Tosi ahdasmielinen ja sisäänpäin kääntynyt paikka. Junan tuoma on aina junan tuoma. Kielletään jopa lapsia olemasta tekemisissä keskenään ”kun sen isä on sitä ja sitä ja äiti tuota ja tuota”. Haluan edes pitää tarjolla omille lapsilleni parempaa, kuin lähihoitajan tai autonasentajan ammatit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vain terveellistä, että puoliso etsitään kauempaa. Suomi on epäterveellisen sisäsiittoinen.

Näin on. Mutta se tarkoittaa sitä, että esim. eteläsuomalaisen olisi hyvä ottaa pohjoissuomalainen kumppani ja länsisuomalaisen itäsuomalainen. Nimittäin lähialueilla geenipooli on melko samanlaista, oli siinä isoja kaupunkeja vieressä tai ei. Vielä parempaa tuossa asiassa olisi, jos kumppani on ulkomaalainen.

Siksi onkin vain ja ainoastaan hyvä, että suomalaiset miehet ovat jo pitkään pariutuneet mm. venäläisten naisten kanssa. :) Saadaan silloin hyvää vaihtelua geenipooliin.

Samasta syystä myös suomalaisten naisten on hyvä pariutua esim. ruotsalaisten ja norjalaisten miesten kanssa! Saadaan sellaista tervettä vaihtelua geeneihin, jota suomalaisten miesten kanssa ei saada! Hyödyttää se myös niitä ruotsalaisia ja norjalaisia miehiä, kun hekin saavat suomalaisten naisten kanssa vaihtelua jälkeläistensä geeneihin, jota eivät omien maiden naistensa kanssa saisi.

Ja miten tämä vaikuttaa suomalaisten geeneihin jos naiset lähtevät ruotsiin norjaan?

Taidat olla aika pihalla biologiasta.

Sinäkö kuvittelet, että vain naiset muuttavat maasta toiseen? Voihan suomimiehet muuttaa Venäjälle naisten perässä ja norjalaiset miehet muuttaa Suomeen. Win-win, kaikki voittaa.

Vierailija kirjoitti:

"Monet tytöt toivat esiin, että kylässä oli vahva sosiaalinen kontrolli. Se kohdistui nimenomaan tyttöihin ja sitä harjoittivat toiset tytöt ja naiset. Tytöille ja naisille varattu rooli näytti heidän silmissään hyvin kapealta."

Vielä 2000-luvun vaihteessa yli 30000 asukkaan pikkukaupungissa oli tarkkaan määritelty kuka tyttö sai seurustella kenenkin pojan kanssa, piirit olivat ahtaat. Samoin intiimi kanssakäyminen oli sallittu joillekin tytöille ja se oli hieno aikuisten asia, kun taas toisia haukuttiin h—-aksi, jos ei pysynyt impenä kunnes muutti pois kaupungista. Niin sanottujen naapurin tyttöjen siveyttä vahdittiin useamman ikäpolven, sukulaisten ja ystäväpiirin toimesta tiukasti. En yllättyisi, jos meno olisi yhä samanlaista. Tunnistin asian tuosta kirjoituksesta täysin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykynaiset ole kiinnostunu tavallisista miehistä vaan miehen pitää olla

-hyvännäköinen

-pukeutua muodikkaasti

-pitää olla korkeakoulutettu

-pitää olla herkkä ja empaattinen

-hyvät tulot

Monen miehen on vaikea olla nykynaisten vaatimusten mukainen.

Kaupungeista löytyy enemmän niitä miehiä ketkä on naisten mieleen.

Mikä estää maaseudun poikamiehiä muuttamasta kaupinkeihin? Eim8kään muu, kuin oma saamattomuus. Turha siitä on yrittää naisia syyttää.

Mikä sinne betoni helvettiin vetää naisia kun näin vaaditaan perässä muuttoa? Itselle olisi pahin rangaistus jos minut pakotetaan muuttamaan luonnon helmasta pois toisaalta kyllä en voi muuttaa kun täytyy huolehtia perintötalosta niin tästä voi saada jotain rahaa. Tytöt lähtee niin joidenkin on pakko jäädä huolehtiin

Naisten työpaikat ovat kaupungeissa. Samoin yleensä harrastusmahdollisuudet niissä harrastuksissa, joista naiset ovat kiinnostunempia kuin miehet. Naisten suosimat sosiaalisen elämän muodot keskittyvät keskikokoisten tai suurten kaupunkien keskustoihin.

Maaseudulla nainen voi kävellä luonnossa, harrastaa leipomista,kutoa vaatteita, hoitaa vaikka lampaita, keräillä marjoja tai sieniä... Mieli lepää luonnossa.

Suomessa on luontoa jokaikisen kaupunginkin lähellä. Ei tosiaan tarvitse muuttaa syrjäseudulle. Itse asun kaupungissa ja marjametsä alkaa takapihalta. Leipomista ja kutomista inhoan.

Eikä jotain tuotantoeläimiä maaseudullakaan noin vain hankita "lemmikiksi".

Mutta leipominen ja kutominen on juuri niitä naisten harrastuksia. Myös hevosharrastus on naisten/tyttöjen harrastus ja syrjäseudulla niitä hevosia on.

Leipomista ja neulomista voi harrastaa ihan missä tahansa. Sen lisäksi tässä kaupungissa on hevostalleja, joissa voi käydä ratsastamassa. Oman hevosen ylläpito on kallista ja sitovaa asuipa miten kaukana syrjäkylällä, ei sielläkään niitä joka talossa ole.

Unohdatte ne tärkeimmät eli sosiaalinen laumautuminen ja biletys. Itse viihdyn luonnossa enkä baarissa mutta se tekee yksinäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykynaiset ole kiinnostunu tavallisista miehistä vaan miehen pitää olla

-hyvännäköinen

-pukeutua muodikkaasti

-pitää olla korkeakoulutettu

-pitää olla herkkä ja empaattinen

-hyvät tulot

Monen miehen on vaikea olla nykynaisten vaatimusten mukainen.

Kaupungeista löytyy enemmän niitä miehiä ketkä on naisten mieleen.

Mikä estää maaseudun poikamiehiä muuttamasta kaupinkeihin? Eim8kään muu, kuin oma saamattomuus. Turha siitä on yrittää naisia syyttää.

Mikä sinne betoni helvettiin vetää naisia kun näin vaaditaan perässä muuttoa? Itselle olisi pahin rangaistus jos minut pakotetaan muuttamaan luonnon helmasta pois toisaalta kyllä en voi muuttaa kun täytyy huolehtia perintötalosta niin tästä voi saada jotain rahaa. Tytöt lähtee niin joidenkin on pakko jäädä huolehtiin

Naisten työpaikat ovat kaupungeissa. Samoin yleensä harrastusmahdollisuudet niissä harrastuksissa, joista naiset ovat kiinnostunempia kuin miehet. Naisten suosimat sosiaalisen elämän muodot keskittyvät keskikokoisten tai suurten kaupunkien keskustoihin.

Maaseudulla nainen voi kävellä luonnossa, harrastaa leipomista,kutoa vaatteita, hoitaa vaikka lampaita, keräillä marjoja tai sieniä... Mieli lepää luonnossa.

Mieli ei lepää talviaikaan ajaessa pitkää työmatkaa aamuin illoin. Joka paikkaan pitää mennä autolla eikä perheelle riitä yksi auto.

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä puoli pikkukaupungissa: kun olet tehnyt korkeakoulututkintosi, niin palattessa kotikylään saat helposti työpaikan virkamiehenä. Paljon järkevämpää kuin jäädä hakemaan Helsingistä vastaavia paikkoja, joita hakee aina vähintään 100 muutakin.

Jos itse olisin kotoisin jostakin Nakkilasta, lähtisin sinne heti tekemään hommia aineenopettajana. Nyt ei oikein kiinnosta, koska olen Helsingissä syntynyt ja Nakkilan meno tuntuu todella vieraalta sopeutua.

Minulle se oma historia ja tutut siellä pikkukaupungissa on nimenomaan este palaamiselle. Ei olisi kiva mennä oman kylän kouluun opettajaksi tai terveyskeskukseen lääkäriksi, kun tiedät jo ennalta kaikkien oppilaiden vanhemmat ja et voi välttyä tekemästä ennakko-oletuksia. Siinä sitten pohdit miten toimia, kun se entisen kiusaaja-luokkakaveriai lapsi kiusaa muita luokallasi tai ex-poikaystävä tulee vastaanotollesi. Kaveri oli hetken aikaa neuvolaterkkarina vanhassa kotikunnassamme ja ahdistui pahemman kerran. Sanoi että hirveää kun ensimmäinen ajatus asiakkaasta on "voi ei, tuollako on lapsia". Lisäksi se, että näet niitä asiakkaitasi jatkuvasti kaupassa ja kaikkialla. Opettaja ja lääkäri olisi varmaan ne pahimmat, ei todellakaan huvita asua samalla paikkakunnalla kuin työskentelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykynaiset ole kiinnostunu tavallisista miehistä vaan miehen pitää olla

-hyvännäköinen

-pukeutua muodikkaasti

-pitää olla korkeakoulutettu

-pitää olla herkkä ja empaattinen

-hyvät tulot

Monen miehen on vaikea olla nykynaisten vaatimusten mukainen.

Kaupungeista löytyy enemmän niitä miehiä ketkä on naisten mieleen.

Mikä estää maaseudun poikamiehiä muuttamasta kaupinkeihin? Eim8kään muu, kuin oma saamattomuus. Turha siitä on yrittää naisia syyttää.

Mikä sinne betoni helvettiin vetää naisia kun näin vaaditaan perässä muuttoa? Itselle olisi pahin rangaistus jos minut pakotetaan muuttamaan luonnon helmasta pois toisaalta kyllä en voi muuttaa kun täytyy huolehtia perintötalosta niin tästä voi saada jotain rahaa. Tytöt lähtee niin joidenkin on pakko jäädä huolehtiin

Naisten työpaikat ovat kaupungeissa. Samoin yleensä harrastusmahdollisuudet niissä harrastuksissa, joista naiset ovat kiinnostunempia kuin miehet. Naisten suosimat sosiaalisen elämän muodot keskittyvät keskikokoisten tai suurten kaupunkien keskustoihin.

Maaseudulla nainen voi kävellä luonnossa, harrastaa leipomista,kutoa vaatteita, hoitaa vaikka lampaita, keräillä marjoja tai sieniä... Mieli lepää luonnossa.

Suomessa on luontoa jokaikisen kaupunginkin lähellä. Ei tosiaan tarvitse muuttaa syrjäseudulle. Itse asun kaupungissa ja marjametsä alkaa takapihalta. Leipomista ja kutomista inhoan.

Eikä jotain tuotantoeläimiä maaseudullakaan noin vain hankita "lemmikiksi".

Mutta leipominen ja kutominen on juuri niitä naisten harrastuksia. Myös hevosharrastus on naisten/tyttöjen harrastus ja syrjäseudulla niitä hevosia on.

Vähemmistö naisista harrastaa jotain kutomista. Mun tutuistani vain 80 v anoppi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeastikoulutetut feministit mollaa palstalla maalaismiehiä jotka veroissa kustantaa teidän kivat huuhaatiedetyöpaikat mutta odottakaapa kun oikeistohallitus pääsee valtaan niin tavallista työtä aletaan taas arvostaa ja huuhaasta leikataan. Sipilällä jäi homma valitettavasti kesken.

Ette te mitään maksa. Ilmaiseksi olette saaneet tilat tai lähes verovapaasti sukupolvenvaihdoksilla. Kaksi viikkoa teette töitä keväällä ja syksyllä, ja lopun aikaa makaatte selällenne ja nostatte maataloustukiaisia. Pitäähän juntille valtion kustantama suojatyöpaikka olla, koska missään muussa työssä ette pärjää. Ette maksa edes bensasta, vaan ajelette tankki punaisena ja kaikki hankinnat lyötte verovähennyksiin ja poistoihin.

Naiset ovat teille piikoja ja reikiä, joihin tyhjentää pussit. Siinä syy, miksei kukaan nainen sinne maalle jää, ja tarvitaan ihan erillinen ohjelma telkkariin, että joku teidät huolisi.

Helsingin akateemiset, tavoitellut miehet ne vasta pitävätkin naisia reikinä. Oletko nähnyt Exit-sarjan? Ihan samanlaista on Helsingissäkin.

Eikös juuri Helsingissä pitänyt olla niitä soijamiehiä, jotka naisten tossun alla.

Ainakin persujen "faktojen" mukaan

Niinhän se on. Maaseudulla miehet ovat vielä miehiä talossa ja naiset heidän naisiaan. Ei mitään voimaantuneita feministejä.

Kas tässä on taas nuorille naisille hyvä syy muuttaa pikkukylältä kaupunkiin.

Mä asuin vuosikausia sitten maalla. Tapasin miehen Helsingin yöelämässä kesällä.

Syksyllä muutin maalle, hänen luo.

Oli hänen isovanhempiensa rakentama talo.

Tein jo silloin etätöitä. Sain sisäisen siirron lähelke, jonne oli matkaa yli 50 km suunta.

Kerran viikossa palautin työt toimistoon ja otin uudet tilalle.

Puoliso oli ammatiltaan puukässän opettaja, mutta opetti muitakin aineita, pienehkö kyläkoulu.

Iltaisin remontoi tilaa ja korjasi vanhoja talonpoikaisantiikkihuonekaluja.

N kerran kk, ehkä 6 vkon välein oli myynyt autolastillisen huonekaluja, joista maksettiin tosi kovia hintoja.

Mä olin pääkonttorilla, mies vei huonekalut uusille omistajille.

Parissa vuodessa oli korjannut talon, myynyt irtaimiston, myi talon ja siirtyi seuraavan sukulaisen tyhjäksi jääneeseen taloon.

Tykkäsi siitä ja kun maaseutu oli täynnä tyhjiä taloja, kaikki voitti.

Vuosia sitten menin autolla kylän läpi. Tiedän 2 taloa ja yhden rivarin, jotka korjasi, kaikki olivat asuttuja sillä hetkellä.

Juuri hiljattain oli juttu jostain pohjalaisesta pikkukunnasta. Teinipoikien ainoa harrastus oli ajella autolla ympäriinsä ja levittää ahteriaan energiajuomilla ja roskaruuilla. 16-vuotiaat näyttivät yli kolmikymppisiltä.

Tuollaistenko vuoksi tyttöjen pitäisi jäädä paikkakunnalle?

Oudosti yritetään romantisoida maaseudun elämää. Totuushan on että maaseutukuntien miehistä suurempi osuus on työttömiä kuin jotain maatilojen isäntiä. Eikä siellä mitään luonnossa reippailla, autolla kuljetaan pienetkin matkat, ja se näkyy vyötäröllä.

Heidän tähtäimissä on helppo luksus elämä ja tietyn tyyppiset "nyykoordit". Ne vetää kuin p..... kärpäsiä puoleensa. Lopulta kun juoksut on juostu alkaa krapula ja hirveä valitus miten kaltoin kohdeltu.

Maaseudun miesten perusongelma on usein siinä että naisen pitäisi tulla ja muuttaa just siihen miehen kotikylään, miehen taloon ja miehen suvun ja kavereiden keskelle. Miksi? Aika harvalla kuitenkin on se sukutila jota on "pakko" jatkaa. Suurin osa tekee työkseen ihan muuta.

Se on toiselta paljon vaadittu että jättää oman elämän kun toisella kaikki jatkuu samanlaisena ympärillä.

Voisi sitä kai aloittaa puhtaaltakin pöydältä yhdessä ja muuttaa kumpikin uuteen paikkaan? Siten ei kumpikaan aloita altavastaajana.

Sanoisin että tärkein  syy miksi tytöt lähtevät on että maaseudulla ei ole naisille sopivaa töitä niin paljon kuin miehille sopivia. Työt maaseudulla ovat fyysiesti raskaita maatalous ja metsätöitä. Onhan tietysti jotain töitä myös muille kuten sairaanhoitaja, lääkäri tai opettaja mutta ei niin paljon.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä puoli pikkukaupungissa: kun olet tehnyt korkeakoulututkintosi, niin palattessa kotikylään saat helposti työpaikan virkamiehenä. Paljon järkevämpää kuin jäädä hakemaan Helsingistä vastaavia paikkoja, joita hakee aina vähintään 100 muutakin.

Jos itse olisin kotoisin jostakin Nakkilasta, lähtisin sinne heti tekemään hommia aineenopettajana. Nyt ei oikein kiinnosta, koska olen Helsingissä syntynyt ja Nakkilan meno tuntuu todella vieraalta sopeutua.

Minulle se oma historia ja tutut siellä pikkukaupungissa on nimenomaan este palaamiselle. Ei olisi kiva mennä oman kylän kouluun opettajaksi tai terveyskeskukseen lääkäriksi, kun tiedät jo ennalta kaikkien oppilaiden vanhemmat ja et voi välttyä tekemästä ennakko-oletuksia. Siinä sitten pohdit miten toimia, kun se entisen kiusaaja-luokkakaveriai lapsi kiusaa muita luokallasi tai ex-poikaystävä tulee vastaanotollesi. Kaveri oli hetken aikaa neuvolaterkkarina vanhassa kotikunnassamme ja ahdistui pahemman kerran. Sanoi että hirveää kun ensimmäinen ajatus asiakkaasta on "voi ei, tuollako on lapsia". Lisäksi se, että näet niitä asiakkaitasi jatkuvasti kaupassa ja kaikkialla. Opettaja ja lääkäri olisi varmaan ne pahimmat, ei todellakaan huvita asua samalla paikkakunnalla kuin työskentelee.

Ja noilla pikkupaikkakunnalla olevat naisvaltaiset työpaikat on juurikin niitä sosiaalisia töitä, joissa joudut jatkuvasti tekemisiin kylän asukkaiden kanssa. Joksikin insinööriksi toimistohommiin on helpompi palata kuin just vaikka opeksi, lääkäriksi tai sossuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä puoli pikkukaupungissa: kun olet tehnyt korkeakoulututkintosi, niin palattessa kotikylään saat helposti työpaikan virkamiehenä. Paljon järkevämpää kuin jäädä hakemaan Helsingistä vastaavia paikkoja, joita hakee aina vähintään 100 muutakin.

Jos itse olisin kotoisin jostakin Nakkilasta, lähtisin sinne heti tekemään hommia aineenopettajana. Nyt ei oikein kiinnosta, koska olen Helsingissä syntynyt ja Nakkilan meno tuntuu todella vieraalta sopeutua.

Minulle se oma historia ja tutut siellä pikkukaupungissa on nimenomaan este palaamiselle. Ei olisi kiva mennä oman kylän kouluun opettajaksi tai terveyskeskukseen lääkäriksi, kun tiedät jo ennalta kaikkien oppilaiden vanhemmat ja et voi välttyä tekemästä ennakko-oletuksia. Siinä sitten pohdit miten toimia, kun se entisen kiusaaja-luokkakaveriai lapsi kiusaa muita luokallasi tai ex-poikaystävä tulee vastaanotollesi. Kaveri oli hetken aikaa neuvolaterkkarina vanhassa kotikunnassamme ja ahdistui pahemman kerran. Sanoi että hirveää kun ensimmäinen ajatus asiakkaasta on "voi ei, tuollako on lapsia". Lisäksi se, että näet niitä asiakkaitasi jatkuvasti kaupassa ja kaikkialla. Opettaja ja lääkäri olisi varmaan ne pahimmat, ei todellakaan huvita asua samalla paikkakunnalla kuin työskentelee.

Sori nyt tulee vähän off-topic, mutta wtf? Koulutetaanko Suomessa tällaisia lääkäreitä? Eräs Harvardin erittäin pätevä psykiatri sanoi, että lääkäreitä koulutetaan vuosia jotta välttäisivät tuollaiset olettamukset. Eli laiska type 1 reasoning muutetaan type 2 reasoningiksi. Nuo kuvaamasi jutut ovat vielä pahempaa kuin tämä mistä minä puhun... ammattitaito loistaa poissaolollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä puoli pikkukaupungissa: kun olet tehnyt korkeakoulututkintosi, niin palattessa kotikylään saat helposti työpaikan virkamiehenä. Paljon järkevämpää kuin jäädä hakemaan Helsingistä vastaavia paikkoja, joita hakee aina vähintään 100 muutakin.

Jos itse olisin kotoisin jostakin Nakkilasta, lähtisin sinne heti tekemään hommia aineenopettajana. Nyt ei oikein kiinnosta, koska olen Helsingissä syntynyt ja Nakkilan meno tuntuu todella vieraalta sopeutua.

Minulle se oma historia ja tutut siellä pikkukaupungissa on nimenomaan este palaamiselle. Ei olisi kiva mennä oman kylän kouluun opettajaksi tai terveyskeskukseen lääkäriksi, kun tiedät jo ennalta kaikkien oppilaiden vanhemmat ja et voi välttyä tekemästä ennakko-oletuksia. Siinä sitten pohdit miten toimia, kun se entisen kiusaaja-luokkakaveriai lapsi kiusaa muita luokallasi tai ex-poikaystävä tulee vastaanotollesi. Kaveri oli hetken aikaa neuvolaterkkarina vanhassa kotikunnassamme ja ahdistui pahemman kerran. Sanoi että hirveää kun ensimmäinen ajatus asiakkaasta on "voi ei, tuollako on lapsia". Lisäksi se, että näet niitä asiakkaitasi jatkuvasti kaupassa ja kaikkialla. Opettaja ja lääkäri olisi varmaan ne pahimmat, ei todellakaan huvita asua samalla paikkakunnalla kuin työskentelee.

Sori nyt tulee vähän off-topic, mutta wtf? Koulutetaanko Suomessa tällaisia lääkäreitä? Eräs Harvardin erittäin pätevä psykiatri sanoi, että lääkäreitä koulutetaan vuosia jotta välttäisivät tuollaiset olettamukset. Eli laiska type 1 reasoning muutetaan type 2 reasoningiksi. Nuo kuvaamasi jutut ovat vielä pahempaa kuin tämä mistä minä puhun... ammattitaito loistaa poissaolollaan.

No, vaikka itse osaisitkin kohdata asiakkaan/potilaan ilman ennakko-oletuksia (on muuten todella vaikeaa, jos kyseessä on tuttu henkilö), se ei poista sitä että sillä asiakkaalla on sinusta mielikuva. Jos et ole tuttavallinen, kylällä liikkuu juttu miten siitä on tullut snobi kun niin asiallisesti käyttäytyy. Helpommalla pääsee kun menee suosiolla eri paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi hyvä puoli pikkukaupungissa: kun olet tehnyt korkeakoulututkintosi, niin palattessa kotikylään saat helposti työpaikan virkamiehenä. Paljon järkevämpää kuin jäädä hakemaan Helsingistä vastaavia paikkoja, joita hakee aina vähintään 100 muutakin.

Jos itse olisin kotoisin jostakin Nakkilasta, lähtisin sinne heti tekemään hommia aineenopettajana. Nyt ei oikein kiinnosta, koska olen Helsingissä syntynyt ja Nakkilan meno tuntuu todella vieraalta sopeutua.

Minulle se oma historia ja tutut siellä pikkukaupungissa on nimenomaan este palaamiselle. Ei olisi kiva mennä oman kylän kouluun opettajaksi tai terveyskeskukseen lääkäriksi, kun tiedät jo ennalta kaikkien oppilaiden vanhemmat ja et voi välttyä tekemästä ennakko-oletuksia. Siinä sitten pohdit miten toimia, kun se entisen kiusaaja-luokkakaveriai lapsi kiusaa muita luokallasi tai ex-poikaystävä tulee vastaanotollesi. Kaveri oli hetken aikaa neuvolaterkkarina vanhassa kotikunnassamme ja ahdistui pahemman kerran. Sanoi että hirveää kun ensimmäinen ajatus asiakkaasta on "voi ei, tuollako on lapsia". Lisäksi se, että näet niitä asiakkaitasi jatkuvasti kaupassa ja kaikkialla. Opettaja ja lääkäri olisi varmaan ne pahimmat, ei todellakaan huvita asua samalla paikkakunnalla kuin työskentelee.

Sori nyt tulee vähän off-topic, mutta wtf? Koulutetaanko Suomessa tällaisia lääkäreitä? Eräs Harvardin erittäin pätevä psykiatri sanoi, että lääkäreitä koulutetaan vuosia jotta välttäisivät tuollaiset olettamukset. Eli laiska type 1 reasoning muutetaan type 2 reasoningiksi. Nuo kuvaamasi jutut ovat vielä pahempaa kuin tämä mistä minä puhun... ammattitaito loistaa poissaolollaan.

Et selvästikään ymmärtänyt mistä tässä on kyse. Kyllähän sitä voi osata olla ammattimainen, mutta se tuttuus tekee siitä paljon raskaampaa. Varsinkin jos on nuori vasta valmistunut, eikä ole semmoista kokemuksen tuomaa varmuutta.

Tämän ketjun kommentit jo itsessään näyttää, miksi pitäjistä poistutaan niin mielellään ja miksi sinne ei palata…