Lue keskustelun säännöt.
Masennus = asenneongelma!!
08.09.2006 |
Kuunnelkaa näiden ihmisten ruikutusta! Ei ihme että eivät pääse masennuksestaan yli kun vaipuvat itsesäälin syövereihin eivätkä edes yritä ryhdistäytyä!
Itse olin ns. masentua synnytyksen jälkeen. Ja masennuinkin. Kun tajusin tilanteen, ryhdyin heti ottamaan itseäni niskasta kiinni enkä jäänyt ruikuttamaan. Kun tuli mielekästä tekemistä, masennuskin pikkuhiljaa kaikkosi. Hammasta purren päätin, että minähän en miksikään ruikuttajaksi ala ja se tepsi!
kaikki on omasta asenteesta kiinni! Jos antaa itselleen luvan masentua, masentuu taatusti ja vajoaa yhä syvemmälle. Mä en ymmärrä, että aina heti ensimmäiseksi pitäis napsia jotain pillereitä! Niinkuin asia hyväksyttäisiin omalta itseltään! Minulla on masennus, enkä sille mitään voi ja syön lääkkeitä (=minulla on diabetes, enkä sille mitään voi, syön lääkkeitä)
RYHDISTÄYTYKÄÄ!!!!
Kommentit (41)
Minulla ei ole edes haluja parantua.
Miellän maailman niin pahaksi ja vastenmieliseksi paikaksi, että senkin takia joutuu alavireeseen, ihan pienenä esimerkkinä tämäkin aloitus tyhmine kommentteineen. :/
Olkaa jääräpäisesti mitä mieltä tahansa.
Hyvästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka siinä ap auttaa itseään niskasta kiinni otto?
Kun alkaa tuntua ettei huvita mikään eikä jaksa mitään, silloin on otettava itseään niskasta kiinni ja pakotettava itsensä toimimaan.
Periksiantajat masentuvat enemmän, tai ainakin käyttävät sitä nimitystä olotilastaan.
ja masentuvat näistä vastauksista kahta enemmän.... voi voi!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Minulla ei ole edes haluja parantua.
Miellän maailman niin pahaksi ja vastenmieliseksi paikaksi, että senkin takia joutuu alavireeseen, ihan pienenä esimerkkinä tämäkin aloitus tyhmine kommentteineen. :/
Olkaa jääräpäisesti mitä mieltä tahansa.
Hyvästi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle iski teini-iässä hankalat mielenterveysongelmat. Apua tarjottiin, mutta äitini takia en sitä voinut ottaa vastaan. Kysehän oli mun asenteessani. Olisi vaan pitänyt
päättää
ja sillä olisi kaikki muuttunut hyväksi ja minä ruumiineni ja päineni normaaliksi. Aika monta kertaa olen ehtinyt " vain päättää" tässä 14 vuoden aikana. Joka kerta sitä tippuu tehokkaammin. Lääkkeitä en popsi edelleenkään enkä osaa uskoa terapiankaan apuun tms. enää.
Toivottavasti sun lapsesi ei koskaan sairastu...
Joillakuilla muilla kuin sinulla masennukseen liittyy sellaisia oireita, jotka eivät katoa " ryhdistäytymisellä" . Samaa mieltä olen siitä, että " ryhdistäytyminen" voi auttaa siihen surussa vellomiseen ynnä muihin tekijöihin, jotka lievempinä esiintyvät myös muilla kuin masennusta invalidsoivana sairauksena kärsivillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
annetaan lääkkeitä SIKSI jotta ihminen PYSTYY käsittelemään tunteensa jälleen sekä pystyy saada solmut auki.
Minä olen aikoinaan sairastanut masennusta ja lääkäri nimenomaan painotti jotta lääkkeillä se ei parane, koska sen lääkekuurin on tarkoitus helpottaa ihmisen syvintä pahaa oloa JOTTA masennuksen saa keskustelemalla pois.
AP: nimenomaan lääkekuurin ottavat ne jotka HALUAVAT parantua ja se _ruikutus_ KUULUU masennuksesta poispääsemiseen. Ruikutus on juuri sitä oman pahan olon purkamista.
Voi olla jotta ap sinä olet ollut masentunut, mutta sinä et todellakaan ole ollut syvästi syvästi masentunut, koska muuten sinä et puhuisi näin.
Minulla on ainakin viisi tuttua, jotka ovat saaneet suoraan mielialalääkereseptin ja sairaslomaa masennuksen takia, eikä heiltä ole mitattu yhtään mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minut on hakattu henkihievderiin ja raiskattu siitä selvisin. jäin yh:ksi kun lapsi oli 3kk siitäkin selvisin lapsi sairastui vakavasti kun oli 1v ja siitä 4 vuotta eteenpäin en nukkunut yhtään kokonaista yötä. tukiverkkoa ei ollut. Sairastuin itse vakavasti. kaikki tätä johti siihen, että ahdistuin ja masennuin kun pahinkriisi oli ohi, olin ollut niin kovilla yli 5vuotta.
Se joka tuosta selviäisi ilman lääkitystä on yli-ihminen!
Ap, et voi verrata omaaa kokemaasi muiden tilanteeseen!
ennus. Sinulla oli siis eri tauti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kunnes en jaksanut olla kumpaakaan. Vuoroin kotona kiilsi ja hohti paikat, vuoroin paskavuoret kasvoivat ja tölläsin lattialla kiemurtelevia pölykoiria.
Tottakai masentuneen pitää tiedostaa ongelmansa päästäkseen siitä irti, mutta jos masennuksella on juuret lapsuudessa, oireiden ravistelu ja syiden läpikäyminen voi olla hidas prosessi.
aivoissa. Kyllähän aivoissa tapahtuu kaikenlaisia kemiallisia reaktioita kaiken aikaa, eivät ne ole mitenkään staattisessa tilassa.
Yleensä lääkityksen kuin lääkityksen kanssa 30% saa avun (lääkkeestä), 30%:lla ei lääkkeestä ole mitään hyötyä ja loput 30% saa niin vakavia sivuvaikutuksia, että lääkkeen käyttö on lopetettava.
Tämä on todettu myös näillä SSRI-lääkkeistä, joista ketjussa on puhuttu. Mutta siis ne 30% jotka saavat avun, ovat varmasti ihan tyytyväisiä, jos lääkitys auttaa heitä selviämään arjesta ja käsittelemään ongelmia. Nimittäin jälkimmäinen on tärkeä juttu masennuksen uusimisen eston takia.
vedenpitäväksi. Jos nyt yhtään tieteellistä tutkimusta tuntee, ymmärtää että usein kyse on nimenomaan todennäköisyyksistä ja teorioista, jotka on kumottavissa kun jotain ajanmukaisempaa saadaan mahdollisesti selville.
oli varmaan minullakin , kun isäni kuoli 4,v sitten hoidin hautajaiset, perunkirjoitukset, yrityskaupat yms. lähes shokkitilassa .
(hautajaispäivänä huomasin oleani raskaana)
kaikki meni HYVIN niin kauan kunnes lapsi syntyi ja täytti 2v. huomasin että elänkin todellista elämää suru iski vasten kasvoja ja samalla iski tyhjyys että eipä nähnyt pappa lapsenlastaan joka olisi ollut jo 12.
En edes ruikuta, kun syytä ei ole. Olen onnellisesti masentunut.
kuin että musta tuosta masennus-sairaudesta voisi alkaa käyttää jotain toista nimeä, kun arkipuheessa kaikki on välillä masentuneita.
Kävin googlettamassa synnytysmasennusta ja kyllä siellä ihan selvästi sanotaan, että (sekin) johtuu hormoonitason laskusta jolloin aivot ei tuota serotoniinia.
Joten miten synnytyksen jälkeinen masennus on erilaisempaa kuin joku muu masennus???
Itse en käynyt mittauttamassa serotoniiniarvoja, mutta kävin neuvolalääkärillä, joka diagnosoi siihen asti 3kk kestäneen itkuisuuden ja raivonpuuskat masentuneisuudeksi. Sain reseptin Seronilia, jota en koskaan hakenut.
Parantumiseni alkoi siitä päivästä (pikkuhiljaa) kun PÄÄTIN, ETTEN HALUA ENÄÄ OLLA MASENTUNUT. Olisi ehkä parantuntu pikkuhiljaa itsekseenkin, (mutta olisin myös voinut hakea reseptin ja antanut itselleni luvan olla ruikuttaja!)
ap