Mitä ihmeen TÖITÄ sen parisuhteen eteen pitää tehdä?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 08:35"]

Töissä yrityksessä parisuhde.

Teidän työtätekevien parisuhteet kuulostaa aivan hirveiltä.

Siis jos haluaa, siksi että se on kivaa, tehdä asioita joista toiselle tulee hyvä mieli, niin se ei ole työtä vaan rakkautta. Jos taas tekee niitä asioita jostain muusta syystä, niin se on laskelmointia. Että harrastanpa tässä nyt seksiä vaikka ei yhtään huvita jotta mieheni ei jättäisi minua. Kammottavaa. En todellakaan haluaisi olla parisuhteessa ihmisen kanssa joka haluaisi harrastaa seksiä vaikka toinen ei halua. Enkä haluaisi puolisoni pitkin hampain jättämisen pelossa järjestää jonkun kynttiläillallisen tai kylpyläloman etten vaan jätä sitä. Kammottavaa. Käy sääliksi teitä. 

[/quote]

Halusitko tarkoituksella lukea toisten kirjoitukset väärin? Voit korvata sanan työ vaikka sanalla rakkaus, jos se sinua helpottaa ymmärtämään asian.

Pointtina on se, että varsinkin pitkässä parisuhteessa joutuu tekemään myös asioita(töitä), joita ei haluaisi, mutta tekee ne, koska rakastaa toista ja tietää, että toinen tekisi saman sinulle. Enkä nyt tarkoita mitään rakkauden huumassa kesäaamuna toisen heittämistä autolla töihin, vaan sitä kun vapaapäivänä heräät kello 6.00 putsaamaan autoa ja viemään vaimoa töihin 20 asteen pakkasessa tai kun kesken elokuvan keittiöstä kuuluu "kulta, viititkö käydä hakemassa kaupasta maitoa?".

[/quote]

Kammottavaa. Sinä joudut tekemään asioita joita et halua tehdä. Ihan oikeesti, onko se sen arvoista?

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 19:31"]

No kyllähän tämäkin ketju kertoo jo itsessään sitä karua faktaa että suuri osa parisuhteessa elävistä kuvittelee että parisuhteen tulisi olla aina kivaa, nautinnollista ja pilvenhattaroita, nallekarkkeja ja vaaleanpunaisia unelmia.

Ja jos se ei ole, niin kuuluu erota. Surullista oikeastaan. 

[/quote]

Miksi se on surullista? Miksi on parempi jäädä huonoon suhteeseen kuin jättää se?

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 06:14"]

[quote author="Vierailija" time="20.01.2015 klo 21:30"]

Kyllä töitä tulee tehdä. Kyllä omassa suhteessani myös kaikki toimii hienosti ja helposti, mutta mitäpä sitten kun tulee lapsia vaikka 2-3. Kyllä aika ja nimenomaan vanhempien aika on kortilla ja sen eteen on tehtävä töitä että suhde pysyy kiinnostavana läpi ruuhkavuosien.

[/quote]

Juuri siksi niitä lapsia ei pidä koskaan hankkia. Miten ihmeessä se voi olla naisilla niin älyttömän vaikea asia ymmärtää? Jos hankit lapsia niin silloin sun oma elämä on välittömästi täysin ohi. Kuinka ihmeessä tällainen fakta voi tulla kenellekään yllätyksenä? Miten voi olla mahdollista että ei kokeilematta ymmärrä miten rasittavaa ja vaivalloista ja raskasta on kun on niitä kakaroita? Uskomatonta.

[/quote]

Samaa mieltä. Ne ruuhkavuodet, väsymys ja yhteisen ajan puute ovat ihan omia valintoja. Ei ihme, että parisuhde on joillekin kovaa työtä, kun olosuhteista pitää väen väkisin ehdä noin vaikeat. Kunpa useammat ymmärtäisivät, ettei lasten hankkiminen ole sen arvoista.

Työtä parisuhteessa on, että muistaa säännöllisesti huomioida puolisonsa vaikka on omia kiireitä. Ja järjestää hänelle aikaa. Ja pieniä riitoja ei jätä käsittelemättä, jolloin ne ajan kuluessa alkavat kalvaa mieltä ja tehdä ns. kärpäsestä härkäsen. Se on sitä henkistä työtä ja kompromisseja, joita aikuinen ihminen tekee pitkän suhteen aikana olkoon kyse ystävistä tai partnerista. Erityisesti partnerin kanssa, koska on paljon enemmän läsnä arjessa koko ajan. Se joka edes rinnastaa "työn" seksiksi tms. on hyvin kokemattoman oloinen suhdepuolella, tai on seurustellut vain lyhyen ajan elämässään. 

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:25"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:21"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:34"]

Seksijumppa on ihanaa. Ihanaa panemista kiihkeästi ja nautintoa. Antaa niin paljon fyysisesti ja psyykkisesti. Saan kunnon seksijumpasta aina todella paljon voimaa päivääni. Lisäksi meillä onneksi harrastetaan seksiä usein ja paljon. Seksi on suuri voimavara

[/quote]

Lisäksi miehelläni ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että käytän häntä itsetyydytysvälineenä ;)

[/quote] Tämä on kaksisuuntainen tie.Noilla se miehen tyydytys on pääasia, palkkiona saa taas olla rauhassa, jonkin aikaa.

[/quote]

Ei ei :) Et taida tietää hyvästä seksistä mitään, jos kuvittelet, että onni on se, kun saa olla rauhassa :)

Hyvässä seksissä kumpikin nauttii ja käyttää ihan vapaasti toista seksivälineenä omaan nautintoon. Ei ole ollut kummallakaan valittamista, vaan seksielämämme on ollut vilkasta ja nautinnollista jo kohta 30 vuotta. 

[/quote]

Huh, todella yksiulotteista seksiä, jos sitä harrastaa dildon kanssa. 

[/quote]

:) Kuten sanoin jo aiemmin, alkaa työntekijällä sanat loppua kesken ja jankutat samaa :)

Ihan vapaasti minun puolesta saat työstää suhdettasi makuuhuoneessa niin paljon kuin haluat :)

Toivottavasti työsuhteenne kestää onnellisina elämänne loppuun asti :)

[/quote]

Ilmeisesti abstraktien käsitteiden ymmärtäminen on sulle haastavaa, kun tuo työ-käsite on noin yksiuloitteinen sulle. Voi siis olla, että rakkauskin siksi käsitteenä sulle vaan mahdoton. Surullista. :´(

Teen asioita rakkaani kanssa ja suhteemme puolesta, koska rakastan häntä. Siksi rakastelu hänen kanssaan nautinnollisempaa kuin jonkun dildon asemaan pelkistyvän panopuumiehen.

Joko oivallat eron, vai tuntuuko liian pahalta? :/

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:34"]

Seksijumppa on ihanaa. Ihanaa panemista kiihkeästi ja nautintoa. Antaa niin paljon fyysisesti ja psyykkisesti. Saan kunnon seksijumpasta aina todella paljon voimaa päivääni. Lisäksi meillä onneksi harrastetaan seksiä usein ja paljon. Seksi on suuri voimavara

[/quote]

Lisäksi miehelläni ei todellakaan ole mitään sitä vastaan, että käytän häntä itsetyydytysvälineenä ;)

[/quote] Tämä on kaksisuuntainen tie.Noilla se miehen tyydytys on pääasia, palkkiona saa taas olla rauhassa, jonkin aikaa.

[/quote]

Ei ei :) Et taida tietää hyvästä seksistä mitään, jos kuvittelet, että onni on se, kun saa olla rauhassa :)

Hyvässä seksissä kumpikin nauttii ja käyttää ihan vapaasti toista seksivälineenä omaan nautintoon. Ei ole ollut kummallakaan valittamista, vaan seksielämämme on ollut vilkasta ja nautinnollista jo kohta 30 vuotta. 

[/quote] Tuskin tarkoitinkaan sua. Nimenomaan se kaksisuuntainen tie oli vastaus. Tuolla aiemmin joku vaan totes miten palkkioon kun saa miehen tyytyväiseksi ja olla rauhassa.

Ilmeisesti abstraktien käsitteiden ymmärtäminen on sulle haastavaa, kun tuo työ-käsite on noin yksiuloitteinen sulle. Voi siis olla, että rakkauskin siksi käsitteenä sulle vaan mahdoton. Surullista. :´(

Teen asioita rakkaani kanssa ja suhteemme puolesta, koska rakastan häntä. Siksi rakastelu hänen kanssaan nautinnollisempaa kuin jonkun dildon asemaan pelkistyvän panopuumiehen.

Joko oivallat eron, vai tuntuuko liian pahalta? :/

Ei tunnu pahalta. Tuntuu oikein hyvältä ja suhde sujuu hyvin :)

Emme elä työsuhteessa, vaan parisuhteessa, missä rakastamme toisiamme intohimoisesti edelleen vuosikymmenien jälkeen.

Mutta kuten sanoin, sinä saat jatkaa työntekoa suhteessasi ihan rauhassa. Myös makuuhuoneessa. Se ei ole meiltä pois. Toivottavasti työntekosi tuottaa tulosta joku päivä ja suhteessanne alkaa mennä hyvin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:20"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:12"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:26"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:23"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:21"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:18"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:07"]

Me ollaan oltu yhdessä lähes 30 vuotta ja nauretaan sitä vieläkin, että kumpikin on tosi itsekkäitä seksissä. Kumpikin ottaa hävyttömästi ilon irti siitä, että kesken seksin jouda miettimään, miten voisin tehdä toiselle hyvää, vaan nauttii täysillä. Joskus olen miehelle sanonut, että haittaako, kun olen niin itsekäs, että nautin vain. Ei kuulemma haittaa, koska kiihottuu juuri siitä, kun näkee, kuinka nautin.

[/quote]

Niin? Tarjoat siis toiminnallasi miehellesi tyydytystä. Kaunis tarina, mutten ihan tiedä miksi halusit sen jakaa tähän väliin.

[/quote]

Kertoakseni vain näille,jotka haluavat seksistäkin työn, millä voidaan tyydyttää toisen tarpeita, että suhde voi paremmin, että seksi voi olla toisille pareille jotain muuta. Kummallekin itsekästä nautintoa, koska se on niin mukavaa.

Mutta ihmiset tekevät asioita eri tavoin. Ottaahan toiset seksistä palkan ihan rahanakin, jotkut harrastavat sitä siksi, että nauttivat siitä.

[/quote] Näin se juuri menee, itsekin kerroin tuolla aiemmin, että teen seksissä nautinnollisia asioita toiselle koska nautin siitä, itsekästä!

[/quote] Jätkän, että seksin pitääkin olla itsekästä, itse on vastuussa omasta nautinnostaan ja orgasmistaan.

[/quote]

Mullakin oli tuollainen panosuhde nuorempana. Saihan siitä seksijumpasta fyysistä tyydytystä. Mutta ei siitä voi puhua edes samana päivänä sen kanssa, kun kokee todellista rakastelua, jossa toinen ei ole masturbaatioväline, vaan jossa saadaan ja annetaan, hengitetään samaan tahtiin. Vuoksesi toivon, että pääset sen joskus kokemaan.

[/quote] Sulla oli panosuhde, mulla on vuosia kestänyt onnellinen ja seksirikas liitto. Huomaatko eroa?

[/quote]

Niin, onnellisuus lähtee siitä, ettet paremmasta tiedä. :( Tieto lisäisi tuskaa sielläkin.

[/quote] En haluakaan tietää paremmasta. Siihen liittyy päänsäryt ja naamakirjat, kiitos mutta ei kiitos!

[/quote]

Niin, ehkä parempi sinulle, ellet tiedä mistä jäät paitsi, kun et pääse kokemaan todellista, kestävää rakkautta. Olisi liian tuskallista tietää mistä jää paitsi.

[/quote]  Ketjun perusteella en haluakaan tietää. Juu, ei kiitos! Pitäydyn tässä omassa valheellisessa maailmassakin jossa suhde on helppoa ja seksiäkin usein. Ei tarvi työskennellä rakkauden eteen.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:32"]

Ettekö ole koskaan kuulleet sanontaa, että joskus on pakko antaa, jos haluaa saada jotain.

[/quote] Ei ole onneksi tuohon tarvinnut vielä lähteä. Ehkä sen aika tulee sitten joskus. Ihan on ilman pakkoa saatu ja annettu.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 10:26"]

Rakkautta on juuri se, että vaikka olisi väsynyt ja ei jaksaisi, suostuu silti seksiin. Joskus on vain tehtävä rakkaudessa kompromisseja ja työtä, että suhde kukoistaisi. Nämä itsekkäät hedonistit vain valittavat päänsärkyä joka ilta ja roikkuvat naamakirjassa, kun eivät suostu antamaan tippaakaan periksi omissa haluissaan.

[/quote]

Tämä on itse asiassa minun kauhukuvani. Että tekisin aloitteen ja mies vastaisi siihen nyrpeänä, että "No hyvä on sitten. Jos sä kerran haluat ". Tuntuisi tosi pahalta käyttää jotain toista ihmistä kun se ei sitä oikeasti halua. Eikö teidän miehiänne ällötä harrastaa seksiä ei-niin-kovin-innokkaan naisen kanssa? 

Eikä minusta se seksileluna oleminen kuulosta niin pahalta. Aika kiihottavalta oikeastaan.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 11:41"]

Ilmeisesti abstraktien käsitteiden ymmärtäminen on sulle haastavaa, kun tuo työ-käsite on noin yksiuloitteinen sulle. Voi siis olla, että rakkauskin siksi käsitteenä sulle vaan mahdoton. Surullista. :´(

Teen asioita rakkaani kanssa ja suhteemme puolesta, koska rakastan häntä. Siksi rakastelu hänen kanssaan nautinnollisempaa kuin jonkun dildon asemaan pelkistyvän panopuumiehen.

Joko oivallat eron, vai tuntuuko liian pahalta? :/

Ei tunnu pahalta. Tuntuu oikein hyvältä ja suhde sujuu hyvin :)

Emme elä työsuhteessa, vaan parisuhteessa, missä rakastamme toisiamme intohimoisesti edelleen vuosikymmenien jälkeen.

Mutta kuten sanoin, sinä saat jatkaa työntekoa suhteessasi ihan rauhassa. Myös makuuhuoneessa. Se ei ole meiltä pois. Toivottavasti työntekosi tuottaa tulosta joku päivä ja suhteessanne alkaa mennä hyvin.

[/quote]

Hermostuit jo ilmeisesti pahasti, kun lainauskin meni pyllylleen? :( Ei huolta, laitoin tekstisi ylle kursiiviin. Katsos, me vuorovaikutuksellisessa rakkaussuhteessa osaamme tehdä asioita muiden puolesta, emmekä pidä kouristuksenomaisesti kiinni omastamme. Esim. pikkulapsillehan jakaminen ja toisen hyvän ajattelu on mahdotonta, että kai se on ihan inhimillistä.

Itse kommenttiisi: selittelyn makua. Niin, kai niitä dildoon kohdistuvia tunteita voi kutsua rakkaudeksi. Kypsemmässä ja syvälisemmässä suhteessa, jota siis me muut kutsumme rakkaudeksi, rakastaminen on vuorovaikutusta, ei hyväksikäyttöä.

Mutta jatka toki, jos dildo sinulle riittää.

Mieheni elin on ihana dildo :) Ei ole valittamista. Mielelläni sen kanssa leikin ja mieskin nähtävästi nauttii, kun haluaa olla niin usein leikittävänä :)

Ryhdistäytykääs nyt! Vielä on matkaa maagiseen 1000 viestin rajaan!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt.

Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin. 

Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa? 

Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi.
[/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt. Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin.  Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa?  Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi. [/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[/quote]

Ehkä mies olisi säästynyt sairastumiselta, jos hän olisi osannut puhua ajoissa jaksamisestaan. Ja ehkä vaimo olisi osannut kantaa paremmin osan vastuusta, jos hänellä ei olisi ollut illuusiota täydellisestä kumppanista ja täydellisestä suhteesta, jossa on aina helppoa ja kivaa. (hänen näkökulmastaan)

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt. Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin.  Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa?  Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi. [/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[/quote]

Ehkä mies olisi säästynyt sairastumiselta, jos hän olisi osannut puhua ajoissa jaksamisestaan. Ja ehkä vaimo olisi osannut kantaa paremmin osan vastuusta, jos hänellä ei olisi ollut illuusiota täydellisestä kumppanista ja täydellisestä suhteesta, jossa on aina helppoa ja kivaa. (hänen näkökulmastaan)

[/quote]Ehkäpä tuo sitten toisille tosiaan on normaalia parisuhdetta.

[quote author="AV Mamma" time="26.01.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt. Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin.  Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa?  Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi. [/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[/quote]

Ehkä mies olisi säästynyt sairastumiselta, jos hän olisi osannut puhua ajoissa jaksamisestaan. Ja ehkä vaimo olisi osannut kantaa paremmin osan vastuusta, jos hänellä ei olisi ollut illuusiota täydellisestä kumppanista ja täydellisestä suhteesta, jossa on aina helppoa ja kivaa. (hänen näkökulmastaan)

[/quote]Ehkäpä tuo sitten toisille tosiaan on normaalia parisuhdetta.

[/quote]

Kyllä toisille normaalia parisuhdetta ovat myös fyysiset ja henkiset sairaudet, läheisten kuolemantapaukset ja isot työelämän muutokset. Sanoisin, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin itselle tai kumppanille näitä sattuu.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:11"]

[quote author="AV Mamma" time="26.01.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 06:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 22:23"]Tulen ihan uutena tähän ketjuun, enkä tiedä lukevatko tätä enää muut kuin elämäntapanahistelijat, mutta kerronpa kuitenkin miten oma elämäni on mennyt. Löysin täydellisen miehen. Elämä oli ihanaa. Ei tarvinnut tehdä töitä suhteen eteen. Trallallaa. Olisin voinut olla yksi näistä, jotka täällä julistavat ettei kannata hukata aikaa vaikeaan suhteeseen, kun jossakin maailmassa on Se Oikea. Seitsemän vuotta meni näin.  Sitten mies sairastui. Näin jälkikäteen mietittynä ihan loogista. Ei kukaan jaksa olla koko ajan täydellinen ja pistää kaikkien muiden tarpeita omiensa edelle töissä, ystävyyssuhteissa ja perhe-elämässä. Lähdettiin pitkälle tielle. Miehen piti opetella oman jaksamisensa rajat ja minun piti opetella ottamaan enemmän vastuuta itsestäni, hyvinvoinnistani ja perheestämme. On muuten tehty töitä. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Oliko mies väärä, kun homma meni lopulta työnteoksi? Olisiko pitänyt vaihtaa pois mies, joka uupui täydelliseen elämäänsä? Vai minutko olisi pitänyt vaihtaa?  Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että mies ei ole täydellinen, mutta hän on minulle paras mahdollinen. Pyrin olemaan niin hyvä hänelle kuin pystyn. Ja olen valmis tekemään sen eteen töitä. Kahvia keitellään ja seksiä harrastetaan siksi että se on kivaa, mutta toisistamme ja toistemme jaksamisesta pidetään huolta siksi, että koetaan toinen ja suhde niin tärkeäksi. [/quote] Sairastuiko mies siis kun et tehnyt töitä? Vai mikä tässä oli pointti?

[/quote]

Ehkä mies olisi säästynyt sairastumiselta, jos hän olisi osannut puhua ajoissa jaksamisestaan. Ja ehkä vaimo olisi osannut kantaa paremmin osan vastuusta, jos hänellä ei olisi ollut illuusiota täydellisestä kumppanista ja täydellisestä suhteesta, jossa on aina helppoa ja kivaa. (hänen näkökulmastaan)

[/quote]Ehkäpä tuo sitten toisille tosiaan on normaalia parisuhdetta.

[/quote]

Kyllä toisille normaalia parisuhdetta ovat myös fyysiset ja henkiset sairaudet, läheisten kuolemantapaukset ja isot työelämän muutokset. Sanoisin, että mitä vanhemmaksi elää, sitä todennäköisemmin itselle tai kumppanille näitä sattuu.

[/quote] En tarkoittanut ihan tuota. Työtä silloin varmaan pitääkin tehdä, fyysistäkin, sen suhteen eteen.

Mutta siihen asti mennään näillä mitä on saatu =)

Hmm eli tämän ketjun perusteella on pääteltävissä seuraava:

Vaikka rakastaisit ansiotyötäsi ja miellät sen enemmän harrastukseksi, on se silti työtä.

Mutta vaikka elät miten upeassa parisuhteessa, ei sen eteen tehtäviä asioita saa kutsua työksi.

Eli työ = rakkaus, parisuhde = rakkaus, mutta työ ei voi olla parisuhde. Tuo yhtälö on yksinkertaisesti väärin.

eli työ on eriasia, kuin työläs arvon mammat.

Lisäksi osa täällä kommentoijista mieltää parisuhteeksi nähtävästi vain seksin ja ne yhteiset kahdenkeskiset illat. Kaupassakäynnit, lastenhoito ja muut arkiset asiat eivät liity parisuhteeseen. Tätäkin on vaikea käsittää.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:59"]

Ryhdistäytykääs nyt! Vielä on matkaa maagiseen 1000 viestin rajaan!

[/quote] Tarvis varmaan, varsinkin kun enää ei oo kukaan käsittänyt mitä noi työkkärin ämmät selittää. Alkaa puhti loppuun vissiin,  sellaista se joskus töissä on...