Millainen epävakaa ihminen on rakastuessaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaat pelkäävät todella paljon hylkäämistä johtuen vakavista varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista/kaltoinkohtelusta/traumoista. Pelkäävät monesti hylkäämistä niin paljon, että käyttäytyvät itse niin mahdottomasti, että lopulta rakastava ja  pitkäpinnainenkin kumppani hylkää sitten kuitenkin lopulta, ns. itseään toteuttava ennuste. Jos kumppani koittaa jättää epävakaan, alkaa usein itsetuhoinen käytös eli vähintäänkin itsemurhalla uhkailua tai jopa yrityksiä. Harvoin kuitenkaan oikeasti haluavat kuolla, mutta ottavat elämän ja itsensä turhan raskaasti. Käsittääkseni monella epävakaalla on ns jäsentymätön kiintymyssuhde, joten se voi aiheuttaa erinäistä erikoista käytöstä yhteyden luomisessa verrattuna tavallisempiin kiintymyssuhteisiin. Oikeasti epävakaat ovat aikamoisia tapauksia! 

Tuo viimeinen lause että ovat aikamoisia tapauksia voi muuten olla hyvä juttu. Epävakaa on usein kumppaniin hyvin leimaantuva eli lojaali.

Epävakaa persoonallisuushäiriöiset ovat myös ehkä empaattisempia kuin ihmiset keskimäärin (lähde: Käypä hoito).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykytiedon mukaan on kuitenkin lohdullista tietää, että tunne-elämän epävakaus on hyvän toipumisennusteen diagnoosi. Muutamia vuosikymmeniä sitten tuota persoonallisuushäiriötä ei samalla tavalla ymmärretty kuin nykyään ja kyseisiä (useimmiten nuoria naisia) pidettiin toivottomina tapauksina. Hoito voi kuitenkin kestää vuosia ja haasteena on ylipäätään saada henkilöt sitoutumaan pitkäjänteiseen psykoterapiaan ja lääkkeiden syömiseen oikeaoppisesti. Kumppani voi tukea ainakin niin, että parisuhteessa korostuneesti pidetään huolta unesta/levosta/terveellisestä ravinnosta/liikunnasta/sosiaalisista suhteista. Tällainen itsestä huolehtiminen on tietysti kaikille ihmisille tärkeää, mutta se myös auttaa vähentämään tunnehaavoittuvuutta. Päihteet ja huumeet ovat pahasta, mutta silti moni epävakaa lääkitsee itseään ja olotilojaan juuri alkoholilla.

Jos kiinnostaa tietää muutakin kuin av-mammojen spekulaatiota, niin jos englanti taittuu, on saatavilla psykoedukatiivisia videoita youtubesta: esim Dr Daniel Fox ja Dr Ramani Durvasula ovat amerikkalaisia keski-ikäisiä asiantuntevan oloisia psykologeja. Saatavilla ilmaiseksi kymmeniä videoita! Suomalaista asiatietoa löytyy googlaamalla Käypähoito.fi ja Mielenterveystalo.fi. On myös olemassa ainakin yksi hyvä suomenkielinen opus "Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito".

No vähän eksyin aiheesta nyt! Kertokaa muut lisää, mimmoinen epävakaa on rakastuessaan!  Itse olen kyseisen diagnoosin joskus nuorempana saanut ja asiaa paljon käsitellyt enkä oikein enää täytä (onneksi) kriteerejä. Sen vielä osaan sanoa tähän, että koska epävakaa on jäänyt kehityksessään varhaislapsuudessa ns uudelleen suuntautumiseen vaiheeseen, niin se kiintymyssuhde on jatkuvaa tule lähelle/mene pois säätämistä. Ihminen on eriytynyt (psykoottiset eivät ole eriytyneet) mutta ei yksilöitynyt hoitajastaan.  Sen takia kai epävakaa ihastuu ehkä huomattavasti useammin kuin muut. Hällä on tarve jatkuvasti käsitellä sitä kiintymyssuhdetraumaa ja tavallaan aina ajautuu uudestaan samanlaisiin tilanteiseen ja hyljättäväksi. Menee pitkä aika oppia tuosta sekoilusta pois, mutta se on kuitenkin tutkimusten mukaan mahdollista ja monet toipuvat vuosien varrella osittain ja osa paranee täysin. Epävakaa on monesti jäänyt syystä tai toisesta vaille riittävää hoivaa vanhemmiltaan ja siksi ideaalikumppani on tavallaan paitsi rakastaja niin myös välittävä ja tunteita validoiva vanhempi. En tiedä, rakastuvatko epävakaat (naiset) usein itseään vanhempiin (miehiin). Tossa nyt jotain infopläjäystä, saa kommentoida!

<z

"Hoito voi kuitenkin kestää vuosia ja haasteena on ylipäätään saada henkilöt sitoutumaan pitkäjänteiseen psykoterapiaan ja lääkkeiden syömiseen oikeaoppisesti."

Jos hoitoon sitoutuu ja paneutuu tosissaan jo vuoden kestävällä dialektisellä käyttäytymisterapialla on suuri vaikutus. Muillakin hoitomuodoilla myös.

Käypä hoidon mukaan yli viiden vuoden päästä diagnoosin saamisesta, harvemmalla kuin joka toisella täyttyy diagnostiset kriteerit.

Epävakaita "syytetään" mustavalkoisuudesta, mutta hassusti muilla ihmisillä saattaa olla mustavalkoista ajattelua epävakaista: tiedetään se näkyvin ja "ärsyttävin" epävakauden ilmenemismuoto ja niputetaan kaikki epävakaat sellaisiksi.

Näin juuri. Kaikilla epävakailla ei edes ole mustavalkoista ajattelua niinkään. Itsellä esimerkiksi käsitys toisista ei juuri vaihtele.

Vierailija kirjoitti:

Joo epävakauteen kuuluu yleensä sitä, että rakastuessa/ihastuessa epävakaa ei yleensä etene suhteessa ns maltillisesti asteittain hiljalleen tutustuen (vertaa ihmiset, joilla on turvallinen kiintymyssuhde ja luovat suhdetta hitaammin luottamuksen kasvaessa), vaan esim hyppää ekoilla treffeillä sänkyyn ja muutenkin suhteen alku hyvin seksipainotteinen. Jonkun mielestä hyvä, toisen huono. ;) Terveempiä ihmisiä suhteen kiihtyminen nollasta sataan voi hirvittää...

Epävakauteen kuuluu monesti musta-valkoista käytöstä: Ensin ihannoidaan ja nostetaan jalustalle, mutta pienikin moka ja muutut täysin kelvottomaksi. Tunteet monesti äärimmäisiä.

Tämä oli tosi hyvä kuvaus. Pitää paikkansa. Itsekin epävakaa.

Epävakautta on myös eri tasoista oireilun haastavuusasteeltaan. Hyvä parisuhde varmasti vähentää oireilua. Henkilöt ovat kuitenkin usein ns moniongelmaisia eli löytyy epävakauden lisäksi päihdeongelmaa, syömishäiriötä, kaksisuuntaista ja mahdollisten fyysisten sairauksien hoitamisen laiminlyöntiä.

Oletko ap kentien tutustunut johonkuhun epävakaaseen ja mietit, että uskallatko aloittaa suhdetta hänen kanssaan? Kerro jotain!

Olisi kiva kuulla kokemuksia sekä epävakailta että joskus epävakaan kanssa suhteessa olleelta, että millaista oli rakastuessa. Itse sanoisin nyt, että minä en luottaisi kenenkään voivan rakastaa minua enkä uskaltaisi todennäköisesti mitään suhdetta edes aloittaa, vaikka olisinkin ihastunut. Myöskin kiinnyn ihmisiin niin, että jos tiedän, että joku ihminen pysyy mun elämässä anyway, en ehkä haluaisi aloittaa suhdetta, koska pelkäisin, että tutustuessaan se potentiaalinen puoliso ei enää pitäisikään minusta. Eli esimerkiksi työpaikalla tai harrastuksen parissa ihastuessa en ehkä antaisi jutun kehittyä eteenpäin, koska haluaisin varmistaa, että se ihminen pysyy mun elämässä jollain tasolla (vaikkakin sitten etäisemmällä kuin parisuhde) jatkossakin.

Nyt on yllä kyllä annettu lähinnä negatiivista kuvaa epävakaista. Kuitenkin heissä myös paljon hyvää! Minuakin kehuttu poikkeuksellisen pirteäksi, värikkääksi ja lämpimäksi ihmiseksi. Varmaan osaisin hyvin rakastaakin jotain miestä, jos sopiva joskus löytyisi.

Vierailija kirjoitti:

Ap on joku paranoidinen skitso

Kyllä paranoidinen on ihan muualla, ku tällä palstalla. En tarkoita osastoa, vaan niitä harhoja, ei ymmärrä epävakautta.

Tuo oli ainakin hyvä video aiheesta.