Millainen epävakaa ihminen on rakastuessaan?

nuo kuvaamasi kuuluu kyllä kaikille muillekin

Mikähän se sinun diagnoosisi mahtaa olla kun spämmäät näitä epävakaa sitä- epävakaa tätä-aloituksiasi tänne jatkuvasti? Tuokaan ihan tervettä käytöstä ole.

Riippuu epävakaasta

En koe olevani epävakaa, mutta muut voi olla toista mieltä. Ihailen vain kaukaa ja "anonyymisti".

Täältä https://www.kaypahoito.fi/hoi50064

luin, että: "Sosiaalisten tilanteiden pelko on yleinen epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä." Joten uskon, etten ole poikkeava epävakaa ujouden, jännittämisen ja epävarmuuden kanssa, joka näkyy myös uusissa ihmissuhteissa ja tilanteissa, rakastuessakin siis. Aloitteellisuus yhteydenpidossa, saati viesteillä pommitus, kuulostaa itselleni vieraalta.

Millainen on typeriä yleistäviå akoituksia tehtaileva ä äliöaloittaja?

Ap on joku paranoidinen skitso

Ei hajuakaan? Oletko itse epävakaa? Kysymyksesi todella outo!

Joo epävakauteen kuuluu yleensä sitä, että rakastuessa/ihastuessa epävakaa ei yleensä etene suhteessa ns maltillisesti asteittain hiljalleen tutustuen (vertaa ihmiset, joilla on turvallinen kiintymyssuhde ja luovat suhdetta hitaammin luottamuksen kasvaessa), vaan esim hyppää ekoilla treffeillä sänkyyn ja muutenkin suhteen alku hyvin seksipainotteinen. Jonkun mielestä hyvä, toisen huono. ;) Terveempiä ihmisiä suhteen kiihtyminen nollasta sataan voi hirvittää...

Epävakauteen kuuluu monesti musta-valkoista käytöstä: Ensin ihannoidaan ja nostetaan jalustalle, mutta pienikin moka ja muutut täysin kelvottomaksi. Tunteet monesti äärimmäisiä.

Epävakaat pelkäävät todella paljon hylkäämistä johtuen vakavista varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista/kaltoinkohtelusta/traumoista. Pelkäävät monesti hylkäämistä niin paljon, että käyttäytyvät itse niin mahdottomasti, että lopulta rakastava ja  pitkäpinnainenkin kumppani hylkää sitten kuitenkin lopulta, ns. itseään toteuttava ennuste. Jos kumppani koittaa jättää epävakaan, alkaa usein itsetuhoinen käytös eli vähintäänkin itsemurhalla uhkailua tai jopa yrityksiä. Harvoin kuitenkaan oikeasti haluavat kuolla, mutta ottavat elämän ja itsensä turhan raskaasti. Käsittääkseni monella epävakaalla on ns jäsentymätön kiintymyssuhde, joten se voi aiheuttaa erinäistä erikoista käytöstä yhteyden luomisessa verrattuna tavallisempiin kiintymyssuhteisiin. Oikeasti epävakaat ovat aikamoisia tapauksia! 

Nykytiedon mukaan on kuitenkin lohdullista tietää, että tunne-elämän epävakaus on hyvän toipumisennusteen diagnoosi. Muutamia vuosikymmeniä sitten tuota persoonallisuushäiriötä ei samalla tavalla ymmärretty kuin nykyään ja kyseisiä (useimmiten nuoria naisia) pidettiin toivottomina tapauksina. Hoito voi kuitenkin kestää vuosia ja haasteena on ylipäätään saada henkilöt sitoutumaan pitkäjänteiseen psykoterapiaan ja lääkkeiden syömiseen oikeaoppisesti. Kumppani voi tukea ainakin niin, että parisuhteessa korostuneesti pidetään huolta unesta/levosta/terveellisestä ravinnosta/liikunnasta/sosiaalisista suhteista. Tällainen itsestä huolehtiminen on tietysti kaikille ihmisille tärkeää, mutta se myös auttaa vähentämään tunnehaavoittuvuutta. Päihteet ja huumeet ovat pahasta, mutta silti moni epävakaa lääkitsee itseään ja olotilojaan juuri alkoholilla.

Jos kiinnostaa tietää muutakin kuin av-mammojen spekulaatiota, niin jos englanti taittuu, on saatavilla psykoedukatiivisia videoita youtubesta: esim Dr Daniel Fox ja Dr Ramani Durvasula ovat amerikkalaisia keski-ikäisiä asiantuntevan oloisia psykologeja. Saatavilla ilmaiseksi kymmeniä videoita! Suomalaista asiatietoa löytyy googlaamalla Käypähoito.fi ja Mielenterveystalo.fi. On myös olemassa ainakin yksi hyvä suomenkielinen opus "Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito".

No vähän eksyin aiheesta nyt! Kertokaa muut lisää, mimmoinen epävakaa on rakastuessaan!  Itse olen kyseisen diagnoosin joskus nuorempana saanut ja asiaa paljon käsitellyt enkä oikein enää täytä (onneksi) kriteerejä. Sen vielä osaan sanoa tähän, että koska epävakaa on jäänyt kehityksessään varhaislapsuudessa ns uudelleen suuntautumiseen vaiheeseen, niin se kiintymyssuhde on jatkuvaa tule lähelle/mene pois säätämistä. Ihminen on eriytynyt (psykoottiset eivät ole eriytyneet) mutta ei yksilöitynyt hoitajastaan.  Sen takia kai epävakaa ihastuu ehkä huomattavasti useammin kuin muut. Hällä on tarve jatkuvasti käsitellä sitä kiintymyssuhdetraumaa ja tavallaan aina ajautuu uudestaan samanlaisiin tilanteiseen ja hyljättäväksi. Menee pitkä aika oppia tuosta sekoilusta pois, mutta se on kuitenkin tutkimusten mukaan mahdollista ja monet toipuvat vuosien varrella osittain ja osa paranee täysin. Epävakaa on monesti jäänyt syystä tai toisesta vaille riittävää hoivaa vanhemmiltaan ja siksi ideaalikumppani on tavallaan paitsi rakastaja niin myös välittävä ja tunteita validoiva vanhempi. En tiedä, rakastuvatko epävakaat (naiset) usein itseään vanhempiin (miehiin). Tossa nyt jotain infopläjäystä, saa kommentoida!

<z

Vierailija kirjoitti:

Joo epävakauteen kuuluu yleensä sitä, että rakastuessa/ihastuessa epävakaa ei yleensä etene suhteessa ns maltillisesti asteittain hiljalleen tutustuen (vertaa ihmiset, joilla on turvallinen kiintymyssuhde ja luovat suhdetta hitaammin luottamuksen kasvaessa), vaan esim hyppää ekoilla treffeillä sänkyyn ja muutenkin suhteen alku hyvin seksipainotteinen. Jonkun mielestä hyvä, toisen huono. ;) Terveempiä ihmisiä suhteen kiihtyminen nollasta sataan voi hirvittää...

Epävakauteen kuuluu monesti musta-valkoista käytöstä: Ensin ihannoidaan ja nostetaan jalustalle, mutta pienikin moka ja muutut täysin kelvottomaksi. Tunteet monesti äärimmäisiä.

Kyllä. Epävakaan ihastus voi heilahtaa pian inhoksi. Jostain triviaalista syystä.

Epävakaa on nimenomaan kiihkeä ja etenee nopeasti. Sitten liekki palaa loppuun.

Been there, done that.

Epävakaan läheisenä olo on todella raskasta, jatkuvaa sekoilua vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Epävakaat pelkäävät todella paljon hylkäämistä johtuen vakavista varhaislapsuuden hylkäämiskokemuksista/kaltoinkohtelusta/traumoista. Pelkäävät monesti hylkäämistä niin paljon, että käyttäytyvät itse niin mahdottomasti, että lopulta rakastava ja  pitkäpinnainenkin kumppani hylkää sitten kuitenkin lopulta, ns. itseään toteuttava ennuste. Jos kumppani koittaa jättää epävakaan, alkaa usein itsetuhoinen käytös eli vähintäänkin itsemurhalla uhkailua tai jopa yrityksiä. Harvoin kuitenkaan oikeasti haluavat kuolla, mutta ottavat elämän ja itsensä turhan raskaasti. Käsittääkseni monella epävakaalla on ns jäsentymätön kiintymyssuhde, joten se voi aiheuttaa erinäistä erikoista käytöstä yhteyden luomisessa verrattuna tavallisempiin kiintymyssuhteisiin. Oikeasti epävakaat ovat aikamoisia tapauksia! 

Tuo viimeinen lause että ovat aikamoisia tapauksia voi muuten olla hyvä juttu. Epävakaa on usein kumppaniin hyvin leimaantuva eli lojaali.

Ei. Olen manipulatiivinen ja yritän selvittää, miten tämän tietyn miehen saa.

Olen noiden kolmen pitkän viestin kirjoittaja ja halusin vielä lisätä pari asiaa:

- Itse olen vältellyt parisuhteita, koska kun niitä nuorempana oli, niin ihan persiilleenhän ne alkuhuuman jälkeen meni, koska en tiennyt olevani niin mahdoton tapaus kuin olin ja ei nuorilla miehillä ollut ymmärrystä ja kärsivällisyyttä minua kohtaan riittävästi. Toisin sanoen en pystynyt kokemaan heidän rakastavan minua, vaikka nyt ymmärrän, että kyllä he varmaan kuitenkin vähän olivat ja yrittivät. En myöskään omien ongelmieni vuoksi ehkä ymmärtänyt, että myös niillä miehillä oli omat ongelmansa ja tunnetarpeensa eikä minulla oikein ollut mistä antaa heille rakkautta, kun olisin itse tarvinnut sitä niin paljon. Hommaa oli ns vaikea saada toimimaan, vaikka olikin aina alussa kiinnostusta ja ihastusta.

- Niin eli siis varmin keino välttää se epävakaan pelkäämä hylkäämisen kokemus on se, että tietoisesti valitsee yksin olemisen: Silloin sulla ei ole ketään, joka voisi sua hylätä. Olen myös muutenkin tietoisesti opetellut viihtymään itsekseni, vaikka aika paljon kavereita onkin. Mutta nykyään tiedän, että tykkään olla monessa mielessä yksin. Yksin oleminen on tietyllä tavalla turvapaikka. Olen yksin, mutta en yksinäinen ts en kärsi yksin olemisestani mitenkään. Näen, että nykyään ongelma saattaa olla tavallaan mennyt taas ääripäähän eli että päästän toisen lähelleni äärimmäisen hitaasti. Sekään ei ole välttämättä hyvä asia, koska eihän se suhde sitten koskaan etene siitä mihinkään (esim perheen perustamiseen vaadittavissa aikarajoissa).

- Olin nuorena simpsakka ja miehet oli tietysti kiinnostuneita seksistä. Mutta ei pelkkä seksisuhde ole mikään oikea parisuhde! Enää en haluaisi suhdetta vaan seksillä. Minussa ja kumppaneissani on toivottavasti muutakin mielenkiintoista kuin seksi, toki se seksikin sitten kuuluu siihen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Olen manipulatiivinen ja yritän selvittää, miten tämän tietyn miehen saa.

Olin nuorena manipulatiivinen ja sain haluamani miehen. Nyt olen ainoastaan onnellinen ja jos joku yrittäisi onneamme sabotoida, saisi sen tuta visusti nahoissaan. Epävakaa toisen tuntee.

Ajattelen että ihminen on täydellinen eli musta valko ajattelua

Vierailija kirjoitti:

Nykytiedon mukaan on kuitenkin lohdullista tietää, että tunne-elämän epävakaus on hyvän toipumisennusteen diagnoosi. Muutamia vuosikymmeniä sitten tuota persoonallisuushäiriötä ei samalla tavalla ymmärretty kuin nykyään ja kyseisiä (useimmiten nuoria naisia) pidettiin toivottomina tapauksina. Hoito voi kuitenkin kestää vuosia ja haasteena on ylipäätään saada henkilöt sitoutumaan pitkäjänteiseen psykoterapiaan ja lääkkeiden syömiseen oikeaoppisesti. Kumppani voi tukea ainakin niin, että parisuhteessa korostuneesti pidetään huolta unesta/levosta/terveellisestä ravinnosta/liikunnasta/sosiaalisista suhteista. Tällainen itsestä huolehtiminen on tietysti kaikille ihmisille tärkeää, mutta se myös auttaa vähentämään tunnehaavoittuvuutta. Päihteet ja huumeet ovat pahasta, mutta silti moni epävakaa lääkitsee itseään ja olotilojaan juuri alkoholilla.

Jos kiinnostaa tietää muutakin kuin av-mammojen spekulaatiota, niin jos englanti taittuu, on saatavilla psykoedukatiivisia videoita youtubesta: esim Dr Daniel Fox ja Dr Ramani Durvasula ovat amerikkalaisia keski-ikäisiä asiantuntevan oloisia psykologeja. Saatavilla ilmaiseksi kymmeniä videoita! Suomalaista asiatietoa löytyy googlaamalla Käypähoito.fi ja Mielenterveystalo.fi. On myös olemassa ainakin yksi hyvä suomenkielinen opus "Epävakaan persoonallisuushäiriön hoito".

No vähän eksyin aiheesta nyt! Kertokaa muut lisää, mimmoinen epävakaa on rakastuessaan!  Itse olen kyseisen diagnoosin joskus nuorempana saanut ja asiaa paljon käsitellyt enkä oikein enää täytä (onneksi) kriteerejä. Sen vielä osaan sanoa tähän, että koska epävakaa on jäänyt kehityksessään varhaislapsuudessa ns uudelleen suuntautumiseen vaiheeseen, niin se kiintymyssuhde on jatkuvaa tule lähelle/mene pois säätämistä. Ihminen on eriytynyt (psykoottiset eivät ole eriytyneet) mutta ei yksilöitynyt hoitajastaan.  Sen takia kai epävakaa ihastuu ehkä huomattavasti useammin kuin muut. Hällä on tarve jatkuvasti käsitellä sitä kiintymyssuhdetraumaa ja tavallaan aina ajautuu uudestaan samanlaisiin tilanteiseen ja hyljättäväksi. Menee pitkä aika oppia tuosta sekoilusta pois, mutta se on kuitenkin tutkimusten mukaan mahdollista ja monet toipuvat vuosien varrella osittain ja osa paranee täysin. Epävakaa on monesti jäänyt syystä tai toisesta vaille riittävää hoivaa vanhemmiltaan ja siksi ideaalikumppani on tavallaan paitsi rakastaja niin myös välittävä ja tunteita validoiva vanhempi. En tiedä, rakastuvatko epävakaat (naiset) usein itseään vanhempiin (miehiin). Tossa nyt jotain infopläjäystä, saa kommentoida!

<z

"Hoito voi kuitenkin kestää vuosia ja haasteena on ylipäätään saada henkilöt sitoutumaan pitkäjänteiseen psykoterapiaan ja lääkkeiden syömiseen oikeaoppisesti."

Jos hoitoon sitoutuu ja paneutuu tosissaan jo vuoden kestävällä dialektisellä käyttäytymisterapialla on suuri vaikutus. Muillakin hoitomuodoilla myös.

Käypä hoidon mukaan yli viiden vuoden päästä diagnoosin saamisesta, harvemmalla kuin joka toisella täyttyy diagnostiset kriteerit.

Epävakaita "syytetään" mustavalkoisuudesta, mutta hassusti muilla ihmisillä saattaa olla mustavalkoista ajattelua epävakaista: tiedetään se näkyvin ja "ärsyttävin" epävakauden ilmenemismuoto ja niputetaan kaikki epävakaat sellaisiksi.

Ihan älytön kysymys. Ei ole olemassa mitään käyttäytymismallia, jonka mukaan kaikki epävakaat toimivat rakastuessaan. Epävakaa kun on muutakin kuin se epävakaus. Siinä missä joku epävakaa ryntää suin päin suhteeseen ja haluaa jo seuraavalla viikolla naimisiin tunteakseen olonsa turvalliseksi, toinen ei meinaa uskaltaa olla suhteessa ollenkaan, kun pelkää hylkäämistä